Lue keskustelun säännöt.
Tyttö on poikamainen
27.08.2019 |
Onko muita joiden tyttö olisi enemmän poikamainen kuin tyttömäinen? Meillä 4lk tyttö aina viihtynyt paremmin poikien kanssa ja pukeutuu ehkä enemmän poikatyylillä.paras ystävänsä on poika. Suvussani aiemmin on suosittu aina poikia enemmän mutta itse en tätä ole tehnyt enkä kenenkään ole antanutkaan vaikuttaa niin että saisi sen käsityksen. Itse on nyt isommalla iällä valinnut vaatteensa jne. Käy myös luokkakaveri tyttöjenkin kaverisynttäreillä.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien kanssa muodostetut ystävyyssuhteet kantaa yleensä läpi elämän toisin kuin tyttöjen kanssa solmitut jossa hormonitoiminnan aktivoitua todenteolla alkaa kyräily, selkäänpuukotus ja kiusaaminen. Ystävyys loppuu siihen kun toinen saa enemmän huomiota pojilta vaikka toinen yrittää enemmän.
Palstan miesasiamieskin heräsi.
Otan tämän kohteliaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa ihan mun äidiltä tai anopilta (molemmat päälle 70 v). Heidän mukaansa jalkapalloa pelaava adduihin pukeutuva tyttö on poikamainen tyttö, kun nuorempien polvien puheessa tällainen on liikunnallinen tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta toi sana on ihan idioottimainen, jos tyttö käyttäytyy jollainlailla, se on tyttömäistä.
En minäkään ole ollut mikään prinsessa lapsena, ei se minusta silti tehnyt mielestgäni "poika"maista, koska olin tyttö. Suuriosa tytöistä on ns."poikamaisia", jos se tarkottaa esim seikkailunhalua ja pallon potkimista.Minusta pojat ovat yleisesti ottaen idiootteja, harvoinpa tytöt ovat idiootteja, vaikka nauttisivat salapoliisileikeistä ja jännistä asioista.
En nyt osaa tätä paremmin sanoa, mutta toivottavasti joku ymmärsi.
Poikamaiset pojatkahn ovat siis täysiä lippispäisiä laumaidiootteja jotka ajavat typerän näköisillä pyörillä ja leikkivät kovista, tuskinpa tyttäresi sellainen on?Eli jos poika meikkaa, pukeutuu minihameeseen ja sukkahousuihin se on poikamaista, koska sen tekee poika? Stereotypiat eivät synny tyhjästä.
Tuo on aika ääriesimerkki, hyvin moni tyttökin karttaa tuollaista asua.
Vierailija kirjoitti:
elbito kirjoitti:
Musta on karmaisevaa, ettei voida ihan rennosti myöntää, että aina on ollut
myös vähän poikamaisempia naisia ja se on täysin fine. Ei silti pidä mennä
leikkauttamaan itseään torso-mieheksi ja vetää myrkkyjä naamaan.
Tottakai on ollut ja se on fine. He eivät kärsineet pikkulapsesta lähtien tunteesta, että haaroista puuttuu jotain eivätkä joutuneet suljetulle kuukautisten alettua. He olivat naisia ja nainen voi olla ihan millainen vaan. Transmies on sitten ihan eri asia. Testosteroni on hormoni ja omalla kohdallani toimii mielialalääkkeenä, joka pitää minut toimintakykyisenä. Itse vedän sen kyllä pakaralihakseen, ehkä sinulla sen ja naaman välinen ero ei ole merkittävä ja voit helposti sekoittaa ne.
Aamun testosteroinikateus iski päälle kun itse kärvistelen nousevan estrogenin kanssa ja odotan "hulluja päiviä" pelko persiissä. Voisin itkeä kun luen, että joku saa piikittää sitä. Kyllä odottavan aika on pitkä ja ihan pelkkää ihmisen kiduttamista tämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina ollut poikamainen ja tehnyt kaikkea mitä pojatkin, hurjia juttuja. Nyt 45v nainen, eikä koskaan ole kiinnostanut muu kuin miehet. Lapsiakin löytyy. Olen tosin vieläkin poikamainen- ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poistoon
Miksi?
T:Naisellinen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli lapsena vaihe, kun halusin käyttää poikien vaatteita ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Olin noin kolmannella luokalla. Äitini oli ihana, hyväksyi tämän ja yhdessä H&M:n poikienosastolta shoppailtiin mulle farkut ja t-paita. Tämä vaihe kuitenkin meni ohi, ja yläasteikäisenä/ammattikoulussa aloin naisellistumaan ja nykyään noin parikymppisenä olen todella naisellinen. Minulla on parhaat ystävät myöskin olleet aina poikia.
