Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten huolehditte/suunnittelette huolehtivanne iäkkäistä vanhemmistanne, jotka asuvat eri paikkakunnalla?
25.08.2019 |
Miten huolehditte toisella paikkakunnalla asuvista, iäkkäistä vanhemmistanne? Tai jos ei vielä ole ajankohtaiseksi käynyt, niin mitä ajattelette tekevänne heidän hyväksi?
Itselläni on elossa enää äiti, joka syyllistää minua yksinäisestä vanhuudestaan. Olen meistä sisaruksista lähimpänä asuva, etäisyyttä on noin 200 km, joten muut ovat jättäytyneet asiasta irti, tai näin ainakin itse koen. En tiedä, miten saisin ratkaistua tämän yhtälön: vanhempi tarvitsee päivä päivältä enemmän apua ja seuraakin pitäisi pitää. Oma perhe ja työ on kuitenkin täällä nykyisellä paikkakunnalla, eikä muutto houkuttele yhtään. En saa enää aikaiseksi edes soittaa äidilleni, koska hän syyllistää näistä asioista vahvasti ja valittaa, kun ei kukaan käy. Ilmapiiri äidin luona on ahdistava ja aina löytyy jotain työtä tehtäväksi, kun sinne menee käymään. Työviikon jälkeen ei vaan jaksaisi enää hoitaa hänen asioitaan.
Mitkä ovat mielestänne lasten velvollisuudet iäkkäiden vanhempien suhteen? Pitäisikö jomman kumman osapuolen muuttaa samalle paikkakunnalle, jotta vanhuksen päivittäisasiat saa järjestettyä. Ja kenen tarpeet tulevat ensin: omat, vanhemman vaiko lasten?
Kommentit (40)
Aika julmaa. Itse muutin lähemmäs isääni. Autan pihatöissä ja käyn 1-2 kertaa viikossa pitämässä seuraa, muuten soitellaan. Hyvin voisin ottaa meille asumaan, kun tuosta vanhenee (on 85) eikä pärjää enää yksin. Olen kahden lapsen työssäkäyvä yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku on valmis muuttamaan niin eihän sillä ole merkitystä muuttaako 200km vai 500km? Siis eivät kai sisaruksesi voi ’velvoittaa’ sinua muuttamaan vielä lähemmäs?
Meillä oli aikanaan oman mummon kanssa niin, että hänen 4 lastansa, jotka kaikki asuivat 100-300 päässä jakoivat viikonloput niin että yhdellä perheellä oli joka neljän viikonloppu ’vahtivuoro’. Arjeksi löydettiin paikkakunnalta ihana suomea puhuva mamunainen, joka palkattiin vierailemaan mummon seurana joka päivä.
Myöhemmin mummo joutui/pääsi dementiakotiin. Aika paljon toki kului hänen perintönsä kun hänelle tuo päiväseura maksettiin mutta onneksi lapset olivat kaikki myötämieleisiä siihen, että mummon rahat menköön mummon hyvään hoitoon ja heidän/meidän nuorempien hyvään omaantuntoon.
Mutta en tiedä olisinko itse aikanaan valmis samaan meillä joka kolmas viikonloppu -velvoitteeseen. Onneksi ei ole mitenkään ajankohtaista vielä.
Minä en aio hoitaa mitenkään, hoitakoon itse asiansa. Minulla tosin on jo vuosia ollut välit poikki lapsuuteni takia.
Meillä äidin "hoito" järjestyi niin, että mun veli kävi äidin luona 3x päivässä, koska asui kilometrin päässä. hän myös hoiti kauppa-asiat, pankissakäynnit ym. sitten me kolme muuta lasta menimme viikonlopuiksi, jolloin tämä päivittäin käyvä veli sai olla "vapaalla" viikonlopun. Viikonloppuisin siivottiin paremmin ja teimme ruokaa pakkaseen. Minä asun kauimpana, 260km, eikä mulla ole edes autoa, mutta menin siis joka kolmas viikonloppu äidin luo. Onneksi oli joustava työ, joten saatoin aika usein pitää myös perjantain vapaata ja näin tämä yksi veli sai myös vähän oidemmän "vapaan" kun menin jo torstai-iltana.
