Perinteinen koulu takaisin!
Lapseni aloittaa koulun ensi vuonna ja olen kauhuissani seurannut keskustelua modernin koulun huonoista puolista. Itseohjautuvuus sopii mielestäni vasta sellaiseen tilanteeseen, jossa perustiedot ja -taidot ovat hallussa eli vasta noin lukioikäisille. Alaikäiset lapset tarvitsevat nimenomaan rutiineja ja kunnon opetusta. Suomessa kohdellaan lapsia usein muutenkin liikaa kuin he olisivat pieniä aikuisia. Voisikohan joku asiaan kunnolla perehtynyt tehdä lakialoitteen opetyssuunnitelman palauttamisesta entiselleen?
Kommentit (98)
Tuo vapaamuotoinen opiskelu sopii sellaisille, joille on jo kotona opetettu toimimaan itsenäisesti ja tekemään valintoja. Suurin osa lapsista kun ei vaan saa sellaista kasvatusta nykypäivinä. Ja sitten on kourallinen lapsia, jotka eivät saa minkäänlaista kasvatusta ja häiritsevät sitten koko omatoimista ryhmää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo vapaamuotoinen opiskelu sopii sellaisille, joille on jo kotona opetettu toimimaan itsenäisesti ja tekemään valintoja. Suurin osa lapsista kun ei vaan saa sellaista kasvatusta nykypäivinä. Ja sitten on kourallinen lapsia, jotka eivät saa minkäänlaista kasvatusta ja häiritsevät sitten koko omatoimista ryhmää.
Juuri näin. Ei riitä, että opetat oman lapsesi omatoimiseksi ja innostat häntä oppimaan. Kaikki valuu hukkaan, kun lapsesi laitetaan ilmiöoppimaan yhdessä ADHD-Nicon ja pissis-Jennan kanssa. Vain terävin 0,5% alakouluikäisistä lapsista kykenee hallitsemaan vertaisryhmää, jossa on vaikeasti häiriökäyttäytyviä ja kouluun täysin välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti suhtautuvia lapsia. Ryhmä vetää lahjakkaankin lapsen mukanaan alaspäin, ellei opettaja ohjaa ryhmätyötä aktiivisesti koko ajan.
Minulla on kolme lahjakasta lasta. Kaksi heistä oli pari viimeistä vuotta "koekaniineina" uuden OPSin mukaisessa opetuksessa ja jälki oli pelottavan huonoa. Ryhmätyöt ovat äärimmäisen huono tapa omaksua isoja kokonaisuuksia, erityisesti kun luokissa nykyään on suuri määrä ns. inklusoituja erityisoppilaita. On kohtuutonta laittaa lahjakkaampia lapsia näiden erityisten "tukioppilaiksi". Pelastin omani painotettuun opetukseen ja meno uudella luokalla on aivan erilaista kuin aiemmalla normiluokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vapaamuotoinen opiskelu sopii sellaisille, joille on jo kotona opetettu toimimaan itsenäisesti ja tekemään valintoja. Suurin osa lapsista kun ei vaan saa sellaista kasvatusta nykypäivinä. Ja sitten on kourallinen lapsia, jotka eivät saa minkäänlaista kasvatusta ja häiritsevät sitten koko omatoimista ryhmää.
Juuri näin. Ei riitä, että opetat oman lapsesi omatoimiseksi ja innostat häntä oppimaan. Kaikki valuu hukkaan, kun lapsesi laitetaan ilmiöoppimaan yhdessä ADHD-Nicon ja pissis-Jennan kanssa. Vain terävin 0,5% alakouluikäisistä lapsista kykenee hallitsemaan vertaisryhmää, jossa on vaikeasti häiriökäyttäytyviä ja kouluun täysin välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti suhtautuvia lapsia. Ryhmä vetää lahjakkaankin lapsen mukanaan alaspäin, ellei opettaja ohjaa ryhmätyötä aktiivisesti koko ajan.
Minulla on kolme lahjakasta lasta. Kaksi heistä oli pari viimeistä vuotta "koekaniineina" uuden OPSin mukaisessa opetuksessa ja jälki oli pelottavan huonoa. Ryhmätyöt ovat äärimmäisen huono tapa omaksua isoja kokonaisuuksia, erityisesti kun luokissa nykyään on suuri määrä ns. inklusoituja erityisoppilaita. On kohtuutonta laittaa lahjakkaampia lapsia näiden erityisten "tukioppilaiksi". Pelastin omani painotettuun opetukseen ja meno uudella luokalla on aivan erilaista kuin aiemmalla normiluokalla.
Kyselitkö mitä aihetta lapsesi olivat sinä päivänä opiskelleet ja tutustuitte aiheeseen lisää kahdestaan erilaisten kirjojen, netin, leffojen ja keskustelun avulla? Tuitko läksyissä ja syvensit ja avasit heidän tietämystään? Vai jätitkö oppimisen lastesi ja tämän koulun välisiksi tarkastaen ehkä korkeintaan että läksyt on tehty?
