Kosin miestä, hän kieltäytyi, mitäs nyt

Vierailija kirjoitti:

Älä enää kosi ketään. Koskaan.

Vaikutat myös tyhmältä.

Minulle tuli sinusta samanlainen vaikutus ja ihan heti. En ole ap. Niinhän sä ekana ajattelit.

Epävarmoina aikoina yhteisen taivalluksen sitominen yhteen yhteiskunnan standardien mukaan on ainut oikea ja toista kunnioittava teko

Eli pieni teko ja jos ei onnistu niin no no no eli ei ei ei

Käyttäjä30061 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinun kannattaa erota tuosta miehestä. Hän löytää jonkun jolle riittä hän itse, ei hän ja avioliitto. Minusta on surullista että sinulle avioliitto saatta nyt olla onnesi tiellä, tai sitten onni ei ole avioliitossakaan hyvä. Vaikka eihän se onni miehen harteilla kuulu ollakkaan. Mutta kipinkapin alttarille jos siltä tuntuu, harmi että naimisiin ei voi mennä itsensä kanssa.

Minusta taas on surullista, miten miehen vastuuttomuudesta ja sitoutumattomuudesta yritetään tehdä jonkinlainen hyve, ja naisen halua sitoutua ja turvata mm. jälkikasvunsa tulevaisuus halveksitaan. Hyvin naisvihamielistä, mutta niinhän tämä sitoutumisen välttely yleisestikin ottaen on. Vastuun välttelyä, haaveilua siitä paremmasta naisesta, halua olla turvaamatta lastensa elämää, välinpitämättömyyttä tulevasta, ajattelemattomuutta, itsekkyyttä. Avioliiton yksi tarkoitus on turvata lasten ja lesken - siis miehen tai vaimon - tulevaisuus siltä varalta että pahin tapahtuu, mutta itsekäs mies ei tästä välitä. Avioliitto on myös virallinen sitoumus puolisoon läheisten ja yhteiskunnan silmien edessä, mutta tämäkin on kukasta kukkaan lentelystä haaveilevalle miehelle kauhistus. Miksi tuollaisen kanssa pitäisi elää, kun yleensä

Vastuunkantamisesta pitäisi saada jotain vastineeksi, kuten esim. varmuus siitä, ettei joudu kasvattamaan toisten miesten lapsia ominaan. On paljon asioita, jotka selvästi osoittavat, että avioliitto kehitettiin aikana jolloin ihmisillä ei ollut mitään oikeuksia. Naiset ovat oikeuksia saaneet, mutta miehiä rasittavat edelleen ne ianaikaiset "miehen täytyy kantaa velvollisuutensa"-olettamat. Miksi pitäisi? Ei näinä aikoina.

p;

Tämä on vähän kummallinen kirjoitus. Mistähän vastuista nyt oikein puhut? Elatusvastuu on avioliitossa molemmilla sukupuolilla. Avioehdon voi tehdä ja nykyään tehdäänkin. Lapsen huoltajuuden ja elatusvelvollisuuden voi vahvistaa avioliiton ulkopuolellakin.

Puhut jotenkin ihan kummallisia.

Meillä ei ole mieheni kanssa avioehtoa, totesimme että se on turha sillä varallisuutemme ja tulomme olivat samalla tasolla ja jos yhteistä elämää luodaan niin jos jostain syystä ero tulee niin omaisuutemme on hankittu yhdessä. Avioehto kuitenkin olisi tehty jos jommalla kummalla merkittävästi enemmän tai esim iso perintö tiedossa. Meillä on toista kunnioittava tasavertainen parisuhde, omat tilit mutta ei meillä lasketa kuka maksoi ja mitä. Yhteiset kulut jaetaan puoliksi. Sanoin miehelleni jo suhteen alussa, että rahasta en aio koskaan tapella. Perheessä pidetään toisesta huolta vaikka esimm mies jäisi työttömäksi. Onneksi meillä on yhtenevä ajatusmaailma.

Olen sitä mieltä, että jos naiselle on naimisiinmeno tärkeää ja tätä asiaa hän ei ole kumppaniehdokkaaltaan kysynyt seurustelun alkuvaiheissa, on nainen idiootti. On idiootti myös siinä tapauksessa, että jos asiasta on keskusteltu ja mies on jo silloin sanonut, että ei ole naimisiin menevää sorttia ja silti kuvittelee voivansa muuttaa tämän. Tällaiset omaan päähän ratkaisevat asiat käydään läpi ENNEN kuin suhteesta tulee vakava.