Meillä tämä toimi hyvin ja äiti oli tyytyväinen. Itselläkin oli hyvä mieli kun sai nähdä kohtuullisen usein äitiä hänen loppuaikanaan. Isää ei ehditty auttamaan, meni niin nopeasti.
Mitkä ovat mielestänne lasten velvollisuudet iäkkäiden vanhempien suhteen? Velvollisuuksia ei ole, mutta autan sen verran kuin pystyn ja kun apu kelpaa.
Pitäisikö jomman kumman osapuolen muuttaa samalle paikkakunnalle, jotta vanhuksen päivittäisasiat saa järjestettyä. Ei pidä, mutta esim. vanhemmat haluaa muuttaa lähemmäs, en pistä pahakseni.
Ja kenen tarpeet tulevat ensin: omat, vanhemman vaiko lasten? Alaikäisten lasten suhteen olen vastuussa elatuksesta ja huoltajuudesta, sitäkään en pysty hoitamaan jos laiminlyön omat tarpeeni kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään. Heillä on pitkät työurat, kustantakoot säästöillään hoitajat ja muut tarvittavat
Äidilläni oli 10 lasta joista lähin asui noin 1000 km päässä.
Paikkakunnalla jossa asui ja johon halusi jäädä ei ollut kenellekään töitä. Kuoleva kylä. Kaukaisin asuva lapa Brasiliassa
Joten hoivakodissa eli elämänsä 5 viimeistä vuotta. Minä kävin Helsingistä 4 kertaa vuodessa ja otin hänet lapsuudenkotiimme, joka oli säilytetty.
Hoidin hautajaisjärjestelyt netissä ja pu
helimessa annoin papille ohjeet.
Itselläni on yksi lapsi joka asuu ulkomailla, jonne en halua muuttaa. En pidä maasta enkä miniästäni.
Poikani on luvannut maksaa hoitooni. On varakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun 2500 kilometrin päässä, näen vanhempia 2 kertaa vuodessa. En ole aikonut tehdä yhtään mitään toimenpiteitä. Ei ole siihen mahdollisuutta.
Olen mielenkiinnolla seurannut, miten äitini hoitaa dementoituvan, toistaiseksi kotona olevan isänsä asioita. Äiti tekee vuorotöitä, joten ajelee vapaillaan noin joka toinen viikko 150km suuntaansa, vie pappaani kauppaan, kävelyttää korttelia ympäri, pitää seuraa ja puhelimitse sumplii asioita. Pappalla on myös kaksi muuta, samalla paikkakunnalla asuvaa lasta jotka käyvät ilmeisesti joskus ja jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat nyt hieman yli 70 ja asuvat omakotitalossa, ja toistaiseksi pärjäävät hienosti ja ovat hyvässä kunnossa. Mutta onhan tässä jo mietitty, mitä tehdään kun he vanhenevat. Meiitä on 5 sisarusta, joista 3 asuu samalla paikkakunnalla, 2 (itse myös) kauempana. Meillä on hyvät välit ja olemme saaneet nähdä vanhempiemme auttavan hyvillä mielin omia vanhempiaan. Joten uskon, että kaikki haluavat osaltaan auttaa, kun tarvitaan. Mutta onhan se erilaista, jos asuu eri paikkakunnalla, eikä noin vain voi pistäytyä minä tahansa iltana. Varmasti väistämättä lähellä asuvat tulevat olemaan enemmän vastuussa. Ehkäpä (jos mahdollista) tulen järjestämään pitempiä muutaman päivän käyntejä, jolloin otan koko auttamisvastuun koko ajaksi plus teen ehkä joitakin isompia hommia, joita ei joka päivä tehdä. Voisikohan tämä toimia?
