Lue keskustelun säännöt.
Himohamstraaja pahoitti mielensä..
Ap
22.08.2019 |
Yksin elävällä anopilla yli 90 neliön asunto joka kuin mikäkin varasto. Jokainen huone (saunaa ja suihkutilaa myöten) varastokoppimaisessa kunnossa ja tavaramäärä hipoo kattoa joka suunnassa, pitää katsoa tarkoin mihin astuu kun lattiatilaa vähän ja siinä vähäisessäkin kaikenmaailman lääkkeitä, alkkareita, koriste-esineitä, nuppineuloja sun muuta. Ei ole enää kärryillä missä mikäkin asia sijaitsee. Pikkulapsiperheemme eivätkä muutkaan tutut ja sukulaiset ole enää tervetulleita kyläilemään tavaramäärän ollessa kaoottinen. Pikkulapsille kuulemma liian vaarallinen ympäristö ja aikuiset ei tervetulleita sen jälkeen kun saanut usealta ikävää kommenttia kuinka hamstraus mennyt liian pitkälle ja asunto yksi iso paloturvallisuusriski. Muutimme kaksi kuukautta sitten uuteen isompaan asuntoon ja nyt anoppi keksi että hän haluaa tyhjentää taloaan tuomalla tavaroitaan meille. Joka käynnillä kantokassillinen vähintään mukana yllärituomisia joten lähtenyt halu kutsua kotiimme. Emme halua niitä tavaroita, esim. sängynpatja jossa tahroja ja kävellyt kuoriaisia. Taikka risaisia kirjoja ja kauhtuneita vaatteita. Meillä tavaraa suurperheessä omasta takaa. Anoppi loukkaantui kieltäydyttyämme ottamasta vastaan hänen nimeämäänsä "ennakkoperintöä". Onko muilla vastaavasta kokemusta että lähipiirissä himohamstraus vaikuttanut ihmissuhteisiin?
Kommentit (42)
Meillä lapsenlasten suhde mummoon jäi aika etäiseksi, kun ei pieniä lapsia kertakaikkiaan ollut turvallista viedä sen roinan keskelle. Sanoimme että eikö ole harmi, kun lapset eivät voi kyläillä mummon luona, hän vastasi: "Mutta lapset eivät ole luonani koko ajan, tavarat ovat." Nyt kun lapset ovat vähän isompia, mummolla on diagnosoitu Alzheimer eikä hän oikein enää kykene normaaliin keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista. Ottakaa vastaan vaan, ja viette kierrätykseen mitä voi, loput kaatopaikalle. Tuskin mikään tavarantuontikielto menee enää perille. Ja kaikki roina, mikä on poissa anopilta on myös poissa siinä vaiheessa kun kuolinpesä joutuu asunnon raivaamaan.
Minä kyllä suoraan kieltäytyisin vastaanottamasta vanhaa krääsää keneltäkään. Loukkaantuu jos loukkaantuu, en suostu pitämään kotiani kaatopaikkana enkä toimia muitten roskien viejänä. Voin mennä paikan päälle auttamaan lajittelussa ja tilata auton viemään rojut kierrätykseen.
Anopin asunto on paloturvallisuusriski ja voitte tehdä siitä ilmoituksen pelastuslaitokselle. Etenkään saunassa ei saa säilyttää mitään. Palon syttyessä rojun määrä voi estää pelastautumisen. Jos hän asuu omakotalossa, riski muiden ihmisten vahingoittumiselle on toki pieni. Mutta jos kyse on rivarista tai kerrostaloasunnosta tai talosta, joka sijaitsee hyvin lähellä muita rakennuksia, asiasta on ehdottomasti ilmoitettava viranomaisille.
Ottaisin vastaan, heittäisin roskiin. Onpahan kassillinen vähemmän roinaa anopilla.
