Miten huolehditte/suunnittelette huolehtivanne iäkkäistä vanhemmistanne, jotka asuvat eri paikkakunnalla?

Ei ole mitään velvollisuutta huolehtia. Hankkikoon itse apunsa mitä sitten tarvitseekin.

Vanhempani ovat auttaneet todell paljon lähellä asuvaa veljeäni. Oletuksena on että veli perheineen tulee hoitamaan päivittäisen avun tarpeen (ja on veli tuon joskus itsekkin sanonut tekevänsä).

Me muut lapset hoidetaan varmaan muita asioita. Käymme tekemässä joskus suursiivouksia, talon maalausta jne.

Enpä tiedä, autanko aikanaan mitenkään. Etäisyyttä on kilometreissä n. 250 ja henkisesti sitäkin enemmän. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli aika ankeaa ja näin aikuisena ja itse useamman lapsen äitinä huomaan jääneeni pahasti vaille ihan monista perustarpeista, henkisestä ilmapiiristä puhumattakaan. Lastenlasten kanssa vanhempani eivät ole auttaneet vuosien aikana mitenkään. Käyneet synttärikahveilla istumassa oari tuntia, mutta siinäpä se.

Tuntuisi jotenkin kohtuuttomalta, että minun sitten pitäisi hirveästi heitä auttaa oman kiireen keskellä, kun monesta lapsuuteni ja nuoruuteni asiasta olen opettelemalla opetellut irti ja pyrkinyt unohtamaan.

En tiedä, miten tulen selviämään. Miehellä on kaksi lapsetonta iäkästä sukulaista mennyt niin huonoon kuntoon, että tarvitsevat apua. Toisella käy kotihoito kolme kertaa päivässä, joten nyt on oikeastaan tosi helpotus, kun on mennyt noin huonoon kuntoon. Toinen on välillä kotona, välillä osastolla. Hoitajat soittelevat, kyselevät kaikkea mahdollista hygieniasta ruokavalioon. Mitään ne näistä tiedä, vanhus ei kerro mitään kenellekään. Olen heidän terveystiedoissaan yhteyshenkilönä. Miksikö? Mies on usean vuoden häilynyt uupumuksen rajamailla, ja keskittää kaikki voimansa vain omaan toipumiseen ja töistä selviämiseen. Miehen siskoa ei kiinnosta.

Miehen iäkkäät vanhemmat tulevat seuraavana. Ilman appea anoppi ei selviäisi yksin. Samaa kaavaa varmaan mennään appivanhempienkin asioissa. Anoppi tulee olemaan syyllistämisen mestari. Mieheen jos sitä kohdistaa, ja niin takuulla myös tekee, mies uppoaa taas uupumukseen ja siinä menee meidänkin perheen asiat jälleen päin helvettiä.

Omasta isästä ei tarvi piipata mitään. Alkoholisti, enkä ole pitänyt moneen vuoteen mitään yhteyttä hyvistä syistä. Eli tästä tulee helpoin.

Omaa äitiä auton kaikella tavalla, sitten kun sitä tarvitsee. 

Niille kauempana asuville ajatus; jos mielessä häivähtääkään, että tilanteen voi tasata lähempänä asuvan sisaruksen kesken tekemällä isompia hommia tai yhden koko viikonlopun silloin tällöin... Lähellä asuva on päivystystilassa koko ajan. Vapaa-aika ei koskaan ole hänen omaa. Missä tahansa työtehtävässä päivystämisestä maksetaan reilu korvaus, vaikka "keikkaa" ei pukkaisikaan koko päivystyksen aikana. Mikään aika ei koskaan ole omaa, jos lähellä asuu vanhus jolla tarpeet ei lopu koskaan.

Rahalla saa ostettua apua ja toistaiseksi kotitalousvähennys vähentää kivasti hintaa. Palkkaan tarvittavan siivous yms. avun, jotta itse voin keskittyä ihan vain läsnäoloon.

