Kosin miestä, hän kieltäytyi, mitäs nyt

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt jonkun elikkäs-naikkosen haluais?

Niinpä! "Elikkäs" 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olisit miettinyt ennen kosintaa.

Mä olin päättänyt ennen kosintaa, jos vastaa kieltävästi, erotaan. 30 vuotta yhteistä taivalta nyt takana.

Tämähän se. Oikeasti olisi kannattanut miettiä tämä asia juurta jaksaen ennen kosintaa, ja sitten toimia sen mukaan. Itse en varmaankaan tuossa tilanteessa haluaisi enää jatkaa suhdetta, vaan kieltäytymistä seuraisi ero ja uusi yritys. Jos avioliittoa pitää tavoitteena ei sitä aikaa puolison löytämiseen rajattomasti ole, itse en myöskään haluaisi tehdä lapsia avioliiton ulkopuolella joten siinäkin suhteessa aika on rajallinen. Miesten on niin paljon helpompaa lykätä näitä asioita niin kauan, että se kärsivällinen nyxä on jo liian vanha mm. perheen perustamiseen, missä vaiheessa mies, joka edelleen on ihan lapsentekokykyinen, voi sitten vaihtaa nuorempaan jonka kanssa niitä lapsia voi sitten tehdä.

Huutonetissä aikoinaan joku kirjoitti, että huijarin ilmoituksen tunnistaa siitä, että se alkaa sanalla elikkä.

Lähtisin. Minä haluan että jos ollaan yhdessä vakituisesti, hommataan asunto, ehkä lapsia niin silloin haluan naimisiin. Jos ei kelpaa niin pitäisi alkaa etsimään uutta.

Tavoitteena avioliitto.. huoh. Voi sitä aloitusten määrä mikä tästäkin tavoitteen saavuttamisesta on aiheutunut. Pää sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Eli näet naisystäväsi lähinnä rahanahneena lorttona. Kuten sanottu, ei yksikään itseään kunnioittava nainen halua olla tuolla tavalla ajattelevan miehen puolisona, ja samaa mieltä oli ex-naisesikin joka puheittesi perusteella mielummin jätti rahallisesti turvatun elämän kuin jäi tuollaisen naisia vihaavan olmin kanssa elelemään.

Ei naimisiin kannata mennä, siinä menettää oikeuksia. Miksi ei vain voi elää avoliitossa. Menee sitten vaikka kuusikymppisinä naimisiin, kun hommassa ei enää ole mitään riskiä ja näin saa kaikki ne avioliiton hyvät puolet.

Käyttäjä30061 kirjoitti:

Ei naimisiin kannata mennä, siinä menettää oikeuksia. Miksi ei vain voi elää avoliitossa. Menee sitten vaikka kuusikymppisinä naimisiin, kun hommassa ei enää ole mitään riskiä ja näin saa kaikki ne avioliiton hyvät puolet.

Ei! Menettää leskeneläkkeen.

Just sayin’ kirjoitti:

Ei ole vielä tai ehkä koskaan valmis sitoutumaan sinuun kokonaan. Hankala selvittää, koska jos ei ole vielä, ei tiedä itsekään, milloin on. Joudut odottelemaan. Tivaaminen pahentaa asiaa. Voit tietysti rohkeasti kysyä, että kumpi vaihtoehto on kyseessä, ei vielä vai ei koskaan. Vastauksen perusteella tiedät, onko aika lähteä. Siipeensä siinä saa ja hirveä surku lähteä rakkaimman luota, mutta ei siitä mitään tule, jos toinen ei ole valmis koko sydämestään aidosti sitoutumaan. Ei semmoista elämää jaksa, että koko ajan on toisella takaovi raollaan. Suhde ei kasva ja kehity, ikuinen epävarmuus jäytää.

Eikä se miehen sitoutumisestakaan ole kiinni, miehelle on suurempi ongelma ettei nainen välttämättä sitoudu vaikka naimissa ois. Erot on valitettavasti laillisia myös vaikka ei ole tapahtunut rikosta. Tästä syystä mies ei ole kiinnostunut asettautumaan tieten tahtoen hyväksikäytettävän asemaan.

Käyttäjä30061 kirjoitti:

Ei naimisiin kannata mennä, siinä menettää oikeuksia. Miksi ei vain voi elää avoliitossa. Menee sitten vaikka kuusikymppisinä naimisiin, kun hommassa ei enää ole mitään riskiä ja näin saa kaikki ne avioliiton hyvät puolet.