Terv. Toinen himohamstraajan miniä, joka on vuosien kokemuksesta viisastuneena valinnut vähimmän vastuksen tien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää lajittelemaan vaikka yhdeksi viikonlopuksi, ja varmasti hän ilahtuu, jos tilaatte vaikka SPR:n tai kierrätyskeskuksen auton noutamaan isompia tavaramääriä. Huonekalut, kirjat, astiat yms. kyllä kelpaavat, jos ovat puhtaita ja ehjiä. Pihakirpparia voisi lapset pitää ja hankkia taskurahaa. Onpahan sitten vähemmän kuolinpesän selvittelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tarjonnut lajittelu- ja siivousapua muiden sukulaisten kanssa muttei ota muilta apuja vastaan
-ap
Vierailija kirjoitti:
Menkää lajittelemaan vaikka yhdeksi viikonlopuksi, ja varmasti hän ilahtuu, jos tilaatte vaikka SPR:n tai kierrätyskeskuksen auton noutamaan isompia tavaramääriä. Huonekalut, kirjat, astiat yms. kyllä kelpaavat, jos ovat puhtaita ja ehjiä. Pihakirpparia voisi lapset pitää ja hankkia taskurahaa. Onpahan sitten vähemmän kuolinpesän selvittelyssä.
Ei hamstraaja ilahdu luopumisesta, varsinkin jos tavara heitetään pois eikä se mene "tarpeeseen". Ahdistuu ja loukkaantuu vain sekä pitää kynsin ja hampain kiinni kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää lajittelemaan vaikka yhdeksi viikonlopuksi, ja varmasti hän ilahtuu, jos tilaatte vaikka SPR:n tai kierrätyskeskuksen auton noutamaan isompia tavaramääriä. Huonekalut, kirjat, astiat yms. kyllä kelpaavat, jos ovat puhtaita ja ehjiä. Pihakirpparia voisi lapset pitää ja hankkia taskurahaa. Onpahan sitten vähemmän kuolinpesän selvittelyssä.
Tuollaiset ei varmasti ole puhtaita, joten kierrätys/kaatopaikka on ainoa oikea osoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää lajittelemaan vaikka yhdeksi viikonlopuksi, ja varmasti hän ilahtuu, jos tilaatte vaikka SPR:n tai kierrätyskeskuksen auton noutamaan isompia tavaramääriä. Huonekalut, kirjat, astiat yms. kyllä kelpaavat, jos ovat puhtaita ja ehjiä. Pihakirpparia voisi lapset pitää ja hankkia taskurahaa. Onpahan sitten vähemmän kuolinpesän selvittelyssä.
Oikea hamstraaminen (mikä tässä nyt näyttäisi olevan kyseessä) on psyykkinen ongelma, eikä hamstraaja todellakaan luovu tavaroistaan, vaikka kyse olisi ihan oikeista roskista.
Paitsi paloturvallisuusriski, niin tuossa on myös iso tuholaisriski.
Asiasta pitää ilmoittaa viranomaisille, jollei anoppi kuuntele järkipuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatrille mummeli. Syy löytyy jostakin aiemmasta traumasta, joka on jäänyt käsittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Menkää lajittelemaan vaikka yhdeksi viikonlopuksi, ja varmasti hän ilahtuu, jos tilaatte vaikka SPR:n tai kierrätyskeskuksen auton noutamaan isompia tavaramääriä. Huonekalut, kirjat, astiat yms. kyllä kelpaavat, jos ovat puhtaita ja ehjiä. Pihakirpparia voisi lapset pitää ja hankkia taskurahaa. Onpahan sitten vähemmän kuolinpesän selvittelyssä.
Ei toimi noin.. en edes muista kaikkia niitä kymmeniä kertoja, kun anoppi komensi meidät paikalle, siis kaksi poikaansa ja meidät miniät, että "nyt tyhjennetään nämä teidän jättämät romut tältä kaapeista kaatopaikalle". No kaapit tyhjennettiin olohuoneen lattialle, joka ikiseen tavaraan poikansa sanoivat "roskiin" , miniät oli ihan hiljaa vieressä. Lopputulos? Kaikki kamat pakattiin takaisin kaappeihin, koska "kyllähän näillä vielä jotain käyttöä voi olla", kuten esim rikkinäisellä, maadottamalla jatkojohdolla... ja saunaa saa käyttää varastona, kunhan kiukaan sulake on irrotettu sähkökaapista irti tai tehty toimintakyvyttömäksi.
