Lue keskustelun säännöt.
Tyttö on poikamainen
27.08.2019 |
Onko muita joiden tyttö olisi enemmän poikamainen kuin tyttömäinen? Meillä 4lk tyttö aina viihtynyt paremmin poikien kanssa ja pukeutuu ehkä enemmän poikatyylillä.paras ystävänsä on poika. Suvussani aiemmin on suosittu aina poikia enemmän mutta itse en tätä ole tehnyt enkä kenenkään ole antanutkaan vaikuttaa niin että saisi sen käsityksen. Itse on nyt isommalla iällä valinnut vaatteensa jne. Käy myös luokkakaveri tyttöjenkin kaverisynttäreillä.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Poikien kanssa muodostetut ystävyyssuhteet kantaa yleensä läpi elämän toisin kuin tyttöjen kanssa solmitut jossa hormonitoiminnan aktivoitua todenteolla alkaa kyräily, selkäänpuukotus ja kiusaaminen. Ystävyys loppuu siihen kun toinen saa enemmän huomiota pojilta vaikka toinen yrittää enemmän.
No tyttöjenvälinen ystävyys säilyy kyllä pidempään kuin poikien. Keski-ikäisillä naisilla on enemmän lapsuusiästä jatkuneita saman sukupuolen ystävyyssuhteita kuin samanikäisillä miehillä. Toki liittyy siihenkin että naisilla ylipäätään on paljon sosiaalisempi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi Suomessa tytöt ja pojat saavat leikkiä keskenään ja käydä samaa koulua ja olla samoissa työpaikoissa ja tekemisissä keskenään.
Tässä maassa siis kaikki ovat lesboja ja homoja.
Vain islamistisissa maissa on heteroita, kun siellä sukupuolet on erotettu toisistaan eivätkä saa olla keskenään tekemisissä.
Minä sain ensimmäisen tyttöpuolisen ystävän toisella luokalla koulussa, se ystävyys on kestänyt nyt melkein 40 vuotta.
Mitähän täällä joku väitti ettei tyttöjen ystävyys kestä kun puukotellaan vaan toista selkään poikien ja miesten takia... Onkohan sen sanoja katsellut liikaa saippuasarjoja, joissa on vain ilkeitä nymfomaani harpyijoita, ei ollenkaan normaaleja naisia.
Tuohan on juuri se ikä jolloin tyypillisesti jätetään vaaleanpunaiset rimpsut pois ja miltei kaikki pukeutuu neutraalisti huppareihin ja farkkuihin. Mun molemmilla tyttärillä kävi noin ja kaveripiirissä myös.
Käy vaikka koulun pihalla katsomassa, ei yli 10-vuotialla enää mitään hameita/mekkoja ole.
Tomboyhan onkin oikein erityisen viehättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä tai veljilläni ei ole ainuttakaan kaveria jäänyt peruskouluajoilta. Kun taas omat läheisimmät ystäväni tapasin jo ekaluokalla 80-luvun alussa. Tämä tuntuu olevan aika yleistä.
Miehillä jää pysyviä kavereita monesti vasta armeijasta tai opiskeluajoilta.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on juuri se ikä jolloin tyypillisesti jätetään vaaleanpunaiset rimpsut pois ja miltei kaikki pukeutuu neutraalisti huppareihin ja farkkuihin. Mun molemmilla tyttärillä kävi noin ja kaveripiirissä myös.
Käy vaikka koulun pihalla katsomassa, ei yli 10-vuotialla enää mitään hameita/mekkoja ole.
Mutta sitten ylioppilaina taas melkein takuuvarmasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärestäsi tulee maskuliininen nainen tai lesbo.
Ja ennenkuin alatte vänkätä vastaan, muistakaapa mitä aina kommentoitte naisten kanssa viihtyvistä miehistä. Eilenkin sanoitte naisten kanssa viihtyvä miehen olevan feminiininen mies tai homo.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä tai veljilläni ei ole ainuttakaan kaveria jäänyt peruskouluajoilta. Kun taas omat läheisimmät ystäväni tapasin jo ekaluokalla 80-luvun alussa. Tämä tuntuu olevan aika yleistä.
Miehillä jää pysyviä kavereita monesti vasta armeijasta tai opiskeluajoilta.
Jos armeija-ajoilta jää yleensä yhtään kaveria, niin siihen on sitten takuuvarmasti joku muu syy kuin se, että satuttiin nyt vain olemaan yht'aikaa samassa varuskunnassa tai muussa palvelupaikassa samaa ikäluokkaa sinne määrättyinä .
Itse esim. tunsin (tuo henkilö on jo edesmennyt) erään kaverin inttiajoiltani, mutta tuo varsinainen tuttavuutemme vasta oikeastaan syntyi vasta sitten, kun hän oli ensin mennyt erään ( täällä kotikaupungissani asuvan) ystäväni sisaren kanssa naimisiin.