Ei sillä ole merkitystä onko tyttäresi poikatyttö vai tyttömäinen tyttö. Tue ja rakasta häntä siitä huolimatta. Hän etsii vielä itseään. Joillakin tuo "vaihe" menee ohi, niinkuin minulla, ja toiset vaan on poikamaisempia kuin toiset läpi elämän.
Onko sinusta poikamaisuus/tyttömäisyys/miehisyys/naisellisuus mitään muuta kuin ulkonäköön liittyviä asioita?
Jos on muutakin niin minua kiinnostaisi tietää että mitä muuta se on? Näkeekö sen millä tavalla vaikka käytöksessä tai ammatin valinnassa?
Kyllä se muutakin mielestäni on. Nostin vaan esimerkkinä tuon, miten se itselläni ilmeni selvimmin silloin kun olin suurinpiirtein samanikäinen kuin AP:n tytär.
Itse valitsin kouluttautua miehiselle alalle jossa olen myös ollut monta vuotta jo töissä (IT-insinööri). Tällä hetkellä olen ainut nainen koko meidän firmassa, ja tulen erittäin hyvin tämän miesporukan kanssa toimeen. Henkisesti ja mielellisesti olen siis ehkäpä keskivertoa poikamaisempi, enkä jaksa tehdä kärpäsestä härkästä ja toteuttaa tätä naisten tapaa leiriytyä keskenään ja luoda kuppikuntia (aika yleistävää, mutta kuitenkin). Ajatusmaailmani on myös suorasukaisempi ja en pelkää sanoa asioita suoraan. Ehkä se on myös syy, miksi olen tullut aina miesvoittoisessa porukassa hyvin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuota vielä nuorempana kausi kun mua piti sanoa Pekaksi, eikä mun oikealla nimellä. Muutenkin poikamainen. Puutyöt ennenku käsityöt jos itte saan valita.
Onneksi olen syntynyt v.70, ei kiikutettu psykoloogille tai ruvettu sukupuolta vaihtamaan. Tai dokumentoitu koko maailman pällisteltäväksi.
N 49 v, kolmen lapsen äiti, heterosuhteessa
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuota vielä nuorempana kausi kun mua piti sanoa Pekaksi, eikä mun oikealla nimellä. Muutenkin poikamainen. Puutyöt ennenku käsityöt jos itte saan valita.
Onneksi olen syntynyt v.70, ei kiikutettu psykoloogille tai ruvettu sukupuolta vaihtamaan. Tai dokumentoitu koko maailman pällisteltäväksi.
N 49 v, kolmen lapsen äiti, heterosuhteessa
Jatkan vielä, kaikki lapseni poikia, kaikki kotieläimet aina uroksia, töissä viihtynyt hyvin mies työporukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli lapsena vaihe, kun halusin käyttää poikien vaatteita ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Olin noin kolmannella luokalla. Äitini oli ihana, hyväksyi tämän ja yhdessä H&M:n poikienosastolta shoppailtiin mulle farkut ja t-paita. Tämä vaihe kuitenkin meni ohi, ja yläasteikäisenä/ammattikoulussa aloin naisellistumaan ja nykyään noin parikymppisenä olen todella naisellinen. Minulla on parhaat ystävät myöskin olleet aina poikia.
Ei sillä ole merkitystä onko tyttäresi poikatyttö vai tyttömäinen tyttö. Tue ja rakasta häntä siitä huolimatta. Hän etsii vielä itseään. Joillakin tuo "vaihe" menee ohi, niinkuin minulla, ja toiset vaan on poikamaisempia kuin toiset läpi elämän.
Onko sinusta poikamaisuus/tyttömäisyys/miehisyys/naisellisuus mitään muuta kuin ulkonäköön liittyviä asioita?
Jos on muutakin niin minua kiinnostaisi tietää että mitä muuta se on? Näkeekö sen millä tavalla vaikka käytöksessä tai ammatin valinnassa?Kyllä se muutakin mielestäni on. Nostin vaan esimerkkinä tuon, miten se itselläni ilmeni selvimmin silloin kun olin suurinpiirtein samanikäinen kuin AP:n tytär.