Jatkatte avoparina.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka alapeukutatte avioehtoa.

Mitä väliä sillä on, vaikka avioehto tehtäisiin avioeron varalle, jos naimisiin halutaan mennä puhtaasti tunnesyistä? Jos yhdessä pysytään myötä- ja vastamäessä, niin omaisuuden teoreettisella jaolla erotessa ei ole merkitystä, koska se ei ole vaihtoehto.

Olen itse nainen, en välitä rahasta niin kauan kun sitä on elämiseen kohtuullisella tasolla. Jos nykyinen mieheni kosisi ja haluaisi avioehdon eron varalle, suostuisin miettimättä. Mieheni omistaa noin miljoonan arvosta maata. Se ei hetkauta minua tippaakaan, sillä minä en niitä maita ole ostanut enkä perinyt. Hänen varallisuutensa hyödyttää minua niin kauan kun olemme yhdessä ja niin se on minusta reiluakin. Miksi minä olisin oikeutettu satoihin tuhansiin euroihin tai sen arvoisiin maihin, kun en ole itse, eikä sukuni ole, tikkua ristiin laittanut niiden hankkimiseksi tai pitämiseksi?

Se, ettei avioehtoa ole, ei tarkoita että varakkaamman omaisuudesta olisi avioeron sattuessa PAKKO ottaa tasinkoa. Itse en voisi mennä naimisiin sellaisen henkilön kanssa, jonka uskoisin eron sattuessa vievän itse hankkimaani varallisuutta, tai sellaisen jolla osien ollessa toisin päin olisi minusta niin alhainen käsitys.

Ensimmäisessä liitossani puolisolla oli enemmän omaisuutta, eikä erotessa tullut mieleenkään vaatia siitä mitään itselleni.

Tulevassa avioliitossani olen itse varakkaampi, eikä tulisi mieleenkään vaatia avioehtoa koska luotan hänen oikeudentajuunsa täysin.

Jos avioliittoa pitää "juridisena sopimuksena", ollaan mielestäni aika kaukana rakkaudesta ja luottamuksesta.

Hmm. Tässä on monessa kommentissa puhuttu siitä,että alkuvaiheessa kannattaa nämä keskustella jos suhde on vaakalla pohjalla. Kuten lasten saannit yms toiveet tulevaisuudesta.

Itse naisena en ole ollut ikinä naimisiin menevää tyyppiä,mies aökuaikoina sanoi et voidsan mennä josain vaiheessa naimisiin. Noh saimme jokunenvuosi sitten lapsen,kun tuli kysymys kumman sukunimi annetaan mies totesi hänen jos minustakin kesällä tulee myös olkoon samansukuniminen heidän kanssaan.

Noh lapsi sai hänen sukunimen ja paperit tuli postista meni tovi ja mies totesi etteihän meidän naimisiin tarvikkaan mennä. Eli hän halusi vaan oman sukunimen lapselle.

Kovin koittaa mua rouvitella mut korjaan jokakerta et neiti olen!

Meillä on yhteinen talolaina ja jos tästä kupsahdan minulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta,joten ajattelinkin että täytynee tehdä niin et nämä aikaisemmat lapset saavat minun osuuteni ja nyk.mieheni kasssa tehry lapsi periköön isänsä osuuden.

Joten jos naimisiin meno on tärkeää sinulle-->jatka matkaa eteenpäin jotta saat sen mitä haluat

Sori kirjoitusvirheet....

T.edellinen

Juuri siksi aikoinaan olikin niin, että mentiin yhteen asumaan ja yhteiseen sänkyyn vasta papin aamenen tai tuomarin aviopariksi julistamisen jälkeen.

Nyt on naiset pulassa, kun suuri osa nimenomaan naisista tahtoisi naimisiin ja miesten ei enää tarvitse mennä. Naisen saa samaan sänkyyn ja samaan kämppään helpomminkin. Harva mies hirveästi hinkuu sitä naimisiinmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi aikoinaan olikin niin, että mentiin yhteen asumaan ja yhteiseen sänkyyn vasta papin aamenen tai tuomarin aviopariksi julistamisen jälkeen.

