Lapsi huusi ravintolassa, nyt vanhemmat yrittävät tuhota ravintolan somessa

h_ki kirjoitti:

Kyllä minuakin närästäisi, jos paikan isäntä tulisi kertomaan huutavan lapsen hiljentämisestä, joten symppaan tätä Face-äitiä. Kiinalainen suhtautuminen on yleensä perin tyly.

Symppaatko ollenkaan niitä muita asiakkaita joiden täytyi tämän "hyvä keuhkoisen" lapsen huutamista kuunnella ruokailunsa ajan?

Olen itsekin kolmen lapsen äiti, mutta tämä joidenkin äitien asenne, että me ollaan tärkeämpiä kuin muu maailma koska meillä on lapsia-tyyli on todella ärsyttävää. Lapsia saa kun levittää haaransa. Eiköhän esimerkiksi se Jonna Serttilä ole asian todistanut. Myös torakat saavat lapsia. Ja kultakalat. Ei se tarkoita vanhemmuutta.

Nämä rääkyvien lasten vanhemmat jotka ottavat itseensä palautteesta ovat usein niitä joilta ei itseltäkään löydy edes alkeellisimpia käytöstapoja.

h_ki kirjoitti:

No on monta tapaa ravintolankin taholta hoitaa asiaa.

Itselle on käynyt niin, että noin 2 ja 4-vuotiaat rupesivat olemaan vähän levottomia vanhempien ruokailun vielä kestäessä. Tarjoilijatäti tuli, otti pienemmän syliin ja vei molemmat tutustumaan keittiön tai takahuoneen ihmeisiin. Kaikille tuli hyvä mieli. Tämä ei tietenkään tapahtunut Suomessa, vaan Saksassa.

Kyllä minuakin närästäisi, jos paikan isäntä tulisi kertomaan huutavan lapsen hiljentämisestä, joten symppaan tätä Face-äitiä. Kiinalainen suhtautuminen on yleensä perin tyly.

En usko, että lounasaikaan heillä on aikaa viedä lapsia takahuoneisiin ja varmaan siitäkin olisi seuraavaksi soitettu iltalehdelle että "mies vei 3 vuotiaan ravintolan takahuoneeseen". Luitko edes HS artikkelia kunnolla? Ensiksikään tämä Face-äiti ei ollut edes itse paikalla ja monet, jotka olivat syömässä samaan aikaan tuolla ravintolassa sanovat samaa, että isä ei tehnyt asian eteen mitään vaan näpräsi kännykkäänsä. Jos olisi sen sijaan koittanut saada lasta rauhoittumaan, ei olisi ravintolanpitäjä joutunut puuttumaan tähän.

Harmi kun en asu pk-seudulla, olisin mielelläni mennyt syömään tuohon ravintolaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä ihmisiä joiden motto on "Eihän se kolmevuotias osaa vielä käyttäytyä".

Eihän se tietenkään osaa käyttäytyä ellei kotona ole opetettu käytöstapoja. En ymmärrä miksi täällä tämä yksi jankkaa että kertokaa te sitten miten itse saatte sen kolmivuotiaan rauhoittumaan? 

Minä olen lähes saanut omat kolmivuotiaani rauhoittumaan sillä, että olen mennyt lapsen tasolle, ottanut katsekontaktin lapseen, selittänyt miksi lapsen käytös ei ole sopivaa ja jos on paha mieli niin pitää sanoa miksi eikä huutaa. Mutta tämä ei tietenkään toimi jos lapsi on saanut aiemminkin kasvaa kuin pellossa.

Kun olen pysynyt itse rauhallisena ja antanut kertoa pahan mielen aiheuttajan niin lapsetkin ovat rauhoittuneet hyvinkin nopeasti.

Tärkeintä on kuitenkin opettaa lapselle ettei rääkymällä ja kiukuttelemalla saa sitä mitä haluaa vaan päinvastoin. Ja tästä ei anneta periksi. Todella useasti vanhemmat ostavat sille kiukuttelevalle lapselle sen karkki-pussin kaupassa, jotta tämä ei järjestäisi kohtausta. Lapset eivät ole idiootteja, he oppivat tuollaisesta nopeasti että tuolla tavalla saavat mitä haluavat.

Toinen juttu on tämä väsymys-kiukku. Miksi viedä väsynyt lapsi ravintolaan? Vanhemman tarpeet tärkeämpiä kuin sen oman lapsen?

