Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
80-luvulla sai rauhassa olla "tuutikki" tai nätisti meikannut hevaripoika eikä kukaan ollut tunkemassa johonkin sukupuolivähemmistölokeroon
25.08.2019 |
Miksi nykyään halutaa niin kauheasti luokitella ja lokeroida jos ei osu johonkin ikivanhaan stereotyyppiin? Miksi tässä asiassa mennään takapakkia? Nuoret kipuilee sen kanssa mihin ryhmään oikein kuuluu kun aikanaan ei edes kenellekään tullut mieleen että tuutikki tms. pitäisi luokitella jotenkin.
Kommentit (100)
Assburger kirjoitti:
Kyllä suuri osa suomesta oli agraari-junttilaa, jossa kaikkien piti olla tasaisen harmaata.
Poikatytöt ja tuutikit menivät(moni maalaisemäntä näytti Tuutikilta, raskas työ, raskas ruoka ja käytännöllinen lyhyt tukka muokkasivat ulkonäön usein maskuliiniseksi), mutta tyttöpojat olivat vapaata riistaa pilkanteolle.
Eräs sukulaiseni oli puhelinasentaja eräässä tehtaassa ja kertoi, että töihin oli tullut pitkätukkainen nuorimies.
Oikein ylpeänä kehui, kuinka kiusasivat heppua, viheltelivät perään ja puhuttelivat tytöksi.
No joo, vanhempi polvi ei aina oikein sulattanut mutta nuoret itse suhtautuivat hyvin sallivasti näihin kutripoikiin. Nykyään ollaan paljon enemmän yhtä massaa yläkouluissa, ei ole pitkätukkaisia kajaalipoikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölönpölön. Selvästikään et ollut nuori 80-luvulla. Minä olin.
Olin 80-luvun lopulla isolla yläasteella. Oli punkkareita, hevareita, taviksia. Monella pojalla oli ihania permanenttikiharoita, tyyli imettiin sen ajan huippubändeiltä joissa miehet meikkasivat ja kasvattivat hiuksiaan ja se ei ollut epämiehekästä.
Ap
Anna kun arvaan. Yläasteesi oli Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Kyllä suuri osa suomesta oli agraari-junttilaa, jossa kaikkien piti olla tasaisen harmaata.
Poikatytöt ja tuutikit menivät(moni maalaisemäntä näytti Tuutikilta, raskas työ, raskas ruoka ja käytännöllinen lyhyt tukka muokkasivat ulkonäön usein maskuliiniseksi), mutta tyttöpojat olivat vapaata riistaa pilkanteolle.
Eräs sukulaiseni oli puhelinasentaja eräässä tehtaassa ja kertoi, että töihin oli tullut pitkätukkainen nuorimies.
Oikein ylpeänä kehui, kuinka kiusasivat heppua, viheltelivät perään ja puhuttelivat tytöksi.
No joo, vanhempi polvi ei aina oikein sulattanut mutta nuoret itse suhtautuivat hyvin sallivasti näihin kutripoikiin. Nykyään ollaan paljon enemmän yhtä massaa yläkouluissa, ei ole pitkätukkaisia kajaalipoikia.
Höpö höpö, et vissiin ole yläkoululaisia nähnyt sitten sen 80-luvun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölönpölön. Selvästikään et ollut nuori 80-luvulla. Minä olin.
Olin 80-luvun lopulla isolla yläasteella. Oli punkkareita, hevareita, taviksia. Monella pojalla oli ihania permanenttikiharoita, tyyli imettiin sen ajan huippubändeiltä joissa miehet meikkasivat ja kasvattivat hiuksiaan ja se ei ollut epämiehekästä.
Ap
Mutta oletus oli, että nämä olivat cis-sukupuolisia heteroita permamenteista ja meikistä huolimatta.
Ei silloin ollut edes keksitty termiä cis-sukupuoli...
Nykyään näitä kuitenkin sullottaisiin "muunsukupuolisuus" -termin alle mikä tuntuu tosi oudolta kasarinuoresta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Meikkaavia hevaripoikia nimiteltiin homoiksi ihan julkisesti viranomaisista lähtien.
Tyttöjen joukossa olivat hyvin suosittuja joukossa kiharoineen ja kajaaleineen. Mietipä vaikka ihan Dingon poikiakin ym. Ei kyllä homoiksi kutsuttu vaikka meikit oli kohdallaan, oli korut, huivit jne.
Kyllä Dingon poikia homoteltiin(tuossa vanha Dingo-fani kommentoi vieressä).
