Kihlasormuksen osto/sormuksen sovittelu ennen kihlautumista?

Aika outoa tuollainen, että haluaa "yllätyskosinnan" ja ennalta valitun sormuksen ja kihlauksesta yhdessä sopimisen. Syödä kakkua ja säästää?

Me menimme exän kanssa sovitusti kihloihin. Kävimme sormuskaupassa, kaiverrutimme sovitun päivän ja pujotimme sormukset toistenne sormiin samassa paikassa, jossa olimme tavanneet. Kaikki yhdessä sopien. Samalla valittiin avioitumispäivä.

Nykyiselle miesystävälle olen sanonut, että hän saa kosia mua, jos haluaa naimisiin. Katsotaan, tuleeko sitä päivää ja jos tulee, millaisen sormuksen valitsee.

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Mies kosi, sanoin kyllä. Yhdessä liikkeeseen valitsemaan sormukset ja kaiverrukset ja haettin myöhemmin ja sormiin kotona.

Eiköhän tuo oo ihan teistä itestä kiinni. Eihän kaikki etes kosi, meilläkin ensin ihan puhuttiin tulevaisuudesta ja päätettiin yhdessä mennä naimisiin. Ostettiin sitten pelkät vihkisormukset (oltiin opiskelijoita). Ei näissä vääriä vaihtoehtoja ole.

Sovittiin kihloihin menosta ja sen jälkeen ostettiin sormukset. Tarkalleen ottaen pari on kihloissa silloin, kun naimisiinmenosta on sovittu, oli sormuksia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Just. Ihan uteliaisuudesta kysyn, että minkä hintainen sormus oli? Että kuinka kauan miehen pitää säästää, että saa sun haluaman sormuksen...

Meillä mies kosi ja vasta sen jälkeen käytiin valitsemassa yhdessä sormukset. Tuleepahan mieleinen sormus loppuelämäksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Just. Ihan uteliaisuudesta kysyn, että minkä hintainen sormus oli? Että kuinka kauan miehen pitää säästää, että saa sun haluaman sormuksen...

Sormus oli niin 3000 euron hintainen. Kaunis, minun tyylinen sormus. Ja vaikka sormus on hintava, ei se meidän taloudessa ole mikään mahdottoman hintainen, vaan halutessaan mies voisi ostaa sormuksen vaikka seuraavasta palkastaan/säästää kahden kuukauden verran. Mutta tämä ei nyt taida alkuperäiseen kysymykseen liittyä? :)

Sormuksen kokoa voi onneksi muuttaa (jos ei ihan sellainen eternity band). Meillä mies osti erään vanhan sormukseni pohjalta sormuksen, jota sitten pienensin koon vielä jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies kosi ja vasta sen jälkeen käytiin valitsemassa yhdessä sormukset. Tuleepahan mieleinen sormus loppuelämäksi :)

Anteeksi kyynisyyteni, mutta aika moni pari eroaa. Toki voihan sitä sormusta käyttää, vaikka ei enää yhdessä olisikaan. Kun on niin hienon sormuksen hankkinut..😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ainakin tehnyt niin, että olen käynyt etukäteen valitsemassa kihlasormuksen ja siitä on tarkat tiedot lapulla (merkki, malli, timantin koko + muut tiedot, sormuksen koko etc.)

Olen antanut lapun miehelle ja kertonut, että jos hän joskus aikoo koskia, olisi tuo mieleinen sormus. En ole asiasta sen jälkeen puhunut, eli muuten en painosta kosintaan/naimisiinmenoon yhtään. Tai toki ollaan yleisesti puhuttu tulevaisuudesta ja siihen kuuluu avioliitto, lapset yms., mutta mitään "täsmällistä" painostusta en ole tehnyt.

Ollaan kolmekymppisiä, takana reilu kolme vuotta yhdessä oloa ja tämä sormuslappu on miehellä ollut reilun puoli vuotta. Saa nähdä tuleeko se hänellä joskus tarpeeseen :)

Just. Ihan uteliaisuudesta kysyn, että minkä hintainen sormus oli? Että kuinka kauan miehen pitää säästää, että saa sun haluaman sormuksen...