Pari kertaa kävin jopa hänen luonaan ,hänen kutsumanaan vierailulla Helsingissä hänen luonaan ja yövyinkin siellä . Hänen avioeronsa jälkeen tapaamisemme ensin vähenivät ja sitten loppui koko yhteydenpitomme , enkä sitten mennyt edes hautajaisiin, koska olisi tuntenut siellä kuitenkaan ketään, enkä tutustunut kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poikien kanssa muodostetut ystävyyssuhteet kantaa yleensä läpi elämän toisin kuin tyttöjen kanssa solmitut jossa hormonitoiminnan aktivoitua todenteolla alkaa kyräily, selkäänpuukotus ja kiusaaminen. Ystävyys loppuu siihen kun toinen saa enemmän huomiota pojilta vaikka toinen yrittää enemmän.
Palstan miesasiamieskin heräsi.
Vierailija kirjoitti:
Pyörii kohta siltojen alla kokeilemassa tupakkaa ja viinaksia ja sitten onkin raskaana ennen täysikää.
Joo, niinhän sitä pojille aina tuppaa käymään! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että em. tyttöoletettu on tyttö? Kyseessä voi hyvin olla myös poika tai muunsukupuolinen. Hyvin monet vanhemmat väkisinolettavat lapsensa sukupuolen eivätkä koskaan anna lapsen itse rauhassa määritellä mihin sukupuoleen hän kuuluu.
Lääkkeet. LÄÄKKEET!
Meillä tyttö vasta 5v mutta on sukunsa serkuista ainoa tyttö, isoveljensä kavereiden mukana tottunut menemään (joskin isoveljellä on myös muutamia tyttöjä kavereina) ja parhaat hoitokaveritkin kaikki poikia.
Minä olin aikoinani myös enemmän kiinnostunut ns. perinteisistä poikajutuista, kuin esim. barbeista. Tämä siitä huolimatta, että minulla oli vuoden vanhempi isosisko, jota vauvanuket, pinkki ja barbit on aina kiinnostaneet.
Olen aina inhonnut röyhelöitä. Siinä missä siskoni innoissaan heilutteli tyllihamettaan kun oli jotkut juhlat muistan käyneeni äitini kanssa vääntöä; voin laittaa mekon joo, mutta en mitään missä on röyhelöitä. Ne ovat minusta aina olleet rumia.
Oma tyttöni on sekoitus supersankaria ja prinsessaa. Glitterhupparin kaveriksi pukee isoveljeltään jääneet harmaat collegehousut. Haalarit jne. olen aina muutenkin ostanut ns. sukupuolettomissa väreissä. Kengät mustina, haalari vihreä, tummansininen tmv. Minusta vaaleanpunaiset tai lilat haalarit on rumia. Eikä tyttökään niitä ole toivonut itselleen.
Ja mitä kavereihin tulee, niin edelleen minusta on usein helpompaa olla tekemisissä miesten kuin naisten kanssa. Olen koittanut äitiyslomalla mammakerhoja yms. mutta en ollut samalla aaltopituudella niiden tyyppien kanssa. Yksi lähimmistä ystävistäni on minua melkein 30v vanhempi mies. Tutustuimme töissä kun olin parikymppinen. Tulimme vain niin hyvin juttuun, vaikka osa työyhteisöstä aluksi hieman ihmettelikin että onko siinä jokin muu viritelmä meneillään. Minulle ei ole ihmisen sukupuolella tai iällä ollut merkitystä koskaan vaan sillä, miten hyvin tulemme juttuun. On minulla naisiakin ystävinä, mutta aika vähän.
Anna tyttösi olla oma itsensä. Itse muistan tuossa iässä, kun tytöillä oli tämä yksi ainoa paras kaveri ja sitten ihme klikkejä. En jaksanut olla semmoisessa kolmiodraamoissa mukana. Poikien kanssa porukalla oli helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttömäinen poika= poika joka leikkii tyttömäisiä leikkejä,käyttäytyy kuin tyttö, on kiinnostunut tyttöjen asioista.. jne
Poikamainen tyttö= tyttö joka leikkii poikamaisia leikkejä, käyttäytyy kuin poika, on kiinnostumut poikien asioista... jne
Naisellinen mies= mies joka tekee naisten "töitä", käyttäytyy kuin nainen,on kiinnostunut naisten asioista... jne
Miehekäs nainen= nainen joka tekee miesten "töitä", käyttäytyy kuin mies, on kiinnostunut miesten asioista... jne
Aina on näitä poikkeuksia ollut ketkä eivät ole henkisesti samaa sukupuolta mitä ulkoisesti ovat.
En näe siinä ongelmaa jos "tyttö" on poikamainen koska tosiaan aina näitä poikkeuksia löytyy.