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten kaikki tuntuvat "tietävän" miten huono ja mahdoton tuo uusi opetussuunnitelma on vaikka sitä ei ole käytönnössä sovellettu täysimääräisesti kuin muutamissa kouluissa ihan hetken ajan.
Suurin osa lapsista saa vielä hyvin perinteistä opetusta 95% ajasta muutamia projektiviikkoja lukuunottamatta.
Kovin vähän sinun suomalaisista kouluista tiedät. Oikeasti jo pitkän aikaa on ollut 'itseohjautuvaa oppimista' kun on sattunut laiska tai epäpätevä opettaja. 'Projektiviikkoja' on ollut pahimmassa tapauksessa koko lukuvuoden, ja oppimistulokset sen mukaisia.
Luin juuri jutun kehutusta Ulvilan Vanhakylän koulun mallista. Siellä ei integroida kaikkia samaan luokkaan, vaan on erikseen 'timanttiluokka'. Se antaa mahdollisuuden myös hyvien oppilaitten erityisopetukseen.
Opetussuunnitelma 2004 oli jo harppaus tähän nykysysteemiin eli oppilaalla on ollut aiempaa isompi vastuu omasta oppimisestaan. Osa putoaa kelkasta jo alakoulun aikana.
Matematiikan itseohjautuvasta opetuksesta minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Ei todellakaan onnistu siten, että lapset itseohjautuvasti opettelevat asioita ja itse kukin tekee tehtäviä omaan tahtiin. Tarkistuskirja on opettajan pöydällä auki, ja opettaja neuvoo silloin, kun joku oppilaista kysyy.
Mikä olikaan tulos? Lahjakkaimmat (joihin rohkenen laskea omat lapseni) ovat olleet apuna muillekin ja ihmettelivät korkeakoulun pääsykokeita '... jos olisin tiennyt, että ovat näin helppoja...'. Vähemmän lahjakkaat tuskin selviävät ammattikoulun pakollisista tehtävistä, eikä asiaa paljon auttanut se, että vanhemmilla saattoi olla asenne ' ei kertotaulua enää tarvitse opetella, kun on laskimet.'
Joo tuo, "itseohjautuvuus" ei ole uusi juttu vaan sitä on harrastettu jo 2000-luvun alkupuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Opetussuunnitelma 2004 oli jo harppaus tähän nykysysteemiin eli oppilaalla on ollut aiempaa isompi vastuu omasta oppimisestaan. Osa putoaa kelkasta jo alakoulun aikana.
Näin on käynyt, ks. edellinen kirjoitukseni 48.
Omilla lapsillani on jopa luku- ja kirjoitustaito jääneet todellisia kykyjä heikommiksi juuri siksi, että 1-2-luokilla oli niin kaameaa hälinää, että lapsi oli vilpittömästä helpottunut, kun pääsi 3. luokalla vanhanajan opettajan rauhalliseen luokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikään tieteellinen tutkimus ei tue jotain konservatiivista persuhenkistä koulua, missä istutaan suorissa riveissä luokkahuoneessa, hoetaan opettajan johdolla "hauki on kala" ja se joka ei kokeessa muista että hauki on kala saa karttakepistä.
Ilmeisesti sitten persutyylistä kaivataan. Itsekin sen sanoit.
Oma lapseni meni nyt eskariin ja siis ensi vuonna kouluun. Hirvittää kyllä jo etukäteen. On osannut lukea jo yli vuoden. On muutenkin akateemisilta taidoiltaan hyvin lahjakas, mutta toisaalta sitten ihan tavallinen ikäisensä lapsi. Hänen keskittymisensä häiriintyy helposti hälyssä, ellei ole flow-tilassa. Hän kyllästyy ja turhautuu, jos asiat ei suju. Meillä on ADHD:ta suvussa. Tähän mennessä pienessä päiväkodissa ja eskarissa lapsi on kukoistanut, mutta kouluun meneminen pelottaa minua. Levoton ympäristö ei ainakaan auta meidän lasta. Eikä hän osaa olla itseohjautuva kuin asioissa, jotka häntä todella kiinnostaa.
Toivon, että hän saa hyvän opettajan. Ja samalla pelkään, että joudun itse iltaisin opettamaan häntä.
Meillä oli yläasteella äidinkielenopettaja, joka opetti itseohjautuvalla tyylillä. Toiset oppi toiset ei. Lukiossa oli varauduttu siihen, että tämän opettajan oppilaat sai heti alkuun tiukempaa äidinkielen opetusta. Eikä ollut kyseessä mitkään heikot oppilaat koska lukioon oli ihan kohtuullinen keskiarvoraja.
