Lapsi yrittää saada tahtonsa läpi kiukuttelemalla ja huutamalla

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Se että lapsen tunteen aina sanoittaa tyyliin; näen että sinua harmittaa nyt tosi paljon kun et saa hyppiä tässä sohvalla, mutta tässä ei voi hyppiä koska voit pudota ja loukata ja sohva voi mennä rikki", on toki hyvä. Se että antaa perusteluja toimii monesti paremmin pitkällä aikajänteellä, kuin sellainen "sinä et nyt saa tahtoasi läpi"- tokaisu. Kun asiat perustellaan, lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miksi joitain asioita ei saa vaikka haluaisi. Jos käyttää taas hirveästi esim. sellaista "et nyt saa tässä tahtoasi läpi" kommunikointia, niin helposti tekee kaikesta jo lähtökohtaisesti valtataistelun aikuisen ja lapsen välille. Lapselle voi myös kertoa mistä asioista hän saa päättää ja mistä ei. Esim. saat päättää kummasta lautasesta syöt, mutta et sitä mitä ruokaa me syömme, siitä päättää äiti koska äiti huolehtii että ruoka on terveellistä, jotta kasvat isoksi ja vahvaksi. Tai saat valita kumman värisen pipon laitat päähän, mutta pipo on laitettava, koska ulkona on liian kylmä lippikselle. Jne. Kommunikointia kehiin. Ja jos lapsi ei osaa päättää esim. kumpi pipo tai ei suostu päättämään, silloin aikuinen päättää nekin asiat. 

Mutta lisäksi tunnetaitoja voi opetella esim. kirjojen ja satujen kautta, etsi sellaisia kirjoja joissa käsitellään juuri niitä tilanteita missä sinun lapsesi tyypillisimmin saa kiukkukohtauksen. Kirjojen kautta voi syntyä hyvää keskustelua lapsen kanssa, silloin kun tilanne on rauhallinen. 

Näin meillä toimitaankin, kerron aina miksei jokin asia nyt onnistu ja lapsi aika nopeasti rauhoittuukin, rauhoittuu huomattavasti jo silloin kun laskeudun hänen tasolleen ja alan selittää. 

Saa valita ulos mennessä kahdesta lippiksestä tai piposta ja takista. Aina valitsee kyllä jos antaa vaihtoehdot, mutta jos ei valitsisi, tottakai valitsisin itse. 

Ruokaillessa on alkanut nirsoilemaan, enkä väkisinkään ruokaa tunge suuhun, joten on sitten syömättä ja ruokaa saa seuraavalla ruokailulla, mutta silloin ei tipu mitään muutakaan ruokailujen välissä ja kerron sen lapselle jo ruokaillessa, että jos ei syö ruokaansa, ei saa mitään muutakaan ja siitä saa aina raivarin kun pyytää ruokien välissä jotain. 

Siksi aloitin tämän ketjun, että monesti olen miettinyt, olenko tehnyt jotakin väärin. Niin usein vain saan lukea tai kuulla muilta, että olen kuitenkin antanut periksi, kun ei lapsi muuten yrittäisi näin saada tahtoaan läpi. Pakostikin olen alkanut ajatella, että jossain olen tehnyt väärin, kun lapsi ei ole saanut tahtoaan läpi ja silti käyttäytyy näin vaikkei "kuuluisi" kasvatuksensa perusteella.

Ap

No ainakin etenkin vanhempi sukupolvi on elänyt vielä sitä aikaa, milloin lapset kuritettiin hiljaisiksi. Nykylapsia ei kuriteta, vaan päinvastoin jopa kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään ja tunteitaan. Se että lapsi ilmaisee voimakkaastikkin tunteitaan voidaan nähdä "kurittomuutena" ja sellaisena että "kaiken saa aina periksi ja siksi huutaa", vaikka näin asia ei välttämättä ole. Todellisuudessa se voimakas tunteenilmaisu on usein merkki lapsesta joka on saanut elää turvallisessa tunneilmapiirissä; sellaisessa jossa myös negatiiviset tunteet on sallittuja, ja joista vanhempi ei rankaise ja hylkää. 

