Lue keskustelun säännöt.
Himohamstraaja pahoitti mielensä..
Ap
22.08.2019 |
Yksin elävällä anopilla yli 90 neliön asunto joka kuin mikäkin varasto. Jokainen huone (saunaa ja suihkutilaa myöten) varastokoppimaisessa kunnossa ja tavaramäärä hipoo kattoa joka suunnassa, pitää katsoa tarkoin mihin astuu kun lattiatilaa vähän ja siinä vähäisessäkin kaikenmaailman lääkkeitä, alkkareita, koriste-esineitä, nuppineuloja sun muuta. Ei ole enää kärryillä missä mikäkin asia sijaitsee. Pikkulapsiperheemme eivätkä muutkaan tutut ja sukulaiset ole enää tervetulleita kyläilemään tavaramäärän ollessa kaoottinen. Pikkulapsille kuulemma liian vaarallinen ympäristö ja aikuiset ei tervetulleita sen jälkeen kun saanut usealta ikävää kommenttia kuinka hamstraus mennyt liian pitkälle ja asunto yksi iso paloturvallisuusriski. Muutimme kaksi kuukautta sitten uuteen isompaan asuntoon ja nyt anoppi keksi että hän haluaa tyhjentää taloaan tuomalla tavaroitaan meille. Joka käynnillä kantokassillinen vähintään mukana yllärituomisia joten lähtenyt halu kutsua kotiimme. Emme halua niitä tavaroita, esim. sängynpatja jossa tahroja ja kävellyt kuoriaisia. Taikka risaisia kirjoja ja kauhtuneita vaatteita. Meillä tavaraa suurperheessä omasta takaa. Anoppi loukkaantui kieltäydyttyämme ottamasta vastaan hänen nimeämäänsä "ennakkoperintöä". Onko muilla vastaavasta kokemusta että lähipiirissä himohamstraus vaikuttanut ihmissuhteisiin?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Jos viranomais-ja ammattiapua lähtee anopille hakemaan voipi välit tulehtua pysyvästi
Eikö jätteiden raahaaminen miniälle sitten tulehduta välejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
entäs sitten vaikka pahoittaakin mielensä?
nakatkaa roskiin aina siinä sen nähden jos raahaa jotain teille.
Jotkut pahoittaa mielensä musta-valkotyylillä niin että ihmissuhde katkeaa kokonaan mitä moni välttelee ristiriidoista huolimatta
Tsemppiä ap:lle, hamstraus on todella hankala mielentila, johon ei oikein ole mitään nopeaa ratkaisua. Hamstraajan pakottaminen luopumaan tavaroistaan ei onnistu ennen kuin hän on itse valmis siihen. Samalla tavalla kuin erittäin pihi ihminen kokee suorastaan fyysistä tuskaa joutuessaan maksamaan jotain, myös hamstraaja kokee kauhua ja ahdistusta pelkästä ajatuksesta että joutuisi luopumaan jostain tavarasta :/
Jos tää anoppi tosiaan tuo teille tavaraa omasta kodistaan, ottaisin vastaan ja jopa kannustaisin siihen (ja sitten heittäisin ne pois), mutta siinä on riskinsä että hän haalii sitten lisää roinaa itselleen sen poistuneen tilalle.
Oma isäni rupesi dyykkaamaan vanhoilla päivillään ja kantoi mullekin kaikenmaailman roinaa. Osa oli ihan käyttökelpoista ja otin käyttöönkin (esim. maton ja jakkaran), mutta suurin osa oli roskiskamaa (koska roskista ne oli kaivettukin). Autotallinsa hän ehti kerätä melkein täyteen esim. rikkinäisiä huonekaluja ja kaikenmaailman laudanpätkiä, sen tyhjentämisessä riitti työsarkaa.
Anoppi sanonut kaikille että jos joku hänen tavaroita vähentää vastoin hänen haluaan niin hän hankkii tavaraa kaksinkerroin lisää. Kerran sukulaiset ja tutut teki näin vieraillessaan ja anoppi kävi jonkin aikaa terapiassa purkamassa tuntojaan kuinka kokemus oli ryöstöön verrattavissa ja katkaisi välit vuoden päiviksi. On heidän kanssaan nyt puheväleissä mutta kantaa ikuista kaunaa ja luottamus meni. Osan menetetystä tavarasta hän sai tapahtuma-aikaan haalittua roskiksista takaisin ja tavaraa tuli ostelleeksi menetetyn tilalle lisää
-ap
Naapurit kuolevat palossa niin alkaa kiinnostaa se käräyttäminen, vai mitä tarvitset ap motivaattoriksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurit kuolevat palossa niin alkaa kiinnostaa se käräyttäminen, vai mitä tarvitset ap motivaattoriksi?