Minullakin oli lapsena vaihe, kun halusin käyttää poikien vaatteita ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Olin noin kolmannella luokalla. Äitini oli ihana, hyväksyi tämän ja yhdessä H&M:n poikienosastolta shoppailtiin mulle farkut ja t-paita. Tämä vaihe kuitenkin meni ohi, ja yläasteikäisenä/ammattikoulussa aloin naisellistumaan ja nykyään noin parikymppisenä olen todella naisellinen. Minulla on parhaat ystävät myöskin olleet aina poikia.
Ei sillä ole merkitystä onko tyttäresi poikatyttö vai tyttömäinen tyttö. Tue ja rakasta häntä siitä huolimatta. Hän etsii vielä itseään. Joillakin tuo "vaihe" menee ohi, niinkuin minulla, ja toiset vaan on poikamaisempia kuin toiset läpi elämän.
elbito kirjoitti:
Musta on karmaisevaa, ettei voida ihan rennosti myöntää, että aina on ollut
myös vähän poikamaisempia naisia ja se on täysin fine. Ei silti pidä mennä
leikkauttamaan itseään torso-mieheksi ja vetää myrkkyjä naamaan.
Tottakai on ollut ja se on fine. He eivät kärsineet pikkulapsesta lähtien tunteesta, että haaroista puuttuu jotain eivätkä joutuneet suljetulle kuukautisten alettua. He olivat naisia ja nainen voi olla ihan millainen vaan. Transmies on sitten ihan eri asia. Testosteroni on hormoni ja omalla kohdallani toimii mielialalääkkeenä, joka pitää minut toimintakykyisenä. Itse vedän sen kyllä pakaralihakseen, ehkä sinulla sen ja naaman välinen ero ei ole merkittävä ja voit helposti sekoittaa ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva Butch.
Minua jotenkin huvittaa tämäkin, että jos nainen haluaa pukeutua vaikka flanellipaitaan ja pitää sivukaljua geelitukkaa, farkkuja ja bootseja, niin se on sitten "butch" tai mikä lie reiska. Miksi nainen ei saa pukeutua miten haluaa, kyllä sillä silti pilu on, ei kai se vaatteista ole kiinni mitä sukupuolta on.
Sama toisinpäin.Kauheesti noille vaatteille laitetaan painoarvoa mitä päälle pukee.
Sen vuoksi nyt moni nuori haluaa vaihtaa sukupuolensakin, kun kuvittelee että on "väärää sukupuolta" kun tyyli on "butch" vaikka on tyttö.
Kannattasko vähän miettiä jo näitä vanhakantasia pukeutumiskoodeja uudestaan, ettei nuoret sen takia lähtisi sil vot ta maan itseään ja pumppaamaan hormoneita.
Butch tarkoittaa naista, jolla on naistyypillinen kroppa. Ei tässä ole mitään epäselvää. Butch vaan viihtyy enemmän vaatteissa, jotka on suunniteltu miehille ja yleensä haluaa kumppanikseen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että em. tyttöoletettu on tyttö? Kyseessä voi hyvin olla myös poika tai muunsukupuolinen. Hyvin monet vanhemmat väkisinolettavat lapsensa sukupuolen eivätkä koskaan anna lapsen itse rauhassa määritellä mihin sukupuoleen hän kuuluu.
Yllä voi lukea tähän päivään kuuluvan idioottimaisen mielipiteen.
Ainoa asia mitä tuossa sanottiin on, ettei transsukupuolisuus näy ihmisen kropasta päälle, mikä nyt sattuu olemaan fakta.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli lapsena vaihe, kun halusin käyttää poikien vaatteita ja leikkasin tukkani lyhyeksi. Olin noin kolmannella luokalla. Äitini oli ihana, hyväksyi tämän ja yhdessä H&M:n poikienosastolta shoppailtiin mulle farkut ja t-paita. Tämä vaihe kuitenkin meni ohi, ja yläasteikäisenä/ammattikoulussa aloin naisellistumaan ja nykyään noin parikymppisenä olen todella naisellinen. Minulla on parhaat ystävät myöskin olleet aina poikia.
Ei sillä ole merkitystä onko tyttäresi poikatyttö vai tyttömäinen tyttö. Tue ja rakasta häntä siitä huolimatta. Hän etsii vielä itseään. Joillakin tuo "vaihe" menee ohi, niinkuin minulla, ja toiset vaan on poikamaisempia kuin toiset läpi elämän.
Onko sinusta poikamaisuus/tyttömäisyys/miehisyys/naisellisuus mitään muuta kuin ulkonäköön liittyviä asioita?
Jos on muutakin niin minua kiinnostaisi tietää että mitä muuta se on? Näkeekö sen millä tavalla vaikka käytöksessä tai ammatin valinnassa?
Provona tietenkin.
Ei sillä mitään väliä olekaan. Kunhan nyt käänsin asian toisinpäin, kun lapsista leivotaan täällä aina homoseksuaaleja jos leikkivät lapsina vastakkaisen sukupuolen kanssa.