Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsi ei käy äidillään - väsyn
Itsekäs äitipuoliko?
19.08.2019 |
Olen lapseton äitipuoli. Miehen nyt murrosikäiset kaksi lasta asuivat suhteemme viisi ensimmäistä vuotta viikko-viikko -systeemillä. Kaikki meni hyvin. Oli molemmilla vanhemmilla aikaa lasten kanssa ja aikaa itselle ja parisuhteelle. Vanhemmat asuivat aika lähekkäin.
Yhtäkkiä lasten äiti päätti muuttaa toiseen kaupunkiin, josta hänen miesystävänsä sai töitä. Lasten piti valita, kumman luo he jäävät. Toinen jäi meille ja toinen lähti äitinsä mukaan.
Ajatus oli, että lapset käyvät joka toinen viikonloppu tapaamassa vanhempiaan niin, että toinen heistä matkustaa joka toinen viikonloppu.
Lopputulos on, että lapsi toiselta paikkakunnalta tulee meille aina, kun pitääkin, mutta meillä asuva ei tapaa äitiään. Ei halua mennä. Otti pahasti sen, että äiti lähti eikä jaksa äidin miestä eikä miehen lasta, jolla käytöshäiriöitä.
Aluksi tämä toimi, mutta nyt vuoden jälkeen olen alkanut väsyä. Miehen ex varmistelee orjallisesti, että hän saa miehensä kanssa varmasti yhteisen viikonlopun joka toinen viikonloppu, kun hänen luonaan asuva lapsi tulee meille. Miehen lapsi on samaan aikaan omalla äidillään. Meillä ei ole miehen kanssa yhteistä aikaa, vaan luonamme on aina yksi tai kaksi lasta. Murrosikäisiä, jotka osaavat kaikessa ihanuudessaan myös koetella.
Tiedän, että olen itse osani valinnut, mutta en suoraan sanottuna tiennyt, että omaa tai parisuhdeaikaa ei ole enää ollenkaan. Nyt varmasti sanotte, että eihän sitä ole perheissäkään. Kyllä, mutta tämä diili muuttui aika paljon siitä, mistä lähdettiin eli viikko-viikko.
Lapsen ei ole pakko tavata vanhempaansa eikä häntä siitä saa syyllistää. Lapsi on tärkein.
Pärjään kyllä, mutta voimat ovat välillä aika vähissä. Lapsella, joka asuu meillä on ongelmia: syömishäiriöitä, viiltelyä, ahdistusta, itseltään liikaa vaatimista, masennusta, lääkkeet ja terapiaa. Hän käyttäytyy raskaalla tavalla ja vaatii voimia tukea häntä.
Miten jaksaa sitä, ettei omaa aikaa ole eikä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa? Tunnen oloni väsyneeksi ja että tarvitsisin aikaa myös itselleni ja suhteelle.
Kommentit (43)
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.[/
Kun mies on lapsessa kiinni, koen että meidän on hoidettava asioita yhdessä. Etten voi yksin mennä.
Kukahan tässä skenaariossa on eniten sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Minä arvelen, että vielä raskaampaa tämä tilanne olisi sinulle, jos kyseessä olisi oma lapsi. Ei ole mitään raastavampaa kuin nähdä oman lapsen kärsivän ja itse ei pysty auttamaan. Miehelle tämä on varmasti kova paikka. Itsetuhoisen teinin kanssa on varmasti raskasta vaikka kuinka olisi ydinperhe.
Ota vain sitä aikaa itsellesi, että jaksat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
Tämähän on siis laitoskamaa, mitä se kotona edes tekee? Surkee provo.
Ei ole laitoskamaa. Itsemurhasta puhuva ja viiltelevä teini kuuluu avohoitoon. Resursseja ei yksinkertaisesti ole muulle, ja avohoitoonkin niukasti.
Paikkakunnasta riippuvaista, oletan, omani pääsi/joutui laitokseen ko tilanteessa. Onneksi näin.
Oma vikanne jos annatte teinin pompottaa.
Mielenterveyshäiriöt ovat ikäviä, mutta ei niiden pidä antaa hallita koko aikaa. Teini oppinut käyttämään asemaansa hyväkseen. Jos ette saa teiniä hoitoon niin se on oma voivoi sitten kun voimat loppuu. Ei se teini itseään tapa, sittenhän siltä loppuu sääli ja kiristyskeinot.
