Lapsi yrittää saada tahtonsa läpi kiukuttelemalla ja huutamalla

Anna huutaa.

Kyllä se on ihan normaali taktiikka heillä :D

No really 🙈

Ihan sama homma

Rankaisetko mitenkään kiukuttelusta/huudosta? Jos et, niin silloin lapsi saattaa kokeilla sitä ihan vaan siksi, että ei hän siinä häviäkään mitään vaikka yrittää saada oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla/huutamalla.

Siksi nyt vain ihmettelen, kun kaikki aina sanovat, ettei lapsi yritä tällä tavoin tahtoaan saada läpi, jos se ei ole koskaan toiminut. Aina kun lapsi yrittää tätä, jos on vaikka joku sukulainen käymässä, saan kuulla siitä, että näin siinä käy kun antaa huudolle periksi. Enkä tosiaan koskaan ole antanut, eikä lapsen isäkään. Myös kaikki "alan ammattilaiset" ovat sanoneet, ettei lapsi tee sitä, mikä ei toimi.

Ap

Dysfasia?

Vierailija kirjoitti:

Rankaisetko mitenkään kiukuttelusta/huudosta? Jos et, niin silloin lapsi saattaa kokeilla sitä ihan vaan siksi, että ei hän siinä häviäkään mitään vaikka yrittää saada oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla/huutamalla.

En oikeastaan, kerron hänelle että ymmärrän että häntä kiukuttaa asia x, mutta se ei nyt käy syystä x. Kerron myös, että tuollaisella käytöksellä ei saa mitään mitä tahtoo. 

Itse en kyllä jaksaisi vuosia yrittää asiaa, joka ei selkeästi toimi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Dysfasia?

Lapsi kyllä ymmärtää puhetta, mutta ei puhu kunnolla vielä. Osaa silti kertoa mitä tahtoo, mutta siinä vaiheessa suuttuu ja yrittää kiukuttelemalla, kun sanotaan että ei nyt saa katsoa ohjelmaa/keksiä/tehdä jotain kiellettyä.

Ap

Oletko koittanut kääntää asiaa jotenkin positiiviseksi lapselle? Tyyliin "tällä kertaa et saa tehdä asiaa x, mutta mitäpä jos rauhoituttuasi tehdään asiaa y?", meillä esimerkiksi voidaan kiukutella ruuasta, kuinka se on pahaa ja halutaan syödä jotain ihan muuta. Yleensä rauhottuu, kun todetaan että jos nyt syö vatsansa täyteen, niin voidaan mennä sen jälkeen puhaltamaan vaikka saippuakuplia. Ja sen sellaisia, ainakin meillä toiminnan ohjaus ja halun suuntaaminen toiseen kohteeseen on auttanut yhdessä sanoittamisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankaisetko mitenkään kiukuttelusta/huudosta? Jos et, niin silloin lapsi saattaa kokeilla sitä ihan vaan siksi, että ei hän siinä häviäkään mitään vaikka yrittää saada oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla/huutamalla.

En oikeastaan, kerron hänelle että ymmärrän että häntä kiukuttaa asia x, mutta se ei nyt käy syystä x. Kerron myös, että tuollaisella käytöksellä ei saa mitään mitä tahtoo. 

Itse en kyllä jaksaisi vuosia yrittää asiaa, joka ei selkeästi toimi.

Ap

Sinä olet aikuinen. Ja varmasti olet lapsena myös kiukutellut. Toiset nyt vaan on sitkeämpiä kuin toiset, ja sun tehtävä on jaksaa sitä vuosia ja vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koittanut kääntää asiaa jotenkin positiiviseksi lapselle? Tyyliin "tällä kertaa et saa tehdä asiaa x, mutta mitäpä jos rauhoituttuasi tehdään asiaa y?", meillä esimerkiksi voidaan kiukutella ruuasta, kuinka se on pahaa ja halutaan syödä jotain ihan muuta. Yleensä rauhottuu, kun todetaan että jos nyt syö vatsansa täyteen, niin voidaan mennä sen jälkeen puhaltamaan vaikka saippuakuplia. Ja sen sellaisia, ainakin meillä toiminnan ohjaus ja halun suuntaaminen toiseen kohteeseen on auttanut yhdessä sanoittamisen kautta.