En aio hoitaa tai auttaa mitenkään. Jättivät aikanaan meidät lapset heitteille, ja sen vuoksi olen sisarieni kanssa käynyt pitkät terapiat. En tunne sääliä tai velvollisuutta auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ei kannata tehdä lapsia ainakaan siksi, ettei olisi vanhana yksin. t vela
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata tehdä lapsia ainakaan siksi, ettei olisi vanhana yksin. t vela
Ei. Lapset voi vaikka kuolla ennen sua. Se kasvattaminen on Se juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli ei kannata tehdä lapsia ainakaan siksi, ettei olisi vanhana yksin. t vela
Lapsia ei kannata tehdä siksi että ajattelee että heille voisi sysätä vastuun omasta vanhenemisesta ja toimitakyvyn heikenemisestä. Siihen kannattaa varautua hyvissä ajoin itse.
Yksinäisyyttä ne vanhukset joilla on läheinen suhde lapsiinsa harvoin kokevat samalla tavalla kuin he joilla ei läheisiä ole. Muistiongelmia tietysti voi tulla kenelle tahansa ja yksinäisyys voi välillä vaivata kun ei muista että lapset tai lapsenlapset käyvät säännöllisesti tai heistä tulee vieraita kun eivät edes näytä samalta kuin miltä näyttivät vuosikymmeniä sitten. Läheisiä ihmissuhteita tietysti voi hyvin olla myös lapsettomilla mutta mitä vanhemmaksi itse elää sitä vähemmän niitä oman ikäisiä läheisiä on jäljellä.
Autan iäkästä isääni aina, kun on mahdollista. Olen tosin ainoa lapsi, joten eipä isälläni nyt muita auttajia ole. Käyn töissä ja olen perheellinen ja kyllä se auttaminen välillä raskasta on työpäivän jälkeen. Onneksi isäni asuu muutaman kilometrin päässä, eikä satojen.
Iskä hankki itselleen omaishoitajan. Hip hei 👐
Mummon kohdalla hänen lapsensa tekivät kukin mitä pystyivät.
Mummo asui yhden luona. Toinen lähellä asuva toimi usein kuskina eli käytti mummoa pankissa, kaupassa jne. Kolmas lähellä asuva ei osallistunut oikeastaan ollenkaan mutta hänen vaimonsa järjesti isot tasavuosisynttärit mummolle heillä. Neljäs asui kauempana isommassa kaupungissa jossa mummo oli sairastellessaan sairaalassa. Tämä neljäs kävi tällöin aina joka päivä katsomassa mummoa sairaalassa ja muut teisivät tämän lapsen huolehtivan mummon sairaalaajat. Pari muuta kauempana asuvaa eivät käytännössä juurikaan osallistuneet hoitamiseen mutta heillä oli omis rajoitteita auttamiselle ja kävivät kyllä kylässä mummolla. Käsittääkseni kukaan lapsista ei ollut katkera vaan tilanne meni näin vain ihan luonnostaan,
Meillä ei parisuhteesta tule mitään, koska mies ei halua muuttaa pois vanhempiensa läheltä. Muitakin huolehtivia sisaruksia kyllä on mutta... En voi kun ihmetellä, mutta valintansa kullakin. Meidän suhde tässä hyvässä vauhtia kuolemassa, koska eihän kukaan jaksa etäsuhdetta ilman mitään toivoa yhteisestä elämästä. Tai en minä ainakaan.
Anopilla ei ole muita lapsi akuin mieheni mutta onneksi asumme samalla paikkakunnalla joten auttaminen kohtuullisen helppoa. Tarvittaessa olen käynyt päivittäin hoitamassa (onnistui kun olin työtön). Suunnittelimme talomme niin että tarvittaessa siitä voi erottaa anopiln käyttöön yksiön jos tulee tilanne että tarvitsisi asua kanssamme.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse muuttaa. Syyllistäminen tuttua, mutta ei voi elää vanhempia varten, varsinkin kun oma perhe tarvitsee läsnäoloa. Yksinäisyydelle voi itse tehdä jotakin, ei se voi olla lasten varassa.