Miehen lapsi ei käy äidillään - väsyn

Olen lapseton äitipuoli. Miehen nyt murrosikäiset kaksi lasta asuivat suhteemme viisi ensimmäistä vuotta viikko-viikko -systeemillä. Kaikki meni hyvin. Oli molemmilla vanhemmilla aikaa lasten kanssa ja aikaa itselle ja parisuhteelle. Vanhemmat asuivat aika lähekkäin.

Yhtäkkiä lasten äiti päätti muuttaa toiseen kaupunkiin, josta hänen miesystävänsä sai töitä. Lasten piti valita, kumman luo he jäävät. Toinen jäi meille ja toinen lähti äitinsä mukaan.

Ajatus oli, että lapset käyvät joka toinen viikonloppu tapaamassa vanhempiaan niin, että toinen heistä matkustaa joka toinen viikonloppu.

Lopputulos on, että lapsi toiselta paikkakunnalta tulee meille aina, kun pitääkin, mutta meillä asuva ei tapaa äitiään. Ei halua mennä. Otti pahasti sen, että äiti lähti eikä jaksa äidin miestä eikä miehen lasta, jolla käytöshäiriöitä.

Aluksi tämä toimi, mutta nyt vuoden jälkeen olen alkanut väsyä. Miehen ex varmistelee orjallisesti, että hän saa miehensä kanssa varmasti yhteisen viikonlopun joka toinen viikonloppu, kun hänen luonaan asuva lapsi tulee meille. Miehen lapsi on samaan aikaan omalla äidillään. Meillä ei ole miehen kanssa yhteistä aikaa, vaan luonamme on aina yksi tai kaksi lasta. Murrosikäisiä, jotka osaavat kaikessa ihanuudessaan myös koetella.

Tiedän, että olen itse osani valinnut, mutta en suoraan sanottuna tiennyt, että omaa tai parisuhdeaikaa ei ole enää ollenkaan. Nyt varmasti sanotte, että eihän sitä ole perheissäkään. Kyllä, mutta tämä diili muuttui aika paljon siitä, mistä lähdettiin eli viikko-viikko.

Lapsen ei ole pakko tavata vanhempaansa eikä häntä siitä saa syyllistää. Lapsi on tärkein.

Pärjään kyllä, mutta voimat ovat välillä aika vähissä. Lapsella, joka asuu meillä on ongelmia: syömishäiriöitä, viiltelyä, ahdistusta, itseltään liikaa vaatimista, masennusta, lääkkeet ja terapiaa. Hän käyttäytyy raskaalla tavalla ja vaatii voimia tukea häntä.

Miten jaksaa sitä, ettei omaa aikaa ole eikä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa? Tunnen oloni väsyneeksi ja että tarvitsisin aikaa myös itselleni ja suhteelle.