Enkä väitä etteikö teini olisi oikeasti sairas. Tietenkin on, jos pystyy uhkailemaan itsensä tappamisella. Sitä paitsi normaalisti viiltelijät pitävät jäljet piilossa koska häpeävät niitä. Jos teini kävelee luontevasti hihat ylhäällä, ei tuo kovin vakavalta vaikuta. Sairaalta kyllä, jokuhan sillä päässä on vikana.
Jokainen vanhempi voi anoa apua. Sitä myös todennäköisesti saa ainakin jollain tavalla (esim. Sijaisperhe kerran kuussa) jos vain jaksaa nähdä asioiden eteen vaivaa.
"Lapsella, joka asuu meillä on ongelmia: syömishäiriöitä, viiltelyä, ahdistusta, itseltään liikaa vaatimista, masennusta, lääkkeet ja terapiaa."
Kuulostaa hirveälle! Lapsi on todella PULASSA.
AP vaan miettii kun lapsi ei mene äidilleen. 😠
Ette kyllä paljoa lasta mieti ettekä mene hänen ehdoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsella, joka asuu meillä on ongelmia: syömishäiriöitä, viiltelyä, ahdistusta, itseltään liikaa vaatimista, masennusta, lääkkeet ja terapiaa."
Kuulostaa hirveälle! Lapsi on todella PULASSA.
AP vaan miettii kun lapsi ei mene äidilleen. 😠
Ette kyllä paljoa lasta mieti ettekä mene hänen ehdoillaan.
Ehkä se äidin tapaaminen olisi kaikille hyväksi, mutta kun se ei näytä toimivan.
Tämä on hyvä ottaa huomioon jos itse ikinä haluaa lapsen. Ne ei todellakaan häviä minnekään ja kyllä, se oma on ihan yhtä rasittava kuin vieraskin, niillä ei ole mitään eroa, ei varsinkaan teini-iässä. Koita jaksaa, onneksi sentään on jo teini-ikäisiä, jos muuttaisi pois kotoa kun täyttää 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.[/
Kun mies on lapsessa kiinni, koen että meidän on hoidettava asioita yhdessä. Etten voi yksin mennä.
Kukahan tässä skenaariossa on eniten sekaisin?
Lapseton äitipuoliko, joka haluaisi myös parisuhdeaikaa?
Toljs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.[/
Kun mies on lapsessa kiinni, koen että meidän on hoidettava asioita yhdessä. Etten voi yksin mennä.
Kukahan tässä skenaariossa on eniten sekaisin?
Lapseton äitipuoliko, joka haluaisi myös parisuhdeaikaa?
Juuri hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toljs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.[/
Kun mies on lapsessa kiinni, koen että meidän on hoidettava asioita yhdessä. Etten voi yksin mennä.
Kukahan tässä skenaariossa on eniten sekaisin?
Lapseton äitipuoliko, joka haluaisi myös parisuhdeaikaa?
Juuri hän.
Eli ei kannata valittaa. Pure hammasta vain ja mene yksin ulos.
Et kertonut mitä miehesi aikoo asialle tehdä? Tai edes mitä mieltä hän on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feel you, ap. Meillä sama. Kotona asuu 100 %:sesti masentunut, jaksamaton, saamaton ja jokseenkin itsetuhoinen teini. Elämä on yhtä kannattelua: katsoo, että hoitaa edes jotenkin hommansa ja syö lääkkeensä. Koko ajan tsekkaa, missä mennään ja yrittää kannustaa.
Ei jaksa, ei. Ja kyseessä on minun oma lapseni.
Käske miehen antaa sille tytölle piiskaa niin tytön tarve rangaista itseään viiltelemällä menee pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
Tämähän on siis laitoskamaa, mitä se kotona edes tekee? Surkee provo.
Ei ole laitoskamaa. Itsemurhasta puhuva ja viiltelevä teini kuuluu avohoitoon. Resursseja ei yksinkertaisesti ole muulle, ja avohoitoonkin niukasti.
Täh? Kuka sinne laitokseen sitten kuuluu? Itsemurhasta puhuminen ja viiltely ovat erittäin vakavia oireita, ja ehdottomasti tarvitsevat kunnon hoitoa. On täysin väärä myytti, ettei oikeasti itsemurhaa tekevä puhuisi siitä. Lähes aina siitä puhutaan ensin.
Toljs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toljs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
No älä jätä. Kai siellä kaverin luona on aikuisia tai te voitte palkata vahtijan? Eikä tossa tilanteessa kai se sinun oma aika se ongelma ole vaan teinin vointi!
Lapsi saa tukea niin paljon kuin voi tässä tilanteessa saada eli hoitokontakti ja lääkkeet on. Hän ei myöskään halua oikein ketään tai mitään apua tai mihinkään, jos ei ole pakko.