Silloinhan vasta onkin riskejä että menettää puolet eläkkeestään eroavalle exälle joka erlla ryöstää eläkkeen mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Eli näet naisystäväsi lähinnä rahanahneena lorttona. Kuten sanottu, ei yksikään itseään kunnioittava nainen halua olla tuolla tavalla ajattelevan miehen puolisona, ja samaa mieltä oli ex-naisesikin joka puheittesi perusteella mielummin jätti rahallisesti turvatun elämän kuin jäi tuollaisen naisia vihaavan olmin kanssa elelemään.

Miksi avioliiton aikana "kunnes kuolema meidät eroittaa" jaetaan kaikki, eli minun tulot, ja naisen tulot. Minun tulot +120000€ ja naisen n. 25000€ Naisen elintaso on koko avioliiton huomattavasti korkeampi, oletuksena loppu elämän loppuun asti. Miksi tämä ei riitä, vaan minun pitäisi maksaa naisen loppuelämä jos hän esim pettää minua? Ehdotin avioehtoa, missä omaisuus jaetaan samassa suhteessa ansioihin ja suhteessa minä maksoin jo lähes kaikki juoksevat kulut, joitain meikkejä ja ja vaatteita ym. En pysty arvostamaan tuollaista ahneutta. Olisikohan sellainen avioehto käynyt, että eron sattuessa, naisen osuus minun laskennallisesta omaisuudestani lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämä minulle kävisi mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Eli näet naisystäväsi lähinnä rahanahneena lorttona. Kuten sanottu, ei yksikään itseään kunnioittava nainen halua olla tuolla tavalla ajattelevan miehen puolisona, ja samaa mieltä oli ex-naisesikin joka puheittesi perusteella mielummin jätti rahallisesti turvatun elämän kuin jäi tuollaisen naisia vihaavan olmin kanssa elelemään.

Miksi avioliiton aikana "kunnes kuolema meidät eroittaa" jaetaan kaikki, eli minun tulot, ja naisen tulot. Minun tulot +120000€ ja naisen n. 25000€ Naisen elintaso on koko avioliiton huomattavasti korkeampi, oletuksena loppu elämän loppuun asti. Miksi tämä ei riitä, vaan minun pitäisi maksaa naisen loppuelämä jos hän esim pettää minua? Ehdotin avioehtoa, missä omaisuus jaetaan samassa suhteessa ansioihin ja suhteessa minä maksoin jo lähes kaikki juoksevat kulut, joitain meikkejä ja ja vaatteita ym. En pysty arvostamaan tuollaista ahneutta. Olisikohan sellainen avioehto käynyt, että eron sattuessa, naisen osuus minun laskennallisesta omaisuudestani lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämä minulle kävisi mainiosti.

Niin siis anteeksi kuka siinä suhteessa ajatteli vain rahaa? Satuitko sinä edes tykkäämään siitä naisestasi?

Mies ei halua vankilaan kanssasi, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Eli näet naisystäväsi lähinnä rahanahneena lorttona. Kuten sanottu, ei yksikään itseään kunnioittava nainen halua olla tuolla tavalla ajattelevan miehen puolisona, ja samaa mieltä oli ex-naisesikin joka puheittesi perusteella mielummin jätti rahallisesti turvatun elämän kuin jäi tuollaisen naisia vihaavan olmin kanssa elelemään.

Miksi avioliiton aikana "kunnes kuolema meidät eroittaa" jaetaan kaikki, eli minun tulot, ja naisen tulot. Minun tulot +120000€ ja naisen n. 25000€ Naisen elintaso on koko avioliiton huomattavasti korkeampi, oletuksena loppu elämän loppuun asti. Miksi tämä ei riitä, vaan minun pitäisi maksaa naisen loppuelämä jos hän esim pettää minua? Ehdotin avioehtoa, missä omaisuus jaetaan samassa suhteessa ansioihin ja suhteessa minä maksoin jo lähes kaikki juoksevat kulut, joitain meikkejä ja ja vaatteita ym. En pysty arvostamaan tuollaista ahneutta. Olisikohan sellainen avioehto käynyt, että eron sattuessa, naisen osuus minun laskennallisesta omaisuudestani lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämä minulle kävisi mainiosti.

Niin siis anteeksi kuka siinä suhteessa ajatteli vain rahaa? Satuitko sinä edes tykkäämään siitä naisestasi?

Hyvä kysymys. 

Ap, minusta sinun kannattaa erota tuosta miehestä. Hän löytää jonkun jolle riittä hän itse, ei hän ja avioliitto. Minusta on surullista että sinulle avioliitto saatta nyt olla onnesi tiellä, tai sitten onni ei ole avioliitossakaan hyvä. Vaikka eihän se onni miehen harteilla kuulu ollakkaan. Mutta kipinkapin alttarille jos siltä tuntuu, harmi että naimisiin ei voi mennä itsensä kanssa.

