Kihlasormuksen osto/sormuksen sovittelu ennen kihlautumista?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Siis mikä ihme teitä "alaspäin tykkääjiä" vaivaa? Miksei jokainen pari saa hoitaa asiaan haluamallaan tavalla? Oletteko jotenkin kateellisia, että osaan esittää mieltymykseni ja mahdollinen kihlasormukseni on juuri sellainen kuin toivon?

Kuten joku sanoi, tapoja on monia ja kaikki on yhtä oikein!

Eikö naimisiinmenosta sovita etukäteen? Eihän toinen voi kosia yllättäen jos ollaan päätetty mennä naimisiin (eli on kihlauduttu jo kun sehän on sanallinen lupaus). Ajatelkaa nyt. Ensin keskustellaan naimiisinmenosta ja molemmat sanoo "joo mennään". Sitten vuoden päästä mies polvistuu ja kosii... Eihän noin voi tehdä? Tuplakosinnalta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Siis mikä ihme teitä "alaspäin tykkääjiä" vaivaa? Miksei jokainen pari saa hoitaa asiaan haluamallaan tavalla? Oletteko jotenkin kateellisia, että osaan esittää mieltymykseni ja mahdollinen kihlasormukseni on juuri sellainen kuin toivon?

Kuten joku sanoi, tapoja on monia ja kaikki on yhtä oikein!

Koska sinulle sormus (ja hinta) on tärkeämpi kuin sen oikea tarkoitus, niin luulen, että sinua ei tulla koskaan kosimaan.

Joo, ei kosintaan tarvita sormusta. Kosinta voi silti olla täydellisen romanttinen. 😍

Helpompi sit yhdessä käydä kaupassa sovittamassa ja valitsemassa.

Mä sanoin miehelle että pitäskös meidän miettiä että laitettais sormukset sromiimme, että olisi siinä sitten ympäristöllä ihmettelemistä ja kyseltävää(tämä siis vitsillä). Seuraavana päivänä käytiin kaupungilla syömässä, ja mies sanoi että eikö se sitten ole sama mennä nyt tuohon kultaliikkeeseen katsomaan mitä löytyy. Mies löysi ensimmäisestä liikkeestä sen mitä itse halusi, minä en kolmannestakaan. Mies kulki 2kk sormus vain omassa sormessaan, kunnes löysin 200e maksaneen sormuksen itselleni toisesta kaupungista siellä lomaillessamme. 

Kun mun mies kosi, hän oli ostanut sormuksen jo valmiiksi. Minusta tuntuu tosi ihanalta, että se on hänen valitsemansa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Siis mikä ihme teitä "alaspäin tykkääjiä" vaivaa? Miksei jokainen pari saa hoitaa asiaan haluamallaan tavalla? Oletteko jotenkin kateellisia, että osaan esittää mieltymykseni ja mahdollinen kihlasormukseni on juuri sellainen kuin toivon?

Kuten joku sanoi, tapoja on monia ja kaikki on yhtä oikein!

Koska sinulle sormus (ja hinta) on tärkeämpi kuin sen oikea tarkoitus, niin luulen, että sinua ei tulla koskaan kosimaan.

Ihan älytön olettamus ihmisestä, josta et tiedä mitään. Oletko saanut huonon kasvatuksen, vai mistä tällainen malli käytökselle?

Sormus ja sen hinta ei todellakaan ole minulle tarkoituksellisempia kuin avioliitto. Olen ollut jo kertaalleen naimisissa ja silloinkin tarkoitin "kunnes kuolema meidät erottaa". No toisin kävi, kun mies lähtikin toisen naisen matkaan. Tai itse asiassa toisten naisten, monen eri ja useasti.

Minulle avioliitto on pyhä asia, ei pelkästään juridinen sopimus. Häitä en välttämättä toista kertaa tarvitse, riittää minä ja se toinen, me.

Pidän kuitenkin kauniista asioista ja esineistä. Panostan esimerkiksi laatulaukkuihin. Joku toinen panostaa harrastukseen, kolmas matkustamiseen ja neljännen rahat menee lasten elämän turvaamiseen. Mieheni on samanlainen; mielummin hän maksaa kauemmin uutta Jaguaria ja nauttii ajomukavuudesta, kuin ostaisi käteisellä Nissanin. Elämän valintoja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Siis mikä ihme teitä "alaspäin tykkääjiä" vaivaa? Miksei jokainen pari saa hoitaa asiaan haluamallaan tavalla? Oletteko jotenkin kateellisia, että osaan esittää mieltymykseni ja mahdollinen kihlasormukseni on juuri sellainen kuin toivon?

Kuten joku sanoi, tapoja on monia ja kaikki on yhtä oikein!

Alapeukku koska vaikutat tyhjäpäältä ja vaikutelma vaan lisääntyy kateuskortin käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kun mun mies kosi, hän oli ostanut sormuksen jo valmiiksi. Minusta tuntuu tosi ihanalta, että se on hänen valitsemansa:)

Miten sinun mies tiesi, minkä kokoisen sormuksen ostaa? Olitko kommunikoinut sen tiedon etukäteen? Kävittekö myöhemmin muuttamassa kokoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun mies kosi, hän oli ostanut sormuksen jo valmiiksi. Minusta tuntuu tosi ihanalta, että se on hänen valitsemansa:)

Miten sinun mies tiesi, minkä kokoisen sormuksen ostaa? Olitko kommunikoinut sen tiedon etukäteen? Kävittekö myöhemmin muuttamassa kokoa?