Eipä olla niin kärkkäitä. Ap on kertonut ongelmasta, eikä se varmaan viranomaisia edes kiinnosta, tai kiinnostaa, mutta mistä voimavarat vanhusten asuntojen tyhjäykseen? Sen verran yleinen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin vastaan, heittäisin roskiin. Onpahan kassillinen vähemmän roinaa anopilla.
Terv. Toinen himohamstraajan miniä, joka on vuosien kokemuksesta viisastuneena valinnut vähimmän vastuksen tien
Jos asut kerrostalossa, niin naapurinasi en tykkää. Minä ja kaikki muut osakkaat joudumme maksamaan anoppisi rojujen hävittämisen. Roskikset on nytkin liian täynnä, kun joku valopää kantaa sinne sellaista, mikä ei mahdu laatikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tuollainen keräilijä kuolee pitää kylmästi vuokrata roskalava ja joku siivousfirma tekemään tyhjennyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurit kuolevat palossa niin alkaa kiinnostaa se käräyttäminen, vai mitä tarvitset ap motivaattoriksi?
Eipä olla niin kärkkäitä. Ap on kertonut ongelmasta, eikä se varmaan viranomaisia edes kiinnosta, tai kiinnostaa, mutta mistä voimavarat vanhusten asuntojen tyhjäykseen? Sen verran yleinen ilmiö.
Hän vielä työikäinen ja muuten skarppi
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä virnaomaisia kiinnostaa. Kysypä ap palolaitokselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Eipä tuolle oikein mitään voi. Lapsettomalle tädilleni pamahti tuo ongelma kun jäi eläkkeelle.
Yritettiin n. 15-vuotta auttaa eri tavoin mutta vaikka välillä helpottikin niin asiat olivat kohta kuten ennen.
Tädin kuoltua kämpästä kärrättiin kahdeksan siirtolavallista roskia.
Mun miespuolinen sukulainen oli kauhea hamstraaja. Lievästi alkoholisoitunut. Hänellä oli okt jonka piha ja rakennukset aivan täynnä ihan kaikkea. Me tietyt sukulaiset vielä jouduttiin siihen mukaan niin, että jouduimme sitten kuluttamaan kauheasti omaa aikaa tavaroiden kanniskeluun, kun ympäristöviranomaiset puuttuivat asiaan ja vaativat pihan siistimistä. Mitään ei kyllä heitetty pois, kaikki vaan sullottiin tiiviimmin. Siinä ei oikeastaan voinut sanoa vastaan koska olin lapsi kun jouduin siihen rumbaan. Muut sukulaiset oli niin tämän yhden sairastuttamia että heillä ei tullut mieleenkään puolustaa itseään saati minua. Kyseessä oli todella pahasti häiriintynyt sukuyhteisö. Tunnelma romujen kantelussa oli aina vähintään epämiellyttävä, usein kamala kun tämä sukulainen vielä ärhenteli kaupan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa anopille rakastaja, kiimainen sellainen, unohtuu hamstraus kun 20v treenattu tiukkakroppainen gigolo ähisee päällä ja hyväilee jokaista kehon kohtaa
Miten te kaikki kommentoijat voitte olla noin mukavia ihmisiä? Itse en katselisi hamstraajaa sekuntiakaan, vaikka kyseessä olisi oma äitini. Sen paskan keskelle en menisi kylään ja jos meille raahattaisiin yhtään mitään paskaa eikä se kiellolla loppuisi niin ei olisi meillekään enää mitään asiaa. Miten jaksatte pitää elämässänne mukana noin raskasta ihmistä, jonka kanssa on vain perseestä ettekä voi tehdä sille mitään?
Vierailija kirjoitti:
Miten te kaikki kommentoijat voitte olla noin mukavia ihmisiä? Itse en katselisi hamstraajaa sekuntiakaan, vaikka kyseessä olisi oma äitini. Sen paskan keskelle en menisi kylään ja jos meille raahattaisiin yhtään mitään paskaa eikä se kiellolla loppuisi niin ei olisi meillekään enää mitään asiaa. Miten jaksatte pitää elämässänne mukana noin raskasta ihmistä, jonka kanssa on vain perseestä ettekä voi tehdä sille mitään?
Olisin itsekin voinut joskus sanoa noin. Mutta omalle kohdalle kosahtaessa se empatia, sääli, rakkaus, ymmärrys ja muut tunteet astuivat kehiin. Ne ihmiset, joita ei rakasta on helppo leikata elämästään pois, ne rakkaimmat ovat sitten ne vaikeimmat. Itse näen että omalla kohdallani tarvitsisi tehdä jotain todella hirveää että jättäisin jonkun ihmisen jota olen koko elämäni rakastanutvain omine nokkineen "pärjäilemään".
