Kosin miestä, hän kieltäytyi, mitäs nyt

Riippuu miksi mies sanoi "ei". Kauanko te olette olleet yhdessä? Kaverini tyttöystävä veti aikoinaan järkyttävän raivokohtauksen kun mies kieltäytyi kosinnasta. Syytti pettämisestä ja ettei mies oikeasti rakastanut etc. Olivat olleet yhdessä puoli vuotta... Naisesta tuli hyvin nopeasti ex.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Eli näet naisystäväsi lähinnä rahanahneena lorttona. Kuten sanottu, ei yksikään itseään kunnioittava nainen halua olla tuolla tavalla ajattelevan miehen puolisona, ja samaa mieltä oli ex-naisesikin joka puheittesi perusteella mielummin jätti rahallisesti turvatun elämän kuin jäi tuollaisen naisia vihaavan olmin kanssa elelemään.

Miksi avioliiton aikana "kunnes kuolema meidät eroittaa" jaetaan kaikki, eli minun tulot, ja naisen tulot. Minun tulot +120000€ ja naisen n. 25000€ Naisen elintaso on koko avioliiton huomattavasti korkeampi, oletuksena loppu elämän loppuun asti. Miksi tämä ei riitä, vaan minun pitäisi maksaa naisen loppuelämä jos hän esim pettää minua? Ehdotin avioehtoa, missä omaisuus jaetaan samassa suhteessa ansioihin ja suhteessa minä maksoin jo lähes kaikki juoksevat kulut, joitain meikkejä ja ja vaatteita ym. En pysty arvostamaan tuollaista ahneutta. Olisikohan sellainen avioehto käynyt, että eron sattuessa, naisen osuus minun laskennallisesta omaisuudestani lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämä minulle kävisi mainiosti.

Niin siis anteeksi kuka siinä suhteessa ajatteli vain rahaa? Satuitko sinä edes tykkäämään siitä naisestasi?

tietysti rakastin häntä, olin valmis menemään naimisiin. Jos liitto päättyy, sen jälkeen on minun oma päätös mihin minä käytän rahojani ja mihin hän omiaan. Liiton aikana minun rahat ovat yhteisiä rahoja tietysti. Ahne ei lahjoita rahaa huviin tarkoituksiin, ahne haluaa muilta rahaa itselleen keinoja kaihtamatta. Minä en halunnut exnaiseni rahoja. Eikä hän varsinaisesti olisi eronkaan jälkeen täyttänyt hyväntekeväisyyden tunnusmerkkejä. Täälläpäs on porukka ihan pihalla.

Eli ex-nainen jätti koska et halunnut naimisiin, mutta olisit kuitenkin ollut valmis menemään naimisiin. Just. Vähän menee stoori sekaisin, mutta niinhän tuo on muutenkin ollut ilmiselvää naisvihakuvitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuota varakasta miestä alapeukutetaan? Naimisiinmeno ilman avioehtoa on sulaa hulluutta, jos varallisuustaso on suuresti erilainen.

T: naisjuristi

P*skat se mikään oikea rikas mies ole, keksiipä vaan voimafantasioita päästään vauvapalstalle, niin säälittävää kuin se onkin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu miksi mies sanoi "ei". Kauanko te olette olleet yhdessä? Kaverini tyttöystävä veti aikoinaan järkyttävän raivokohtauksen kun mies kieltäytyi kosinnasta. Syytti pettämisestä ja ettei mies oikeasti rakastanut etc. Olivat olleet yhdessä puoli vuotta... Naisesta tuli hyvin nopeasti ex.

2 vuotta. Kuulemma "ei usko avioliittoinstituutioon, paperilappu ei muuta mitään, avioliitto tarpeetonta." Selitin hänelle avioliiton juridiset perustelut, joissa myönsi olevan järkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Eli näet naisystäväsi lähinnä rahanahneena lorttona. Kuten sanottu, ei yksikään itseään kunnioittava nainen halua olla tuolla tavalla ajattelevan miehen puolisona, ja samaa mieltä oli ex-naisesikin joka puheittesi perusteella mielummin jätti rahallisesti turvatun elämän kuin jäi tuollaisen naisia vihaavan olmin kanssa elelemään.