Toki joillain sitten taas asia on juuri näin mitä tuttavasi sanovat. Eli nykyään on myös paljon vanhempia jotka ei esim. uskalla kohdata lapsen kiukkua tai kestä lapsen pettymystä, ja lapsi saa aina periksi kun nostaa volyymiä kaakkoon tai vähän näyttää surkeaa naamaa. Voi olla että tuttavasi ovat törmänneet vastaaviin tapauksiin ja siksi yleistävät ne myös sinuun. 

Kyllä niitä on lastenhoitajiakin jotka vielä kurittavat, eli pk:ssa on jopa erillinen penkki varattuna nimenomaan jäähypenkiksi. Ja jos mennään reilu puolenkymmentä vuotta taaksepäin, niin varmaan 90% lastenhoitajista kuritti.

Vierailija kirjoitti:

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Se että lapsen tunteen aina sanoittaa tyyliin; näen että sinua harmittaa nyt tosi paljon kun et saa hyppiä tässä sohvalla, mutta tässä ei voi hyppiä koska voit pudota ja loukata ja sohva voi mennä rikki", on toki hyvä. Se että antaa perusteluja toimii monesti paremmin pitkällä aikajänteellä, kuin sellainen "sinä et nyt saa tahtoasi läpi"- tokaisu. Kun asiat perustellaan, lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miksi joitain asioita ei saa vaikka haluaisi. Jos käyttää taas hirveästi esim. sellaista "et nyt saa tässä tahtoasi läpi" kommunikointia, niin helposti tekee kaikesta jo lähtökohtaisesti valtataistelun aikuisen ja lapsen välille. Lapselle voi myös kertoa mistä asioista hän saa päättää ja mistä ei. Esim. saat päättää kummasta lautasesta syöt, mutta et sitä mitä ruokaa me syömme, siitä päättää äiti koska äiti huolehtii että ruoka on terveellistä, jotta kasvat isoksi ja vahvaksi. Tai saat valita kumman värisen pipon laitat päähän, mutta pipo on laitettava, koska ulkona on liian kylmä lippikselle. Jne. Kommunikointia kehiin. Ja jos lapsi ei osaa päättää esim. kumpi pipo tai ei suostu päättämään, silloin aikuinen päättää nekin asiat. 

Mutta lisäksi tunnetaitoja voi opetella esim. kirjojen ja satujen kautta, etsi sellaisia kirjoja joissa käsitellään juuri niitä tilanteita missä sinun lapsesi tyypillisimmin saa kiukkukohtauksen. Kirjojen kautta voi syntyä hyvää keskustelua lapsen kanssa, silloin kun tilanne on rauhallinen. 

Näin meillä toimitaankin, kerron aina miksei jokin asia nyt onnistu ja lapsi aika nopeasti rauhoittuukin, rauhoittuu huomattavasti jo silloin kun laskeudun hänen tasolleen ja alan selittää. 

Saa valita ulos mennessä kahdesta lippiksestä tai piposta ja takista. Aina valitsee kyllä jos antaa vaihtoehdot, mutta jos ei valitsisi, tottakai valitsisin itse. 

Ruokaillessa on alkanut nirsoilemaan, enkä väkisinkään ruokaa tunge suuhun, joten on sitten syömättä ja ruokaa saa seuraavalla ruokailulla, mutta silloin ei tipu mitään muutakaan ruokailujen välissä ja kerron sen lapselle jo ruokaillessa, että jos ei syö ruokaansa, ei saa mitään muutakaan ja siitä saa aina raivarin kun pyytää ruokien välissä jotain. 

Siksi aloitin tämän ketjun, että monesti olen miettinyt, olenko tehnyt jotakin väärin. Niin usein vain saan lukea tai kuulla muilta, että olen kuitenkin antanut periksi, kun ei lapsi muuten yrittäisi näin saada tahtoaan läpi. Pakostikin olen alkanut ajatella, että jossain olen tehnyt väärin, kun lapsi ei ole saanut tahtoaan läpi ja silti käyttäytyy näin vaikkei "kuuluisi" kasvatuksensa perusteella.