Nyt on naiset pulassa, kun suuri osa nimenomaan naisista tahtoisi naimisiin ja miesten ei enää tarvitse mennä. Naisen saa samaan sänkyyn ja samaan kämppään helpomminkin. Harva mies hirveästi hinkuu sitä naimisiinmenoa.

Tuossa tapauksessa on sekä nainen että mies pulassa kun mennään naimisiin tuntematta toista kunnolla. Sekä asuintapojen osalta että seksuaalisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi aikoinaan olikin niin, että mentiin yhteen asumaan ja yhteiseen sänkyyn vasta papin aamenen tai tuomarin aviopariksi julistamisen jälkeen.

Nyt on naiset pulassa, kun suuri osa nimenomaan naisista tahtoisi naimisiin ja miesten ei enää tarvitse mennä. Naisen saa samaan sänkyyn ja samaan kämppään helpomminkin. Harva mies hirveästi hinkuu sitä naimisiinmenoa.

Tuossa tapauksessa on sekä nainen että mies pulassa kun mennään naimisiin tuntematta toista kunnolla. Sekä asuintapojen osalta että seksuaalisesti. 

Mitä se kunnolla tunteminen muka auttaa? Työtä ja kompromisseja ihmissuhteet vaatii aina, tunnettiin kunnolla tai ei. Helppoja ihmissuhteita ei ole. Paitsi alistussuhteet sille alistajaosapuolelle.

Mutta näin se menee. Ennenvanhainen tapa oli parempi niille, jotka haluaa virallisesti naimisiin. Nykyinen tapa on parempi niille, jotka ei halua naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi aikoinaan olikin niin, että mentiin yhteen asumaan ja yhteiseen sänkyyn vasta papin aamenen tai tuomarin aviopariksi julistamisen jälkeen.

Nyt on naiset pulassa, kun suuri osa nimenomaan naisista tahtoisi naimisiin ja miesten ei enää tarvitse mennä. Naisen saa samaan sänkyyn ja samaan kämppään helpomminkin. Harva mies hirveästi hinkuu sitä naimisiinmenoa.

Tuossa tapauksessa on sekä nainen että mies pulassa kun mennään naimisiin tuntematta toista kunnolla. Sekä asuintapojen osalta että seksuaalisesti. 

Mitä se kunnolla tunteminen muka auttaa? Työtä ja kompromisseja ihmissuhteet vaatii aina, tunnettiin kunnolla tai ei. Helppoja ihmissuhteita ei ole. Paitsi alistussuhteet sille alistajaosapuolelle.

Mutta näin se menee. Ennenvanhainen tapa oli parempi niille, jotka haluaa virallisesti naimisiin. Nykyinen tapa on parempi niille, jotka ei halua naimisiin.

Eihän se nyt poissulje naimisiinmenoa, työtä ja tahtomista vaikka ei mene naimisiin ennen seksiä ja yhdessä asumista. Olen itsekin naimisissa. 

Hän ei siis halua naimisiin - ainakaan sinun kanssasi.

Tekisin tuosta päätelmiä hyvinkin äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä30061 kirjoitti:

Ei naimisiin kannata mennä, siinä menettää oikeuksia. Miksi ei vain voi elää avoliitossa. Menee sitten vaikka kuusikymppisinä naimisiin, kun hommassa ei enää ole mitään riskiä ja näin saa kaikki ne avioliiton hyvät puolet.

Ei! Menettää leskeneläkkeen.

Ja aviomiehen.

Puhut ilmeisesti miespareista, koska et ymmärrä, että aviovaimotkin voivat kuolla ennen miestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi aikoinaan olikin niin, että mentiin yhteen asumaan ja yhteiseen sänkyyn vasta papin aamenen tai tuomarin aviopariksi julistamisen jälkeen.

Nyt on naiset pulassa, kun suuri osa nimenomaan naisista tahtoisi naimisiin ja miesten ei enää tarvitse mennä. Naisen saa samaan sänkyyn ja samaan kämppään helpomminkin. Harva mies hirveästi hinkuu sitä naimisiinmenoa.

Tuossa tapauksessa on sekä nainen että mies pulassa kun mennään naimisiin tuntematta toista kunnolla. Sekä asuintapojen osalta että seksuaalisesti. 