Miksi avioliiton aikana "kunnes kuolema meidät eroittaa" jaetaan kaikki, eli minun tulot, ja naisen tulot. Minun tulot +120000€ ja naisen n. 25000€ Naisen elintaso on koko avioliiton huomattavasti korkeampi, oletuksena loppu elämän loppuun asti. Miksi tämä ei riitä, vaan minun pitäisi maksaa naisen loppuelämä jos hän esim pettää minua? Ehdotin avioehtoa, missä omaisuus jaetaan samassa suhteessa ansioihin ja suhteessa minä maksoin jo lähes kaikki juoksevat kulut, joitain meikkejä ja ja vaatteita ym. En pysty arvostamaan tuollaista ahneutta. Olisikohan sellainen avioehto käynyt, että eron sattuessa, naisen osuus minun laskennallisesta omaisuudestani lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämä minulle kävisi mainiosti.

Niin siis anteeksi kuka siinä suhteessa ajatteli vain rahaa? Satuitko sinä edes tykkäämään siitä naisestasi?

tietysti rakastin häntä, olin valmis menemään naimisiin. Jos liitto päättyy, sen jälkeen on minun oma päätös mihin minä käytän rahojani ja mihin hän omiaan. Liiton aikana minun rahat ovat yhteisiä rahoja tietysti. Ahne ei lahjoita rahaa huviin tarkoituksiin, ahne haluaa muilta rahaa itselleen keinoja kaihtamatta. Minä en halunnut exnaiseni rahoja. Eikä hän varsinaisesti olisi eronkaan jälkeen täyttänyt hyväntekeväisyyden tunnusmerkkejä. Täälläpäs on porukka ihan pihalla.

Eli ex-nainen jätti koska et halunnut naimisiin, mutta olisit kuitenkin ollut valmis menemään naimisiin. Just. Vähän menee stoori sekaisin, mutta niinhän tuo on muutenkin ollut ilmiselvää naisvihakuvitelmaa.

Vai olisiko kyse siitä, että nainen ei suostunut naimisiin ilman avioehtoa. Ymmärrän kyllä jos mies kieltäytyi sen takia.

Väitettyä rahamiestä alapeukutetaan, koska kuvittelee vainoharhaisesti kaikkien naisten olevan rahan perässä. Loputon katkeruus ei ole viehättävää.

Sitten on paras sanoa miehelle, että on parempi erota. Niin minä tein, sillä koin kosintani ja miehen kieltäytymisen jälkeen suhteen olevan vain alamäkeä. Siinä vaiheessa mies sitten yhtäkkiä alkoikin haluta naimisiin, kun olin eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Miksi ihmeessä maksoit lähes kaikki elinkustannukset ja miksi rahasi olivat vaimon käytössä? Kyllä meillä ainakin on omat tilit ja kaikki isot jutut omistetaan ja maksetaan puoliksi.

Käyttäjä30061 kirjoitti:

Ei naimisiin kannata mennä, siinä menettää oikeuksia. Miksi ei vain voi elää avoliitossa. Menee sitten vaikka kuusikymppisinä naimisiin, kun hommassa ei enää ole mitään riskiä ja näin saa kaikki ne avioliiton hyvät puolet.

Luuletko, ettö nuoret ihmiset eivät kuole sairauksiin ja onnettomuuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Minulle avioliitto on emotionaalisen puolensa lisäksi tärkeä juridinen sopimus, jota vastaavaa turvaa ei saa millään muilla sopimuksilla. Tarvittaessa tekisin avioehdonkin, tietenkin.

Tuttavapiirini perusteella sellaiset suhteet eivät kestä, joissa nainen haluaa naimisiin ja mies kieltäytyy.

En siis jatkaisi tuota suhdetta. Selvittäisin kyllä ensin miksi ajatus avioliitosta ei miehelle sovi, ja perustelisin vielä oman kantani.

Paitsi että avioliitto ei ole  juridisesti sopimus. Se yhteiskunnallinen instituutio. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuota varakasta miestä alapeukutetaan? Naimisiinmeno ilman avioehtoa on sulaa hulluutta, jos varallisuustaso on suuresti erilainen.

T: naisjuristi

Koska sinä olet naisjuristi, sinua yläpeukutettiin ja hän on mies, niin hän saa alapeukkuja. Sellainen on maailma, tasa-arvoinen maailma.

Minulle kävi sanoin. Erosimme. Nyt kaksi 1,5 vuotta hyöhemmin mies yrittää takaisin. Hah, se juna meni jo. Nyt on aivan uudet kujeet mielessä. Sain loistavan työpaikan ja suunnitelmissa muutto Luxemburgiin yhtiön pääkonttoriin töihin. Aika näyttää, mitä se tuo tullessaan.