Myöskään ei ollut pojille hyväksyttävää fanittaa DIngoa.
Erilaisuus oli sallittua vain alakulttuurien piirissä olemalla samalla tavalla erilainen kuin muutkin erilaiset...
Esim hevarit, punkkarit jne.
Eri alakulttuurit olivat vihamielisiä toisilleen.
Sellaista oli pääsääntöisesti erilaisuus 1980- luvulla.
Olen syntynyt 1971
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Kyllä suuri osa suomesta oli agraari-junttilaa, jossa kaikkien piti olla tasaisen harmaata.
Poikatytöt ja tuutikit menivät(moni maalaisemäntä näytti Tuutikilta, raskas työ, raskas ruoka ja käytännöllinen lyhyt tukka muokkasivat ulkonäön usein maskuliiniseksi), mutta tyttöpojat olivat vapaata riistaa pilkanteolle.
Eräs sukulaiseni oli puhelinasentaja eräässä tehtaassa ja kertoi, että töihin oli tullut pitkätukkainen nuorimies.
Oikein ylpeänä kehui, kuinka kiusasivat heppua, viheltelivät perään ja puhuttelivat tytöksi.
No joo, vanhempi polvi ei aina oikein sulattanut mutta nuoret itse suhtautuivat hyvin sallivasti näihin kutripoikiin. Nykyään ollaan paljon enemmän yhtä massaa yläkouluissa, ei ole pitkätukkaisia kajaalipoikia.
Höpö höpö, et vissiin ole yläkoululaisia nähnyt sitten sen 80-luvun.
Heh, olen yläkoulun ope (opettanut kolmessa eri koulussa). Siksi tätä muutosta olen läheltä seurannut ja ihmetellyt. Toki varmasti on paikkakunta- tai koulukohtaisia eroja mutta pääsääntöisesti yläkouluikäiset ovat enemmän yhtenäistä massaa kuin aiemmin. Ehkä peruskoulun jälkeen alkaa tulla enemmän persoonallista otetta tyyliin.
Muistan, kun joskus 1970- luvun lopulla, vähän toisella kymmenellä ollessani leikkautin itselleni siilitukan. Ensinnäkään parturi ei meinannut suostua sitä leikkaamaan. Ihan ventovieraat ihmiset huutelivat pikkukaupunkimme kaduilla punkkariksi ja ihan ventovieraat ihmiset saattoivat tulla kokeilemaan hiuksiani.
1980- luvulla kesätöissä eräällä valtion viraston varastolla, käski esimieheni esimies, jolla ei paljoa tekemistä kyseiselle varastolla ollut, minua käymään parturissa. Muutamaa vuotta myöhemmin eräs esimies kehotti kampaamaan hiukseni ennen hänen ”puhutteluaan”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölönpölön. Selvästikään et ollut nuori 80-luvulla. Minä olin.
Olin 80-luvun lopulla isolla yläasteella. Oli punkkareita, hevareita, taviksia. Monella pojalla oli ihania permanenttikiharoita, tyyli imettiin sen ajan huippubändeiltä joissa miehet meikkasivat ja kasvattivat hiuksiaan ja se ei ollut epämiehekästä.
Ap
Anna kun arvaan. Yläasteesi oli Helsingissä.
Ei. Länsi-Suomessa.
Nykyään saa somepisteitä jos kuuluu johonkin vähemmistöryhmään. Mitä oudompi sen enemmän. Sen takia, vaikka olisi miten tavallinen, yritetään löytää se oma "lokero".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Meikkaavia hevaripoikia nimiteltiin homoiksi ihan julkisesti viranomaisista lähtien.
Tyttöjen joukossa olivat hyvin suosittuja joukossa kiharoineen ja kajaaleineen. Mietipä vaikka ihan Dingon poikiakin ym. Ei kyllä homoiksi kutsuttu vaikka meikit oli kohdallaan, oli korut, huivit jne.
Kyllä Dingon poikia homoteltiin(tuossa vanha Dingo-fani kommentoi vieressä).
Myöskään ei ollut pojille hyväksyttävää fanittaa DIngoa.
Erilaisuus oli sallittua vain alakulttuurien piirissä olemalla samalla tavalla erilainen kuin muutkin erilaiset...
Esim hevarit, punkkarit jne.
Eri alakulttuurit olivat vihamielisiä toisilleen.
Sellaista oli pääsääntöisesti erilaisuus 1980- luvulla.
