Miksi nimenomaan leikkurin hoitajat tuntuu olevan aina jotenkin tosi erilaisia muihin sairaanhoitajiin verrattuna?

Luulisi että psykiatrian puolelle hakeutuu "seurustelijat" eli ei-niin-tekemiskeskeiset tyypit

Miten sitten tehohoitajat? :) Millaisia ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä varmasti pitää paikkansa.

Joskus kuullut että psykiatrian puolelle hakeutuu myös tietyn tyyppiset ihmiset. Siis eri tyyppi kuin leikkuriin :)

Minulla on sellainen mielikuva, että psykalla on pääosin aina tosi hyvä työilmapiiri ja jotenkin rentoa ystävällistä porukkaa? Pitääkö paikkaansa? Tuntuu, että aina puhutaan siitä miten psykalla on huomattavasti paremmat työyhteisöt kuin somaattisella. En siis tiedä pitääkö paikkaansa, ei kokemusta.

En tiedä työyhteisöstä, mutta voisin kertoa monta havaintoa tuosta puolesta, kun olin siellä lapsena ja nuorena.

-Hoitaja tuli huoneeseen uhkailemaan, että jos en sieltä poistu niin muut tulevat sinne.

-Hoitaja nimitteli minua ja toista poikaa muiden hoitajien edessä ja muut hoitajat vain tirskuivat pöydässä.

-Hoitaja katsoi minua vihaisesti, kun hymyilin ja tahtoi tietää mille nauran.

-Hoitaja kommentoi sarkastisesti ruokavaliotani

-Hoitaja nauraa hohotti, kun tyttö kertoi miten oli kiduttanut kissaa

-Hoitaja kommentoi toisen potilaan asioita potilaalle 

jne. 

Asiakkaana sanon, että leikkurin hoitsut ovat hauskimpia.

Ainakin täälläpäin leikkurin hoitajat ovat todella nyrpeitä ja koppavia. Aina kun viet sinne potilaan, katsovat nenänvarttaan pitkin kuin halpaa makkaraa ja odottavat, että pääsevät näpäyttämään ja ulisemaan oikein kuorossa jostain pikkuseikasta, joka ei sinä päivänä mene heidän mielen mukaan. Säännöt ja käytännöt myös muuttuvat päivittäin, mutta joka kerta saat takuulla jotain paskaa niskaan, teitpä niin tai näin. Onneksi harvemmin kuitenkaan tarvitsee olla noiden haaskalintujen kanssa missään tekemisissä. Missään muualla en ole törmännyt samanlaiseen säännönmukaiseen kusipäisyyteen kuin leikkurissa. Koulumme opiskelijoistakin juuri ne pahimmat mulkut jäivät viimeisistä harjoitteluista sinne töihin, eli ei tule auttamaan sukupolvenvaihdoskaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten tehohoitajat? :) Millaisia ovat?

Työn puolesta olen tavannut, niin aika tympeää ja kireää porukkaa. Toki ihan mukavia tyyppejä sieltäkin löytyy.

Leikkuriin ja teholle päätyvät todella fiksut ja osaavat. Ehkä myös akuuteille osastoille hakeutuu nokkelat ja taitavat hoitajat.

Pitkäaikaisosastoille, mummojen hoitajiksi päätyvät ne vähän opintoihin satsanneet tyypit, ehkä ne vähän heikkolahjaisemmat myös.

Psykan puolelle hakeutuu ns elämää nähneet ja kovia kokeneet.

Terveyskeskuksiin avopuolelle jotain noiden edellä mainittujen väliltä.

Työpaikkakiusaamista esiintyy eniten Pitkäaikaisosastoille jossa työn sisältä on perushoitoa (vaippojenvaihtoa ja syöttämistä)

Rennoimmat hoitajat löytyy psykalta. Siellä on myös miehiä ja naisia paljon tasaisemmin.

No minun olisi tarkoitus erikoistua psykiatriselle puolelle ja olen melko ihmisläheinen luonteeltani. Semmoinen huolien kuuntelija ja opastaja. Ihmisen mieli on kiinnostava asia. En tuomitse ketään sairauden perusteella. Ja todellakin olen tekevä ihminen, teoria on puuduttavaa ja tylsää sen tärkeydestä huolimatta.

