Lue keskustelun säännöt.
Pakko purkaa tätä edes jonnekin
22.08.2019 |
Tiedätkö sen tunteen kun ei aina jaksaisi olla vahva, pyörittää yksin kotia, miettiä remonttia yksin, hoitaa yksin lasten asiat, taistella töissä asemastaan ja oikeuksistaan. Kun olisi se kainalo odottamassa ja joku joka silittää päätä ja sanoo että kaikki järjestyy. Joku joka välillä olisi tehnyt ruuan valmiiksi tai vaihtanut lakanat.
Sitten törmäät ihmiseen joka menee ihon alle heti ensitapaamisella, jonka kainalossa nukut paremmin kuin pitkään aikaan. Joka saa perhoset mahanpohjaan ja ajankulu häviää. Joku jonka kanssa pystyt helposti kuvittelemaan myös tulevaisuuden.
Mutta hän ei ole valmis. Tai minä en ollut hänelle Se. En lähde kyselemäänkään .
Sattuu niin helvetisti kun sitä tuntee itsensä niin riittämättömäksi vaikka samaan aikaan tietää kuinka paljon pystyisi tarjoamaan.
Kun itse ei syty niistä ihmisistä jotka olisivat kiinnostuneita, en pysty tyytymään mihinkään ’ihan kivaan’. Tyhjä olo. Sanokaa edes etten ole ainoa 😔
Kommentit (24)
Voih, voimia -onhan toi ihan syvältä :/ Vähän samanlaisen tilanteen myös kokenut ja sen jälkeen jonkinlainen jarru päällä kun tulee vastaan uusi ihminen joka herättää vähänkään samanlaisia tuntemuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etpä ole ainoa, et. Ratkaisin asian tyytymällä ihan kivaan, olen kyllä asiasta miehelle rehellinen, että mitään suuria tunteita ei ole eikä taida olla tulossa. Kuitenkin parempi kuin yksin, jota sitäkin kokeillut vuosia.
Niin, asiat voivat menne niin monella tavalla. Minä olen se mies joka kuuntelee vaimon huolet, hoitaa remontit, tekee ruoat, hoitaa lapsia, ja on läsnä arjessa. Mutta 15 vuoden jälkeen se on vaimolle itsestäänselvyys eikä asia josta tarvitsisi olla millään tavalla kiitollinen tai jota tarvisisi edes muistaa.
Enkä minä saa olla heikko tai väsyä. Jos niin käy niin saan vain ihmettelyä siitä.
No kaikilla on omat ongelmansa...
Teillä on kuitenkin mahdollisuus puhua tästä ja selvittää tilanne. Ei ketään tai mitään saisi pitää itsestäänselvyytenä.
Älä katkeroidu vaan kerro tuntemuksesi myös sille vaimolle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuksu on kyllä loistoesimerkki itsensä psyykkaamisesta, pitäisi varmaan pyrkiä samaan. Ihan sama kuinka rypee tai sekoilee niin kaikki on silti pelkkää glamouria.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen?
Vain i_diootti kysyy tällaista vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä , oma muuri tuntuu vain kasvavan jatkuvasti. Ei helpota asioita.
Turhauttaa myös kun en mielestäni ole epärealistinen toiveineni. Pystyn syttymään monenlaisista ihmisistä, ei pituusvaatimuksia, pieni mahakin on vain seksikäs. Miehen ei tarvitse tienata minua enemmän jne. Kunhan on avoin uusille asioille ja pystyy mahdollisesti johdattamaan minutkin sellaisten ääreen.
Tuntuu etten pysty tyytymään, kaipaan sitä henkistä sekä fyysistä yhteyttä ja turhautumisen johdosta minusta kuoriutuu hieman julma. Se ei ole oikein kummallekaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen?
Vain i_diootti kysyy tällaista vauvapalstalla.
Totta, kaikkihan täällä on miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla panee sua.
Ei siitä seksistä ole pulaa, sitä vaan haluaisi puuhastella ’oman’ kumppanin kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N33 kirjoitti:
Voih, voimia -onhan toi ihan syvältä :/ Vähän samanlaisen tilanteen myös kokenut ja sen jälkeen jonkinlainen jarru päällä kun tulee vastaan uusi ihminen joka herättää vähänkään samanlaisia tuntemuksia..
Minulla tämä sama. Olen päättänyt, että jos joudun samankaltaisiin ongelmiin ja haasteisiin jonkun uuden kanssa, niin se on turn off. Miksi uskotella liikoja että siitä se vielä muuttuisi, samat mallit toistuvat. Miksi rypeä uudestaan niissä samoissa pas-koissa joissa eksän kaa jo taisteli ihan tarpeeksi ja yli voimavarojensa.
Miksi on niin vaikea hyväksyä, että useimmat ihmiset eivät halua toisen lapsia niskoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikea hyväksyä, että useimmat ihmiset eivät halua toisen lapsia niskoilleen.
Yyhoot ei tajua! Itsekkyyden multihuipentumia. Näitä näkee aika paljon, aina yhtä iljettävää. Luonnonvastaista. Kaikilla muilla eläimillä ne entiset pennut syödään kuluttamasta resurssia, vain ihmisillä oikein tuetaan sitä epäonnistujat eli yyhoota
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin vaikea hyväksyä, että useimmat ihmiset eivät halua toisen lapsia niskoilleen.
Miksi edes vaivautua näkemään uudemman (ja useammankin) kerran jos lapset ovat todella kynnyskysymys.
Ap
Eli jo kertaalleen lisääntyneiden (mutta eronneiden) naisten ja miesten tulisi tyytyä olemaan loppuelämä yksin ?
Vierailija kirjoitti:
Tuksu on kyllä loistoesimerkki itsensä psyykkaamisesta, pitäisi varmaan pyrkiä samaan. Ihan sama kuinka rypee tai sekoilee niin kaikki on silti pelkkää glamouria.
Ap
Ja sekö on tärkeintä? Mietipä uudestaan. En ainakaan minä kadehdi Tukiaiselta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eli jo kertaalleen lisääntyneiden (mutta eronneiden) naisten ja miesten tulisi tyytyä olemaan loppuelämä yksin ?
En lukenut muuta ketjussa mutta onpa outo väite. Miksi pitäisi olla yksin, miksi pitäisi väkisin olla jonkun kanssa? Eikö voi ihan vapaasti tässä hienossa maassa elää kuten haluaa?
Paskan puhujia riittää, mutta ei niitä pakko kuunnella ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuksu on kyllä loistoesimerkki itsensä psyykkaamisesta, pitäisi varmaan pyrkiä samaan. Ihan sama kuinka rypee tai sekoilee niin kaikki on silti pelkkää glamouria.
Ap
Ja sekö on tärkeintä? Mietipä uudestaan. En ainakaan minä kadehdi Tukiaiselta mitään.
Viitaten aloitukseen niin tässä se itsensä psyykkaaminen oli pääajatus. Pienellä ironian häivähdyksellä.
Jep. Menen syömään mummon luokse pullia. Pitäköö tunkkinsa miehet.
Siitä puheen ollen, johanna tukiainen siivitti aamuni iloisiin tunnelmiin postaamiensa instagram quotekuvien ansiosta!
Kiitos tuksu!
Aloittajalle vielä, älä huoli, saat olla myös heikko.