AV:lla hengaava mies - kuvaile itseäsi!

Nuori ystävällinen ja mukava mies. En machoile, ei kiinnosta urheilu, mopot eikä alfameininki. En pelkää näyttää feminiinisiä piirteitä itsessäni, mutta osaan olla myös maskuliininen. Tykkään hieman omalaatuisista ihmisistä enkä massaan mukautuvista tylsimyksistä.

Blääääh.Olisin halunnut oikeasti tietää minkälaisia nämä av palstalla heräävät miehet ovat, enkä pr-ovo- j@

Vierailija kirjoitti:

Onpas vaikea alkaa itseä kuvailla. Noh. Olen 38v, lapseton, eronnut introvertti jolla on todella pitkät parisuhteet takana. Hitaasti lämpenevä uusiin tuttavuuksiin (sis. naapurit), mutta tulen kaikkien kanssa toimeen ja iällä ei ole väliä, ehkä kuitenkin helpommin tulen juttuun reippaasti vanhempien ihmisten kanssa juttuun. Ulkonäöllisesti olen normaalipainoinen parrakas, punapää jolta löytyy pituutta 178. Olen työskennellyt IT-alalla jo yli 20 vuotta ja harrastanut koneita teinistä lähtien. Vapaa aika menee toistaiseksi aika pitkälti remonttien kimpussa ja taukojen aikana AV-palstalla. Harrastukset ovat jääneet tauolle remonttien takia, mutta reikäpallon perässä juokseminen on lähellä sydäntä samoin kuin itsepuolustuslajit.

Niin ja voisi vielä sanoa että olen jääräpää, periksiantamaton joka ei kumartele kenellekään työelämässä, paitsi asiakkaita. Myös parisuhteissa olen varmasti jääräpää, mutta siellä helposti tekemässä kompromisseja. Remonttien osalta välillä aikapaha pilkunviilaaja (aika moni syyttää tuosta myös muissa jutuissa).

Arvot ovat kristityt mutta kuitenkin uskonnoton. Poliittisesti käännyn kokoomuksen puolen.

-----

Eksyin ensimmäisen kerran tänne 3vuotta sitten, pitkän parisuhteen eron jälkeen ”tylsyyttä pakoon”. Piristän itseäni älyvapaiden keskusteluiden lukemisella. Muutamia kertoja tuottanut itselle ja hyvää oloa kun on päässyt auttamaan keskustelupalstan henkilöitä (useimmiten nuorempia). Plus rehellisyyden nimissä seurailen aika tarkkaan ”deitti” ketjuja.

-----

ps. Terkut tutuille. 100% varmuudella pystyvät tunnistamaan. Jos erehtyvät lukemaan.

Mä ehkä vähän rakastuin suhun. Mut syytän viiniä.

t. N34

Keski-ikäinen sofistikoitu punaniska täällä.

47v yrittäjä / insinööri. Avovaimo ja kouluikäinen tytär. Tykkään puuhastella kotona ja pyörittää arkea. Meillä minä olen se siivousintoinen. Harrastan vaellusta ja luonnossa liikkumista. Pääkaupunkiseudulla asutaan. Minulle tämä palsta on avartanut näkemystä naisten ja erilaisten ihmisten maailmankuvasta. Osallistun keskusteluihin satunnaisesti.

Noniin. Elikkäs olen 26-vuotias, en ole saanut elämässäni mitään hyödyllistä tai merkittävää aikaan. Opiskellut, ollut lyhyitä pätkiä töissä, taas opiskellut ja ollut työttömänä ja ties missä kuntouttavissa työpajoissa. Porukoiden nurkista en ole päässyt tai halunnut lähteä. Naissuhteita ei ole elämässäni ollut yhden ainutta, eikä seksikokemuksia. Ei, ei edes miestenkään kanssa jos joku sitä vaihtoehtoa alkoi pohtimaan. Alkoholia en käytä, koska ei vaan kiinnosta, enkä myöskään ole nähnyt kovinkaan hyviä puolia sen käytöstä. Ystäviä ei ole ollut yhden ainoata vuodesta 2011 lähtien. Ulkonäöltäni ainakin ennen ruma laihaläski, nykyään varmaan vaan normaalin näköinen laihaläski. Harrastelen vähän sitä sun tätä, ja se pitää "elämän" jokseenkin kasassa. Välistä käyn AV:lla purkamassa tuntojani ja koetan parhaani mukaan jakaa kokemuksiani muiden samojen asioiden kanssa painineiden kanssa.