Eli mitä sitten odotat? En tajua. Itsestäni teinien äitinä tuntuu lähinnä haikealta että teinit muuttaa kohta pois.
Odotan että saisin voimavaroja. Omasta ajasta niitä ei nyt tule. En ole äiti, joten roolini on ristiriitainen.
Mikä pakko sun on siellä kököttää? Onhan sillä teinillä siellä isä.[/
Kun mies on lapsessa kiinni, koen että meidän on hoidettava asioita yhdessä. Etten voi yksin mennä.
Kukahan tässä skenaariossa on eniten sekaisin?
Lapseton äitipuoliko, joka haluaisi myös parisuhdeaikaa?
Juuri hän.
Eli ei kannata valittaa. Pure hammasta vain ja mene yksin ulos.
Koko tarina on täydellisen käsittämätön. Kaksi ihmistä pitelee teinin kättä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsella, joka asuu meillä on ongelmia: syömishäiriöitä, viiltelyä, ahdistusta, itseltään liikaa vaatimista, masennusta, lääkkeet ja terapiaa."
Kuulostaa hirveälle! Lapsi on todella PULASSA.
AP vaan miettii kun lapsi ei mene äidilleen. 😠
Ette kyllä paljoa lasta mieti ettekä mene hänen ehdoillaan.
Oletko ollut tuossa tilanteessa? Minä olen, kun kilpirauhassairas teini oireili vakavasti ennen diagnoosia ja lääkitystä. Oma lapsi mutta oli rankkaa. Minulle oli hirveä kriisi kun en päässyt oman isäni kuolinvuoteelle eri paikkakunnalle sen takia. Mutta tunteiden kanssa on elettävä, ja meillä asiat nyt tällä hetkellä ok. Toivottavasti meillä pysyy nyt ihmiset kunnossa, ja ap:n perhettä helpottaa. Mutta älkää hyvät ihmiset tuomitko toisia tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs äitipuoliko? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla murrosikäinen/-set estää teitä esim menemästä yhdessä ulos? Tai jos laitatte sen yhden yökylään kaverille, voitte mennä vaikka risteilylle tms.
Meillä kaksi teiniä ja omaa aikaa vaikka miten paljon.
Lasta ei voi jättää ilman aikuisia ongelmiensa vuoksi. Uhannut esim. itsemurhalla.
Tämähän on siis laitoskamaa, mitä se kotona edes tekee? Surkee provo.
Ei ole laitoskamaa. Itsemurhasta puhuva ja viiltelevä teini kuuluu avohoitoon. Resursseja ei yksinkertaisesti ole muulle, ja avohoitoonkin niukasti.
Paikkakunnasta riippuvaista, oletan, omani pääsi/joutui laitokseen ko tilanteessa. Onneksi näin.
Helsingissä ei pääse.
T. Eri
Olen kahden lapsen (teini ja esiteini) totaaliyksinhuoltaja. Mieheni ja lasteni isä on kuollut. Mielestäni tässä vaiheessa alkaa olla jo erittäin hyvä tilanne, kun lapset voi jättää jo hetkeksi ilman aikuisen seuraa. Myös tieto siitä, etteivät teinit enää kauaa asu kotona, helpottaa. Useimmiten olen hankkinut lapsenvahdin, kun olen lähtenyt itse tuulettumaan ilta/yöaikaan. Pääsääntöisesti käyn virkistäytymässä yksikseni tai miesystäväni kanssa iltaisin lenkillä tai viikonloppuna päiväsaikaan, jolloin lapset eivät kaipaa aikuista valvojaa.
Vierailija kirjoitti:
Käske miehen antaa sille tytölle piiskaa niin tytön tarve rangaista itseään viiltelemällä menee pois.
Missä sanottiin teinin olevan tyttö? Se voi olla yhtä hyvin poikakin.
Omassa (ydin)perheessä kaksi teiniä (17v ja 14v) sekä yksi esiteini (12v) sekä koiranpentu. Just oltiin miehen kanssa hääpäivää viettämässä yötä pois kotoa ja lapset (ja koirakin) oli ihan hengissä kun kotiuduttiin. Pizzaa oli syöty ja kokista juotu, ja sipsejä ripoteltu joka paikkaan... eli miten kaksi teiniä, kun ovat siis molemmat teillä, eivät pärjää vaikka nyt sitä yhtä iltaa kahdestaan? Tai sitten teini yökylään kaverille, kun teillä on vaan yksi lapsi talossa. Vai onko uhriutuminen kuitenkin kirkkaamman kruunun varmistamista?