Olen syntynyt 1971
No se "homo" oli haukkumasana jonka varsinaista sisältöä kaikki teinit ei edes tajunneet. Kyllähän jotkut haukkui omaa äitiäkin homoksi tuohon aikaan :D
Dingon jäsenillä kuitenkin oli tyttöystävät ja valtavat naispuoliset fanilaumat. Kukaan poikakaan tuskin oikeasti ajatteli homoseksuaaliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ounou. kirjoitti:
sä et nyt oikein ymmärrä asiaa. Aikoinaan asiasta ei opuhuttu ääneen,kaikki oli vain hyshys,ei puhuta.
Eikä vieläkään puhuta kunnolla jos poika onkin tyttö tai mies huomaa olevansa sittenkin nainen.
Lue setan sivuilta,sivistä itseäsi.
Et ole tainnut elää 80-lukua? Ne meikkaavat pojat tai metsästäjämaijat eivät tosiaan olleet minkään supinan kohteina. Esim. yläasteikäiset olivat hyvin suvaosevaisia erilaisuuden suhteen nykypäivän hupparimassaan verrattuna. Jollekin "muunsukupuolisuustermille" ei ollut mitään tarvetta.
Hmm... Mä en nyt ihan osta tätä. Menin itse yläasteelle 90-luvun alussa, eikä ainakaan silloin kauhean suvaitsevasti suhtauduttu erilaisuuteen.
Kävin yläkoulun 1986-1988. En ollut Tuutikki enkä hevari, vaan tavallinen hiljainen tyttö. Joku keksi että mun hiukset näyttää tyhmiltä. Siitä alkoi jatkuva huutelu, kiusaaminen ja simputus. Kaikki mitä sanoin ja tein oli väärää. Mietin vakavissani itsemurhaa. Oli tosi ihana 80-luku joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa uskoa, että joku terapeutti väkisin tyrkyttää kenellekään muunsukupuolisuutta. Nykyisin se mahdollisuus vaan tiedostetaan. Enkä varsinaisesti ymmärrä mitä eroa on siinä, jos koulun feminiinistä poikaa haukutaan muunsukupuoliseksi homon sijasta. 80- ja 90-luvulla vanhemmat ja terapeutit nauroi ja hymyili hyväntahtoista hymyä kertoessani olevani poika tai kiinnostuessani naisista. Se kaikki oli normaalia cisheterotytölle. Olin sitä, mikään muu ei ollut mahdollista. Alle 30-vuotias ei voinut tietää olevansa homo tai lesbo, heterouden kyllä sitten kummasti saattoi tietää. Transsukupuolisuutta ei ollut olemassakaan, transmiehet oli lesboja vaikka olisivat kiinnostuneet miehistä. Nyt olen elänyt n. 15 vuotta miehenä ja toki helpottaa, kun saa elää omana itsenään, mutta pieni masennus seurannee koko elämäni mukana, koska tunteeni mitätöitiin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Se ei olisi haitannut niin paljon, jos mua oltaisiin vaikka inhottu, vaan se, ettei mua ollut olemassa eikä uskottu, että tunteeni eivät ole vaihe ja olihan se jo koomista, kun psykiatri selittää 100 % jätkälle, kuinka ihastuminen tyttöihin on ihan normaali vaihe matkalla heteronaiseuteen, kyse on vaan siitä, kuinka samaistut ja ihailet naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ounou. kirjoitti:
sä et nyt oikein ymmärrä asiaa. Aikoinaan asiasta ei opuhuttu ääneen,kaikki oli vain hyshys,ei puhuta.
Eikä vieläkään puhuta kunnolla jos poika onkin tyttö tai mies huomaa olevansa sittenkin nainen.
Lue setan sivuilta,sivistä itseäsi.
Et ole tainnut elää 80-lukua? Ne meikkaavat pojat tai metsästäjämaijat eivät tosiaan olleet minkään supinan kohteina. Esim. yläasteikäiset olivat hyvin suvaosevaisia erilaisuuden suhteen nykypäivän hupparimassaan verrattuna. Jollekin "muunsukupuolisuustermille" ei ollut mitään tarvetta.
Hmm... Mä en nyt ihan osta tätä. Menin itse yläasteelle 90-luvun alussa, eikä ainakaan silloin kauhean suvaitsevasti suhtauduttu erilaisuuteen.
