Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lapsi ei käy äidillään - väsyn
Itsekäs äitipuoliko?
19.08.2019 |
Olen lapseton äitipuoli. Miehen nyt murrosikäiset kaksi lasta asuivat suhteemme viisi ensimmäistä vuotta viikko-viikko -systeemillä. Kaikki meni hyvin. Oli molemmilla vanhemmilla aikaa lasten kanssa ja aikaa itselle ja parisuhteelle. Vanhemmat asuivat aika lähekkäin.
Yhtäkkiä lasten äiti päätti muuttaa toiseen kaupunkiin, josta hänen miesystävänsä sai töitä. Lasten piti valita, kumman luo he jäävät. Toinen jäi meille ja toinen lähti äitinsä mukaan.
Ajatus oli, että lapset käyvät joka toinen viikonloppu tapaamassa vanhempiaan niin, että toinen heistä matkustaa joka toinen viikonloppu.
Lopputulos on, että lapsi toiselta paikkakunnalta tulee meille aina, kun pitääkin, mutta meillä asuva ei tapaa äitiään. Ei halua mennä. Otti pahasti sen, että äiti lähti eikä jaksa äidin miestä eikä miehen lasta, jolla käytöshäiriöitä.
Aluksi tämä toimi, mutta nyt vuoden jälkeen olen alkanut väsyä. Miehen ex varmistelee orjallisesti, että hän saa miehensä kanssa varmasti yhteisen viikonlopun joka toinen viikonloppu, kun hänen luonaan asuva lapsi tulee meille. Miehen lapsi on samaan aikaan omalla äidillään. Meillä ei ole miehen kanssa yhteistä aikaa, vaan luonamme on aina yksi tai kaksi lasta. Murrosikäisiä, jotka osaavat kaikessa ihanuudessaan myös koetella.
Tiedän, että olen itse osani valinnut, mutta en suoraan sanottuna tiennyt, että omaa tai parisuhdeaikaa ei ole enää ollenkaan. Nyt varmasti sanotte, että eihän sitä ole perheissäkään. Kyllä, mutta tämä diili muuttui aika paljon siitä, mistä lähdettiin eli viikko-viikko.
Lapsen ei ole pakko tavata vanhempaansa eikä häntä siitä saa syyllistää. Lapsi on tärkein.
Pärjään kyllä, mutta voimat ovat välillä aika vähissä. Lapsella, joka asuu meillä on ongelmia: syömishäiriöitä, viiltelyä, ahdistusta, itseltään liikaa vaatimista, masennusta, lääkkeet ja terapiaa. Hän käyttäytyy raskaalla tavalla ja vaatii voimia tukea häntä.
Miten jaksaa sitä, ettei omaa aikaa ole eikä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa? Tunnen oloni väsyneeksi ja että tarvitsisin aikaa myös itselleni ja suhteelle.
Kommentit (43)
Ymmärrän että teillä on raskas tilanne, mutta lähtisin ennemmin liikkeelle siitä että teillä on raskasta siksi että teinillä on ongelmia, ei siksi että lapsi asuu kanssanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että teillä on raskas tilanne, mutta lähtisin ennemmin liikkeelle siitä että teillä on raskasta siksi että teinillä on ongelmia, ei siksi että lapsi asuu kansanne.[/
Olet oikeassa!
Osastohoitoon lapsi, jos tuolla tavalla sairastaa ja oireilee. Ja vaatii tukea niin paljon, että molemmat väsyy.
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
Tämähän on siis laitoskamaa, mitä se kotona edes tekee? Surkee provo.
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
Teette lasun ja toivotte osastohoitoa. Itsemurhalla ei tule uhkailla kenenkään, sekin on tietynlaista vallankäyttöä. Itse kokemuksesta voin kertoa, että minä en itsemurha aikeistani kertonut kenellekään. Lähdin mitään sanomatta toteuttamaan suunnitelmaani. Edelliset viikot käyttäydyin normaalisti, ettei kukaan osaa epäillä mitään.