Miksi pitää naimisiin pyrkiä. Yhdessä voi olla ilman avioliittoakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin hylkäsin exnaisen kosinnan. Oli liian kova paikka kun en tahdo "todistaa rakkauttani". Avioehto ei kuitenkaan olisi tullut kysymykseenkään. En oikein ole osannut luottaa enää naisiin, kuinka voi vuosia teeskennellä jotakin, ja sitten kyse on kuitenkin rahasta.

No, taisi olla sitten ihan hyvä juttu että hylkäsit kosinnan ja nainen ymmärsi lähteä suhteesta. En minä ainakaan haluaisi olla suhteessa missä mies ajattelee että olen kuitenkin vain rahan perässä - itsekin teeskentelit rakastavasi vaikka oikeasti koko ajan ajattelit alhaisia.

Lue tämä ajatuksella, AP. Näin se sinunkin miehesi saattaa hyvinkin ajatella, juuri näin tai sitten jotain yhtä ilkeää ja kyynistä. Haluatko tosissaan olla tällaisen tyypin kanssa, vai olisiko parempi ihan suosiolla erota ja kokeilla jos löytyisi sellainen tyyppi joka haluaa oikeasti sitoutua eikä ajattele katalia.

Minä maksoin jo miltei kaikki elinkustannukset omasta pussistani. Eikö ahneudella ole mitään rajaa? Jos avioliitto olisi kestänyt minun tuloni olisi olleet vaimoni käytettävissä, mutta eron sattuessa minä olisin saanut pitää minun ansaitsemani ansiot. Kuinka ahneita te naiset olette?! Omistakaa itsenne uralle ja lahjottakaa puolet pois, esim sille joka teidät pettää. On melkoisia vaimoja täällä.

Miksi ihmeessä maksoit lähes kaikki elinkustannukset ja miksi rahasi olivat vaimon käytössä? Kyllä meillä ainakin on omat tilit ja kaikki isot jutut omistetaan ja maksetaan puoliksi.

Koska en ole ahne. Kirjoitan tähän samaan muille. Kieltäydyin kosinnasta, koska avioehto oli poissuljettu vaihtoehto. Naimisiin olisin muuten voinut mennäkkin, vaikka sillä ei minulle olekkaan merkitystä. En aio kirjoittaa tänne enää. Jos teille tulee siitä hyvä mieli , niin lahjoitin miesten eturauhassyöpätytkimuksiin vähän näitä "vaimon" rahoja. Eläkää hyvä elämä jos se tuolla asenteella onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi sanoin. Erosimme. Nyt kaksi 1,5 vuotta hyöhemmin mies yrittää takaisin. Hah, se juna meni jo. Nyt on aivan uudet kujeet mielessä. Sain loistavan työpaikan ja suunnitelmissa muutto Luxemburgiin yhtiön pääkonttoriin töihin. Aika näyttää, mitä se tuo tullessaan.

Kuulostaa kivalta! Luxennurg oli vähän huono kokemus kaupunkina, siis minun mielestä, mutta pidän muutenkin vähän rahallisemmasta, ruuhkat saa minut voimaan pahoin. On siellä kivokin paikkoja tosin, ja sinä viihdyt siellä varmasti! Onnea koitokseen.

Naimisiinmeno on auttamattoman vanhanaikainen ja typerä muinaisjäänne. Sillä instituutiolla ruokitaan vain pikkutyttömäisiä prinsessahaaveita satuhäistä, luodaan etenkin heikkoitsetuntoisille naisille keinotekoista statusta muiden naisten silmissä ja tarjotaan täysin näennäistä turvaa lähinnä vanheneville, rupsahtaville naisille. Rakkaus, parisuhde ja perhe eivät avioliittoa tarvitse yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minusta sinun kannattaa erota tuosta miehestä. Hän löytää jonkun jolle riittä hän itse, ei hän ja avioliitto. Minusta on surullista että sinulle avioliitto saatta nyt olla onnesi tiellä, tai sitten onni ei ole avioliitossakaan hyvä. Vaikka eihän se onni miehen harteilla kuulu ollakkaan. Mutta kipinkapin alttarille jos siltä tuntuu, harmi että naimisiin ei voi mennä itsensä kanssa.