Vierailija kirjoitti:

Aika julmaa. Itse muutin lähemmäs isääni. Autan pihatöissä ja käyn 1-2 kertaa viikossa pitämässä seuraa, muuten soitellaan. Hyvin voisin ottaa meille asumaan, kun tuosta vanhenee (on 85) eikä pärjää enää yksin. Olen kahden lapsen työssäkäyvä yh.

Ihmettelen vain tuota ikäjuttua?

Omat vanhempani olivat ns vanhat vanhemmat ja he ovat nyt 82 ja 83, itse olen 52, nuorin lapseni on 18 ja armeijassa - uteliaisuudesta: jos isäsi on 85 - minkä ikäinen sinä olet - ja minkä ikäisiä nuo 2 yksinhuollettavaa lastasi, että ne tässä omaisen hoitokuviossa ovat jotenkin vielä lisärasite?

Minulle siis laskennallisen lisärasitteen tuovat vanhemman lapsen lapset, joita myös pääsen hoitamaan noiden iäkkäiden vanhempien lisäksi. Oikeasti en koe lapsia rasitteeksi vaan rikkaudeksi, mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika julmaa. Itse muutin lähemmäs isääni. Autan pihatöissä ja käyn 1-2 kertaa viikossa pitämässä seuraa, muuten soitellaan. Hyvin voisin ottaa meille asumaan, kun tuosta vanhenee (on 85) eikä pärjää enää yksin. Olen kahden lapsen työssäkäyvä yh.

Ihmettelen vain tuota ikäjuttua?

Omat vanhempani olivat ns vanhat vanhemmat ja he ovat nyt 82 ja 83, itse olen 52, nuorin lapseni on 18 ja armeijassa - uteliaisuudesta: jos isäsi on 85 - minkä ikäinen sinä olet - ja minkä ikäisiä nuo 2 yksinhuollettavaa lastasi, että ne tässä omaisen hoitokuviossa ovat jotenkin vielä lisärasite?

Minulle siis laskennallisen lisärasitteen tuovat vanhemman lapsen lapset, joita myös pääsen hoitamaan noiden iäkkäiden vanhempien lisäksi. Oikeasti en koe lapsia rasitteeksi vaan rikkaudeksi, mutta kuitenkin.

No ei 29 ja 30-vuotiaana lapset saaneet ole nykyään mitään vanhoja vanhempia. Etkö lue lehtiä?

En aio muuttaa sinne lähelle urani uhraten. Aion sen  sijaan valvoa, että kun alkavat apua tarvita, niin tarvittavat kotisairaanhoito- tms palvelut saadaan heille kunnalta, ja jos se ei riitä, olen valmis maksamaan yksityisen sektorin lisäpalveluista esim. kotisiivous tms. Ja sitten jos ei pysty enää palveluillakaan asumaan kotona, etsitään mukava seniorikoti / palvelutalo tms. missä asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika julmaa. Itse muutin lähemmäs isääni. Autan pihatöissä ja käyn 1-2 kertaa viikossa pitämässä seuraa, muuten soitellaan. Hyvin voisin ottaa meille asumaan, kun tuosta vanhenee (on 85) eikä pärjää enää yksin. Olen kahden lapsen työssäkäyvä yh.

Ihmettelen vain tuota ikäjuttua?

Omat vanhempani olivat ns vanhat vanhemmat ja he ovat nyt 82 ja 83, itse olen 52, nuorin lapseni on 18 ja armeijassa - uteliaisuudesta: jos isäsi on 85 - minkä ikäinen sinä olet - ja minkä ikäisiä nuo 2 yksinhuollettavaa lastasi, että ne tässä omaisen hoitokuviossa ovat jotenkin vielä lisärasite?

Minulle siis laskennallisen lisärasitteen tuovat vanhemman lapsen lapset, joita myös pääsen hoitamaan noiden iäkkäiden vanhempien lisäksi. Oikeasti en koe lapsia rasitteeksi vaan rikkaudeksi, mutta kuitenkin.

No ei 29 ja 30-vuotiaana lapset saaneet ole nykyään mitään vanhoja vanhempia. Etkö lue lehtiä?