Jos viranomais-ja ammattiapua lähtee anopille hakemaan voipi välit tulehtua pysyvästi
On vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen. Meillä hamstraaja on sentään päässyt sellaiseen tilanteeseen prosessissa, että antaisi jo vähän raivata tavaraa pois. Valitettavasti vuosien varrella olemme huomanneet, että haalii raivattuihin kohtiin lisää roinaa, joten emme enää haaveilekaan asunnon tyhjentämisestä. Välit ovat hamstraaja-anopin kanssa huonot eivätkä lapset näe mummoaan juuri ollenkaan. Surkeaa on, harmittaa molempien puolesta, mutta mm. tuholaisia vilisevään asuntoon ei voi mennä kylään.
Hamstrauksen takana on aina käsittelemättömiä ongelmia, sairautta, traumoja tai mt-häiriö. Hamstraus on oire, ei ongelmien juurisyy, mutta jatkuessaan tulee näkyvimmäksi ongelmaksi hamstraajan elämässä - ja suojaa siten kätevästi oikeiden ongelmien käsittelyltä. Hamstraajat eivät halua ottaa apua vastaan, eivät ymmärrä järkipuhetta esim. paloturvallisuudesta, eivät tietenkään suostu menemään hoidattamaan esimerkiksi terveyttään tai pääkoppaansa kuntoon. Hamstraus on keino selviytyä kun ei muutakaan osata.
Hamstraukseen ei auta asunnon raivaaminen, koska useimmiten ongelma palaa takaisin raivauksen jälkeen. Paloturvallisuudesta ja tuholaisista hamstraajan voi käräyttää, mutta se ei tule soittamaan kelloja hamstraajan päässä eikä muuttamaan toimintaa, aiheuttaa korkeintaan lisää katkeruutta ja eristäytymistä. Mitkään uhkaukset, järkipuheet, avuntarjoukset tai muut eivät auta. Hamstraaja ei kykene huolestumaan, vaikka nurkissa vilisisi tuholaisia, kylpyhuoneeseen tulisi vesivahinko tai seinistä kasvaisi sieniä. Oman tilanteen raadollisuus ei läpäise hamstraajan täydellistä suojakuorta.
Ap:n tilanteessa ottaisin roinat mukisematta vastaan ja kantaisin roskikseen anopin huomaamatta. Jos siis tosiaan ovat kämpästä peräisin eikä hamstraaja haali niitä varta vasten esim. kirpputorilta. Sekin kun on osa ongelmaa, että lapsenlapsille ym. hankitaan käyttökelvotonta roinaa - puhkikuluneita vaatteita, rikkinäisiä leluja - nurkat täyteen ja näitä "lahjoja" tulee sitten kassikaupalla, koska niiden antaminen tuottaa hamstraajalle mielihyvää - vastaanottajan reaktiosta huolimatta.
Kannattaa lukea aiheesta lisää ja, no, luovuttaa hamstraajan suhteen, koska mitään ei ole tehtävissä niin pitkään kun hamstraaja ei itse ole aloitteellinen asian suhteen. Eli n. ikinä.
Vierailija kirjoitti:
On vaikuttanut ja vaikuttaa edelleen. Meillä hamstraaja on sentään päässyt sellaiseen tilanteeseen prosessissa, että antaisi jo vähän raivata tavaraa pois. Valitettavasti vuosien varrella olemme huomanneet, että haalii raivattuihin kohtiin lisää roinaa, joten emme enää haaveilekaan asunnon tyhjentämisestä. Välit ovat hamstraaja-anopin kanssa huonot eivätkä lapset näe mummoaan juuri ollenkaan. Surkeaa on, harmittaa molempien puolesta, mutta mm. tuholaisia vilisevään asuntoon ei voi mennä kylään.