Perhe pitää aina huolta omistaan. Minun perheeni on pitänyt minusta huolta ja aion pitää myös heistä huolta tarpeen vaatiessa. Ihmissuhteet eivät ole mitään kertakäyttökamaa.
Meillä vanhemmat olivat/ovat varsinaisia hamstereita. Talo täynnä tavaraa. Äidin sairaalaan joutumisen ja kuoleman yhteydessä meistä tehtiin ilmoitus palotarkastajalle. Tarkastaja tuli sitten isännöitsijän kanssa käymään ja saatiin saarna, kuinka liiallisen palomassan kanssa on riskejä myös muille. Tulipalo voi levitä muihin asuntoihin, isännöinnille aiheutuu kuluja, palavat tavarat voivat tippua katon rajasta palomiesten päälle.
Piti raivata noin metrin levyiset käytävät kulkureiteille ja parvekkeelle. Ja tyhjentää reippaasti. Jotain heitettiin roskiin, mutta sitten vain vuokrattiin iso varasto, jossa on noin 1000 pahvilaatikollista nyt tavaraa. Asunnon koko on siis 106 m2. Ja täällä on yhä perushuonekalut.
Itsellänikin taitaa olla tätä hamsteritaipumusta: opittua ja geneettistä.
Samaa mieltä tuosta, että hamsterille tuottaa tuskaa ja emotionaalista angstia luopua tavaroistaan. Ja monesti tavaroiden käsittely herättää tunteita ja muistoja. Ja vaikka kyseessä olisi joku arvoton roskakin, niin se voi olla hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten te kaikki kommentoijat voitte olla noin mukavia ihmisiä? Itse en katselisi hamstraajaa sekuntiakaan, vaikka kyseessä olisi oma äitini. Sen paskan keskelle en menisi kylään ja jos meille raahattaisiin yhtään mitään paskaa eikä se kiellolla loppuisi niin ei olisi meillekään enää mitään asiaa. Miten jaksatte pitää elämässänne mukana noin raskasta ihmistä, jonka kanssa on vain perseestä ettekä voi tehdä sille mitään?
Mainitsin tuossa ylempänä että kyseessä oli mun tapauksessa muutenkin kipeä perheyhteisö ja toiminta alkoi pikku hiljaa ja se sairastutti monet ympärillä. Jos se ihan yhtäkkiä alkaa räikeästi niin siihen osaa paremmin puuttua, mutta kun kasvat siihen pikkuhiljaa niin et edes huomaa kaikkia epäkohtia.
Itse heitin vaivihkaa asunnostani roskiin muutaman jätesäkillisen sellaista mitä tämä sukulainen oli mulle työntänyt. Helpompi oli ottaa vastaan kuin alkaa tappelemaan, hän siis ensin painosti ja tyrkytti ottamaan ja sitä saattoi kestää pitkään ja lopulta muuttui vähän aggressiiviseksi jos ei "hyvä tavara kelvannut". Turha kai mainita että oli psyykkisesti sairas kyseessä, ja minä puolestani liian kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sanonut kaikille että jos joku hänen tavaroita vähentää vastoin hänen haluaan niin hän hankkii tavaraa kaksinkerroin lisää. Kerran sukulaiset ja tutut teki näin vieraillessaan ja anoppi kävi jonkin aikaa terapiassa purkamassa tuntojaan kuinka kokemus oli ryöstöön verrattavissa ja katkaisi välit vuoden päiviksi. On heidän kanssaan nyt puheväleissä mutta kantaa ikuista kaunaa ja luottamus meni. Osan menetetystä tavarasta hän sai tapahtuma-aikaan haalittua roskiksista takaisin ja tavaraa tuli ostelleeksi menetetyn tilalle lisää
-ap
Vaikka hamstraus on ongelma, hamstraajalle itselleen väliintulo omalle reviirille on raaka kokemus. Hamstraaja ei hanki tavaraa, koska haluaa lisää tavaraa vaan hakee sillä esim. turvallisuudentunnetta.
Eihän tuohon mikään auta. Oma anoppi lopetti, kun muutti omasta halustaan pienempään asuntoon. Ei hän silloinkaan kyennyt itse tavarasta luopumaan, mutta me raivattiin kaikki hänen luvallaan. Sen verran oli vielä tämän maan pinnalla, että kun pääsi uuteen tavarattomaan ja liattomaan asuntoon, on sen onnistunut tavarattomana pitämään.
Mutta jos omaa halua ei löydy, ei mitään tapahdu. Mikään apu, uhkailu tai järkipuhe ei tehoa. Silloin pitää vain keskittyä siihen, miten itse haluaa toimia. Onko helpointa kieltäytyä ottamasta tavaroita vastaan vai heittää ne suoraan pois? Voiko anopin luona kyläillä ollenkaan vai ei? Voiko anoppi käydä teillä kylässä vai ei?