Ei, mutta tosiaan, omat vanhemmat olivat aikanaan luokan ikäloput ja jos 85 on lapsi saatuna 35 vuotiaana ja tämä on hankkinut lapsen 35 vuotiaana on lapsi kuitenkin jo 15 ja tavallaan jo tuon ikäisen vanhemmalla on aika paljon vähemmän hoitovelvoitetta (mutta toisaalta tuon ikäinen todnäk laittaisi koko lailla paljon vastaan sitä, että muutetaankin täältä kasvukeskuksesta 200 kilsaa kohti itärajaa, jotta saadaan pappa hoidettua helpommin - eli silloin ehkä kysyisin, onko se papan lähellä oleminen tärkeämpää kuin se, ettei revi nuoria irti omista ystävä- ja harrasteympyröistä?)

Myin auton pois ja ilmoitin että en pääse apuun enää. Toinen lapsista saa hoitaa, kun on vanhemmille mieluisampi. Sitä niittää mitä kylvää.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat mielestänne lasten velvollisuudet iäkkäiden vanhempien suhteen? Velvollisuuksia ei ole, mutta autan sen verran kuin pystyn ja kun apu kelpaa.

Pitäisikö jomman kumman osapuolen muuttaa samalle paikkakunnalle, jotta vanhuksen päivittäisasiat saa järjestettyä. Ei pidä, mutta esim. vanhemmat haluaa muuttaa lähemmäs, en pistä pahakseni.

Ja kenen tarpeet tulevat ensin: omat, vanhemman vaiko lasten? Alaikäisten lasten suhteen olen vastuussa elatuksesta ja huoltajuudesta, sitäkään en pysty hoitamaan jos laiminlyön omat tarpeeni kokonaan.

Jo vanhemmat ovat mitenkään kasvatusvelvollisuutensa suorittaneet niin kyllä sinulla on velvollisuus heitä kohtaan.

Ei ole velvollisuus uhrautua eikä uhriutua, mutta PN velvollisuus katsoa, ettei vanhempi jää heitteille - esim vaatia kunnalta tarvittavat hoitotoimet ja seuranta, sekä aikanaan joku hoitopaikka. Ei omia vanhempiaan saa jättää heitteille, vaikka olisi oma ura ja oltaisiin miten etäännytty toistensa arvomaailmoista. Puhelin ja netti kuntaan toimivat myös sieltä tuhannen kilometrin päästä, missä kaikki näköjään nykyään asuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkä ovat mielestänne lasten velvollisuudet iäkkäiden vanhempien suhteen? Velvollisuuksia ei ole, mutta autan sen verran kuin pystyn ja kun apu kelpaa.

Pitäisikö jomman kumman osapuolen muuttaa samalle paikkakunnalle, jotta vanhuksen päivittäisasiat saa järjestettyä. Ei pidä, mutta esim. vanhemmat haluaa muuttaa lähemmäs, en pistä pahakseni.

Ja kenen tarpeet tulevat ensin: omat, vanhemman vaiko lasten? Alaikäisten lasten suhteen olen vastuussa elatuksesta ja huoltajuudesta, sitäkään en pysty hoitamaan jos laiminlyön omat tarpeeni kokonaan.

Jo vanhemmat ovat mitenkään kasvatusvelvollisuutensa suorittaneet niin kyllä sinulla on velvollisuus heitä kohtaan.

Ei ole velvollisuus uhrautua eikä uhriutua, mutta PN velvollisuus katsoa, ettei vanhempi jää heitteille - esim vaatia kunnalta tarvittavat hoitotoimet ja seuranta, sekä aikanaan joku hoitopaikka. Ei omia vanhempiaan saa jättää heitteille, vaikka olisi oma ura ja oltaisiin miten etäännytty toistensa arvomaailmoista. Puhelin ja netti kuntaan toimivat myös sieltä tuhannen kilometrin päästä, missä kaikki näköjään nykyään asuvat.

Ihan jokaista ihmistä kohtaan meillä on sen verran velvollisuuksia että he eivät jää heitteille.

" ..autan sen verran kuin pystyn ja kun apu kelpaa." Uskon kyllä että pystyn auttamaan jonkin verran enemmänkin kuin sen että vanhemmat eivät jää heitteille, mutta apu ei automaattisesti ole sitä mitä he odottavat (eivät he ole sillä tavalla kasvattaneet minuakaan).

