Lapsi huusi ravintolassa, nyt vanhemmat yrittävät tuhota ravintolan somessa
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006212162.html?utm_campaign=tf-HS&ut…
Ravintola puuttui lapsen itkuun ja sai vastaansa some-ryöpyn, joka romahdutti paikan maineen – ”Olemme antaneet jo periksi”
Harmittoman oloinen tapahtuma alkoi kerätä myöhemmin ravintolan Facebook-sivulle valtavasti negatiivista palautetta.
Kommentit (315)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla lapsivapaita ravintoloita? onhan jo lapsivapaita hotellejakin.
Käytöstavattomat lapset aterioisi omissa rafloissaan, jossa saisivat huuta ja riehua sydämensä kyllyydestä vanhemien ylpeänä katsellessa riehuvaa jälkikasvuaan jota tietenkään ei voi kieltää mistään, ettei se vaan saa traumoja.
Kolmevuotias nyt on vielä sen ikäinen ettei siihen väsyitkuun tai uhmakohtaukseen mitkään kasvatukset ja kiellot auta. Ne itkupotkuraivarit nyt vaan tulee kun tulee. On tullut sinullekkin. Kysyppä äidiltäsi vaikka.
Kolmevuotias on jo sen ikäinen, että hänellä on (tai ainakin pitäisi olla) tilannetajua ja käyttäytymisen perusasiat hallussa.
Ei kolmevuotiaani edes kehtaisi järjestää jotain vauvakohtausta ravintolassa tai muutenkaan tilanteessa, jossa on vieraita ihmisiä. Mutta näin me eri tavoin kai sitten kasvatetaan?
Sulle ihan ok?
"sinullekkin ja kysyppä" kertoo tietysti paljon sivistystasosta ja näin ollen kasvatustaidoistakin.
Toi viimeinen lause pilas koko kommentin. Näin sitä näpäytellään, huoh.
Korreloi vahvasti yleiseen ymmärrykseen. Nämä "kysyppä" -ihmiset ovat kirjoitustaidottomia ja tuskin käyneet edes peruskoulua säällisin arvosanoin.
Sorry, mutta tämä on totuus. Dysleksian erottaa ihan muista tekijöistä tekstissä, jos vedotaan mahdolliseen lukihäiriöön.
Kuittailu ja näpäyttely nyt eivät varsinaisesti kieli korkeasta sivistystasosta ja kasvatusmenetelmänäkin huomattavan kyseenalainen. Mutta joo..
Tuntematta tapausta, kyllä todellakin on sympatia perheen puolella. Mikään ei ole inhottavampaa kuin yrittää saada uhmaava lapsi rauhoittumaan, hävettää jo muutenkin niin vietävästi ja sitten vielä tullaan kommentoimaan. Toki tässä on kaksi tarinaa, missä ravintoloitsija ja perhe kertovat aika eri tyyppisesti, mutta totuus lienee jossain siellä välimaastossa.
Aivan oikein tehty ravintolalta! Tuonne täytyykin mennä syömään seuraavalla Hesan-reissulla.
Olisipa Suomessa täysin lapsivapaita ravintoloita, jotka ilmoittaisivat asian isolla kyltillä ovessa! Alaikäraja voisi olla vaikkapa 16. Kävisin tällaisessa ravintolassa useammankin kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla lapsivapaita ravintoloita? onhan jo lapsivapaita hotellejakin.
Käytöstavattomat lapset aterioisi omissa rafloissaan, jossa saisivat huuta ja riehua sydämensä kyllyydestä vanhemien ylpeänä katsellessa riehuvaa jälkikasvuaan jota tietenkään ei voi kieltää mistään, ettei se vaan saa traumoja.
Kolmevuotias nyt on vielä sen ikäinen ettei siihen väsyitkuun tai uhmakohtaukseen mitkään kasvatukset ja kiellot auta. Ne itkupotkuraivarit nyt vaan tulee kun tulee. On tullut sinullekkin. Kysyppä äidiltäsi vaikka.
Kolmevuotias on jo sen ikäinen, että hänellä on (tai ainakin pitäisi olla) tilannetajua ja käyttäytymisen perusasiat hallussa.