Ap

No ainakin etenkin vanhempi sukupolvi on elänyt vielä sitä aikaa, milloin lapset kuritettiin hiljaisiksi. Nykylapsia ei kuriteta, vaan päinvastoin jopa kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään ja tunteitaan. Se että lapsi ilmaisee voimakkaastikkin tunteitaan voidaan nähdä "kurittomuutena" ja sellaisena että "kaiken saa aina periksi ja siksi huutaa", vaikka näin asia ei välttämättä ole. Todellisuudessa se voimakas tunteenilmaisu on usein merkki lapsesta joka on saanut elää turvallisessa tunneilmapiirissä; sellaisessa jossa myös negatiiviset tunteet on sallittuja, ja joista vanhempi ei rankaise ja hylkää. 

Toki joillain sitten taas asia on juuri näin mitä tuttavasi sanovat. Eli nykyään on myös paljon vanhempia jotka ei esim. uskalla kohdata lapsen kiukkua tai kestä lapsen pettymystä, ja lapsi saa aina periksi kun nostaa volyymiä kaakkoon tai vähän näyttää surkeaa naamaa. Voi olla että tuttavasi ovat törmänneet vastaaviin tapauksiin ja siksi yleistävät ne myös sinuun. 

Kyllä niitä on lastenhoitajiakin jotka vielä kurittavat, eli pk:ssa on jopa erillinen penkki varattuna nimenomaan jäähypenkiksi. Ja jos mennään reilu puolenkymmentä vuotta taaksepäin, niin varmaan 90% lastenhoitajista kuritti.

Niin on. Järkyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Anna huutaa.

Ilmankos kakarat huutaa joka paikassa, kun oikein kehotetaan, ettei siihen tarvitse puuttua.

Asut varmaan naapurissani. Lapsi ymmärtää puhetta eikä huuda, kun on hoidossa, mutta kotona äiti änkkää koko ajan säännöistä ja rajoista ja siitä, että lapselle ei saa antaa periksi. Ei ihme, että lapsi ei vieläkään osaa puhua eikä ole luopunut vaipoista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmasti lopettaa jossain kohtaa, kun periksi ei sillä mitään saa, mutta silti olen ihmetellyt asiaa, kun joka puolelta kuulee, ettei tekisi niin jos ei toimisi. 

Ap

Ihan varmasti aina muut tietää paremmin, siihenkin saa tottua.

Minulla on 3,5v lapsi, joka on ollut vauvasta asti helposti tulistuva. Hän on aina 1v asti yrittänyt saada tahtonsa läpi huutamalla, itkemällä ja kiukuttelemalla.

Miten uhmaikä 1-4 v tulee vanhemmille aina yllätyksenä *huokaus* 

19: Noin se voi kyllä olla, minutkin kuritettiin aina hiljaiseksi, enkä uskalla vieläkään kunnolla näyttää tunteitani. On näitäkin silti, että itsekin näkee miten kaupassa lapselta kielletään joku mutta heti kun älähtää, saakin tahtonsa läpi, mutta meillä ei toimita niin, joten tuntuu kyllä pahalta kun minua "syytetään" tuollaisesta, vaikka mielestäni olen hyvä äiti.

20: Ei lasten kasvatusta ole kielletty, vain ruumiillinen kuritus. Muitakin tapoja kasvattaa lasta on kuin heihin fyysisesti kajoaminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3,5v lapsi, joka on ollut vauvasta asti helposti tulistuva. Hän on aina 1v asti yrittänyt saada tahtonsa läpi huutamalla, itkemällä ja kiukuttelemalla.

Miten uhmaikä 1-4 v tulee vanhemmille aina yllätyksenä *huokaus* 

Tuleehan talvikin joka vuosi yllätyksenä. Tai näin ainakin lööpeissä aina väitetään, jos sattuu tulemaan kolari ensiliukkaiden aikaan.