Itse valitsin kouluttautua miehiselle alalle jossa olen myös ollut monta vuotta jo töissä (IT-insinööri). Tällä hetkellä olen ainut nainen koko meidän firmassa, ja tulen erittäin hyvin tämän miesporukan kanssa toimeen. Henkisesti ja mielellisesti olen siis ehkäpä keskivertoa poikamaisempi, enkä jaksa tehdä kärpäsestä härkästä ja toteuttaa tätä naisten tapaa leiriytyä keskenään ja luoda kuppikuntia (aika yleistävää, mutta kuitenkin). Ajatusmaailmani on myös suorasukaisempi ja en pelkää sanoa asioita suoraan. Ehkä se on myös syy, miksi olen tullut aina miesvoittoisessa porukassa hyvin toimeen.
sinä olet kuin minun isäni, olette miehisiä ihmisiä.
tai no sinun ja miehien välinen ainoa ero on ulkonäkö mutta muuten sinä olet miehinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli lapsena vaihe, kun halusin käyttää poikien vaatteita ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Olin noin kolmannella luokalla. Äitini oli ihana, hyväksyi tämän ja yhdessä H&M:n poikienosastolta shoppailtiin mulle farkut ja t-paita. Tämä vaihe kuitenkin meni ohi, ja yläasteikäisenä/ammattikoulussa aloin naisellistumaan ja nykyään noin parikymppisenä olen todella naisellinen. Minulla on parhaat ystävät myöskin olleet aina poikia.
Ei sillä ole merkitystä onko tyttäresi poikatyttö vai tyttömäinen tyttö. Tue ja rakasta häntä siitä huolimatta. Hän etsii vielä itseään. Joillakin tuo "vaihe" menee ohi, niinkuin minulla, ja toiset vaan on poikamaisempia kuin toiset läpi elämän.
Onko sinusta poikamaisuus/tyttömäisyys/miehisyys/naisellisuus mitään muuta kuin ulkonäköön liittyviä asioita?
Jos on muutakin niin minua kiinnostaisi tietää että mitä muuta se on? Näkeekö sen millä tavalla vaikka käytöksessä tai ammatin valinnassa?Kyllä se muutakin mielestäni on. Nostin vaan esimerkkinä tuon, miten se itselläni ilmeni selvimmin silloin kun olin suurinpiirtein samanikäinen kuin AP:n tytär.
Itse valitsin kouluttautua miehiselle alalle jossa olen myös ollut monta vuotta jo töissä (IT-insinööri). Tällä hetkellä olen ainut nainen koko meidän firmassa, ja tulen erittäin hyvin tämän miesporukan kanssa toimeen. Henkisesti ja mielellisesti olen siis ehkäpä keskivertoa poikamaisempi, enkä jaksa tehdä kärpäsestä härkästä ja toteuttaa tätä naisten tapaa leiriytyä keskenään ja luoda kuppikuntia (aika yleistävää, mutta kuitenkin). Ajatusmaailmani on myös suorasukaisempi ja en pelkää sanoa asioita suoraan. Ehkä se on myös syy, miksi olen tullut aina miesvoittoisessa porukassa hyvin toimeen.
Liittyykö tuo välttämättä sukupuoleen mitenkään vaan enemmän mielenkiinnonkohteisiin? En mä tullut oikein juttuun aikanaan kesätyöporukoissa mutta sopeudun hyvin yliopiston nörtimpään tutkujaympäristöön. Molemmat naisenemmistöisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin itsekin melko poikamainen pienenä ja vähän aikuisiälläkään en ole osannut tuoda naiseutta esiin. Ap
Miksi naiseutta pitäs tuoda esiin?
Ja naisellinen voi olla poikamaisellakin tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tyttömäinen poika= poika joka leikkii tyttömäisiä leikkejä,käyttäytyy kuin tyttö, on kiinnostunut tyttöjen asioista.. jne
Poikamainen tyttö= tyttö joka leikkii poikamaisia leikkejä, käyttäytyy kuin poika, on kiinnostumut poikien asioista... jne
Naisellinen mies= mies joka tekee naisten "töitä", käyttäytyy kuin nainen,on kiinnostunut naisten asioista... jne
Miehekäs nainen= nainen joka tekee miesten "töitä", käyttäytyy kuin mies, on kiinnostunut miesten asioista... jne
Aina on näitä poikkeuksia ollut ketkä eivät ole henkisesti samaa sukupuolta mitä ulkoisesti ovat.