Olen yrittänyt, mutta tämä vain pahentaa tilannetta ja lapsi huutaa ja raivoaa niin, että tuntuu että häneltä loppuu happi eikä suostu kuuntelemaan yhtään mitään. Parhaiten toimii se, että kerron hänelle että tiedän häntä kiukuttavan, mutta nyt asia ei onnistu. Siihen yleensä tuo loppuu, mutta jos yritän ohjata tekemään jotain kivaa, suuttuu silloinkin, vaikka on jo rauhoittunut. Lapsi on ollut aina todella tulinen luonne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankaisetko mitenkään kiukuttelusta/huudosta? Jos et, niin silloin lapsi saattaa kokeilla sitä ihan vaan siksi, että ei hän siinä häviäkään mitään vaikka yrittää saada oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla/huutamalla.

En oikeastaan, kerron hänelle että ymmärrän että häntä kiukuttaa asia x, mutta se ei nyt käy syystä x. Kerron myös, että tuollaisella käytöksellä ei saa mitään mitä tahtoo. 

Itse en kyllä jaksaisi vuosia yrittää asiaa, joka ei selkeästi toimi.

Ap

Sinä olet aikuinen. Ja varmasti olet lapsena myös kiukutellut. Toiset nyt vaan on sitkeämpiä kuin toiset, ja sun tehtävä on jaksaa sitä vuosia ja vuosia.

Olen varmasti ja tietääkseni itsekin olen ollut aika pippurinen lapsi. Ihmettelen silti, miten lapsi jaksaa monta kertaa viikossa yrittää tätä, kun ei koskaan mitään sillä saavuta. Kyllähän minä tätä jaksankin, mutta kai sitä nyt silti saa ihmetellä?

Ap

Tottakai yrittää. Eikös ne kaikki? Enemmän tai vähemmän tietysti.. 

Oman 4-vuotiaan kohdalla tuo ei enää edes niin rassaa, mutta tuon 7-vuotiaan kanssa kyllä. 7-vuotias kun heittäytyy jalattomaksi niin ei enää paljoa naurata, kun jätkä on minua melkein jo leukaan saakka pitkä.  En halua edes ajatella mitä meillä on edessä kun ne on teini-ikäisiä.... 

ei siinä auta kun pitää oma maltti sekä rajat selvinä, ja koittaa takoa niille järkeä päähän, pikkuhiljaa... 

Periksi ei pidä antaa, maailmaan ääntä mahtuu. Lopettaa kyllä ja itse täytyy pysyä rauhallisena. 

Kyllä varmasti lopettaa jossain kohtaa, kun periksi ei sillä mitään saa, mutta silti olen ihmetellyt asiaa, kun joka puolelta kuulee, ettei tekisi niin jos ei toimisi. 

Ap

Se että lapsen tunteen aina sanoittaa tyyliin; näen että sinua harmittaa nyt tosi paljon kun et saa hyppiä tässä sohvalla, mutta tässä ei voi hyppiä koska voit pudota ja loukata ja sohva voi mennä rikki", on toki hyvä. Se että antaa perusteluja toimii monesti paremmin pitkällä aikajänteellä, kuin sellainen "sinä et nyt saa tahtoasi läpi"- tokaisu. Kun asiat perustellaan, lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miksi joitain asioita ei saa vaikka haluaisi. Jos käyttää taas hirveästi esim. sellaista "et nyt saa tässä tahtoasi läpi" kommunikointia, niin helposti tekee kaikesta jo lähtökohtaisesti valtataistelun aikuisen ja lapsen välille. Lapselle voi myös kertoa mistä asioista hän saa päättää ja mistä ei. Esim. saat päättää kummasta lautasesta syöt, mutta et sitä mitä ruokaa me syömme, siitä päättää äiti koska äiti huolehtii että ruoka on terveellistä, jotta kasvat isoksi ja vahvaksi. Tai saat valita kumman värisen pipon laitat päähän, mutta pipo on laitettava, koska ulkona on liian kylmä lippikselle. Jne. Kommunikointia kehiin. Ja jos lapsi ei osaa päättää esim. kumpi pipo tai ei suostu päättämään, silloin aikuinen päättää nekin asiat. 