24: Tuskinpa asun, asumme omakotitalossa maalla ja lähimpään naapuriin on useampi kilometri. 

25: Niin se tuntuu olevan, ainakin näiden vanhempien sukulaisten kanssa.

26: Ei se ole minulle yllätyksenä tullut, se on ilmentynyt meillä eri tavoin ja tullut aaltoina. Silti tämä piirre on ollut jatkuvasti "päällä".

Ap

Ap, sulla nyt vaan on temperamenttinen lapsi. Teet oikein kun et anna periksi. Meillä voimakastahtoinen tyttö, kyllä se rajojen laittaminen on rakkautta ja palvelee pitkässä juoksussa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sulla nyt vaan on temperamenttinen lapsi. Teet oikein kun et anna periksi. Meillä voimakastahtoinen tyttö, kyllä se rajojen laittaminen on rakkautta ja palvelee pitkässä juoksussa.

Niin hän onkin, selkeästi perinyt tämän piirteen minulta, itsekin olen helposti tulistuva ollut aina. Lapsi oli jo vauvana sellainen, että hermostui heti, jos palvelu ei pelannut samalla sekunnilla kun vaippaan tuli tavaraa tai maitoa ei tippunut ensimmäisestä inahduksesta. 

Silti väkisinkin mietin, että teen jotakin väärin, kun sitä kuulen joka puolelta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankaisetko mitenkään kiukuttelusta/huudosta? Jos et, niin silloin lapsi saattaa kokeilla sitä ihan vaan siksi, että ei hän siinä häviäkään mitään vaikka yrittää saada oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla/huutamalla.

En oikeastaan, kerron hänelle että ymmärrän että häntä kiukuttaa asia x, mutta se ei nyt käy syystä x. Kerron myös, että tuollaisella käytöksellä ei saa mitään mitä tahtoo. 

Itse en kyllä jaksaisi vuosia yrittää asiaa, joka ei selkeästi toimi.

Ap

Tässä menee pieleen. Älä selitä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rankaisetko mitenkään kiukuttelusta/huudosta? Jos et, niin silloin lapsi saattaa kokeilla sitä ihan vaan siksi, että ei hän siinä häviäkään mitään vaikka yrittää saada oman tahtonsa läpi kiukuttelemalla/huutamalla.

En oikeastaan, kerron hänelle että ymmärrän että häntä kiukuttaa asia x, mutta se ei nyt käy syystä x. Kerron myös, että tuollaisella käytöksellä ei saa mitään mitä tahtoo. 

Itse en kyllä jaksaisi vuosia yrittää asiaa, joka ei selkeästi toimi.

Ap

Tässä menee pieleen. Älä selitä liikaa.

En mielestäni selitä liikaa, kerron hänelle että ymmärrän että häntä kiukuttaa kun ei saa katsoa ohjelmaa, mutta nyt ei katsota ohjelmaa koska pian syödään tmv. Jos kiukuttelu jatkuu, kerron ettei tuollaisella käytöksellä saa tahtoaan läpi. Miten sitten pitäisi lapselle selittää asia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dysfasia?

Lapsi kyllä ymmärtää puhetta, mutta ei puhu kunnolla vielä. Osaa silti kertoa mitä tahtoo, mutta siinä vaiheessa suuttuu ja yrittää kiukuttelemalla, kun sanotaan että ei nyt saa katsoa ohjelmaa/keksiä/tehdä jotain kiellettyä.

Ap

Kyllä tämä vaikuttaa vahvasti kielenkehityksen ongelmalta. Luulet, että hän ymmärtää, mutta oikeasti hän ei todella sisäistä sanomaa. Jos puheen tuotossakin on ongelmaa tuossa iässä niin olisi syytä tutkia asiaa. terv. dysfaatikon äiti

Sylvester kirjoitti:

Kyllä se on ihan normaali taktiikka heillä :D

Lyö sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dysfasia?

Lapsi kyllä ymmärtää puhetta, mutta ei puhu kunnolla vielä. Osaa silti kertoa mitä tahtoo, mutta siinä vaiheessa suuttuu ja yrittää kiukuttelemalla, kun sanotaan että ei nyt saa katsoa ohjelmaa/keksiä/tehdä jotain kiellettyä.