Ei kolmevuotiaani edes kehtaisi järjestää jotain vauvakohtausta ravintolassa tai muutenkaan tilanteessa, jossa on vieraita ihmisiä. Mutta näin me eri tavoin kai sitten kasvatetaan?
Sulle ihan ok?
"sinullekkin ja kysyppä" kertoo tietysti paljon sivistystasosta ja näin ollen kasvatustaidoistakin.
Varmaan pääosin, muuta kyllä meidän 3-vuotiaalla iskee välillä kiukku sopimattomissa paikoissa. Ei ne nyt hyvänen aika sentään mitään miniaikuisia ole. Kasvatuksella on myös hyvin vähän osaa tähän, lapsen temperamentti aika pitkälle määrää kuinka hän vaikka reagoi väsymykseen, nälkään jne.
Olennaista on silloin yrittää hoitaa se tilanne niin hyvin kuin voi. Jos ollaan juuri lähdössä muutenkin, antaa vaikka hetken huutaa, jos taas tarkoitus on vielä pitkään olla pöydässä, käydään rauhoittumassa vaikka ulkona tai jotain.
Niinpä. Ihmiset, jotka meuhkaavat kasvattamisesta, ovat niitä, joiden lapsilla on sopeutuva temperamentti. Itselläkin kaksi rauhallista lasta, eipä heitä ole edes tarvinnut kasvattaa vaan osaavat mallista mukautua eri tilanteisiin. Vaan tulipa kolmas, joka reagoi kaikkeen isosti. Eikä enää tee yhtään mieli päteä kasvattamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on kummallista että vanhemmista on melkein tullut pyhempiä kuin lapsista itsestään. Heidän kasvatustaan ei voi kritisoida ja jos lapsi reagoi asioihin huonosti, kyseessä on huonoksi syntynyt lapsi ja koetaan loukkauksena jos sanotaan suoraan että lapsessa ei ole mitään vikaa vaan kaikki syy löytyy sataprosenttisesti huonoista vanhemmista.
Siksi olenkin vähän sitä mieltä että lasten hankkiminen tarvitsisi ihan oman korttinsa jonka edellytyksenä on käydä parit kasvatuskurssit.
Ei ole totta. Juuri tämänkaltaisen ajattelun uhriksi joutui oma lapseni. Kaikkialla muualla on "vikaa" paitsi lapsessa. Oikeasti vika oli yhteiskunnassa ylipäätään, ja siinä että apua ei saatu vaikka kaikkemme yritettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla lapsivapaita ravintoloita? onhan jo lapsivapaita hotellejakin.
Käytöstavattomat lapset aterioisi omissa rafloissaan, jossa saisivat huuta ja riehua sydämensä kyllyydestä vanhemien ylpeänä katsellessa riehuvaa jälkikasvuaan jota tietenkään ei voi kieltää mistään, ettei se vaan saa traumoja.
Kolmevuotias nyt on vielä sen ikäinen ettei siihen väsyitkuun tai uhmakohtaukseen mitkään kasvatukset ja kiellot auta. Ne itkupotkuraivarit nyt vaan tulee kun tulee. On tullut sinullekkin. Kysyppä äidiltäsi vaikka.
Kolmevuotias on jo sen ikäinen, että hänellä on (tai ainakin pitäisi olla) tilannetajua ja käyttäytymisen perusasiat hallussa.
Ei kolmevuotiaani edes kehtaisi järjestää jotain vauvakohtausta ravintolassa tai muutenkaan tilanteessa, jossa on vieraita ihmisiä. Mutta näin me eri tavoin kai sitten kasvatetaan?
Sulle ihan ok?
"sinullekkin ja kysyppä" kertoo tietysti paljon sivistystasosta ja näin ollen kasvatustaidoistakin.
Varmaan pääosin, muuta kyllä meidän 3-vuotiaalla iskee välillä kiukku sopimattomissa paikoissa. Ei ne nyt hyvänen aika sentään mitään miniaikuisia ole. Kasvatuksella on myös hyvin vähän osaa tähän, lapsen temperamentti aika pitkälle määrää kuinka hän vaikka reagoi väsymykseen, nälkään jne.