Kärsin jonkinasteisesta naispelosta teininä kokemani kiusaamisen johdosta, ja omana itsenäni en ole uskaltanut lähestyä naisia tai tyttöjä sen koommin. Minulle tehtiin silloin harvinaisen selväksi se, että en kelpaa. Siihen olen uskonut vankasti. Monesti olen kylläkin pohtinut sitä, että olisi pitänyt vaan uskaltaa yrittää löytää tyttöystävää silloin teininä kun oli edes teoriassa mahdollisuus. Nykyään naisen löytäminen onkin sitten jo lievästi "haastavaa".

Tyttöjen suorittaman kiusaamisen johdosta sitten ihastun hyvin herkästi naisiin, jotka ovat minua kohtaan ystävällisiä. Itse en yhtään tykkää tuosta, koska en kuitenkaan tee niiden ihastusten eteen mitään kun en uskalla. Ja en usko kelpaavani. Ja kuka saatana ihastuu ystävälliseen ihmiseen jota ei kunnolla edes tunne? Sairasta...

AV toimii minulle eräänlaisen ilmaisena psykiatriana. Aika huonosti se on ilmeisesti toiminut, mutta saapahan purkaa sydäntään aina tarvittaessa. Tai kun ei tarvitsekaan. Ja onhan tämä jonkilainen harrastuskin kirjoitella näitä romaanejani täällä.

Terveisin Naispelko26

Naispelko26, olet vielä niin nuori. Ihan poikanen. Tarvisit terapiaa ja kun sinulla on selvästi kykyä analysoida itseäsi, niin varmasti se olisi myös menestyksekästä. Pitäisi selvittää mikä sua vaivaa. Oot niin nuori että yhteiskunnalla on kiinnostusta panostaa terapioihin sun muihin että pääsisit kiinni elämään kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas vaikea alkaa itseä kuvailla. Noh. Olen 38v, lapseton, eronnut introvertti jolla on todella pitkät parisuhteet takana. Hitaasti lämpenevä uusiin tuttavuuksiin (sis. naapurit), mutta tulen kaikkien kanssa toimeen ja iällä ei ole väliä, ehkä kuitenkin helpommin tulen juttuun reippaasti vanhempien ihmisten kanssa juttuun. Ulkonäöllisesti olen normaalipainoinen parrakas, punapää jolta löytyy pituutta 178. Olen työskennellyt IT-alalla jo yli 20 vuotta ja harrastanut koneita teinistä lähtien. Vapaa aika menee toistaiseksi aika pitkälti remonttien kimpussa ja taukojen aikana AV-palstalla. Harrastukset ovat jääneet tauolle remonttien takia, mutta reikäpallon perässä juokseminen on lähellä sydäntä samoin kuin itsepuolustuslajit.

Niin ja voisi vielä sanoa että olen jääräpää, periksiantamaton joka ei kumartele kenellekään työelämässä, paitsi asiakkaita. Myös parisuhteissa olen varmasti jääräpää, mutta siellä helposti tekemässä kompromisseja. Remonttien osalta välillä aikapaha pilkunviilaaja (aika moni syyttää tuosta myös muissa jutuissa).

Arvot ovat kristityt mutta kuitenkin uskonnoton. Poliittisesti käännyn kokoomuksen puolen.

-----

Eksyin ensimmäisen kerran tänne 3vuotta sitten, pitkän parisuhteen eron jälkeen ”tylsyyttä pakoon”. Piristän itseäni älyvapaiden keskusteluiden lukemisella. Muutamia kertoja tuottanut itselle ja hyvää oloa kun on päässyt auttamaan keskustelupalstan henkilöitä (useimmiten nuorempia). Plus rehellisyyden nimissä seurailen aika tarkkaan ”deitti” ketjuja.

-----

ps. Terkut tutuille. 100% varmuudella pystyvät tunnistamaan. Jos erehtyvät lukemaan.