Ap

Kyllä tämä vaikuttaa vahvasti kielenkehityksen ongelmalta. Luulet, että hän ymmärtää, mutta oikeasti hän ei todella sisäistä sanomaa. Jos puheen tuotossakin on ongelmaa tuossa iässä niin olisi syytä tutkia asiaa. terv. dysfaatikon äiti

Meillä on siis kyllä puheterapia käynnissä, mutta myös ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapsi ymmärtää puhetta ihan täysin. Terapia suoritetaan meillä kotona, jolloin lapsi käyttäytyy normaalisti ja terapeutti on nähnyt näitä tilanteita useamman kerran ja on testattu erilaisilla tavoilla, että lapsi tosiaan ymmärtää puhetta. 

Esim. jos sanotaan että mennään suihkuun, hän juoksee suihkulle. Jos sanotaan että mennään kauppaan, juoksee naulakolle ja ulkona autolle, jos sanotaan että mennään ulos, juoksee naulakolle ja ulkona keinuille tai hakemaan pallon, tuo tavaroita jos pyytää jne. 

Ap

Voisiko olla ADD/ADHD?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla ADD/ADHD?

Voi hyvinkin olla, itse ainakin epäilen jotakin ylivilkkautta, mutta sitä voidaan tutkia vasta 6-vuotiaana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dysfasia?

Lapsi kyllä ymmärtää puhetta, mutta ei puhu kunnolla vielä. Osaa silti kertoa mitä tahtoo, mutta siinä vaiheessa suuttuu ja yrittää kiukuttelemalla, kun sanotaan että ei nyt saa katsoa ohjelmaa/keksiä/tehdä jotain kiellettyä.

Ap

Kyllä tämä vaikuttaa vahvasti kielenkehityksen ongelmalta. Luulet, että hän ymmärtää, mutta oikeasti hän ei todella sisäistä sanomaa. Jos puheen tuotossakin on ongelmaa tuossa iässä niin olisi syytä tutkia asiaa. terv. dysfaatikon äiti

Meillä on siis kyllä puheterapia käynnissä, mutta myös ammattilaiset ovat sitä mieltä, että lapsi ymmärtää puhetta ihan täysin. Terapia suoritetaan meillä kotona, jolloin lapsi käyttäytyy normaalisti ja terapeutti on nähnyt näitä tilanteita useamman kerran ja on testattu erilaisilla tavoilla, että lapsi tosiaan ymmärtää puhetta. 

Esim. jos sanotaan että mennään suihkuun, hän juoksee suihkulle. Jos sanotaan että mennään kauppaan, juoksee naulakolle ja ulkona autolle, jos sanotaan että mennään ulos, juoksee naulakolle ja ulkona keinuille tai hakemaan pallon, tuo tavaroita jos pyytää jne. 

Ap

Ei sisällä saa juosta.

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lastenhoitaja.a kirjoitti:

Se että lapsen tunteen aina sanoittaa tyyliin; näen että sinua harmittaa nyt tosi paljon kun et saa hyppiä tässä sohvalla, mutta tässä ei voi hyppiä koska voit pudota ja loukata ja sohva voi mennä rikki", on toki hyvä. Se että antaa perusteluja toimii monesti paremmin pitkällä aikajänteellä, kuin sellainen "sinä et nyt saa tahtoasi läpi"- tokaisu. Kun asiat perustellaan, lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään miksi joitain asioita ei saa vaikka haluaisi. Jos käyttää taas hirveästi esim. sellaista "et nyt saa tässä tahtoasi läpi" kommunikointia, niin helposti tekee kaikesta jo lähtökohtaisesti valtataistelun aikuisen ja lapsen välille. Lapselle voi myös kertoa mistä asioista hän saa päättää ja mistä ei. Esim. saat päättää kummasta lautasesta syöt, mutta et sitä mitä ruokaa me syömme, siitä päättää äiti koska äiti huolehtii että ruoka on terveellistä, jotta kasvat isoksi ja vahvaksi. Tai saat valita kumman värisen pipon laitat päähän, mutta pipo on laitettava, koska ulkona on liian kylmä lippikselle. Jne. Kommunikointia kehiin. Ja jos lapsi ei osaa päättää esim. kumpi pipo tai ei suostu päättämään, silloin aikuinen päättää nekin asiat. 