Kävin yläkoulun 1986-1988. En ollut Tuutikki enkä hevari, vaan tavallinen hiljainen tyttö. Joku keksi että mun hiukset näyttää tyhmiltä. Siitä alkoi jatkuva huutelu, kiusaaminen ja simputus. Kaikki mitä sanoin ja tein oli väärää. Mietin vakavissani itsemurhaa. Oli tosi ihana 80-luku joo.
Tuollaista yhden oppilaan eristämistä ja kiusaamista olikin varmaam jopa enemmän kuin nykyään kun ilmiö tunnistetaan paremmin. Mutta yleensä ne olikin juuri tavikset jotka joutui silmätikuiksi, ihan vain sattumalta tai jonkun ääliön päähänpistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ounou. kirjoitti:
sä et nyt oikein ymmärrä asiaa. Aikoinaan asiasta ei opuhuttu ääneen,kaikki oli vain hyshys,ei puhuta.
Eikä vieläkään puhuta kunnolla jos poika onkin tyttö tai mies huomaa olevansa sittenkin nainen.
Lue setan sivuilta,sivistä itseäsi.
Et ole tainnut elää 80-lukua? Ne meikkaavat pojat tai metsästäjämaijat eivät tosiaan olleet minkään supinan kohteina. Esim. yläasteikäiset olivat hyvin suvaosevaisia erilaisuuden suhteen nykypäivän hupparimassaan verrattuna. Jollekin "muunsukupuolisuustermille" ei ollut mitään tarvetta.
Hmm... Mä en nyt ihan osta tätä. Menin itse yläasteelle 90-luvun alussa, eikä ainakaan silloin kauhean suvaitsevasti suhtauduttu erilaisuuteen.
Kävin yläkoulun 1986-1988. En ollut Tuutikki enkä hevari, vaan tavallinen hiljainen tyttö. Joku keksi että mun hiukset näyttää tyhmiltä. Siitä alkoi jatkuva huutelu, kiusaaminen ja simputus. Kaikki mitä sanoin ja tein oli väärää. Mietin vakavissani itsemurhaa. Oli tosi ihana 80-luku joo.
Eihän tuo liittynyt sukupuolisuuteen tai 80-lukuun, tuollainen voi valitettavasti tapahtua milloin ja missä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ounou. kirjoitti:
sä et nyt oikein ymmärrä asiaa. Aikoinaan asiasta ei opuhuttu ääneen,kaikki oli vain hyshys,ei puhuta.
Eikä vieläkään puhuta kunnolla jos poika onkin tyttö tai mies huomaa olevansa sittenkin nainen.
Lue setan sivuilta,sivistä itseäsi.
Et ole tainnut elää 80-lukua? Ne meikkaavat pojat tai metsästäjämaijat eivät tosiaan olleet minkään supinan kohteina. Esim. yläasteikäiset olivat hyvin suvaosevaisia erilaisuuden suhteen nykypäivän hupparimassaan verrattuna. Jollekin "muunsukupuolisuustermille" ei ollut mitään tarvetta.
Hmm... Mä en nyt ihan osta tätä. Menin itse yläasteelle 90-luvun alussa, eikä ainakaan silloin kauhean suvaitsevasti suhtauduttu erilaisuuteen.
Kävin yläkoulun 1986-1988. En ollut Tuutikki enkä hevari, vaan tavallinen hiljainen tyttö. Joku keksi että mun hiukset näyttää tyhmiltä. Siitä alkoi jatkuva huutelu, kiusaaminen ja simputus. Kaikki mitä sanoin ja tein oli väärää. Mietin vakavissani itsemurhaa. Oli tosi ihana 80-luku joo.
Tämä oli etelä-suomessa 30000 asukkaan kaupungissa ja mulla oli juurikin ne permanenttikiharat.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa uskoa, että joku terapeutti väkisin tyrkyttää kenellekään muunsukupuolisuutta. Nykyisin se mahdollisuus vaan tiedostetaan. Enkä varsinaisesti ymmärrä mitä eroa on siinä, jos koulun feminiinistä poikaa haukutaan muunsukupuoliseksi homon sijasta. 80- ja 90-luvulla vanhemmat ja terapeutit nauroi ja hymyili hyväntahtoista hymyä kertoessani olevani poika tai kiinnostuessani naisista. Se kaikki oli normaalia cisheterotytölle. Olin sitä, mikään muu ei ollut mahdollista. Alle 30-vuotias ei voinut tietää olevansa homo tai lesbo, heterouden kyllä sitten kummasti saattoi tietää. Transsukupuolisuutta ei ollut olemassakaan, transmiehet oli lesboja vaikka olisivat kiinnostuneet miehistä. Nyt olen elänyt n. 15 vuotta miehenä ja toki helpottaa, kun saa elää omana itsenään, mutta pieni masennus seurannee koko elämäni mukana, koska tunteeni mitätöitiin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Se ei olisi haitannut niin paljon, jos mua oltaisiin vaikka inhottu, vaan se, ettei mua ollut olemassa eikä uskottu, että tunteeni eivät ole vaihe ja olihan se jo koomista, kun psykiatri selittää 100 % jätkälle, kuinka ihastuminen tyttöihin on ihan normaali vaihe matkalla heteronaiseuteen, kyse on vaan siitä, kuinka samaistut ja ihailet naisia.