Vierailija kirjoitti:
Opetussuunnitelma 2004 oli jo harppaus tähän nykysysteemiin eli oppilaalla on ollut aiempaa isompi vastuu omasta oppimisestaan. Osa putoaa kelkasta jo alakoulun aikana.
Voi voi. Heistä saadaan hyviä halpatyöläisiä. T. Kokoomus - koko kansan puolesta
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen systeemi toimii oikein mainiosti ja tuottaa erityishyviä tuloksia verrattuna vanhaan, MIKÄLI vanhemmat tukevat lasta, ovat kiinnostuneita ja panostavat lapsen opiskeluun. Isona eronahan tässä on se, että ei tasapäistetä kaikkia samalle tasolle vaan ne lapset joiden vanhemmat oikeasti välittävät, menestyvät aiempaa entistä paremmin. Miksei heillä saa olla siihen oikeutta?
Nyt jokainen vanhempi menköön itseensä ja miettiköön haluaako opettaa lapsensa kalvosulkeisiin, eikä ajattelemaan omilla aivoillaan, vai haluaako antaa lapselleen pohjan oikeaan elämänmittaiseen oppimiseen.
Näin tapahtuu ideaalimaailmassa. Todellisuudessa esim matikkaa ei opita kuin laskemalla. Tulokset tosiaan näkyy, kun pikkuhiljaa ripustan Pisa-testeissä mutalaariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Nykyään yhä harvempi tottelee puhetta. Mitään et voi, jos toinen ei tee.
Ei saa kasvattaa pelolla. Lapsia pitää varjella pakkokeinojen tuomilta traumoilta, säilyttää positiivinen opettaja-oppilas-suhde ja ennen kaikkea huomioida lasten oikeudet.
Kuka puhui pelolla kasvattamisesta? Oletko jämähtänyt sadan vuoden taa? Kysymys on siitä, että opettajan tai ylipäätään aikuisen kunnioitus on nykyisin pohjamudissa. Lapset tietävät erinomaisen hyvin juuri nämä oikeutensa. Vastuusta eivät ole kuulleetkaan. Siitä tulee ongelmia.
Ei pelolla kasvattaminen ole sadan vuoden takaista. Ei siitä ole kuin reilut 5v kun meidän kunnassa oli täysin sallittua uhkailla oppilaita esim. jälki-istunnolla ja muilla pelotteilla.
Pitää olla vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vapaamuotoinen opiskelu sopii sellaisille, joille on jo kotona opetettu toimimaan itsenäisesti ja tekemään valintoja. Suurin osa lapsista kun ei vaan saa sellaista kasvatusta nykypäivinä. Ja sitten on kourallinen lapsia, jotka eivät saa minkäänlaista kasvatusta ja häiritsevät sitten koko omatoimista ryhmää.
Juuri näin. Ei riitä, että opetat oman lapsesi omatoimiseksi ja innostat häntä oppimaan. Kaikki valuu hukkaan, kun lapsesi laitetaan ilmiöoppimaan yhdessä ADHD-Nicon ja pissis-Jennan kanssa. Vain terävin 0,5% alakouluikäisistä lapsista kykenee hallitsemaan vertaisryhmää, jossa on vaikeasti häiriökäyttäytyviä ja kouluun täysin välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti suhtautuvia lapsia. Ryhmä vetää lahjakkaankin lapsen mukanaan alaspäin, ellei opettaja ohjaa ryhmätyötä aktiivisesti koko ajan.
Minulla on kolme lahjakasta lasta. Kaksi heistä oli pari viimeistä vuotta "koekaniineina" uuden OPSin mukaisessa opetuksessa ja jälki oli pelottavan huonoa. Ryhmätyöt ovat äärimmäisen huono tapa omaksua isoja kokonaisuuksia, erityisesti kun luokissa nykyään on suuri määrä ns. inklusoituja erityisoppilaita. On kohtuutonta laittaa lahjakkaampia lapsia näiden erityisten "tukioppilaiksi". Pelastin omani painotettuun opetukseen ja meno uudella luokalla on aivan erilaista kuin aiemmalla normiluokalla.
Kyselitkö mitä aihetta lapsesi olivat sinä päivänä opiskelleet ja tutustuitte aiheeseen lisää kahdestaan erilaisten kirjojen, netin, leffojen ja keskustelun avulla? Tuitko läksyissä ja syvensit ja avasit heidän tietämystään? Vai jätitkö oppimisen lastesi ja tämän koulun välisiksi tarkastaen ehkä korkeintaan että läksyt on tehty?