Olennaista on silloin yrittää hoitaa se tilanne niin hyvin kuin voi. Jos ollaan juuri lähdössä muutenkin, antaa vaikka hetken huutaa, jos taas tarkoitus on vielä pitkään olla pöydässä, käydään rauhoittumassa vaikka ulkona tai jotain.
Ei - teidän ei tule antaa kakaranne huutaa ravintolassa YHTÄÄN vaikka olisitte juuri lähdössä. Muut asiakkaat ovat maksaneet ateriastaan ja rauhallisesta tunnelmasta, eivät kakarasi mölyämisestä.
Omieni kanssa reissattiin paljon kun he olivat pieniä ja tietysti myös syötiin erilaisissa ruokapaikoissa. Muutaman kerran vuoroteltiin aterioinnissa pienimmän levottomuuden kanssa eikä niin mitään traumaa tullut tästä järjestelystä.
Ruokarauha on kiva itselle ja ulkopuolisille-vai?
Nykyvanhemmat on kyllä ihan perseestä! Joka paikassa pitäisi vaan hyväksyä kakaroiden meuhkaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on kummallista että vanhemmista on melkein tullut pyhempiä kuin lapsista itsestään. Heidän kasvatustaan ei voi kritisoida ja jos lapsi reagoi asioihin huonosti, kyseessä on huonoksi syntynyt lapsi ja koetaan loukkauksena jos sanotaan suoraan että lapsessa ei ole mitään vikaa vaan kaikki syy löytyy sataprosenttisesti huonoista vanhemmista.
Siksi olenkin vähän sitä mieltä että lasten hankkiminen tarvitsisi ihan oman korttinsa jonka edellytyksenä on käydä parit kasvatuskurssit.
Ei ole totta. Juuri tämänkaltaisen ajattelun uhriksi joutui oma lapseni. Kaikkialla muualla on "vikaa" paitsi lapsessa. Oikeasti vika oli yhteiskunnassa ylipäätään, ja siinä että apua ei saatu vaikka kaikkemme yritettiin.
Sinun lapsessasihan se vika on 100% jos se huutaa eikä osaa käyttäytyä +plus kasvatuksen puute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla lapsivapaita ravintoloita? onhan jo lapsivapaita hotellejakin.
Käytöstavattomat lapset aterioisi omissa rafloissaan, jossa saisivat huuta ja riehua sydämensä kyllyydestä vanhemien ylpeänä katsellessa riehuvaa jälkikasvuaan jota tietenkään ei voi kieltää mistään, ettei se vaan saa traumoja.
Kolmevuotias nyt on vielä sen ikäinen ettei siihen väsyitkuun tai uhmakohtaukseen mitkään kasvatukset ja kiellot auta. Ne itkupotkuraivarit nyt vaan tulee kun tulee. On tullut sinullekkin. Kysyppä äidiltäsi vaikka.
Kolmevuotias on jo sen ikäinen, että hänellä on (tai ainakin pitäisi olla) tilannetajua ja käyttäytymisen perusasiat hallussa.
Ei kolmevuotiaani edes kehtaisi järjestää jotain vauvakohtausta ravintolassa tai muutenkaan tilanteessa, jossa on vieraita ihmisiä. Mutta näin me eri tavoin kai sitten kasvatetaan?
Sulle ihan ok?
"sinullekkin ja kysyppä" kertoo tietysti paljon sivistystasosta ja näin ollen kasvatustaidoistakin.
Varmaan pääosin, muuta kyllä meidän 3-vuotiaalla iskee välillä kiukku sopimattomissa paikoissa. Ei ne nyt hyvänen aika sentään mitään miniaikuisia ole. Kasvatuksella on myös hyvin vähän osaa tähän, lapsen temperamentti aika pitkälle määrää kuinka hän vaikka reagoi väsymykseen, nälkään jne.
Olennaista on silloin yrittää hoitaa se tilanne niin hyvin kuin voi. Jos ollaan juuri lähdössä muutenkin, antaa vaikka hetken huutaa, jos taas tarkoitus on vielä pitkään olla pöydässä, käydään rauhoittumassa vaikka ulkona tai jotain.