Transsukupuolisuus varmasti olikin vaikeaa mutta tämä ketju ei käsittele sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ounou. kirjoitti:
sä et nyt oikein ymmärrä asiaa. Aikoinaan asiasta ei opuhuttu ääneen,kaikki oli vain hyshys,ei puhuta.
Eikä vieläkään puhuta kunnolla jos poika onkin tyttö tai mies huomaa olevansa sittenkin nainen.
Lue setan sivuilta,sivistä itseäsi.
Et ole tainnut elää 80-lukua? Ne meikkaavat pojat tai metsästäjämaijat eivät tosiaan olleet minkään supinan kohteina. Esim. yläasteikäiset olivat hyvin suvaosevaisia erilaisuuden suhteen nykypäivän hupparimassaan verrattuna. Jollekin "muunsukupuolisuustermille" ei ollut mitään tarvetta.
Hmm... Mä en nyt ihan osta tätä. Menin itse yläasteelle 90-luvun alussa, eikä ainakaan silloin kauhean suvaitsevasti suhtauduttu erilaisuuteen.
Kävin yläkoulun 1986-1988. En ollut Tuutikki enkä hevari, vaan tavallinen hiljainen tyttö. Joku keksi että mun hiukset näyttää tyhmiltä. Siitä alkoi jatkuva huutelu, kiusaaminen ja simputus. Kaikki mitä sanoin ja tein oli väärää. Mietin vakavissani itsemurhaa. Oli tosi ihana 80-luku joo.
Eihän tuo liittynyt sukupuolisuuteen tai 80-lukuun, tuollainen voi valitettavasti tapahtua milloin ja missä vaan.
Liityy ”suvaitsevaiseen 80-lukuun”. Koulussamme myös kahta homoa hakattiin välituntisin. HeitäKÄÄN ei suvaittu. Tämä Riihimäellä.
Oli tosiaan sallivampaa ja hyväksyvämpää aikaisemmin. Siitä ei vain huudeltu somessa, vaan elettiin vain sitä arkea, missä ihmiset saivat olla mitä olivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ounou. kirjoitti:
sä et nyt oikein ymmärrä asiaa. Aikoinaan asiasta ei opuhuttu ääneen,kaikki oli vain hyshys,ei puhuta.
Eikä vieläkään puhuta kunnolla jos poika onkin tyttö tai mies huomaa olevansa sittenkin nainen.
Lue setan sivuilta,sivistä itseäsi.
Et ole tainnut elää 80-lukua? Ne meikkaavat pojat tai metsästäjämaijat eivät tosiaan olleet minkään supinan kohteina. Esim. yläasteikäiset olivat hyvin suvaosevaisia erilaisuuden suhteen nykypäivän hupparimassaan verrattuna. Jollekin "muunsukupuolisuustermille" ei ollut mitään tarvetta.
Hmm... Mä en nyt ihan osta tätä. Menin itse yläasteelle 90-luvun alussa, eikä ainakaan silloin kauhean suvaitsevasti suhtauduttu erilaisuuteen.
Kävin yläkoulun 1986-1988. En ollut Tuutikki enkä hevari, vaan tavallinen hiljainen tyttö. Joku keksi että mun hiukset näyttää tyhmiltä. Siitä alkoi jatkuva huutelu, kiusaaminen ja simputus. Kaikki mitä sanoin ja tein oli väärää. Mietin vakavissani itsemurhaa. Oli tosi ihana 80-luku joo.
Tämä oli etelä-suomessa 30000 asukkaan kaupungissa ja mulla oli juurikin ne permanenttikiharat.
Eikö melkein kaikilla tytöillä ollut? Eli olit juurikin hyvin tavallinen?
Alue: Aihe vapaa
Mutta oletus oli, että nämä olivat cis-sukupuolisia heteroita permamenteista ja meikistä huolimatta.