Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos "kihloistakin on ollut puhetta", eikö se ole kosinta ja he ovat jo kihloissa?
Käsitteet kunniaan
21.08.2019 |
Miten kihloista voi olla puhetta? Siis kosinnasta? Puhuvatko he, että mitäs jos kosisin sinua... tai sinä minua... Siis näinkö kihloista on puhetta?
Kommentit (34)
No ei kai kihloissa nyt sentään tietämättään voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini sopi poikaystävänsä kanssa, että he menevät kihloihin uv:na :D
Me menimme kihloihin saatesanoilla ”menetkö naimisiin kanssani?”
Sormukset ostettiin seuraavana päivänä, ja kaiverrettiin tuo kosintapäivämäärä.
Minä innokkaana aloin suunnitella häitä, mistä mies sitten panikoi. Häitä tuskin tulee.
Nyt on sormus sormessa, mutta en silti ole kihloissa. Voi se mennä näinkin päin! :D
Vierailija kirjoitti:
Narsistiexän kanssa oli puhetta kihloista. Aina petettyään kiskoi minut kädestä pitäen sormuskaupan eteen ja puheli "kyllä sinut vielä tulevaisuudessa kihlaan".
Ei oltu kihloissa. Jätkä vaan petti, jätti ja taloudellisesti hyväksikäytti. Onneksi nykyinen mies kunnollinen ja kihloissa ollaan, kysyi "mennäänkö kihloihin?" ja siitä saakka kihloissa oltu. Jääpäivää ei vielä lyöty lukkoon eikä kiire. Hyvä näinkin
Hei mulla on ihan samanlainen kokemus! Eksä sai lopulta ihan diagnoosin persoonallisuushäiriöstä, eli nyt ei ole kyseessä mikään katkeroitunut haukkuminen. Mutta siis, eksä oli hyvin narsistinen, ja aina lepyttelyvaiheen ollessa päällä oli nimenomaan puhetta kihlauksesta. Teki suuren numeron siitä, miten aikoo tulevaisuudessa kosia ja olisi halunnut, että minä olisin jo valmiiksi selaillut sormuksia että millaisen haluan "sitten joskus".
Ylpeys ja ennakkoluulo- romaanissa Herra Bingley kosi Janea, joka tuli huoneesta punehtuvin poskin ja riensi makuuhuoneeseensa, Lizzy perässä kysyen jännittyneenä, 'oletteko kihloissa?!'
Niin suoraviivaista se on aina ollut, kunnes tulivat nämä parikytvuotiset kihloissaolot, kihlaliitot sun muut höpönhöpöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksella ei NYKYÄÄN ole mitään juridista merkitystä. Edesmennyt mäkihyppääjäkin taisi olla yhden kanssa naimisissa ja samaan aikaan toisen kanssa kihloissa.
Paitsi että se edelleen määritellään ihan Suomen laissa. Kihlaus on sopimus naimisiin menosta. Toki voi sopia, että eron astuttua voimaan mennään naimisiin.
Monille kihlat on sinänsä jo tavoiteltava asia ja mennään kihloihin, vaikkei olla aikeissa mennä naimisiin. Sitten ollaan kymmenen vuotta kihloissa ja erotaan. Mun mielestä toi on ihan järjetöntä. Kihloihin mennään silloin, kun päätetään naimisiinmenosta ja häitä aletaan suunnittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö joku tälläkin palstalla miettinyt hääjuhlan tyyppistä prinsessapäivää, kun halusi niin kovasti "häät", mutta avomiehensä ei. Vai oliko hän peräti yksin... en muista, mutta tuntuu, että kaikki on nykyään ihan sekaisin, uutta ja vanhaa sekoitetaan ja tuloksena aikamoinen kaaos. Täälläkin mietittiin nimitystä pareille, jotka haluavat vain kihloihin, muttei naimisiin, kaikenmaailman rakkausliittoja ehdotettiin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme miesystäväni kanssa puhuneet naimisiinmenosta. Hän sanoi, ettei ole varma haluaako hän enää koskaan naimisiin ja minä sanoin, ettei se ole minulle välttämätöntä. Olemmeko nyt siis kihloissa?
Siis, hetkonen, pitää oikein miettiä...
Mies ei halua naimisiin, etkä sinäkään. Kyllä te taidatte kihloissa olla.
Että pitikin ottaa koko aihe puheeksi.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me puhuttiin naimisiinmenosta ”sitten joskus” -asenteella jo ennen kuin tulin raskaaksi, nyt raskausaikana oltiin puhuttu, että olisi juridisesti ajatellen fiksua mennä naimisiin ennen kuin vauva tulee. Tavallaan oltiin siis päätetty mennä naimisiin. Mitään kosintaa ei tapahtunut missään vaiheessa, enkä osaa sanoa milloin ”päätös” tapahtui. Joskus alkuvuodesta mies kysyi, pitäisikö hänen kysyä isältäni suostumusta, ja minä ihastuin ajatukseen, joten alettiin jo suunnitella sormusten ostamista Suomesta sitten kesällä kun ollaan siellä lomalla vanhempieni luona. Näin sitten tapahtuikin, mies kysyi isältäni ja sai myöntävän vastauksen (tietysti), ja se päivämäärä kaiverrettiin sormuksiin jotka ostettiin pari päivää sen jälkeen. Virallinen kihlapäivä on siis 17.7. ja naimisiin mennään 14.9. (Vauvan laskettu aika on 16.10.)
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin naimisiinmenosta ”sitten joskus” -asenteella jo ennen kuin tulin raskaaksi, nyt raskausaikana oltiin puhuttu, että olisi juridisesti ajatellen fiksua mennä naimisiin ennen kuin vauva tulee. Tavallaan oltiin siis päätetty mennä naimisiin. Mitään kosintaa ei tapahtunut missään vaiheessa, enkä osaa sanoa milloin ”päätös” tapahtui. Joskus alkuvuodesta mies kysyi, pitäisikö hänen kysyä isältäni suostumusta, ja minä ihastuin ajatukseen, joten alettiin jo suunnitella sormusten ostamista Suomesta sitten kesällä kun ollaan siellä lomalla vanhempieni luona. Näin sitten tapahtuikin, mies kysyi isältäni ja sai myöntävän vastauksen (tietysti), ja se päivämäärä kaiverrettiin sormuksiin jotka ostettiin pari päivää sen jälkeen. Virallinen kihlapäivä on siis 17.7. ja naimisiin mennään 14.9. (Vauvan laskettu aika on 16.10.)
Onnea! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumatsuikka että saadaan inttämistä aikaan turhanpäiväisistä.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kihloissa nyt sentään tietämättään voi olla.
Kyllä voi, jos ei tiedä kihlauksen määritelmää.
Enemmän ongelmana joillakin on, että luulevat olevansa kihloissa vaikka ei ole yhteistä aikomusta mennä naimisiin.
Alue: Aihe vapaa
Siis, hetkonen, pitää oikein miettiä...
Mies ei halua naimisiin, etkä sinäkään. Kyllä te taidatte kihloissa olla.