Tuollainen uhkailu ei ole sallittavaa, oli kuinka paha olo tahansa. Voin sanoa, että muutama viikko suljetulla osastolla ilman lupaa lähteä ulos on aika kova kokemus. Siellä kun on sitten myös niitä oikeasti hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa puolison jolla on jälkikasvua, sitten ei jaksa kun lapset ovat vanhemman kanssa, OK.....
No tosiaan kysyn että miten tämä eroaa normaalista ydinperhees? Mulla ja miehellä ei ole ollut yhtään yön yli lapsivapaata 13 vuoteen että oltaisi päästy käymään kaksin jossain, esim hotellissa. Ja sinä uuvut vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä muuttuu. Ei se meillä muillakaan pysy alusta loppuun samanlaisena. Lapset kasvavat ja heidän tarpeensa ja rytminsä ja ihmissuhteensa muuttuvat. Kaikki vaikuttaa myös meihin vanhempiin.
Jos tarvitsette parisuhdeaikaa, niin järjestätte sitä kuten muutkin perheet. Lapset hoitoon isovanhemmille, kummeille, sedille, tädeille, kavereille, jne. Tai kotiin maksettua hoitoapua. Niin me muutkin tehdään.
En minäkään ymmärrä vanhempia, jotka muuttavat kauas lapsistaan tai muulla tavalla hylkäävät lapsensa, esim. tekevät lapsen huoneesta kuntosalin, kun lapsi lähtee opiskelemaan, jolloin lapsella ei ole enää omaa huonetta, jonne palata viikonloppuina. Ja jotkuthan jopa kieltävät lasta palaamasta lapsuudenkotiin, kun lapsi täyttää 18. Eli en ymmärrä tuollaista vanhemmuutta, joten en ihmettele, ettei teillä asuva teinikään sitä ymmärrä eikä hyväksy.
Sinä olet teistä se aikuinen ja sinun tehtäväsi on hyväksyä, että sinulla on nyt tällainen elämäntilanne. Ja sitten alat elämään tämän elämäntilanteen mukaisesti.
Ei ns. normaalissa ydinperheessäkään ole kahdenkeskisiä parisuhdeviikonloppuja jos niitä ei järjestämällä järjestä. Joten suunnittele, hanki lapselle luotettavaa seuraa kotiin ja vie miehesi vaikka syömään ulos. Sekin piristää kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.
Jos ette kerran raaski ottaa teinistä vapaata, niin sitten sun varmaan tarvitsee edes itsellesi ottaa sitä omaa aikaa, mieshän kuitenkin lastansa vahtii, voit siis aivan vapaasti ottaa itsellesi sitä omaa aikaa, ehkä sen jälkeen jaksat tajuta, että tämänhetkinen elämäntilanteenne on poikkeuksellisen raskas, mutta ei se loputtomiin jatku.
Kun sitten ymmärrätte, ettei se teini tarvitse koko ajan sitä sääliä, ymmärrystä ja sympatiaa, uskallatte jättää sen jonkun luotettavan ihmisen vahdittavaksi, ja otatte sitä yhteistä aikaa. Sen ajan pitäisi teillekin koittaa, sillä vaikka sillä teinillä on maailma riekaleina, se ei saa estää teitä elämästä edes vähän myös normaalia elämää siinä rinnalla.
Mun teini toivuttuaan sanoi, että oli hyvä, etten taipunut elämään vain häntä auttaakseni, vaan jossain vaiheessa elin myös itselleni.
Ja mikäli sitä teiniä ei voi jättää ollenkaan yksin, alkaisin miettimään ajanjaksoa laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.[/
Kun mies on lapsessa kiinni, koen että meidän on hoidettava asioita yhdessä. Etten voi yksin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
Tämähän on siis laitoskamaa, mitä se kotona edes tekee? Surkee provo.
Ei ole laitoskamaa. Itsemurhasta puhuva ja viiltelevä teini kuuluu avohoitoon. Resursseja ei yksinkertaisesti ole muulle, ja avohoitoonkin niukasti.
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.[/
Kun mies on lapsessa kiinni, koen että meidän on hoidettava asioita yhdessä. Etten voi yksin mennä.
Voi yhden kerran. Tää on nyt kyllä jo naurettavaa!
Alue: Aihe vapaa
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.