Mutta lisäksi tunnetaitoja voi opetella esim. kirjojen ja satujen kautta, etsi sellaisia kirjoja joissa käsitellään juuri niitä tilanteita missä sinun lapsesi tyypillisimmin saa kiukkukohtauksen. Kirjojen kautta voi syntyä hyvää keskustelua lapsen kanssa, silloin kun tilanne on rauhallinen. 

Näin meillä toimitaankin, kerron aina miksei jokin asia nyt onnistu ja lapsi aika nopeasti rauhoittuukin, rauhoittuu huomattavasti jo silloin kun laskeudun hänen tasolleen ja alan selittää. 

Saa valita ulos mennessä kahdesta lippiksestä tai piposta ja takista. Aina valitsee kyllä jos antaa vaihtoehdot, mutta jos ei valitsisi, tottakai valitsisin itse. 

Ruokaillessa on alkanut nirsoilemaan, enkä väkisinkään ruokaa tunge suuhun, joten on sitten syömättä ja ruokaa saa seuraavalla ruokailulla, mutta silloin ei tipu mitään muutakaan ruokailujen välissä ja kerron sen lapselle jo ruokaillessa, että jos ei syö ruokaansa, ei saa mitään muutakaan ja siitä saa aina raivarin kun pyytää ruokien välissä jotain. 

Siksi aloitin tämän ketjun, että monesti olen miettinyt, olenko tehnyt jotakin väärin. Niin usein vain saan lukea tai kuulla muilta, että olen kuitenkin antanut periksi, kun ei lapsi muuten yrittäisi näin saada tahtoaan läpi. Pakostikin olen alkanut ajatella, että jossain olen tehnyt väärin, kun lapsi ei ole saanut tahtoaan läpi ja silti käyttäytyy näin vaikkei "kuuluisi" kasvatuksensa perusteella.

Ap

No ainakin etenkin vanhempi sukupolvi on elänyt vielä sitä aikaa, milloin lapset kuritettiin hiljaisiksi. Nykylapsia ei kuriteta, vaan päinvastoin jopa kannustetaan ilmaisemaan mielipiteitään ja tunteitaan. Se että lapsi ilmaisee voimakkaastikkin tunteitaan voidaan nähdä "kurittomuutena" ja sellaisena että "kaiken saa aina periksi ja siksi huutaa", vaikka näin asia ei välttämättä ole. Todellisuudessa se voimakas tunteenilmaisu on usein merkki lapsesta joka on saanut elää turvallisessa tunneilmapiirissä; sellaisessa jossa myös negatiiviset tunteet on sallittuja, ja joista vanhempi ei rankaise ja hylkää. 

Toki joillain sitten taas asia on juuri näin mitä tuttavasi sanovat. Eli nykyään on myös paljon vanhempia jotka ei esim. uskalla kohdata lapsen kiukkua tai kestä lapsen pettymystä, ja lapsi saa aina periksi kun nostaa volyymiä kaakkoon tai vähän näyttää surkeaa naamaa. Voi olla että tuttavasi ovat törmänneet vastaaviin tapauksiin ja siksi yleistävät ne myös sinuun. 

Tuo jatkuva mielipiteittensä ja tunteittensa ilmaiseminen voi sekin olla aika rasittavaa, jos lapsi ei opi myöskin hillitsemään itseään erilaisissa tilanteissa. Esim. päiväkodissa tai koululuokassa eivät kaikki 25 lasta voi sitä tehdä. Fiksut vanhemmat opettavat myös sen. (Eikä se tarkoita tunteiden tukahduttamista kun joku niin kuitenkin asian vääntää.)