Mitä se kunnolla tunteminen muka auttaa? Työtä ja kompromisseja ihmissuhteet vaatii aina, tunnettiin kunnolla tai ei. Helppoja ihmissuhteita ei ole. Paitsi alistussuhteet sille alistajaosapuolelle.

Mutta näin se menee. Ennenvanhainen tapa oli parempi niille, jotka haluaa virallisesti naimisiin. Nykyinen tapa on parempi niille, jotka ei halua naimisiin.

Eihän se nyt poissulje naimisiinmenoa, työtä ja tahtomista vaikka ei mene naimisiin ennen seksiä ja yhdessä asumista. Olen itsekin naimisissa. 

Ei tietenkään suljekaan. Nyt olikin kyse näistä tapauksista joissa tahto menee ristiin. 99,9% näistä toinen tahtoo naimisiin, toinen ei -tapauksista menee niin, että se on nainen joka tahtoisi naimisiin, mies ei. On paljon naisia, jotka loputtomiin odottaa sitä kosintaa tai yrittää puhuu miehelle aiheesta. Tiedän itsekin esim. 2 yli 60 v. -naista vastaavassa tilanteessa. Nuorempia vielä paljon enemmän. Kyllä melko moni nainen suree tätä juttua.

Kuinka tärkeää naimisiin meneminen on sinulle? Oletko kertonut ajatuksistasi miehelle?

Minulle avioliitto olisi niin tärkeä, että lopettaisin suhteen, jos mies ei suostuisi siihen. Tosin olisin tehnyt tämän selväksi jo suhteen alussa, joten en olisi päätynyt tuollaiseen hankalaan tilanteeseen.

Toivottavasti saatte jonkinlaisen kompromissin aikaiseksi, kun kerran rakastatte toisianne. Häidenhän ei tarvitse olla isot tai muuten stressaava tapahtuma.

Tässä tulee aina mieleen se argumentti, että jos avioliitto kerran on "pelkkä paperilappu", mutta rakkautta on, niin miksi avioliittoon ei sitten voisi suostua, jos se on toiselle tärkeää?

Hahah

Jokainen menkööt tai olkoon menemättä naimisiin. Eniten ihmetyttää, kun naimisiin menoa perustellaan, että voi julkisesti osoittaa muille, että on sitoutunut. Mitä hiton väliä sillä on muille oletko avo- tai avioliitossa. Jos nyt ajattelen esim työkavereitani, ei minulla ole tietoa ovatko avo- vai avioliitossa. Puolisoista kyllä puhutaan, mutta eipä kyllä ole tullut mietittyään ovatko naimisissa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Tässä on monessa kommentissa puhuttu siitä,että alkuvaiheessa kannattaa nämä keskustella jos suhde on vaakalla pohjalla. Kuten lasten saannit yms toiveet tulevaisuudesta.

Itse naisena en ole ollut ikinä naimisiin menevää tyyppiä,mies aökuaikoina sanoi et voidsan mennä josain vaiheessa naimisiin. Noh saimme jokunenvuosi sitten lapsen,kun tuli kysymys kumman sukunimi annetaan mies totesi hänen jos minustakin kesällä tulee myös olkoon samansukuniminen heidän kanssaan.

Noh lapsi sai hänen sukunimen ja paperit tuli postista meni tovi ja mies totesi etteihän meidän naimisiin tarvikkaan mennä. Eli hän halusi vaan oman sukunimen lapselle.

Kovin koittaa mua rouvitella mut korjaan jokakerta et neiti olen!

Meillä on yhteinen talolaina ja jos tästä kupsahdan minulla on kaksi lasta edellisestä suhteesta,joten ajattelinkin että täytynee tehdä niin et nämä aikaisemmat lapset saavat minun osuuteni ja nyk.mieheni kasssa tehry lapsi periköön isänsä osuuden.

Joten jos naimisiin meno on tärkeää sinulle-->jatka matkaa eteenpäin jotta saat sen mitä haluat

Mies kusetti sinua oikein kunnolla. Minä en tuohon ansaan langennut, vaan sanoin jo siinä vaiheessa, kun mies alkoi haaveilemaan lapsista, että minun lapseni tulevat syntymään avioliittoon. Mentiin siis ensin naimisiin ja vasta sen jälkeen hankittiin lapset.