Ei - teidän ei tule antaa kakaranne huutaa ravintolassa YHTÄÄN vaikka olisitte juuri lähdössä. Muut asiakkaat ovat maksaneet ateriastaan ja rauhallisesta tunnelmasta, eivät kakarasi mölyämisestä.
Okei, pitää varmaan juosta ulos maksamatta sitten. Kiitos hei vinkistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla lapsivapaita ravintoloita? onhan jo lapsivapaita hotellejakin.
Käytöstavattomat lapset aterioisi omissa rafloissaan, jossa saisivat huuta ja riehua sydämensä kyllyydestä vanhemien ylpeänä katsellessa riehuvaa jälkikasvuaan jota tietenkään ei voi kieltää mistään, ettei se vaan saa traumoja.
Kolmevuotias nyt on vielä sen ikäinen ettei siihen väsyitkuun tai uhmakohtaukseen mitkään kasvatukset ja kiellot auta. Ne itkupotkuraivarit nyt vaan tulee kun tulee. On tullut sinullekkin. Kysyppä äidiltäsi vaikka.
Kolmevuotias on jo sen ikäinen, että hänellä on (tai ainakin pitäisi olla) tilannetajua ja käyttäytymisen perusasiat hallussa.
Ei kolmevuotiaani edes kehtaisi järjestää jotain vauvakohtausta ravintolassa tai muutenkaan tilanteessa, jossa on vieraita ihmisiä. Mutta näin me eri tavoin kai sitten kasvatetaan?
Sulle ihan ok?
"sinullekkin ja kysyppä" kertoo tietysti paljon sivistystasosta ja näin ollen kasvatustaidoistakin.
Toi viimeinen lause pilas koko kommentin. Näin sitä näpäytellään, huoh.
Ihan aiheesta. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata tuon verran äidinkieltään kirjoittaa oikein. Nuo asiat opetettiin ekalla luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla lapsivapaita ravintoloita? onhan jo lapsivapaita hotellejakin.
Käytöstavattomat lapset aterioisi omissa rafloissaan, jossa saisivat huuta ja riehua sydämensä kyllyydestä vanhemien ylpeänä katsellessa riehuvaa jälkikasvuaan jota tietenkään ei voi kieltää mistään, ettei se vaan saa traumoja.
Kolmevuotias nyt on vielä sen ikäinen ettei siihen väsyitkuun tai uhmakohtaukseen mitkään kasvatukset ja kiellot auta. Ne itkupotkuraivarit nyt vaan tulee kun tulee. On tullut sinullekkin. Kysyppä äidiltäsi vaikka.
Kolmevuotias on jo sen ikäinen, että hänellä on (tai ainakin pitäisi olla) tilannetajua ja käyttäytymisen perusasiat hallussa.
Ei kolmevuotiaani edes kehtaisi järjestää jotain vauvakohtausta ravintolassa tai muutenkaan tilanteessa, jossa on vieraita ihmisiä. Mutta näin me eri tavoin kai sitten kasvatetaan?
Sulle ihan ok?
"sinullekkin ja kysyppä" kertoo tietysti paljon sivistystasosta ja näin ollen kasvatustaidoistakin.
Varmaan pääosin, muuta kyllä meidän 3-vuotiaalla iskee välillä kiukku sopimattomissa paikoissa. Ei ne nyt hyvänen aika sentään mitään miniaikuisia ole. Kasvatuksella on myös hyvin vähän osaa tähän, lapsen temperamentti aika pitkälle määrää kuinka hän vaikka reagoi väsymykseen, nälkään jne.
Olennaista on silloin yrittää hoitaa se tilanne niin hyvin kuin voi. Jos ollaan juuri lähdössä muutenkin, antaa vaikka hetken huutaa, jos taas tarkoitus on vielä pitkään olla pöydässä, käydään rauhoittumassa vaikka ulkona tai jotain.
Ei - teidän ei tule antaa kakaranne huutaa ravintolassa YHTÄÄN vaikka olisitte juuri lähdössä. Muut asiakkaat ovat maksaneet ateriastaan ja rauhallisesta tunnelmasta, eivät kakarasi mölyämisestä.
Okei, pitää varmaan juosta ulos maksamatta sitten. Kiitos hei vinkistä.