Kyse on aina rahasta, jos toisella on enemmän niin jossain kohtaa ensihuuman jälkeen se alkaa mietityttämään kuitenkin. Pysykää lujina noissa suhteissa ja järki mukaan ja myös ehdot. Jos ei ehtoihin suostu niin ei ole vapaa rakastamaan. Raha ei saa olla rakkauteen tai vihaan syynä. Paperit kuntoon ja maailman on auki. Ei niitä tarvitse tuoda esille jokaisella sunnuntailounaalla vaan vasta kärijillä jos ja kun ero tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Eli näet naisystäväsi lähinnä rahanahneena lorttona. Kuten sanottu, ei yksikään itseään kunnioittava nainen halua olla tuolla tavalla ajattelevan miehen puolisona, ja samaa mieltä oli ex-naisesikin joka puheittesi perusteella mielummin jätti rahallisesti turvatun elämän kuin jäi tuollaisen naisia vihaavan olmin kanssa elelemään.

Miksi avioliiton aikana "kunnes kuolema meidät eroittaa" jaetaan kaikki, eli minun tulot, ja naisen tulot. Minun tulot +120000€ ja naisen n. 25000€ Naisen elintaso on koko avioliiton huomattavasti korkeampi, oletuksena loppu elämän loppuun asti. Miksi tämä ei riitä, vaan minun pitäisi maksaa naisen loppuelämä jos hän esim pettää minua? Ehdotin avioehtoa, missä omaisuus jaetaan samassa suhteessa ansioihin ja suhteessa minä maksoin jo lähes kaikki juoksevat kulut, joitain meikkejä ja ja vaatteita ym. En pysty arvostamaan tuollaista ahneutta. Olisikohan sellainen avioehto käynyt, että eron sattuessa, naisen osuus minun laskennallisesta omaisuudestani lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämä minulle kävisi mainiosti.

Niin siis anteeksi kuka siinä suhteessa ajatteli vain rahaa? Satuitko sinä edes tykkäämään siitä naisestasi?

tietysti rakastin häntä, olin valmis menemään naimisiin. Jos liitto päättyy, sen jälkeen on minun oma päätös mihin minä käytän rahojani ja mihin hän omiaan. Liiton aikana minun rahat ovat yhteisiä rahoja tietysti. Ahne ei lahjoita rahaa huviin tarkoituksiin, ahne haluaa muilta rahaa itselleen keinoja kaihtamatta. Minä en halunnut exnaiseni rahoja. Eikä hän varsinaisesti olisi eronkaan jälkeen täyttänyt hyväntekeväisyyden tunnusmerkkejä. Täälläpäs on porukka ihan pihalla.

Miksi tuota varakasta miestä alapeukutetaan? Naimisiinmeno ilman avioehtoa on sulaa hulluutta, jos varallisuustaso on suuresti erilainen.

T: naisjuristi

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinun kannattaa erota tuosta miehestä. Hän löytää jonkun jolle riittä hän itse, ei hän ja avioliitto. Minusta on surullista että sinulle avioliitto saatta nyt olla onnesi tiellä, tai sitten onni ei ole avioliitossakaan hyvä. Vaikka eihän se onni miehen harteilla kuulu ollakkaan. Mutta kipinkapin alttarille jos siltä tuntuu, harmi että naimisiin ei voi mennä itsensä kanssa.

Minusta taas on surullista, miten miehen vastuuttomuudesta ja sitoutumattomuudesta yritetään tehdä jonkinlainen hyve, ja naisen halua sitoutua ja turvata mm. jälkikasvunsa tulevaisuus halveksitaan. Hyvin naisvihamielistä, mutta niinhän tämä sitoutumisen välttely yleisestikin ottaen on. Vastuun välttelyä, haaveilua siitä paremmasta naisesta, halua olla turvaamatta lastensa elämää, välinpitämättömyyttä tulevasta, ajattelemattomuutta, itsekkyyttä. Avioliiton yksi tarkoitus on turvata lasten ja lesken - siis miehen tai vaimon - tulevaisuus siltä varalta että pahin tapahtuu, mutta itsekäs mies ei tästä välitä. Avioliitto on myös virallinen sitoumus puolisoon läheisten ja yhteiskunnan silmien edessä, mutta tämäkin on kukasta kukkaan lentelystä haaveilevalle miehelle kauhistus. Miksi tuollaisen kanssa pitäisi elää, kun yleensä avioliiton välttely on vain yksi oire yleisestä kypsymättömyydestä ja vastuuttomuudesta, tai sitten kysymyksessä on mies joka ajattelee naista vain transaktiona ja kätevänä reikänä josta pitää voida hankkiutua eroon mahdollisimman helposti kun kyllästyminen iskee.