Kertokaapa rehellisesti, mitä tavallisia asioita ette uskalla tehdä koska joko ette osaa tai koska nolottaa. Nyt ilman mitään sensuuria
Inhoan bussilla kulkemista, koska nolottaa painaa sitä pysähtyy nappulaa. Minulla ei ole ajokorttia.
Kommentit (1890)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla kokeilla skuuttia. Ensinnäkään en tiedä miten ne toimii ja toiseksi luulen olevani niin huono ajamaan niillä, että olen kohta asfaltissa pää halki. En kehtaa harjoitella ensin, kun kaikki skuutit jossain julkisella paikalla.
Jos uskaltaisin, niin haluaisin kypärän päähän. Mutta ei tule pidettyä sellaista mukana ja jos olisi niin kaikki näkisi miten pelkuri olen. En ole koskaan kellään skuuttarilla kypärää nähnyt
Tässä pitkään luin omahyväisenä muiden pelkoja ja luulin että ei minulla ole mitään, kunnes muistin tämän.
Mistään ei taida saada skuuttiopetusta. Oletetaan, että kaikki osaa heti?
Hyvä vaan ettet aja, koska todennäköisesti ajaisit sillä päin persettä kuten 90% vuokraskuuteilla ajavista ja lopuksi jätät keskelle tietä.
Jaa, minusta hän kuulostaa varovaiselta kuskilta. Kypärän käyttäminen on järkevää noiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla puhdistaa lavuaarin hajulukkoa. Pelkään että tulee jokin vedenpaisumus niin kuin Aku Ankassa.
Viemärissä on aina se hyvä puoli, että sieltä tulee vain se määrä vettä mitä hajulukossa ja putkessa sattuu olemaan. Eri asia jos värkkää paineistettujen vesijohtojen kanssa.
Eli pahimmillaan lattialle valahtaa pieni määrä likavettä hajulukon tapauksessa.
Pahimmillaan sitä hajulukkoa ei saa enää ihan kunnolla kiinni, jolloin se tihkuu koko ajan muutaman pisaran vettä kaapin tai seinän rakenteisiin. Seurauksena kosteusvaurio. Miksi sitä paitsi tehdä huolto itse, kun se hajulukko kuuluu nykyään huoltoyhtiön hoidettaviin asioihin?
Myös se hajulukon sisältö voi olla semmoinen, että loppuelämän aikana jos ikimilloin tarvitsee oksentaa niin sitä muistelemalla onnistuu.
En osaa jutustella luontevasti. Kun meille tulee vieraita, haluaisin olla sellainen ihana lörpöttelevä emäntä joka saa vieraat iloisiksi ja rentoutuneiksi. Kevyt puheensorina ja nauruntisrkahdukset täyttäisivät talomme, kun luontevasti heittäisin nerokasta, mutta ystävällistä tilannehuumoria ja kiinnostavan ajankohtaisia näkökulmia keskusteluun. Tietysti en vain itse olisi äänessä vaan kas miten hienosti osaisin kuunnella ja tarpeen tullen hienovaraisesti ohjata keskustelua niin että jokaiselle olisi luontevaa tulla mukaan. Vieras tulisi nähdyksi ja kohdatuksi, lähtisi luotamme virkistynein mielin.
Ei. Vieras ei lähde luotamme virkistynein mielin. Varmaan kiusaantuneisuus sekoittuneena säälin tunteeseen on lähempänä totuutta. Ehkä pieni helpotus "vihdoin pääsen kotiin rentoutumaan, mikä helvetti tuota talonväkeä vaivaa?"
En osaa tankata autoa. Joskus nuorena yritin ja en saanut siitä mitään, mutta rahat kone otti ja sen jälkeen en ole automaatille uskaltautunut. Sellaiselle, missä maksetaan sisälle en varsinkaan uskaltaisi, koska varmasti kämmäisin jotenkin niiden letkujen kanssa ja laittaisin väärästä letkusta väärää tavaraa tai muuta ja palvelua ei ole täällä meillä ainakaan missään. Olen muuten hyvin osaava ja toimelias kaikin tavoin, tässä vaan aivan nolo. Mies tankkaa autoni edelleen 30 vuoden jälkeenkin.
Ajaa automaattivaihteisella autolla. Ei ole kokemusta sellaisesta. Onneksi työajossa saa käyttää omaa manuaalivaihteista ja siitä saa kilometrikorvaukset.
Ajan kaupan ohi jos parkkiksella on paljon autoja. Jos sinne kauppaan sitten pääsen ja kassoilla on jonoa, ostokseni ovat pienet, eivätkä sisällä mitään noloa, kuten vessapaperia, siteitä tai vaikka halpaa makkaraa. Helppoa elämää.