Ymmärrän että joskus on pakko-tilanteita, kuten joskus lasten kanssa on, mutta lähteä sen jälkeen tekemään some-h* oraus-postauksia kun huomauttaa huutavasta lapsesta? Varsinkin kun kännykkää räpläävä isi oli omien sanojensa mukaan muutenkin jo poistumassa. Eli olivat ilmeisesti kerenneet jo ruokailemaan.

Vastuullinen vanhempi ajattelisi että tämä nyt meni vähän päin helkkaria, mutta ei syyttäisi raflaa siitä että kirkuvaa kersaa ei otettu ilolla vastaan vaan ottaisi opikseen ja siirtyisi eteenpäin. Nämä "Ei se ainakaan mun vika ole"-vanhemmat ovat yhteiskunnan syöpä.

Samaa mieltä kasvattamisesta ja siitä, että vanhemman mokatessa on pelkästään typerää syyttää ravintolaa. Mutta alapeukutin tuota ylimielistä ja lapsellista pätemistä oman lapsen helpolla rauhoittumisella. Kolmevuotiaita on erilaisilla tempperamenteilla ja valmiudet itsesäätelyyn kehittyy eri tahtia. On täysin normaalia, ettei uhmakiukku aina taltu puheella, eikä se tarkoita että lapsessa tai kasvatuksessa olisi vikaa. Tämä ei toki missään tapauksessa tarkoita sitä ettei lasta pitäisi kasvattaa, päin vastoin. Ja pitkittynyt itkupotkuraivari pitää hoitaa kantamalla lapsi pois tilanteesta eikä näpräämällä kännykkää. Mutta aina se kasvatustyö ei ole vielä kolmevuotiaalla valmis, ja se on ihan ok. Sinä et ole millään tavoin parempi kuin se äiti joka joutuu sen riehuvan uhmiksen kantamaan huutavana autoon, kun se silmiin tuijottelu ja järkipuhe ei tähän lapseen tällä kertaa tehonnutkaan.

Jos ravintola ei olisi noin kaukana syrjäkylillä, kävisin välittömästi syömässä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä ihmisiä joiden motto on "Eihän se kolmevuotias osaa vielä käyttäytyä".

Eihän se tietenkään osaa käyttäytyä ellei kotona ole opetettu käytöstapoja. En ymmärrä miksi täällä tämä yksi jankkaa että kertokaa te sitten miten itse saatte sen kolmivuotiaan rauhoittumaan? 

Minä olen lähes saanut omat kolmivuotiaani rauhoittumaan sillä, että olen mennyt lapsen tasolle, ottanut katsekontaktin lapseen, selittänyt miksi lapsen käytös ei ole sopivaa ja jos on paha mieli niin pitää sanoa miksi eikä huutaa. Mutta tämä ei tietenkään toimi jos lapsi on saanut aiemminkin kasvaa kuin pellossa.

Kun olen pysynyt itse rauhallisena ja antanut kertoa pahan mielen aiheuttajan niin lapsetkin ovat rauhoittuneet hyvinkin nopeasti.

Tärkeintä on kuitenkin opettaa lapselle ettei rääkymällä ja kiukuttelemalla saa sitä mitä haluaa vaan päinvastoin. Ja tästä ei anneta periksi. Todella useasti vanhemmat ostavat sille kiukuttelevalle lapselle sen karkki-pussin kaupassa, jotta tämä ei järjestäisi kohtausta. Lapset eivät ole idiootteja, he oppivat tuollaisesta nopeasti että tuolla tavalla saavat mitä haluavat.

Toinen juttu on tämä väsymys-kiukku. Miksi viedä väsynyt lapsi ravintolaan? Vanhemman tarpeet tärkeämpiä kuin sen oman lapsen?

Ymmärrän että joskus on pakko-tilanteita, kuten joskus lasten kanssa on, mutta lähteä sen jälkeen tekemään some-h* oraus-postauksia kun huomauttaa huutavasta lapsesta? Varsinkin kun kännykkää räpläävä isi oli omien sanojensa mukaan muutenkin jo poistumassa. Eli olivat ilmeisesti kerenneet jo ruokailemaan.