Mutta lisäksi tunnetaitoja voi opetella esim. kirjojen ja satujen kautta, etsi sellaisia kirjoja joissa käsitellään juuri niitä tilanteita missä sinun lapsesi tyypillisimmin saa kiukkukohtauksen. Kirjojen kautta voi syntyä hyvää keskustelua lapsen kanssa, silloin kun tilanne on rauhallinen. 

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Se että lapsen tunteen aina sanoittaa tyyliin; näen että sinua harmittaa nyt tosi paljon kun et saa hyppiä tässä sohvalla, mutta tässä ei voi hyppiä koska voit pudota ja loukata ja sohva voi mennä rikki", on toki hyvä. Se että antaa perusteluja toimii monesti paremmin pitkällä aikajänteellä, kuin sellainen "sinä et nyt saa tahtoasi läpi"- tokaisu. Kun asiat perustellaan, lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miksi joitain asioita ei saa vaikka haluaisi. Jos käyttää taas hirveästi esim. sellaista "et nyt saa tässä tahtoasi läpi" kommunikointia, niin helposti tekee kaikesta jo lähtökohtaisesti valtataistelun aikuisen ja lapsen välille. Lapselle voi myös kertoa mistä asioista hän saa päättää ja mistä ei. Esim. saat päättää kummasta lautasesta syöt, mutta et sitä mitä ruokaa me syömme, siitä päättää äiti koska äiti huolehtii että ruoka on terveellistä, jotta kasvat isoksi ja vahvaksi. Tai saat valita kumman värisen pipon laitat päähän, mutta pipo on laitettava, koska ulkona on liian kylmä lippikselle. Jne. Kommunikointia kehiin. Ja jos lapsi ei osaa päättää esim. kumpi pipo tai ei suostu päättämään, silloin aikuinen päättää nekin asiat. 

Mutta lisäksi tunnetaitoja voi opetella esim. kirjojen ja satujen kautta, etsi sellaisia kirjoja joissa käsitellään juuri niitä tilanteita missä sinun lapsesi tyypillisimmin saa kiukkukohtauksen. Kirjojen kautta voi syntyä hyvää keskustelua lapsen kanssa, silloin kun tilanne on rauhallinen. 

Näin meillä toimitaankin, kerron aina miksei jokin asia nyt onnistu ja lapsi aika nopeasti rauhoittuukin, rauhoittuu huomattavasti jo silloin kun laskeudun hänen tasolleen ja alan selittää. 

Saa valita ulos mennessä kahdesta lippiksestä tai piposta ja takista. Aina valitsee kyllä jos antaa vaihtoehdot, mutta jos ei valitsisi, tottakai valitsisin itse. 

Ruokaillessa on alkanut nirsoilemaan, enkä väkisinkään ruokaa tunge suuhun, joten on sitten syömättä ja ruokaa saa seuraavalla ruokailulla, mutta silloin ei tipu mitään muutakaan ruokailujen välissä ja kerron sen lapselle jo ruokaillessa, että jos ei syö ruokaansa, ei saa mitään muutakaan ja siitä saa aina raivarin kun pyytää ruokien välissä jotain. 

Siksi aloitin tämän ketjun, että monesti olen miettinyt, olenko tehnyt jotakin väärin. Niin usein vain saan lukea tai kuulla muilta, että olen kuitenkin antanut periksi, kun ei lapsi muuten yrittäisi näin saada tahtoaan läpi. Pakostikin olen alkanut ajatella, että jossain olen tehnyt väärin, kun lapsi ei ole saanut tahtoaan läpi ja silti käyttäytyy näin vaikkei "kuuluisi" kasvatuksensa perusteella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Se että lapsen tunteen aina sanoittaa tyyliin; näen että sinua harmittaa nyt tosi paljon kun et saa hyppiä tässä sohvalla, mutta tässä ei voi hyppiä koska voit pudota ja loukata ja sohva voi mennä rikki", on toki hyvä. Se että antaa perusteluja toimii monesti paremmin pitkällä aikajänteellä, kuin sellainen "sinä et nyt saa tahtoasi läpi"- tokaisu. Kun asiat perustellaan, lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miksi joitain asioita ei saa vaikka haluaisi. Jos käyttää taas hirveästi esim. sellaista "et nyt saa tässä tahtoasi läpi" kommunikointia, niin helposti tekee kaikesta jo lähtökohtaisesti valtataistelun aikuisen ja lapsen välille. Lapselle voi myös kertoa mistä asioista hän saa päättää ja mistä ei. Esim. saat päättää kummasta lautasesta syöt, mutta et sitä mitä ruokaa me syömme, siitä päättää äiti koska äiti huolehtii että ruoka on terveellistä, jotta kasvat isoksi ja vahvaksi. Tai saat valita kumman värisen pipon laitat päähän, mutta pipo on laitettava, koska ulkona on liian kylmä lippikselle. Jne. Kommunikointia kehiin. Ja jos lapsi ei osaa päättää esim. kumpi pipo tai ei suostu päättämään, silloin aikuinen päättää nekin asiat. 