Minä en osaa lähettää liitteitä tietokoneen kautta. Ennemmin olen hakematta korvausta tms, koska olen kertakaikkisen urpo noissa asioissa, Jonkun pitäisi opettaa minua. En kertakaikkiaan ymmärrä sitä systeemiä. Muuten osaan useita kieliä jne. Väliinpudonnut 61v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla ostaa mitään liha-/kalatiskiltä, toreilta tai vastaavilta, kun pitäisi sanoa mitä haluaa ja kuinka paljon. Ostan vain valmiiksi pakattuja tuotteita vaikka tuoreet ainekset houkuttelisivat enemmän.
just noin. kauppias kysyy paljonko,niin sanon lappaa nyt siihen pakettiin sanon kun riittää. vaikea arvioida grammoissa. en tykkää muutenkaan yhdessä kommunikoidamitä otan paljonko, kalliin lihan-kalan kohdalla vaikea arvioida paljonko mun määrä maksaisi kun on kilohinnat
Jännä juttu, niin me ihmiset ollaan erilaisia, sillä minusta grammamääräinen ruoantarve/halu on helppoa tietää. Toisin kuin osata sanoa, montako kourallista tai siivua tai kauhallista kappaletta jotain ruoka-ainetta on sopiva määrä. Ehkäpä siksi, että ostan ruokaa yleensä nälkääni, enkä hupisyömiseen ja normaali yhden työikäisen henkilön lounasmäärä on minun mielessäni 300-400 grammaa energiapitoista ruokaa.
Pelkään kaikkia viestejä. Pelkään että sieltä tulee ikäviä uutisia tai huonoa palautetta. Minulla on pieni verkkokauppa, ja usein ahdistun valtavasti jos asiakkaalta tulee viesti. Ajattelen että asiakas on tyytymätön/vihainen jostakin ja sitä on vaikea kestää.
Vierailija kirjoitti:
Mua hirvittää ajaa itse autopesuun, siis sellaseen automaattikonepesuun. Pelkään että ajan väärään kohtaan, jään jotenkin jumiin sinne tai pesulaitteet rikkoo auton. Kyydissä ollessa ei kuumota ollenkaan.
Tankkauspelostani olen päässyt yli vuosien saatossa, kun olen monta kertaa varmistanut, mitä löpöä kulloinkin käytössä oleva auto vetää. Mutta kuitin otan aina, koska luin joskus uutisen, että huoltsikan tankissa oli ollut väärää bensaa ja autoja rikkoutui. Nyt mulla on irrationaalinen pelko, että ilman omaa syytäni autoon menee väärää bensaa ja mua syytetään siitä enkä voi todistaa, että tankkasin oikein :D
Ei mua varsinaisesti hirvitä ajaa autopesuun, mutta se auton (ulkopuolen) pesettäminen tuntuu vaan niin turhalta. Auto on vain käyttöesine. Ihan sama, onko päältäpäin kiiltävän puhdas vai kurainen, pääasia, että on hyvässä ajokunnossa. Peltien rapaisuus tai maalipinnan kiveniskemät ei tähän vaikuta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa mennä mihinkään ryhmäliikuntaan, koska olen täysin rytmitajuton ja pelkään vain sekoavani askeleissa ja nolaavani itseni.
Jotenkin niin samastuttavaa. Ja arvaa, miten "hauskaa" on, kun työpaikalla on joku "vapaaehtoinen", kaikille pakollinen ryhmäjumppasessio tyhy-päivän aluksi, jossa puolen tunnin aikana harjoitellaan jonkun zumban koko liikekuviorepertuaali 20 kertaa kuviosarjoja vaihtaen!
Vierailija kirjoitti:
En osaa tankata autoa. Joskus nuorena yritin ja en saanut siitä mitään, mutta rahat kone otti ja sen jälkeen en ole automaatille uskaltautunut. Sellaiselle, missä maksetaan sisälle en varsinkaan uskaltaisi, koska varmasti kämmäisin jotenkin niiden letkujen kanssa ja laittaisin väärästä letkusta väärää tavaraa tai muuta ja palvelua ei ole täällä meillä ainakaan missään. Olen muuten hyvin osaava ja toimelias kaikin tavoin, tässä vaan aivan nolo. Mies tankkaa autoni edelleen 30 vuoden jälkeenkin.
Sinulla on opettaja kotona. Miksei miehesi opeta sinua? Menette sellaisena aikana tankille ettei ole ruuhkaa. Hän opastaa sinua vaihe vaiheelta ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Miten hissejä käytetään?
mene sisään hissiin - paina nappulaa - pieraise - tule ulos hissistä
En uskalla olla erimieltä, oman turvallisuuteni takia, Suomen NATO jäsenyydestä ja Ukrainan sodasta.
Vierailija kirjoitti:
Hävettää teidän puolesta. Uskomattoman noloa ja osaamatonta porukkaa. Ihmettelen, miten selviätte elämässä ja ennenkaikkea, miten siedätte itseänne.
Ja minä häpeän sinun puolestasi niin syvästi että 🤢 oksettaa...
En osaa olla riittävän röyhkeä tilanteissa, joissa pitäisi olla. Eli oman edun tai hyödyn ottaminen itselle tilanteessa jossa se ei vahingoita muita ihmisiä on minulle turhan vieras.
Kappale joka kuvaa minua: Lapinlahden Linnut, Vihtaasi on kustu.
Vierailija kirjoitti:
En uskalla tehdä aloitetta miehille. Pelkään torjuntaa.
ei suoraa kannattakkaan vaan puhella niitä näitä.
kyllä mato nappaa koukkuun on SEN AIKA
En osaa/kehtaa tingata. Viime reissulla maksoin aivan älyttömiä ylihintoja ostamistani matkamuistoista, kun hävetti ja menin joka kerta ihan lukkoon ja hikiseksi siinä tinkaustilanteessa. Sattuu muistellakin. Autolla ajamiseen liittyy paljon pelkoja ja ahdistusta, mutta olen tässä 17 vuoden tauon jälkeen opetellut sitä uudestaan kun olen seurustellut miehen kanssa, joka hellästi mutta päättäväisesti opastaa ja patistaa.