Mä ehkä vähän rakastuin suhun. Mut syytän viiniä.

t. N34

No voi että viiniä syytät. No otan sun seuraksi. Ja jos sattumalta olet sinkku niin varmasti löydät minut. 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas vaikea alkaa itseä kuvailla. Noh. Olen 38v, lapseton, eronnut introvertti jolla on todella pitkät parisuhteet takana. Hitaasti lämpenevä uusiin tuttavuuksiin (sis. naapurit), mutta tulen kaikkien kanssa toimeen ja iällä ei ole väliä, ehkä kuitenkin helpommin tulen juttuun reippaasti vanhempien ihmisten kanssa juttuun. Ulkonäöllisesti olen normaalipainoinen parrakas, punapää jolta löytyy pituutta 178. Olen työskennellyt IT-alalla jo yli 20 vuotta ja harrastanut koneita teinistä lähtien. Vapaa aika menee toistaiseksi aika pitkälti remonttien kimpussa ja taukojen aikana AV-palstalla. Harrastukset ovat jääneet tauolle remonttien takia, mutta reikäpallon perässä juokseminen on lähellä sydäntä samoin kuin itsepuolustuslajit.

Niin ja voisi vielä sanoa että olen jääräpää, periksiantamaton joka ei kumartele kenellekään työelämässä, paitsi asiakkaita. Myös parisuhteissa olen varmasti jääräpää, mutta siellä helposti tekemässä kompromisseja. Remonttien osalta välillä aikapaha pilkunviilaaja (aika moni syyttää tuosta myös muissa jutuissa).

Arvot ovat kristityt mutta kuitenkin uskonnoton. Poliittisesti käännyn kokoomuksen puolen.

-----

Eksyin ensimmäisen kerran tänne 3vuotta sitten, pitkän parisuhteen eron jälkeen ”tylsyyttä pakoon”. Piristän itseäni älyvapaiden keskusteluiden lukemisella. Muutamia kertoja tuottanut itselle ja hyvää oloa kun on päässyt auttamaan keskustelupalstan henkilöitä (useimmiten nuorempia). Plus rehellisyyden nimissä seurailen aika tarkkaan ”deitti” ketjuja.

-----

ps. Terkut tutuille. 100% varmuudella pystyvät tunnistamaan. Jos erehtyvät lukemaan.

Mä ehkä vähän rakastuin suhun. Mut syytän viiniä.

t. N34

No voi että viiniä syytät. No otan sun seuraksi. Ja jos sattumalta olet sinkku niin varmasti löydät minut. 😉

Olen kyllä sinkku, mutta en mä oikein ketään mistään löydä. 

186-85kg normimies. Tukka ohenee, yleiskunto kohtalainen, 40v. Lääkäri+DI. n10 hyvää ystävää, joista 3kpl naisia. Sosiaalisesti pärjään pienessä porukassa hyvin, suurissa kekkereissä olen joko baaritiskin takana tai tupakkapaikalla juttelemassa (en tupakoi.). Harrastan sukellusta ja kerhotoimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Naispelko26, olet vielä niin nuori. Ihan poikanen. Tarvisit terapiaa ja kun sinulla on selvästi kykyä analysoida itseäsi, niin varmasti se olisi myös menestyksekästä. Pitäisi selvittää mikä sua vaivaa. Oot niin nuori että yhteiskunnalla on kiinnostusta panostaa terapioihin sun muihin että pääsisit kiinni elämään kunnolla.

Nuori ja nuori. Jos ajattelee niin, että miten monella samanikäisellä on perhettä, asuntoa ja työpaikkaa niin jäljessä ollaan ihan helvetisti. Tai edes niitä seksikokemuksia. Jos menisin vaikka nyt treffeille jonkun naisen kanssa niin sehän on game over ja naurut päälle kun suuni avaan. Ei minua kukaan arvosta, tai edes oikein pidä ihmisenäkään kun en oikein millään mittarilla ole normaali. Normaalius toki on aika venyvä käsite, mutta siltikin.

Ja terapiaa olen pohtinut joskus, mutta en oikein ole innokas menemään avautumaan ihan tuntemattomalle ihmisille ongelmistani kasvokkain. Ja kun se terapeuttikin vaan kuuntelee ongelmiani, koska sille maksetaan siitä. Vähän sama homma kuin seksikokemusten hankkiminen rahalla. Pidänpähän kaiken paskan itselläni ja AV:lla, niinhän se on mennyt tähänkin asti...

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispelko26, olet vielä niin nuori. Ihan poikanen. Tarvisit terapiaa ja kun sinulla on selvästi kykyä analysoida itseäsi, niin varmasti se olisi myös menestyksekästä. Pitäisi selvittää mikä sua vaivaa. Oot niin nuori että yhteiskunnalla on kiinnostusta panostaa terapioihin sun muihin että pääsisit kiinni elämään kunnolla.