Ei. Et tuo sitä kakaraasi ravintolaan jos se ei osaa käyttäytyä. Jos se alkaa huutaa, toinen vanhempi vie kakaran ulos huutamaan ja toinen maksaa ja häivytte saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko virallinen kanta nyt se, että etnisiä perheitä saa arvostella?
Vai kuvittelevatko perhettä arvostelevat, että kyseessä on kantasuomalainen perhe?Ihan mielenkiintoinen tilanne sinänsä kun kiistan kumpikin osapuoli on etnistä alkuperää 🧐
Virallinen kanta on se, että jos tuot lapsen ihmisten ilmoille etkä osaa häntä käsitellä tai tässä tapauksessa olet kiinnostunut omasta kännykästä, kuin lapsestasi niin opettele käytöstapoja ensin kotona. Virallinen kanta on myös se, että muut ravintolassaolijat (mukaan lukien ravintolan omistajat) saavat puuttua sinun häiritsevään käyttäytymiseen ilman että asiaa tarvitsee sen enempää kaunistella.
Ai, koskevatko säännöt nykyään myös m_tulijoita? Tähän asti kaikki on kuitattu kukttuurieroilla ja yksittäistapauksilla.
No hei, kertokaa nyt täydelliset kasvattajat, miten niitä lapsia kasvatetaan vaikkapa hyvään ravintolakäytökseen, niin ettei koskaan tule mitään ylimääräistä kommellusta tai inahdusta? Jos nyt lähdetään siitä, että kotioloissa osaavat syödä ja olla pöydässä ikätasoisesti.
Veikkaanpa, että montaa vastausta ei tule, ainakaan järkevää. Mutta yrittäkää, ja yllättäkää minut.
Ärsyttää myös tämä "väsymys ja nälkä" -selitys.
Vanhemman tehtävä on huolehtia siitä, että lapsella ei kohtuuttomissa määrin näitä.
Ja jos on, niin silloin ei ainakaan mennä piinaamaan ihmisiä yleisiin tiloihin.
Silloin mennään kotiin syömään ja nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö olla lapsivapaita ravintoloita? onhan jo lapsivapaita hotellejakin.
Käytöstavattomat lapset aterioisi omissa rafloissaan, jossa saisivat huuta ja riehua sydämensä kyllyydestä vanhemien ylpeänä katsellessa riehuvaa jälkikasvuaan jota tietenkään ei voi kieltää mistään, ettei se vaan saa traumoja.
Kolmevuotias nyt on vielä sen ikäinen ettei siihen väsyitkuun tai uhmakohtaukseen mitkään kasvatukset ja kiellot auta. Ne itkupotkuraivarit nyt vaan tulee kun tulee. On tullut sinullekkin. Kysyppä äidiltäsi vaikka.
Kolmevuotias on jo sen ikäinen, että hänellä on (tai ainakin pitäisi olla) tilannetajua ja käyttäytymisen perusasiat hallussa.
Ei kolmevuotiaani edes kehtaisi järjestää jotain vauvakohtausta ravintolassa tai muutenkaan tilanteessa, jossa on vieraita ihmisiä. Mutta näin me eri tavoin kai sitten kasvatetaan?
Sulle ihan ok?
"sinullekkin ja kysyppä" kertoo tietysti paljon sivistystasosta ja näin ollen kasvatustaidoistakin.
Varmaan pääosin, muuta kyllä meidän 3-vuotiaalla iskee välillä kiukku sopimattomissa paikoissa. Ei ne nyt hyvänen aika sentään mitään miniaikuisia ole. Kasvatuksella on myös hyvin vähän osaa tähän, lapsen temperamentti aika pitkälle määrää kuinka hän vaikka reagoi väsymykseen, nälkään jne.
Olennaista on silloin yrittää hoitaa se tilanne niin hyvin kuin voi. Jos ollaan juuri lähdössä muutenkin, antaa vaikka hetken huutaa, jos taas tarkoitus on vielä pitkään olla pöydässä, käydään rauhoittumassa vaikka ulkona tai jotain.