Sormus oli niin 3000 euron hintainen. Kaunis, minun tyylinen sormus. Ja vaikka sormus on hintava, ei se meidän taloudessa ole mikään mahdottoman hintainen, vaan halutessaan mies voisi ostaa sormuksen vaikka seuraavasta palkastaan/säästää kahden kuukauden verran. Mutta tämä ei nyt taida alkuperäiseen kysymykseen liittyä? :)

Huhhuh..kolmekymppinen ja noin naiivi ajatusmaailma. No, siinäpähän odottelet sitten milloin olet tuon 3000e arvoinen.

Jokainen kihlautuu ja valikoi sormuksen niin kuin parhaaksi katsoo. Ei siihen ole mitään yleiskaavaa, jota on pakko noudattaa. 

Mies talutti minut kultasepänliikkeeseen ku oltiin ostoksilla ja sanoi myyjälle että haluttais katella kihlasormuksia. Eipä siinä sen enempää suunniteltu. Tuli yllätyksenä.

Ei ne siellä sormuskaupoissa kysy, onko kosinta jo suoritettu vai ei. Sinne vaan sovittelemaan, jos mieli tekee. 

Heti kun meidän seurustelun alkuaikoina tuli puheeksi naimisiinmeno sun muu niin sanoin miehelleni että mä haluan sitten ihan tavallisen sileän hopeasormuksen. Sellaisen sainkin melkein 7 vuotta myöhemmin, hyvin oli muistanut ohjeet;) Koko oli hieman pieni joten mies kävi vaihtamassa liikkeessä, suht hyvin se vaihto onnistuu, varmaan aika yleistä ettei kokoa osaa arvata ihan prikulleen:) Kannattaa ostaessa tarkistaa että onhan vaihto-oikeus.

Mun mielestä yhdessä tekeminen on parasta. Siksi sormuksetkin kannattaa ostaa yhdessä. Ne voi ostaa etukäteen. Mutra jos haluaa yllätyskihlat, niin silloi ne voi ostaa jälkikäteen.

Miehelle oli selvää, että haluan sitten joskus valkokultaisen sormuksen. Olisi varmaan osannut yllättääkin sellaisella, mutta koon kanssa olisi voinut joutua arvailemaan. Olisi tietysti voinut ottaa malliksi sen ainoan sormuksen, jota olen tähän asti käyttänyt, Kalevalan käärmesormuksen. Sitä olen tosin käyttänyt keskisormessa, kihlasormus on puolisen kokoa pienempi.

Oltiin puhuttu naimisiinmenosta ennen vauvan syntymää (lokakuussa on laskettu aika), ja keväällä mies kysyi pitäisikö hänen kysyä isältäni suostumusta, mikä mielestäni oli oikein romanttinen ajatus ja tiesin että isä arvostaisi. Viralliseksi kihlapäiväksi tuli siis se, kun mies kysyi isältäni (heinäkuussa, kun oltiin vanhempieni luona lomalla) ja seuraavana päivänä mentiin valitsemaan sormukset. Naimisiin mennään kolmen viikon päästä ❤️

Nämä ns. yllätyskosinnat ehkä jopa polvistuen, isot joukkueet morsiusneitoja ja muita seisoksimassa alttarilla ja mitä vielä keksitäänkään ympätä muka-perinteisinä juttuina näihin kihlautumis- ja hääriiteihin saavat lähinnä tuntemaan myötähäpeää. Ne on kopioitu tv-ohjelmatarjonnasta tai elokuvista ja nyt elää jo ties monesko ikäryhmä, joka luulee niiden olevan oikein perinne meilläkin. Ja niin päälleliimattuja, kun tatskoissaan kulkeva morsmaikku viettää häitään. Ugh.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ns. yllätyskosinnat ehkä jopa polvistuen, isot joukkueet morsiusneitoja ja muita seisoksimassa alttarilla ja mitä vielä keksitäänkään ympätä muka-perinteisinä juttuina näihin kihlautumis- ja hääriiteihin saavat lähinnä tuntemaan myötähäpeää. Ne on kopioitu tv-ohjelmatarjonnasta tai elokuvista ja nyt elää jo ties monesko ikäryhmä, joka luulee niiden olevan oikein perinne meilläkin. Ja niin päälleliimattuja, kun tatskoissaan kulkeva morsmaikku viettää häitään. Ugh.

Mikä voisi olla romanttisempaa kuin se, että mies yllättäen polvistuu ja kosii

Kun kosin, niin kosin jollakin feikkisormuksella(Ehkä jopa jollain hauskalla) ja pyydän puolisoni lähtemään kanssani katsomaan sormuksia.