Hiljainen ihminen nähdään huonona :(
Olen luonteeltani aika hiljainen ja rauhallinen kaveri, enkä tykkää läpättää tai jaaritella koko ajan jostain. Se on jotenkin kuluttavan tuntuista henkisesti. Esim. työpaikalla juttelen kuitenkin kaikkien kanssa, ja otan muut huomioon eli en ole mikään täysin mykkä. :D Tuntuu vaan että saa aina kuulla negatiiviseen sävyyn siitä kun on niin hiljainen. Välillä porukassa en jaksa juurikaan osallistua keskusteluun, varsinkin jos aihe ei kiinnosta ollenkaan.
Miksi ainoastaan överisosiaalisuus punnitaan rikkautena? Miksi hiljaisempia ihmisiä pidetään jotenkin huonompina, eikä hyväksytä ihmisten erilaisuutta?
Kommentit (4)
Hiljaiset pitää hiljaisuutta usein vallan positiivisena asiana. Eivät vain levitä agendaansa, koska ovat hiljaa. Läpättäjä antavat tuulen heilutella huulia lähes pysäytyksettä, josta osana on ihmettely siitä miksi toinen ei ole niin kuin hän, omasta mielestään paras ihmisen malli.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna näykkiä, oppivat kyllä.
Osaan kyllä näpäyttää takaisin, kunpa ei vaan aina tarvitsisi. En saa mitään mielihyvää kenenkään lyttäämisestä.
Meneehän se isommassa porukassa mutta on kyllä todella piinallista joutua kahden kesken hiljaisen ihmisen kanssa, kun en kuitenkaan ole mikään maaninen papupata itsekään. Nämä hiljaiset sitten vaan odottavat, että toinen vastaa keskustelusta. Toisaalta sitten jos nähdään vain isommassa ryhmässä, ei näihin umpioihin voi tutustua, koska he eivät anna tilanteeseen mitään itsestään. Jos ei pysty, niin sitten ei pysty, mutta on kyllä ankeaa.
Älä anna näykkiä, oppivat kyllä.