Ei - teidän ei tule antaa kakaranne huutaa ravintolassa YHTÄÄN vaikka olisitte juuri lähdössä. Muut asiakkaat ovat maksaneet ateriastaan ja rauhallisesta tunnelmasta, eivät kakarasi mölyämisestä.
Okei, pitää varmaan juosta ulos maksamatta sitten. Kiitos hei vinkistä.
Ei. Et tuo sitä kakaraasi ravintolaan jos se ei osaa käyttäytyä. Jos se alkaa huutaa, toinen vanhempi vie kakaran ulos huutamaan ja toinen maksaa ja häivytte saman tien.
Ensinnäkin, en ota mitään vastaan ihmiseltä, joka kutsuu lapsia kakaroiksi. Todella alentavaa.
Toiseksi, omilla lapsillani ei ole kahta vanhempaa. Heidän isänsä on kuollut. Mutta varmaan sait hyvän mielen taas tästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Lähi-idässä pitkäänkin asuneena tiedän sikäläisestä lastenkasvatuksesta. (mieheni rauhanturvajoukoissa, lisään, jottei tarvitse selitellä).
Kun lapsi inahtaakin ruokapöydässä, niin lyödään reilusti naamaan.
Ei kovaa välttämättä, mutta vähintäänkin fyysinen kunnon läppäisy.
Kyllähän ne osaavat sitten hiljaa olla, mutta onko tämä väkivaltakulttuuri jotain tavoiteltavaa?
Kuinka moni meistä haluaisi asua vaikkapa Irakissa?
Samankaltaiset kasvatuskeinot ovat käytössä käytännössä joka puolella maailmaa länsimaiden ulkopuolella.
Monikultuurisessa helsingissä esim. lähijunissa näkee tilanteita jossa pikku kersa kyykyttää 100-0 suomalaisia vanhempiaan ja häiritsee tahallaan muita junamatkustajia. Vanhemmat koettavat hädissään neuvotella uhmakasta lastaan käyttäytymään joka ei tietenkään tottele, koska vanhemmilla ei ole auktoriteettia.
Monesti samassa tilanteessa ulkomaalaisen perheen isän pelkkä katse saa kiukuttelevan lapsen tottelemaan ja käyttäytymään ja näin junassa on taas rauha.
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös tämä "väsymys ja nälkä" -selitys.
Vanhemman tehtävä on huolehtia siitä, että lapsella ei kohtuuttomissa määrin näitä.
Ja jos on, niin silloin ei ainakaan mennä piinaamaan ihmisiä yleisiin tiloihin.
Silloin mennään kotiin syömään ja nukkumaan.
Tai ravintolaan syömään...
Vierailija kirjoitti:
Lähi-idässä pitkäänkin asuneena tiedän sikäläisestä lastenkasvatuksesta. (mieheni rauhanturvajoukoissa, lisään, jottei tarvitse selitellä).
Kun lapsi inahtaakin ruokapöydässä, niin lyödään reilusti naamaan.
Ei kovaa välttämättä, mutta vähintäänkin fyysinen kunnon läppäisy.
Kyllähän ne osaavat sitten hiljaa olla, mutta onko tämä väkivaltakulttuuri jotain tavoiteltavaa?
Kuinka moni meistä haluaisi asua vaikkapa Irakissa?
Ihan oikein. Kuri pitää olla pienestä asti, eivät ne muuten opi käyttäytymään. Suomessa kasvatus on ihan lässynläätä ja tulokset näkyvät kaupoissa, kirjastoissa ja kaikkialla julkisissa tiloissa.
Varmaan pääosin, muuta kyllä meidän 3-vuotiaalla iskee välillä kiukku sopimattomissa paikoissa. Ei ne nyt hyvänen aika sentään mitään miniaikuisia ole. Kasvatuksella on myös hyvin vähän osaa tähän, lapsen temperamentti aika pitkälle määrää kuinka hän vaikka reagoi väsymykseen, nälkään jne.
Olennaista on silloin yrittää hoitaa se tilanne niin hyvin kuin voi. Jos ollaan juuri lähdössä muutenkin, antaa vaikka hetken huutaa, jos taas tarkoitus on vielä pitkään olla pöydässä, käydään rauhoittumassa vaikka ulkona tai jotain.