Vastuullinen vanhempi ajattelisi että tämä nyt meni vähän päin helkkaria, mutta ei syyttäisi raflaa siitä että kirkuvaa kersaa ei otettu ilolla vastaan vaan ottaisi opikseen ja siirtyisi eteenpäin. Nämä "Ei se ainakaan mun vika ole"-vanhemmat ovat yhteiskunnan syöpä.

Samaa mieltä kasvattamisesta ja siitä, että vanhemman mokatessa on pelkästään typerää syyttää ravintolaa. Mutta alapeukutin tuota ylimielistä ja lapsellista pätemistä oman lapsen helpolla rauhoittumisella. Kolmevuotiaita on erilaisilla tempperamenteilla ja valmiudet itsesäätelyyn kehittyy eri tahtia. On täysin normaalia, ettei uhmakiukku aina taltu puheella, eikä se tarkoita että lapsessa tai kasvatuksessa olisi vikaa. Tämä ei toki missään tapauksessa tarkoita sitä ettei lasta pitäisi kasvattaa, päin vastoin. Ja pitkittynyt itkupotkuraivari pitää hoitaa kantamalla lapsi pois tilanteesta eikä näpräämällä kännykkää. Mutta aina se kasvatustyö ei ole vielä kolmevuotiaalla valmis, ja se on ihan ok. Sinä et ole millään tavoin parempi kuin se äiti joka joutuu sen riehuvan uhmiksen kantamaan huutavana autoon, kun se silmiin tuijottelu ja järkipuhe ei tähän lapseen tällä kertaa tehonnutkaan.

Ihan samanlaisella ylimielisellä ja lapsellisella pätemisellä sinä yrität minua "kouluttaa".

Minä vain sanoin mikä meillä on toiminut neljän oman ja yhden 2-vuotiaana meille tulleen sijoituslapsen kanssa. 

Jokasella vanhemmalla on carte blanche. Se on sitten itsestä kiinni mitä sillä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä ihmisiä joiden motto on "Eihän se kolmevuotias osaa vielä käyttäytyä".

Eihän se tietenkään osaa käyttäytyä ellei kotona ole opetettu käytöstapoja. En ymmärrä miksi täällä tämä yksi jankkaa että kertokaa te sitten miten itse saatte sen kolmivuotiaan rauhoittumaan? 

Minä olen lähes saanut omat kolmivuotiaani rauhoittumaan sillä, että olen mennyt lapsen tasolle, ottanut katsekontaktin lapseen, selittänyt miksi lapsen käytös ei ole sopivaa ja jos on paha mieli niin pitää sanoa miksi eikä huutaa. Mutta tämä ei tietenkään toimi jos lapsi on saanut aiemminkin kasvaa kuin pellossa.

Kun olen pysynyt itse rauhallisena ja antanut kertoa pahan mielen aiheuttajan niin lapsetkin ovat rauhoittuneet hyvinkin nopeasti.

Tärkeintä on kuitenkin opettaa lapselle ettei rääkymällä ja kiukuttelemalla saa sitä mitä haluaa vaan päinvastoin. Ja tästä ei anneta periksi. Todella useasti vanhemmat ostavat sille kiukuttelevalle lapselle sen karkki-pussin kaupassa, jotta tämä ei järjestäisi kohtausta. Lapset eivät ole idiootteja, he oppivat tuollaisesta nopeasti että tuolla tavalla saavat mitä haluavat.

Toinen juttu on tämä väsymys-kiukku. Miksi viedä väsynyt lapsi ravintolaan? Vanhemman tarpeet tärkeämpiä kuin sen oman lapsen?

Ymmärrän että joskus on pakko-tilanteita, kuten joskus lasten kanssa on, mutta lähteä sen jälkeen tekemään some-h* oraus-postauksia kun huomauttaa huutavasta lapsesta? Varsinkin kun kännykkää räpläävä isi oli omien sanojensa mukaan muutenkin jo poistumassa. Eli olivat ilmeisesti kerenneet jo ruokailemaan.

Vastuullinen vanhempi ajattelisi että tämä nyt meni vähän päin helkkaria, mutta ei syyttäisi raflaa siitä että kirkuvaa kersaa ei otettu ilolla vastaan vaan ottaisi opikseen ja siirtyisi eteenpäin. Nämä "Ei se ainakaan mun vika ole"-vanhemmat ovat yhteiskunnan syöpä.

