Himohamstraaja pahoitti mielensä..

Yksin elävällä anopilla yli 90 neliön asunto joka kuin mikäkin varasto. Jokainen huone (saunaa ja suihkutilaa myöten) varastokoppimaisessa kunnossa ja tavaramäärä hipoo kattoa joka suunnassa, pitää katsoa tarkoin mihin astuu kun lattiatilaa vähän ja siinä vähäisessäkin kaikenmaailman lääkkeitä, alkkareita, koriste-esineitä, nuppineuloja sun muuta. Ei ole enää kärryillä missä mikäkin asia sijaitsee. Pikkulapsiperheemme eivätkä muutkaan tutut ja sukulaiset ole enää tervetulleita kyläilemään tavaramäärän ollessa kaoottinen. Pikkulapsille kuulemma liian vaarallinen ympäristö ja aikuiset ei tervetulleita sen jälkeen kun saanut usealta ikävää kommenttia kuinka hamstraus mennyt liian pitkälle ja asunto yksi iso paloturvallisuusriski. Muutimme kaksi kuukautta sitten uuteen isompaan asuntoon ja nyt anoppi keksi että hän haluaa tyhjentää taloaan tuomalla tavaroitaan meille. Joka käynnillä kantokassillinen vähintään mukana yllärituomisia joten lähtenyt halu kutsua kotiimme. Emme halua niitä tavaroita, esim. sängynpatja jossa tahroja ja kävellyt kuoriaisia. Taikka risaisia kirjoja ja kauhtuneita vaatteita. Meillä tavaraa suurperheessä omasta takaa. Anoppi loukkaantui kieltäydyttyämme ottamasta vastaan hänen nimeämäänsä "ennakkoperintöä". Onko muilla vastaavasta kokemusta että lähipiirissä himohamstraus vaikuttanut ihmissuhteisiin?