Lue keskustelun säännöt.
Masennustako, muita?
29.05.2006 |
Olen kotiäitinä, syksyllä palaan töihin. Hoidan lapsia päivät ja se on ihanaa, mutta iltaisin ei ole mitään tekemistä. Mulla on kaksi ristiriitaista harrastusta: shoppailu ja säästäminen. Kun shoppaan, harmittaa, kun en saa säästöön mitään ja kun säästän, olen kuin kissa pistoksissa kun en pääse kaupoille.
Tilanne helpottaa varmaan, kun pääsen taas töihin. Tulee vähän muuta ajateltavaa kuin nämä kotiympyrät. Mutta mistä elämä ennen sitä? Mitä voisin tehdä iltaisin? Ihana mieskin on.
Kommentit (8)
mitä kivoja juttuja puuhaat iltaisin? Jos vaikka sais vinkkejä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulstat ihan minulta! shoppailu ja säästäminen!! ja illat kuluu vaan ku ei oo tekemistä... noudatin kans tuota ihmisten ilmoille menemistä ja nyt huomasin, että on tullut baaristeltua aika usein ku tavallisesti en juuri ole baaristellu kovin paljoa... ei hyvä harrastus siis.. nyt lomalla ja toisaalta kiva päästä takas töihin, mutta se työstressi ottaa päähän jo valmiiksi...mihin tämä aika oikein menee? huomasin myös, että en harrasta mitää tai ole erikoisen hyvä/lahjakas missään.. se sai kans mielen maahan.. tätätkö tämä nyt sitten on: työ, ihana mies ja lapsi. mulla ikää alle 25 ja tunnen olevani paikalleen jämähtänyt!!
Mihin säästät vai ihan muuten vaan? Meillä haaveissa talo.
Minä olen jo sentään 30, joten jämähdys ei sinänsä haittaa. Baarit ei kiehdo, ne on nähty. Mutta mitäs vikaa baaristelussa on, go on!
En tiedä mitä on mutta ei ainakaan sitä.
En tiedä oliko itselläni alkuvuodesta masennusta vai mitä mutta kaikki alkoi viime elokuussa kun vauva syntyi, rakastan lapsiani ylikaiken mutta tällä kertaa olisin halunnut töihin ja kotona olo oli yhtä helvettiä.
Tammikuussa sitten alkoi tulla kummallisia oireita, ahdistusta, sydän hakkas välillä ihan hillittömästi, kädet tärisi yms...
Ei pystynyt tekemään mitään, normaalisti siivosin kerran viikossa matot ulos jne... joka päivä imurointi, tein ruuan perheelle kun mies tuli päivisin syömään kotiin jne, jne...
Kuitenkin yhtäkkiä ei huvittanut tehdä mitään ostin kaupasta valmis ruokaa ja kaupassa käynti oli ihan kauheeta alkoi ahdistamaan.
Itkeskelin pitkin päivää ja kaikki huipentui parin viikon jaksoon josta en edes muista mitään muuta kuin että olin totaalisen kyllästynyt kaikkeen ja halusin vain päästä pois tästä helvetistä, huusin lapsille kun hermot meni, mies ei tajunnut mitään vaikka kuinka koitin sanoa että on paha olla ja ahdistaa.
Asioista en pystynyt puhumaan vaan miehellekin kirjoitin meiliä mutta eipä sille mikään jakeluun mene, sitten kerran kun olin kaverin kanssa mesessä kerroin hänelle näistä " tuntemuksista" ja hän oli passittamassa mua lääkäriin, omasta mielestäni en sitä tarvinnut. Enkä sinne mennyt, kaveri on itse kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöstä ja aika hyvin tietää mistä puhuu.
En tiedä miten siitä selvisin mutta sen tiedän että kaverini auttoi asiassa suunnattomasti, kyseli päivittäin, usein monestikin että kuinka voin ja välillä otti vanhemman lapsen heille hoitoon että sain olla ihan yksin kun vauva nukkui.
Ei tämä minun nyt mitään sellaista masennusta ollut mutta en tiedä mihin olisi johtannut jos kaverilleni en olisi mitään saanut kerrottua.
Mulla ehkä tämä kaikki johtui siitä että mulla ei ole mitään vapaa-aikaa, olen aina lasten kanssa ja luonteeltani olen sellainen että tarvitsen silloin tällöin sellaista aikaa että saan olla ihan yksin kotona ilman että kukaan roikkuu hihassa kiinni ja vaatii jotain.
Päivisin siinä on lapset ja illalla vielä lisänä mies jota pitää passata...
ei ole mitään varsinaista mihin säästää..kunhan laitan rahaa toiselle tilille..talo olis kyllä kiva, mutta saas nähä. Aluksi luulin kans että baarit on nähty, mutta nyt kun on tullut käytyä melko usein niin omatunto soimaa=( ja koti tuntuu samalla ahdistavan entistä enemmän=(( olen vaan alkanu ajattelemaan, että mitäs tästä eteenpäin, että näinkö menee seuraavat " 30" vuotta.. piristystä ja sisältöä pitäis saaha lisää elämään! toki lapsi on number one, aina! mutta siitä huolimatta...
jaksuja sinulle kans ap, mutta myös sinulle 6
terv 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samalla pelottaa niin paljon että mitä sitten kun olen päivät töissä ja iltaisin on tehtävänä kaikki kotityöt...
Ja kun tuon miehen jakeluun ei mene mikään... vaikka se nyt väittääkkin että totta kai hän sitten osansa hoitaa, niin katotaan vaan töiden jälkeen se menee huilaamaan ja sitten omiin harrastuksiinsa, kun minä alan tekemään heti kotiin päästyä ruokaa perheelle ja sitten pyykinpesut yms...
Ja tosiaan meillä on samat työajat miehen kanssa ja suht samanlainen työ... miehellä pikkasen " väsyttävämpi" .
T:6
että miten mies saa kämpän pidettyä kunnossa lastenhoidon ohella. Meillä ihan pienet lapset (molemmat alle 2 v), joten on niissäkin hommansa. Mutta itse saan silti astiat ja pyykit hoidettua päivisin.
Ei tämä tosiaan oikeaa masennusta taida olla, tylsistyminen lienee oikea sana. Jaksuja kutoselle!
ap
Ryhdy iltaisin vaikka käymään lenkillä, mene ihmisten ilmoille. Tai kyläilkää vaikka koko perheen voimin.
Musta tuntuu taas aivan päinvastaiselta, iltaisin olisi vaikka mitä kivaa tekemistä ja aika loppuu kesken.