Kosin miestä, hän kieltäytyi, mitäs nyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka alapeukutatte avioehtoa.

Mitä väliä sillä on, vaikka avioehto tehtäisiin avioeron varalle, jos naimisiin halutaan mennä puhtaasti tunnesyistä? Jos yhdessä pysytään myötä- ja vastamäessä, niin omaisuuden teoreettisella jaolla erotessa ei ole merkitystä, koska se ei ole vaihtoehto.

Olen itse nainen, en välitä rahasta niin kauan kun sitä on elämiseen kohtuullisella tasolla. Jos nykyinen mieheni kosisi ja haluaisi avioehdon eron varalle, suostuisin miettimättä. Mieheni omistaa noin miljoonan arvosta maata. Se ei hetkauta minua tippaakaan, sillä minä en niitä maita ole ostanut enkä perinyt. Hänen varallisuutensa hyödyttää minua niin kauan kun olemme yhdessä ja niin se on minusta reiluakin. Miksi minä olisin oikeutettu satoihin tuhansiin euroihin tai sen arvoisiin maihin, kun en ole itse, eikä sukuni ole, tikkua ristiin laittanut niiden hankkimiseksi tai pitämiseksi?

Se, ettei avioehtoa ole, ei tarkoita että varakkaamman omaisuudesta olisi avioeron sattuessa PAKKO ottaa tasinkoa. Itse en voisi mennä naimisiin sellaisen henkilön kanssa, jonka uskoisin eron sattuessa vievän itse hankkimaani varallisuutta, tai sellaisen jolla osien ollessa toisin päin olisi minusta niin alhainen käsitys.

Ensimmäisessä liitossani puolisolla oli enemmän omaisuutta, eikä erotessa tullut mieleenkään vaatia siitä mitään itselleni.

Tulevassa avioliitossani olen itse varakkaampi, eikä tulisi mieleenkään vaatia avioehtoa koska luotan hänen oikeudentajuunsa täysin.

Jos avioliittoa pitää "juridisena sopimuksena", ollaan mielestäni aika kaukana rakkaudesta ja luottamuksesta.

Avioliittohan nimenomaan ON juridinen sopimus. Rakastaa voi avoliitossakin.