Samaa mieltä kasvattamisesta ja siitä, että vanhemman mokatessa on pelkästään typerää syyttää ravintolaa. Mutta alapeukutin tuota ylimielistä ja lapsellista pätemistä oman lapsen helpolla rauhoittumisella. Kolmevuotiaita on erilaisilla tempperamenteilla ja valmiudet itsesäätelyyn kehittyy eri tahtia. On täysin normaalia, ettei uhmakiukku aina taltu puheella, eikä se tarkoita että lapsessa tai kasvatuksessa olisi vikaa. Tämä ei toki missään tapauksessa tarkoita sitä ettei lasta pitäisi kasvattaa, päin vastoin. Ja pitkittynyt itkupotkuraivari pitää hoitaa kantamalla lapsi pois tilanteesta eikä näpräämällä kännykkää. Mutta aina se kasvatustyö ei ole vielä kolmevuotiaalla valmis, ja se on ihan ok. Sinä et ole millään tavoin parempi kuin se äiti joka joutuu sen riehuvan uhmiksen kantamaan huutavana autoon, kun se silmiin tuijottelu ja järkipuhe ei tähän lapseen tällä kertaa tehonnutkaan.

Ihan samanlaisella ylimielisellä ja lapsellisella pätemisellä sinä yrität minua "kouluttaa".

Minä vain sanoin mikä meillä on toiminut neljän oman ja yhden 2-vuotiaana meille tulleen sijoituslapsen kanssa. 

Jokasella vanhemmalla on carte blanche. Se on sitten itsestä kiinni mitä sillä tekee.

Luuletko olevasi jotenkin parempi ku käytät sivistyssanoja?

Törkeetä, että yritetään tuhota toisten työ ja elinkeino!

Itsekään en siedä meluavia lapsia ravintolassa, hyvä että siihen puututtiin! Inhottavia tollaset vanhemmat jotka ei tajua että heidän lapsensa itku oikeesti häiritsee muita!!!

Boigottiin koko paskka perhe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen näitä ihmisiä joiden motto on "Eihän se kolmevuotias osaa vielä käyttäytyä".

Eihän se tietenkään osaa käyttäytyä ellei kotona ole opetettu käytöstapoja. En ymmärrä miksi täällä tämä yksi jankkaa että kertokaa te sitten miten itse saatte sen kolmivuotiaan rauhoittumaan? 

Minä olen lähes saanut omat kolmivuotiaani rauhoittumaan sillä, että olen mennyt lapsen tasolle, ottanut katsekontaktin lapseen, selittänyt miksi lapsen käytös ei ole sopivaa ja jos on paha mieli niin pitää sanoa miksi eikä huutaa. Mutta tämä ei tietenkään toimi jos lapsi on saanut aiemminkin kasvaa kuin pellossa.

Kun olen pysynyt itse rauhallisena ja antanut kertoa pahan mielen aiheuttajan niin lapsetkin ovat rauhoittuneet hyvinkin nopeasti.

Tärkeintä on kuitenkin opettaa lapselle ettei rääkymällä ja kiukuttelemalla saa sitä mitä haluaa vaan päinvastoin. Ja tästä ei anneta periksi. Todella useasti vanhemmat ostavat sille kiukuttelevalle lapselle sen karkki-pussin kaupassa, jotta tämä ei järjestäisi kohtausta. Lapset eivät ole idiootteja, he oppivat tuollaisesta nopeasti että tuolla tavalla saavat mitä haluavat.

Toinen juttu on tämä väsymys-kiukku. Miksi viedä väsynyt lapsi ravintolaan? Vanhemman tarpeet tärkeämpiä kuin sen oman lapsen?

Ymmärrän että joskus on pakko-tilanteita, kuten joskus lasten kanssa on, mutta lähteä sen jälkeen tekemään some-h* oraus-postauksia kun huomauttaa huutavasta lapsesta? Varsinkin kun kännykkää räpläävä isi oli omien sanojensa mukaan muutenkin jo poistumassa. Eli olivat ilmeisesti kerenneet jo ruokailemaan.

Vastuullinen vanhempi ajattelisi että tämä nyt meni vähän päin helkkaria, mutta ei syyttäisi raflaa siitä että kirkuvaa kersaa ei otettu ilolla vastaan vaan ottaisi opikseen ja siirtyisi eteenpäin. Nämä "Ei se ainakaan mun vika ole"-vanhemmat ovat yhteiskunnan syöpä.