Hän oli ottanut mun korurasiasta mukaansa erään vanhan sormukseni, jota olin pitänyt nimettömässä. Sen perusteella koko oli sitten täysin oikea:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Siis mikä ihme teitä "alaspäin tykkääjiä" vaivaa? Miksei jokainen pari saa hoitaa asiaan haluamallaan tavalla? Oletteko jotenkin kateellisia, että osaan esittää mieltymykseni ja mahdollinen kihlasormukseni on juuri sellainen kuin toivon?

Kuten joku sanoi, tapoja on monia ja kaikki on yhtä oikein!

Alapeukku koska vaikutat tyhjäpäältä ja vaikutelma vaan lisääntyy kateuskortin käytöstä.

Pystyisitkö tarkentamaan tai erittelemään, mikä toiminnassani saa minut vaikuttamaan tyhjäpäältä? Se, että tiedän millaisen sormuksen haluaisin sormessani pitää mahdollisesti lopun elämääni? Se, että oma mieltymykseni on laadukkaissa asioissa ja esineissä? 

Tämä tyhjäpää työskentelee erityisopettajana. Valitettavasti tällaiset keskustelut vahvistavat kerta toisensa jälkeen omaa ajatustani sille, miksi nyky-yhteiskuntamme lapset voivat fyysisesti, henkisesti ja etenkin sosiaalisesti huonosti. Jos vanhemmat antavat tällaista mallia käytökselle ja toiminnalle, ei ole mikään ihme, että lapset jatkavat sitä huonoa mallia eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mun mies kosi, hän oli ostanut sormuksen jo valmiiksi. Minusta tuntuu tosi ihanalta, että se on hänen valitsemansa:)

Miten sinun mies tiesi, minkä kokoisen sormuksen ostaa? Olitko kommunikoinut sen tiedon etukäteen? Kävittekö myöhemmin muuttamassa kokoa?

Hän oli ottanut mun korurasiasta mukaansa erään vanhan sormukseni, jota olin pitänyt nimettömässä. Sen perusteella koko oli sitten täysin oikea:)

Okei, kiitos :) tiedän kautta rantaan, että minun mies painii saman asian kanssa. Hän sanoi, että haluaa siis ostaa minulle sormuksen ja kosia "sitten aikanaan" tälleen vanhanaikaisesti. Nyt olen kuitenkin rivien välistä ja kavereiden puheista päätellyt, että tuo aika on pian edessä. En käytä mitään koruja, paitsi pieniä helmiä korvissa ehkä 2 krt/kk, joten mies on vaikean tehtävän edessä :D haluaisin auttaa häntä jotenkin, mutta en halua pilata hänen yllätystä, kun on niin romanttinen luonne

Mä rakastan käydä ikkunashoppaamassa sormuksia 😍

Kysy mieheltä miten hän toivoo että toimisitte, kun asia on ajankohtainen

Vierailija kirjoitti:

Mä rakastan käydä ikkunashoppaamassa sormuksia 😍

Niin mäkin! Tiedän eten halua kuin yhden sormuksen, sen kihlasormuksen joka minulla jo on, eli en siis halua vihkisormusta, mutta silti käyn aina välilä ihailemassa niitä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Siis mikä ihme teitä "alaspäin tykkääjiä" vaivaa? Miksei jokainen pari saa hoitaa asiaan haluamallaan tavalla? Oletteko jotenkin kateellisia, että osaan esittää mieltymykseni ja mahdollinen kihlasormukseni on juuri sellainen kuin toivon?

Kuten joku sanoi, tapoja on monia ja kaikki on yhtä oikein!

Alapeukku koska vaikutat tyhjäpäältä ja vaikutelma vaan lisääntyy kateuskortin käytöstä.

Pystyisitkö tarkentamaan tai erittelemään, mikä toiminnassani saa minut vaikuttamaan tyhjäpäältä? Se, että tiedän millaisen sormuksen haluaisin sormessani pitää mahdollisesti lopun elämääni? Se, että oma mieltymykseni on laadukkaissa asioissa ja esineissä? 

Tämä tyhjäpää työskentelee erityisopettajana. Valitettavasti tällaiset keskustelut vahvistavat kerta toisensa jälkeen omaa ajatustani sille, miksi nyky-yhteiskuntamme lapset voivat fyysisesti, henkisesti ja etenkin sosiaalisesti huonosti. Jos vanhemmat antavat tällaista mallia käytökselle ja toiminnalle, ei ole mikään ihme, että lapset jatkavat sitä huonoa mallia eteenpäin.

Sinunlaisesi käytös ( pinnallisuus ja materialistisuus) vaikuttavat paljon enemmän nuoriin kuin ymmärrät.

Huhhuh, ottaapas porukka täällä kamalat pultit, jos joillaki on toiveissa mieleinen kalliimmanpuoleinen sormus. Mitä se teiltä on pois? Nimimerkillä ulkopuoleinen kommentoija, joka kummastelee asiaa.

Mun mielestä erittäin ok sovitella etukäteen. Nää on kuitenkin kalliita hankintoja, joten kiva että tulee mieleinen :D Me tilattiin kotiin https://www.karaatjewelry.com/fi/pages/home-try-on (tällainen kotisovituspaketti). Tuon avulla voi sovittaa eri timantteja, kokoja yms kotona. Sitten laitettiin ylös mieluinen ja mies osasi sitten tilata juuri oikean kun aikoi kosia.

Kyllä sitä ennen kosittiin ensin. Sormukset ostettiin sitten kun tuli muutakin asiaa Ouluun, Reissu hevosella kesti 2 päivää. Lumijoella oli kestikievari.