Hamstrauksen takana on aina käsittelemättömiä ongelmia, sairautta, traumoja tai mt-häiriö. Hamstraus on oire, ei ongelmien juurisyy, mutta jatkuessaan tulee näkyvimmäksi ongelmaksi hamstraajan elämässä - ja suojaa siten kätevästi oikeiden ongelmien käsittelyltä. Hamstraajat eivät halua ottaa apua vastaan, eivät ymmärrä järkipuhetta esim. paloturvallisuudesta, eivät tietenkään suostu menemään hoidattamaan esimerkiksi terveyttään tai pääkoppaansa kuntoon. Hamstraus on keino selviytyä kun ei muutakaan osata.
Hamstraukseen ei auta asunnon raivaaminen, koska useimmiten ongelma palaa takaisin raivauksen jälkeen. Paloturvallisuudesta ja tuholaisista hamstraajan voi käräyttää, mutta se ei tule soittamaan kelloja hamstraajan päässä eikä muuttamaan toimintaa, aiheuttaa korkeintaan lisää katkeruutta ja eristäytymistä. Mitkään uhkaukset, järkipuheet, avuntarjoukset tai muut eivät auta. Hamstraaja ei kykene huolestumaan, vaikka nurkissa vilisisi tuholaisia, kylpyhuoneeseen tulisi vesivahinko tai seinistä kasvaisi sieniä. Oman tilanteen raadollisuus ei läpäise hamstraajan täydellistä suojakuorta.
Ap:n tilanteessa ottaisin roinat mukisematta vastaan ja kantaisin roskikseen anopin huomaamatta. Jos siis tosiaan ovat kämpästä peräisin eikä hamstraaja haali niitä varta vasten esim. kirpputorilta. Sekin kun on osa ongelmaa, että lapsenlapsille ym. hankitaan käyttökelvotonta roinaa - puhkikuluneita vaatteita, rikkinäisiä leluja - nurkat täyteen ja näitä "lahjoja" tulee sitten kassikaupalla, koska niiden antaminen tuottaa hamstraajalle mielihyvää - vastaanottajan reaktiosta huolimatta.
Kannattaa lukea aiheesta lisää ja, no, luovuttaa hamstraajan suhteen, koska mitään ei ole tehtävissä niin pitkään kun hamstraaja ei itse ole aloitteellinen asian suhteen. Eli n. ikinä.
Kun kieltäytymiset ei ole kelvanneet ollaan sitten otettu hammasta purren vastaan ja roskiin osa suoraan heitetty kuten esim. puhkikuluneita vaatteita ja rikkinäisiä leluja joiden terävät muoviosat voivat olla vaaraksi vauvalle. Joitain huonekalujakin meille tunki väen vängällä autollaan yötä vasten yllärivisiitillä sanoen että kyseinen huonekalu otettava vastaan kun auton takakontti ei mene kiinni ja toinen sukulaisperhe suuttuu jos hän heille sitä tunkee. Wtf. Ja sydämistyi toviksi kun heivattiin tämäkin autotuliainen sorttiin. Kyseiset huonekalut olleet rikkinäisiä ja homeelle haisevia
-ap
entäs sitten vaikka pahoittaakin mielensä?
nakatkaa roskiin aina siinä sen nähden jos raahaa jotain teille.
No tuohon ei auta kuin kuolema. Siis anopin. Oma anoppi oli samalla tiellä menossa, syöpä tappoi ennen kuin meni ihan noin pahaksi, eli oltiin vielä siinä vaiheessa, että kannettiin meidän asunnosta kaikkea "tarpeellista" ulos hänen toimestaan. Joskus muisti kysyä että on OK, yleensä ei. Anopin kuolinpesää siivotessa tuli vastaan sitten kaikennäköisiä ylläreitä...