Samaa mieltä kasvattamisesta ja siitä, että vanhemman mokatessa on pelkästään typerää syyttää ravintolaa. Mutta alapeukutin tuota ylimielistä ja lapsellista pätemistä oman lapsen helpolla rauhoittumisella. Kolmevuotiaita on erilaisilla tempperamenteilla ja valmiudet itsesäätelyyn kehittyy eri tahtia. On täysin normaalia, ettei uhmakiukku aina taltu puheella, eikä se tarkoita että lapsessa tai kasvatuksessa olisi vikaa. Tämä ei toki missään tapauksessa tarkoita sitä ettei lasta pitäisi kasvattaa, päin vastoin. Ja pitkittynyt itkupotkuraivari pitää hoitaa kantamalla lapsi pois tilanteesta eikä näpräämällä kännykkää. Mutta aina se kasvatustyö ei ole vielä kolmevuotiaalla valmis, ja se on ihan ok. Sinä et ole millään tavoin parempi kuin se äiti joka joutuu sen riehuvan uhmiksen kantamaan huutavana autoon, kun se silmiin tuijottelu ja järkipuhe ei tähän lapseen tällä kertaa tehonnutkaan.

Ihan samanlaisella ylimielisellä ja lapsellisella pätemisellä sinä yrität minua "kouluttaa".

Minä vain sanoin mikä meillä on toiminut neljän oman ja yhden 2-vuotiaana meille tulleen sijoituslapsen kanssa. 

Jokasella vanhemmalla on carte blanche. Se on sitten itsestä kiinni mitä sillä tekee.

Luuletko olevasi jotenkin parempi ku käytät sivistyssanoja?

En ole tuo, kenelle kommentoit, mutta annoit kyllä tällä kommentilla päivän naurut tänne :D tässä kommentissa kyllä tiivistyy kaikki, mikä tyhmässä ihmisessä on vialla. En kehtaisi nousta aamulla sängystä, jos olisin sinä, toivottavasti et ole mennyt lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmevuotias mukaan ravintolaan, kuten muuallakin Euroopassa. Jos ei ole nätisti, ulos rauhoittumaan kunnes onnistuu. Kummasti Välimeren maissa onnistuu. Tarjoilijat ja muut kohtelevat lapsia tosi kivasti siellä.

Suomessa lasta ei saa viedä ulos rauhoittumaan, lapselle, tai tosi asiassa sen vanhemmalle tulee paha mieli. Olen ollut useassa tilaisuudessa, pahin oli hautajaiset joissa papin puheesta ei saanut mitään selvää häiritsevän lapsen vuoksi, kaikkien huomio keskittyi tilaisuuden ajan tähän lapsirukkaan eikä ajatukset vanhempia kohtaan varmaan kovinkaan myötätuntoisia olleet. Vainaja jäi sivuseikaksi. Itsekästä toimintaa.

Onpa outoa. Aina kun olen ollut kirkossa, jossa on myös lapsia, mahdollinen itku tai muu mökä on heti huomioitu, niin että vanhempi tai joku muu on hyssytellyt kirkon takaosassa. Joskus on myös ovi käynyt hiljaa, ja tovin päästä uudestaan, kun rauhoittunut lapsi saattajineen on palannut.

Jaa, minä taas istuin kerran höpöttävän lapsen edessä kirkossa, puoket ajadta höpötti, taukoamatta, kunnes äiti vei lapsen ulos. Ja mikä ihme se on ettei tänä päivänä osata kuiskia, häiritsisi vähemmän.

Minä taas olen istunut kirkossa taukoamatta höpöttävän pikkuipanan edessä. Puoli tuntia sai pulista kunnes äiti vei lapsen pois, miksi eivät edes opettele kuiskimaan. Mitä se vanhempi tai lapsikaan saa tuosta irti, höpöttäisivät pihalla.

Biang on Stockalla ja toinen City-Centerissä. Tasokkaampaa kiinalaista kuin kaupungin muissa kinkeissä, ja siksi hyvin suosittu. Kovin on ahdasta välillä, ja jonoa pöytiin. Ihmettelen miten joku perhe sinne jaksaa tunkea.  

Ruma lattanaama se Michelle. Ruma myös sisältä.

Möm möm möö