Leikkuri ei ole mikään vaippojen vaihto ja syöttöpaikka. Siellä täytyy oikeasti olla todella kovaa osaamista. Jokaisella on siellä oma paikkansa ja jokaisen on tiedettävä se oma paikkansa ja oma työnkuvansa. Ja yhtään ei sooloilla vaan mennään tietyn kaavan mukaan, teet just sen mitä sulle on perehdytyksessä opetettu, piste. Steriilit alueet on steriilejä alueita ja niiden todella tulee olla sitä. Aseptiikka on äärimmäisen tärkeää.

Sun täytyy tuntea leikkaussali ja tietää sen käytännöt 100%. Mokailla ei saa. Jos iskee hätätilanne, täytyy olla täysin selvä kuva siitä miten sitten toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

No minun olisi tarkoitus erikoistua psykiatriselle puolelle ja olen melko ihmisläheinen luonteeltani. Semmoinen huolien kuuntelija ja opastaja. Ihmisen mieli on kiinnostava asia. En tuomitse ketään sairauden perusteella. Ja todellakin olen tekevä ihminen, teoria on puuduttavaa ja tylsää sen tärkeydestä huolimatta.

Ja en ole "kovia kokenut" :D

On niin totta. Kokemusta omaisen näkökulmasta sekä lastenneurologian, lasten sydänsairauksien, lastenpolin sekä lasten leikkausosaston osalta. Lisäksi vanhuspuolen (isäni) tehohoidosta, kardiologiasta, sydänvalvonnasta sekä vuodeosastolta. Tähän päälle päivystys- ja muu kiireetön hoito.

Analyysina todettakoon, että henkilöstöpuolella ihan eri meno lastenneurologiassa, lasten sydänsairauksissa, lastenpolilla, lasten ja aikuisten leikkausosastolla, teho-osastolla sekä sydänvalvonnassa, verrattuna esim vuodeosastoon ja päivystykseen.

Vuodeosastolla ja päivystyksessä hitaat ja kyllästyneet leipiintyneet laiskat hoitajat, muilla mainituilla osastoilla skarpit, tehokkaat, pätevänoloiset, motivoituneet ja hoikat hyväkuntoiset hoitajat.

Kai se on hoitajilla ihan sama kuin millä tahansa koulutusalalla: osa pääsee vaativiin ja motivoiviin duuneihin ja osalle jää perushommat.

Tämä siis mitenkääm ketään väheksymättä, samahan pätee mihin tahansa koulutusalaan: osasta kaupallisen alan tyypeistä tulee isoja johtajia ja osasta taas jotain muuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minun olisi tarkoitus erikoistua psykiatriselle puolelle ja olen melko ihmisläheinen luonteeltani. Semmoinen huolien kuuntelija ja opastaja. Ihmisen mieli on kiinnostava asia. En tuomitse ketään sairauden perusteella. Ja todellakin olen tekevä ihminen, teoria on puuduttavaa ja tylsää sen tärkeydestä huolimatta.

Ja en ole "kovia kokenut" :D

Mutta tiesitkö, että ne *kovia kokeneet ja elämää nähneet* osaavat asettua potilaiden asemaan aivan eri mittakaavassa kuin muut?

Näin se vain on ja tuolla jos missä se korostuu ja sen huomaa

Moni psykalle menevä menee sinne esim siksi, että työ ei ole niin suorittavaa, likaista ja käsillä tekemistä.

Psykalla on selkeästi siistimpää työtä kuin somaattisella, paljon enemmän henkistä työtä. Työ ei ole samalla tavalla suorittavaa kuin somaattisella.

Öljynporauslautoilla on kuulemma anestesiahoitajia töissä. Ois aika mahtava duuni :) mutta mitähän tyyppiä siellä olevat on töissä?

Vierailija kirjoitti:

Moni psykalle menevä menee sinne esim siksi, että työ ei ole niin suorittavaa, likaista ja käsillä tekemistä.

Psykalla on selkeästi siistimpää työtä kuin somaattisella, paljon enemmän henkistä työtä. Työ ei ole samalla tavalla suorittavaa kuin somaattisella.