Jos voimia ei ole pihan hoitoon, siitä pihasta on syytä luopua. Voin auttaa siivouksessa, mutta en tuskin alan mattoja pesemään joka vuosi. Jos voimat eivät siihen riitä, on varmasti aika luopua matoista. Ovat vain tiellä rollaattorilla liikuttaessa. jne.

Säännölliseen päivittäiseen hoitoon myöskään tuskin pystyn sitoutumaan tai siihen että olen jatkuvasti 24/7 valmiudessa heitä varten. Jos he sellaista hoitoa tarvitsevat, he joutuvat hankkimaan turvapuhelimen ja kotiapua tai muuttamaan paikkaa jossa päivystys apua varten on olemassa.

Asun liki 1000 km päässä vanhemmistani, enkä tule heidän vuokseen muuttamaan. Rahallisesti en myöskään pysty auttamaan. Myykööt haalimaansa metsää ja nyt täysihoidossa ramppaava veli perheineen hoitakoot loput. Onneksi ovat toisen asiallisen veljeni kanssa tehneet edunvaltuutussopimuksen. Minulle ei väliä perinnöillä. Maksakoon omat hoitonsa.

Miten vanhempanne hoitavat pankkiasiansa? Iäkäs isäni haluaa käyttää verkkopankkia, mutta on auttamaton tumpelo tietotekniikan kanssa, epäluuloinen päivityksiä kohtaan ja siksi koneesta saattaa puuttua päivitykset pitkältä ajalta. Soittelee hermostuksissaan, kun kone käyttäytyy oudosti tai jos tulee jokin ilmoitus. Ei osaa kuitenkaan lukea ilmoitusta, kun kysyn, on vain ärtynyt ja vaatii matkustamaan satoja kilometrejä hänen konettaan katsomaan. Ei osaa itse ylläpitää konetta, mutta ei suostu harkitsemaan muita pankkipalveluita. Isä menee koko ajan huonompaan kuntoon henkisesti.

Minulla on ihan hyvä palkka niin olen tilannut ja maksanut vanhemmilleni mm siivouspalvelun ja yksityisellä lääkärillä käyntejä. Olen myös hommannut välillä jalkahoitajan ja kampaajan kotiin.

Kotisiivous joka toinen viikko ja ikkunoiden pesu keväisin. Nämä palvelut olen halunnut ostaa äidilleni. Lisäksi muistan häntä teatteri ja konserttilipuilla niin saa mennä ystävien kanssa kulttuuritapahtumiin. Äidillä on pieni eläke.

Samalla tavalla kuin äitini huolehti omasta äidistään: pistän kunnan vanhainkotiin ja käyn katsomassa pari kertaa vuodessa, ehkä. Asun toisella puolella maata ihan hyvästä syystä.

Äiti kavalsi minulta alaikäisenä perimäni rahat joten mitään en aio maksaa hänen hoidostaan.

Vanhempani muutavat hoitokotiin sitten kun eivät enää pärjää kotona. On muuten jännä miten silloin kun minä olisin tarvinnut apua väsyneenä pienten lasten perheenäitinä, ei vanhemmiltani apuja tullut koskaan, silloinkaan kun olivat vielä hyvä kuntoisia. Oli kuulemma raskaat työt ja arki. Nyt kuitenkin olettavat että hoitaisin heitä vanhuksia, kävisin kaupassa, hoitaisin kuljetukset lääkäriin, mahdollistaisin asumisen omassa kodissa yms. No minullakin on raskas työ ja arki. Sitten ollaan marttyyreja kun heitä ei auteta. Ja ennen kuin joku ehtii sanomaan niin ihan surutta itse hoidattivat minut lapsena mummollani. Silloinkin oli niin raskasta etteivät saaneet arkea pyörimään ilman mummoani.

Asun eri maassa, joten en mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Asun eri maassa, joten en mitenkään.

Koetko, että toisessa maassa asuminen vapauttaa sinut vastuusta, vai koetko syyllisyyttä tästä?