Mutta lisäksi tunnetaitoja voi opetella esim. kirjojen ja satujen kautta, etsi sellaisia kirjoja joissa käsitellään juuri niitä tilanteita missä sinun lapsesi tyypillisimmin saa kiukkukohtauksen. Kirjojen kautta voi syntyä hyvää keskustelua lapsen kanssa, silloin kun tilanne on rauhallinen. 

Näin meillä toimitaankin, kerron aina miksei jokin asia nyt onnistu ja lapsi aika nopeasti rauhoittuukin, rauhoittuu huomattavasti jo silloin kun laskeudun hänen tasolleen ja alan selittää. 

Saa valita ulos mennessä kahdesta lippiksestä tai piposta ja takista. Aina valitsee kyllä jos antaa vaihtoehdot, mutta jos ei valitsisi, tottakai valitsisin itse. 

Ruokaillessa on alkanut nirsoilemaan, enkä väkisinkään ruokaa tunge suuhun, joten on sitten syömättä ja ruokaa saa seuraavalla ruokailulla, mutta silloin ei tipu mitään muutakaan ruokailujen välissä ja kerron sen lapselle jo ruokaillessa, että jos ei syö ruokaansa, ei saa mitään muutakaan ja siitä saa aina raivarin kun pyytää ruokien välissä jotain. 

Siksi aloitin tämän ketjun, että monesti olen miettinyt, olenko tehnyt jotakin väärin. Niin usein vain saan lukea tai kuulla muilta, että olen kuitenkin antanut periksi, kun ei lapsi muuten yrittäisi näin saada tahtoaan läpi. Pakostikin olen alkanut ajatella, että jossain olen tehnyt väärin, kun lapsi ei ole saanut tahtoaan läpi ja silti käyttäytyy näin vaikkei "kuuluisi" kasvatuksensa perusteella.

Ap

No ainakin etenkin vanhempi sukupolvi on elänyt vielä sitä aikaa, milloin lapset kuritettiin hiljaisiksi. Nykylapsia ei kuriteta, vaan päinvastoin jopa kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään ja tunteitaan. Se että lapsi ilmaisee voimakkaastikkin tunteitaan voidaan nähdä "kurittomuutena" ja sellaisena että "kaiken saa aina periksi ja siksi huutaa", vaikka näin asia ei välttämättä ole. Todellisuudessa se voimakas tunteenilmaisu on usein merkki lapsesta joka on saanut elää turvallisessa tunneilmapiirissä; sellaisessa jossa myös negatiiviset tunteet on sallittuja, ja joista vanhempi ei rankaise ja hylkää. 

Toki joillain sitten taas asia on juuri näin mitä tuttavasi sanovat. Eli nykyään on myös paljon vanhempia jotka ei esim. uskalla kohdata lapsen kiukkua tai kestä lapsen pettymystä, ja lapsi saa aina periksi kun nostaa volyymiä kaakkoon tai vähän näyttää surkeaa naamaa. Voi olla että tuttavasi ovat törmänneet vastaaviin tapauksiin ja siksi yleistävät ne myös sinuun. 

Minun 7-v poika saa tehdä ihan mitä lystää, koska omat hermot ei kestä sitä kiukuttelua ollenkaan. Nykyään kun kuritus on kiellettyä, niin näillä mennään.