Nuori ja nuori. Jos ajattelee niin, että miten monella samanikäisellä on perhettä, asuntoa ja työpaikkaa niin jäljessä ollaan ihan helvetisti. Tai edes niitä seksikokemuksia. Jos menisin vaikka nyt treffeille jonkun naisen kanssa niin sehän on game over ja naurut päälle kun suuni avaan. Ei minua kukaan arvosta, tai edes oikein pidä ihmisenäkään kun en oikein millään mittarilla ole normaali. Normaalius toki on aika venyvä käsite, mutta siltikin.

Ja terapiaa olen pohtinut joskus, mutta en oikein ole innokas menemään avautumaan ihan tuntemattomalle ihmisille ongelmistani kasvokkain. Ja kun se terapeuttikin vaan kuuntelee ongelmiani, koska sille maksetaan siitä. Vähän sama homma kuin seksikokemusten hankkiminen rahalla. Pidänpähän kaiken paskan itselläni ja AV:lla, niinhän se on mennyt tähänkin asti...

Terveisin Naispelko26

Terapeuttien kanssa täytyy muistaa, ettei kenelle tahansa tarvitse asioitaan kertoa. On löydettävä se sopiva terapeutti. Jos luottamusta ei synny, ei siitä asioiden purkamisesta tule mitään.

Naisten kohdalla toteaisin, että sulle ei ehkä sovi nainen, joka ei ole itse kokenut vastoinkäymisiä. Sellaiset ihmiset ovat valitettavan usein kapeakatseisia ja tuomitsevia. Jos itsellä kaikki on mennyt suhteellisen jouhevasti, ei välttämättä osata nähdä tai hyväksyä mitään muuta. Poikkeuksiakin toki löytyy. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispelko26, olet vielä niin nuori. Ihan poikanen. Tarvisit terapiaa ja kun sinulla on selvästi kykyä analysoida itseäsi, niin varmasti se olisi myös menestyksekästä. Pitäisi selvittää mikä sua vaivaa. Oot niin nuori että yhteiskunnalla on kiinnostusta panostaa terapioihin sun muihin että pääsisit kiinni elämään kunnolla.

Nuori ja nuori. Jos ajattelee niin, että miten monella samanikäisellä on perhettä, asuntoa ja työpaikkaa niin jäljessä ollaan ihan helvetisti. Tai edes niitä seksikokemuksia. Jos menisin vaikka nyt treffeille jonkun naisen kanssa niin sehän on game over ja naurut päälle kun suuni avaan. Ei minua kukaan arvosta, tai edes oikein pidä ihmisenäkään kun en oikein millään mittarilla ole normaali. Normaalius toki on aika venyvä käsite, mutta siltikin.

Ja terapiaa olen pohtinut joskus, mutta en oikein ole innokas menemään avautumaan ihan tuntemattomalle ihmisille ongelmistani kasvokkain. Ja kun se terapeuttikin vaan kuuntelee ongelmiani, koska sille maksetaan siitä. Vähän sama homma kuin seksikokemusten hankkiminen rahalla. Pidänpähän kaiken paskan itselläni ja AV:lla, niinhän se on mennyt tähänkin asti...

Terveisin Naispelko26

Ei terapian tarkoitus ole että sinä miellytät terapeuttia niin että hän ratkoisi ongelmasi ilmaiseksi vaan tarkoitus on ratkoa niitä sun ongelmia. Esim että havaitset näitä epätarkoituksenmukaisia ajatuskulkujasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispelko26, olet vielä niin nuori. Ihan poikanen. Tarvisit terapiaa ja kun sinulla on selvästi kykyä analysoida itseäsi, niin varmasti se olisi myös menestyksekästä. Pitäisi selvittää mikä sua vaivaa. Oot niin nuori että yhteiskunnalla on kiinnostusta panostaa terapioihin sun muihin että pääsisit kiinni elämään kunnolla.

Nuori ja nuori. Jos ajattelee niin, että miten monella samanikäisellä on perhettä, asuntoa ja työpaikkaa niin jäljessä ollaan ihan helvetisti. Tai edes niitä seksikokemuksia. Jos menisin vaikka nyt treffeille jonkun naisen kanssa niin sehän on game over ja naurut päälle kun suuni avaan. Ei minua kukaan arvosta, tai edes oikein pidä ihmisenäkään kun en oikein millään mittarilla ole normaali. Normaalius toki on aika venyvä käsite, mutta siltikin.