Joskus takavuosina syy oli monella kuulemma se, että koulutus oli helpompi: ei ollut samalla tavalla lääkelaskuja kuin muilla sairaanhoitajaopiskelijoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minun olisi tarkoitus erikoistua psykiatriselle puolelle ja olen melko ihmisläheinen luonteeltani. Semmoinen huolien kuuntelija ja opastaja. Ihmisen mieli on kiinnostava asia. En tuomitse ketään sairauden perusteella. Ja todellakin olen tekevä ihminen, teoria on puuduttavaa ja tylsää sen tärkeydestä huolimatta.

Ja en ole "kovia kokenut" :D

Mutta tiesitkö, että ne *kovia kokeneet ja elämää nähneet* osaavat asettua potilaiden asemaan aivan eri mittakaavassa kuin muut?

Näin se vain on ja tuolla jos missä se korostuu ja sen huomaa

Tuskin niitä potilaita kiinnostaa vaikka hoitajalla olisi joskus ollutkin samanlaisia ongelmia.

Mun mielestä psykiatrinen sairaanhoitaja saisi olla ihan oma koulutusohjelmansa.

Nykyisessä sairaanhoidon koulutuksessa on 5op psykiatrian opintoja, kyllä 5op. Opintoja on yhteensä 210op ja niistä ainoastaan 5op käsittelee mielenterveysongelmia! Toki valinnaisia voi ottaa kyseiseltä aihealueelta.

Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutusohjelma voisi painottuva ihan täysin näihin mielenterveysongelmiin. Ihmisen henkinen terveys on todella laaja kokonaisuus johon vaikuttaa todella moni eri seikka. Ja lääkelaskuja voisi tosiaan olla paljon vähemmän tässä koulutuksessa ja muutenkin keskityttäisiin enemmän henkisiin asioihin kuin käytäntöön. Mt-ongelmat on niin kasvava juttu, että kyllä olisi hyvä asia tämmönen. Monia psykalle pyrkiviä ei oikeesti yhtään kiinnosta somaattinen puoli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä varmasti pitää paikkansa.

Joskus kuullut että psykiatrian puolelle hakeutuu myös tietyn tyyppiset ihmiset. Siis eri tyyppi kuin leikkuriin :)

Minä olen psyk sh. Opiskeluaikana tykkäsin eniten harjottelusta leikkurissa. Työ oli niin selkeää, strukturoitua. Voisin kuvitella itseni sellaiseenkin työhön.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä psykiatrinen sairaanhoitaja saisi olla ihan oma koulutusohjelmansa.

Nykyisessä sairaanhoidon koulutuksessa on 5op psykiatrian opintoja, kyllä 5op. Opintoja on yhteensä 210op ja niistä ainoastaan 5op käsittelee mielenterveysongelmia! Toki valinnaisia voi ottaa kyseiseltä aihealueelta.

Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutusohjelma voisi painottuva ihan täysin näihin mielenterveysongelmiin. Ihmisen henkinen terveys on todella laaja kokonaisuus johon vaikuttaa todella moni eri seikka. Ja lääkelaskuja voisi tosiaan olla paljon vähemmän tässä koulutuksessa ja muutenkin keskityttäisiin enemmän henkisiin asioihin kuin käytäntöön. Mt-ongelmat on niin kasvava juttu, että kyllä olisi hyvä asia tämmönen. Monia psykalle pyrkiviä ei oikeesti yhtään kiinnosta somaattinen puoli.

Tämä on minusta näissä koulutuksissa ongelma, kun asiat pitää tehdä vaikean kautta eli käydä lähinnä käden taitoihin painottuva koulutus, jotta lopulta saisi pätevyyden sellaiseen hommaan, jota koulutus ei paljon edes käsittele. Paljon parempi systeemi olisi sellainen, että olisi oma koulutuksensa tai sitten muun sosiaali- ja terveysalan koulutuksen turvin voisi käydä jonkun jatkokoulutuksen suoraan psykiatriseen sairaanhoitoon. Sitten taas joku esim.yhteisöpedagogiksi tai sosionomiksi opiskellut, jonka opinnoissa on paljon enemmän vuorovaikutusosaamista, on peruskoulun käyneen tasolla työmarkkinoilla mitä tulee tuollaiseen hommaan hakeutuessa.