En näe siinä ongelmaa jos "tyttö" on poikamainen koska tosiaan aina näitä poikkeuksia löytyy.
Noin yksioikoista se ei suinkaan ole, sillä aivan hyvin voi olla miehekäs nainen, mutta silti seksuaalisuudeltaan täysin hetero, mutta toki silloin samaistuu tyttöihin jo lapsuudessaan.
Itse olen ollut aina vähän poikamainen tyttö. Lapsena leikin pääasiassa poikien kanssa ja tytöt sekä tyttöjen maailma tuntuivat jotenkin vierailta. Vasta aikuisiällä olen alkanut löytämään ja pitämään omista naisellisista puolistani ja nyt ulkonäköni vaihtelee päivästä riippuen lökäripenan ja femmefetalen välillä.
Ajattelen, että meissä kaikissa on enemmän ja vähemmän feminiinisiksi ja maskuliinisiksi luokiteltuja piirteitä, riippumatta sukupuolistamme. Itselläni maskuliinisiin puoliini kuuluvat mm. kova kilpailunhalu, kunnianhimoisuus ja voimakas loogisuus (joudun usein käymään keskustelua ihmisten kanssa siitä olenko asperger). Toisaalta itsessäni on myös feminiinisiksi piirteiksi miellettyjä ominaisuuksia, kuten vahva hoitovietti, esteetikantaju ja herkkyys. Nykyään aikuisiällä ajattelen, ettei minkään yksittäisen asian tarvitse määrätä omaa olemistani tai sukupuoltani. Olen omanlaiseni nainen ja tyytyväinen itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Olen itseasiassa hieman ylpeä isä siitä, että tyttö on hieman poikamainen. Ja ihana tyttö onkin! Syy siihen on se, että toivon sellaisen, poikamaisen asenteen auttavan sitten aikuisiällä niin, että joka asiasta pahoita mieltään ja toivottavasti auttaa pärjäämään joskus aika raadollisessakin maailmassa. tms. Minulla on myös poikia, joten tämä ei ole mikään tällainen "olisinpa halunnut poikalapsen" -trauma.
Sellainen naisvihaprovo tällä kertaa. Olisi kauheaa olla sinun tyttäresi. Sinä halveksit tyttöjä ja naisia.
Jos äiti kertoisi olevansa ylpeä poikansa tyttömäisyydestä, palstasovinistit alkaisivat heti kitistä feminismistä. Fakta on se, että tytöt ja tyttömäiset pojat pärjäävät parhaiten. Suurin osa syrjäytyneistä on maskuliinisia miehiä. Tyttömäiset ja naismaiset pärjäävät parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva Butch.
Minua jotenkin huvittaa tämäkin, että jos nainen haluaa pukeutua vaikka flanellipaitaan ja pitää sivukaljua geelitukkaa, farkkuja ja bootseja, niin se on sitten "butch" tai mikä lie reiska. Miksi nainen ei saa pukeutua miten haluaa, kyllä sillä silti pilu on, ei kai se vaatteista ole kiinni mitä sukupuolta on.
Sama toisinpäin.Kauheesti noille vaatteille laitetaan painoarvoa mitä päälle pukee.
Sen vuoksi nyt moni nuori haluaa vaihtaa sukupuolensakin, kun kuvittelee että on "väärää sukupuolta" kun tyyli on "butch" vaikka on tyttö.
Kannattasko vähän miettiä jo näitä vanhakantasia pukeutumiskoodeja uudestaan, ettei nuoret sen takia lähtisi sil vot ta maan itseään ja pumppaamaan hormoneita.
Butch tarkoittaa naista, jolla on naistyypillinen kroppa. Ei tässä ole mitään epäselvää. Butch vaan viihtyy enemmän vaatteissa, jotka on suunniteltu miehille ja yleensä haluaa kumppanikseen naisen.
Mikäs sitten on heteronainen joka pukeutuu kuin "butch"?
Mihin näitä nimityksiä tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itsekin melko poikamainen pienenä ja vähän aikuisiälläkään en ole osannut tuoda naiseutta esiin. Ap
Miksi naiseutta pitäs tuoda esiin?
Ja naisellinen voi olla poikamaisellakin tavalla.
Voiko mies olla miehekäs tyttömäisellä tavalla?
Eli jos poika meikkaa, pukeutuu minihameeseen ja sukkahousuihin se on poikamaista, koska sen tekee poika? Stereotypiat eivät synny tyhjästä.