Ja terapiaa olen pohtinut joskus, mutta en oikein ole innokas menemään avautumaan ihan tuntemattomalle ihmisille ongelmistani kasvokkain. Ja kun se terapeuttikin vaan kuuntelee ongelmiani, koska sille maksetaan siitä. Vähän sama homma kuin seksikokemusten hankkiminen rahalla. Pidänpähän kaiken paskan itselläni ja AV:lla, niinhän se on mennyt tähänkin asti...

Terveisin Naispelko26

Ei terapian tarkoitus ole että sinä miellytät terapeuttia niin että hän ratkoisi ongelmasi ilmaiseksi vaan tarkoitus on ratkoa niitä sun ongelmia. Esim että havaitset näitä epätarkoituksenmukaisia ajatuskulkujasi.

Eikä ole pakko mennä avautumisterapiaan vaan mene ratkaisukeskeiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naispelko26, olet vielä niin nuori. Ihan poikanen. Tarvisit terapiaa ja kun sinulla on selvästi kykyä analysoida itseäsi, niin varmasti se olisi myös menestyksekästä. Pitäisi selvittää mikä sua vaivaa. Oot niin nuori että yhteiskunnalla on kiinnostusta panostaa terapioihin sun muihin että pääsisit kiinni elämään kunnolla.

Nuori ja nuori. Jos ajattelee niin, että miten monella samanikäisellä on perhettä, asuntoa ja työpaikkaa niin jäljessä ollaan ihan helvetisti. Tai edes niitä seksikokemuksia. Jos menisin vaikka nyt treffeille jonkun naisen kanssa niin sehän on game over ja naurut päälle kun suuni avaan. Ei minua kukaan arvosta, tai edes oikein pidä ihmisenäkään kun en oikein millään mittarilla ole normaali. Normaalius toki on aika venyvä käsite, mutta siltikin.

Ja terapiaa olen pohtinut joskus, mutta en oikein ole innokas menemään avautumaan ihan tuntemattomalle ihmisille ongelmistani kasvokkain. Ja kun se terapeuttikin vaan kuuntelee ongelmiani, koska sille maksetaan siitä. Vähän sama homma kuin seksikokemusten hankkiminen rahalla. Pidänpähän kaiken paskan itselläni ja AV:lla, niinhän se on mennyt tähänkin asti...

Terveisin Naispelko26

Terapeuttien kanssa täytyy muistaa, ettei kenelle tahansa tarvitse asioitaan kertoa. On löydettävä se sopiva terapeutti. Jos luottamusta ei synny, ei siitä asioiden purkamisesta tule mitään.

Naisten kohdalla toteaisin, että sulle ei ehkä sovi nainen, joka ei ole itse kokenut vastoinkäymisiä. Sellaiset ihmiset ovat valitettavan usein kapeakatseisia ja tuomitsevia. Jos itsellä kaikki on mennyt suhteellisen jouhevasti, ei välttämättä osata nähdä tai hyväksyä mitään muuta. Poikkeuksiakin toki löytyy. eri

Mieluiten löytäisin jostain sellaisen ihmisen, joka on (tai on ollut) samanlaisissa tilanteissa kanssani, ja hänen kanssaan keskustella. En oikein usko, että joku terapeutti minua juurikaan onnistuisi auttamaan, koska tuomitsen sen jo etukäteen, ja olen asennoitunut siten, että ei sitä oikeasti kiinnosta kun tekee vaan työtään.

Ja ei minua edes kiinnosta mitkään kultalusikka suusta syntyneet naiset, tai muuten helppoa elämää eläneet. Välillä olen kohdannut ihmisiä joilla on ollut samoja kokemuksia kanssani, ja heidän kanssaan on ollut jokseenkin mukava purkaa kokemuksiaan. Luottamuspulani vuoksi en kuitenkaan ole ihan kunnolla kellekään avautunut, ja mielestäni hyvä niin.

Terveisin Naispelko26

55 vuotias maajussi, tänään en ole ehtinyt palstalle ennenkä nyt vasta.

Voi mennä päiviä tai viikkoja etten käy ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi täällä näitä 1% miehiä.Jännäää

🤔🤔🤔🤔

Off topic: Tarkentaisitko, mihin viittaat?

Joo, ei kuvailla!

Seuraava....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronnut, itsetunnoton, nössö, lihava, tuppisuu, ahdistunut, vihaan ihmisiä, mitähän muuta?

Kiinnostuitteko naiset?

35v mies

Laihduta.

(Naisille annettu vakiovastaus.)

Miesten taas kehotetaan kasvamaan pituutta.

Up