Minusta taas on surullista, miten miehen vastuuttomuudesta ja sitoutumattomuudesta yritetään tehdä jonkinlainen hyve, ja naisen halua sitoutua ja turvata mm. jälkikasvunsa tulevaisuus halveksitaan. Hyvin naisvihamielistä, mutta niinhän tämä sitoutumisen välttely yleisestikin ottaen on. Vastuun välttelyä, haaveilua siitä paremmasta naisesta, halua olla turvaamatta lastensa elämää, välinpitämättömyyttä tulevasta, ajattelemattomuutta, itsekkyyttä. Avioliiton yksi tarkoitus on turvata lasten ja lesken - siis miehen tai vaimon - tulevaisuus siltä varalta että pahin tapahtuu, mutta itsekäs mies ei tästä välitä. Avioliitto on myös virallinen sitoumus puolisoon läheisten ja yhteiskunnan silmien edessä, mutta tämäkin on kukasta kukkaan lentelystä haaveilevalle miehelle kauhistus. Miksi tuollaisen kanssa pitäisi elää, kun yleensä avioliiton välttely on vain yksi oire yleisestä kypsymättömyydestä ja vastuuttomuudesta, tai sitten kysymyksessä on mies joka ajattelee naista vain transaktiona ja kätevänä reikänä josta pitää voida hankkiutua eroon mahdollisimman helposti kun kyllästyminen iskee.

Vastuunkantamisesta pitäisi saada jotain vastineeksi, kuten esim. varmuus siitä, ettei joudu kasvattamaan toisten miesten lapsia ominaan. On paljon asioita, jotka selvästi osoittavat, että avioliitto kehitettiin aikana jolloin ihmisillä ei ollut mitään oikeuksia. Naiset ovat oikeuksia saaneet, mutta miehiä rasittavat edelleen ne ianaikaiset "miehen täytyy kantaa velvollisuutensa"-olettamat. Miksi pitäisi? Ei näinä aikoina.

Turha on miehiä syyttää siitä, että avioliitto ei ole houkuttava diili. 

Te, jotka alapeukutatte avioehtoa.

Mitä väliä sillä on, vaikka avioehto tehtäisiin avioeron varalle, jos naimisiin halutaan mennä puhtaasti tunnesyistä? Jos yhdessä pysytään myötä- ja vastamäessä, niin omaisuuden teoreettisella jaolla erotessa ei ole merkitystä, koska se ei ole vaihtoehto.

Olen itse nainen, en välitä rahasta niin kauan kun sitä on elämiseen kohtuullisella tasolla. Jos nykyinen mieheni kosisi ja haluaisi avioehdon eron varalle, suostuisin miettimättä. Mieheni omistaa noin miljoonan arvosta maata. Se ei hetkauta minua tippaakaan, sillä minä en niitä maita ole ostanut enkä perinyt. Hänen varallisuutensa hyödyttää minua niin kauan kun olemme yhdessä ja niin se on minusta reiluakin. Miksi minä olisin oikeutettu satoihin tuhansiin euroihin tai sen arvoisiin maihin, kun en ole itse, eikä sukuni ole, tikkua ristiin laittanut niiden hankkimiseksi tai pitämiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka alapeukutatte avioehtoa.

Mitä väliä sillä on, vaikka avioehto tehtäisiin avioeron varalle, jos naimisiin halutaan mennä puhtaasti tunnesyistä? Jos yhdessä pysytään myötä- ja vastamäessä, niin omaisuuden teoreettisella jaolla erotessa ei ole merkitystä, koska se ei ole vaihtoehto.

Olen itse nainen, en välitä rahasta niin kauan kun sitä on elämiseen kohtuullisella tasolla. Jos nykyinen mieheni kosisi ja haluaisi avioehdon eron varalle, suostuisin miettimättä. Mieheni omistaa noin miljoonan arvosta maata. Se ei hetkauta minua tippaakaan, sillä minä en niitä maita ole ostanut enkä perinyt. Hänen varallisuutensa hyödyttää minua niin kauan kun olemme yhdessä ja niin se on minusta reiluakin. Miksi minä olisin oikeutettu satoihin tuhansiin euroihin tai sen arvoisiin maihin, kun en ole itse, eikä sukuni ole, tikkua ristiin laittanut niiden hankkimiseksi tai pitämiseksi?

Ahneus, mikä muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä30061 kirjoitti:

Ei naimisiin kannata mennä, siinä menettää oikeuksia. Miksi ei vain voi elää avoliitossa. Menee sitten vaikka kuusikymppisinä naimisiin, kun hommassa ei enää ole mitään riskiä ja näin saa kaikki ne avioliiton hyvät puolet.

Ei! Menettää leskeneläkkeen.

Ja aviomiehen.