Olen kokopäivätyössä ja lapseni harrastavat aktiivisesti koulun jälkeen, joten ei ole aikaa käydä koulua uudelleen illalla. Paikkailimme kouluopetuksen jättämiä reikiä parhaamme mukaan kotona, mutta se oli todella turhauttavaa sekä lapsille että meille vanhemmille. Tämä oli nimenomaisesti se syy, minkä vuoksi haimme lapset yli 10 km päässä olevaan kouluun, jossa on painotettua opetusta ja josta olimme kuulleet vain hyvää. Jos en olisi saanut lapsia painotetulle luokalle, olin jo varautunut ottamaan heidät kokonaan kotiopetukseen. Koulussa istuminen kun oli heidän osaltaan täyttä ajan hukkaa ja aiheutti ainoastaan stressiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo vapaamuotoinen opiskelu sopii sellaisille, joille on jo kotona opetettu toimimaan itsenäisesti ja tekemään valintoja. Suurin osa lapsista kun ei vaan saa sellaista kasvatusta nykypäivinä. Ja sitten on kourallinen lapsia, jotka eivät saa minkäänlaista kasvatusta ja häiritsevät sitten koko omatoimista ryhmää.
Juuri näin. Ei riitä, että opetat oman lapsesi omatoimiseksi ja innostat häntä oppimaan. Kaikki valuu hukkaan, kun lapsesi laitetaan ilmiöoppimaan yhdessä ADHD-Nicon ja pissis-Jennan kanssa. Vain terävin 0,5% alakouluikäisistä lapsista kykenee hallitsemaan vertaisryhmää, jossa on vaikeasti häiriökäyttäytyviä ja kouluun täysin välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti suhtautuvia lapsia. Ryhmä vetää lahjakkaankin lapsen mukanaan alaspäin, ellei opettaja ohjaa ryhmätyötä aktiivisesti koko ajan.
Minulla on kolme lahjakasta lasta. Kaksi heistä oli pari viimeistä vuotta "koekaniineina" uuden OPSin mukaisessa opetuksessa ja jälki oli pelottavan huonoa. Ryhmätyöt ovat äärimmäisen huono tapa omaksua isoja kokonaisuuksia, erityisesti kun luokissa nykyään on suuri määrä ns. inklusoituja erityisoppilaita. On kohtuutonta laittaa lahjakkaampia lapsia näiden erityisten "tukioppilaiksi". Pelastin omani painotettuun opetukseen ja meno uudella luokalla on aivan erilaista kuin aiemmalla normiluokalla.
Kyselitkö mitä aihetta lapsesi olivat sinä päivänä opiskelleet ja tutustuitte aiheeseen lisää kahdestaan erilaisten kirjojen, netin, leffojen ja keskustelun avulla? Tuitko läksyissä ja syvensit ja avasit heidän tietämystään? Vai jätitkö oppimisen lastesi ja tämän koulun välisiksi tarkastaen ehkä korkeintaan että läksyt on tehty?
Olen kokopäivätyössä ja lapseni harrastavat aktiivisesti koulun jälkeen, joten ei ole aikaa käydä koulua uudelleen illalla. Paikkailimme kouluopetuksen jättämiä reikiä parhaamme mukaan kotona, mutta se oli todella turhauttavaa sekä lapsille että meille vanhemmille. Tämä oli nimenomaisesti se syy, minkä vuoksi haimme lapset yli 10 km päässä olevaan kouluun, jossa on painotettua opetusta ja josta olimme kuulleet vain hyvää. Jos en olisi saanut lapsia painotetulle luokalle, olin jo varautunut ottamaan heidät kokonaan kotiopetukseen. Koulussa istuminen kun oli heidän osaltaan täyttä ajan hukkaa ja aiheutti ainoastaan stressiä.
Minä vähensin omaa työtaakkaani kun lapset menivät kouluun, jotta kykenen tukemaan heitä. Lisäksi harrastukset ei meillä saa olla esteenä koulunkäyntiin, eli meillä harrastetaan vain kahdesti viikossa/lapsi. Meillä oppiminen kotona koulun lisäksi on ollut hauskaa sekä lapsista että aikuisista, se luo meidän välillemme mukavaa tekemistä ja läheisempää suhdetta. Samalla se antaa lasten oppia, että oppiminen ei suinkaan rajoitu aikaan tai paikkaan eikä oppimisen tarvitse olla tylsää tai epämiellyttävää!
Ennemmin minä joustin omasta työstäni ja lasten ”tavoitteellisesta” harrastuksesta kuin lasten koulunkäynnistä. Tällä tavoin lapsista saa omilla aivoillaan ajattelevia ongelmanratkaisijoita jotka menestyvät opinnoissaan ja urallaan. Jos sinulle kelpaa keskiverto niin ei kai siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Joo tuo, "itseohjautuvuus" ei ole uusi juttu vaan sitä on harrastettu jo 2000-luvun alkupuolelta.
Hassua vain että silloin sillä saatiin aikaan maailman huipulla olevat PIsa-tulokset. Nyt se sitten onkin äkkiä vain pahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska miten kaikki tuntuvat "tietävän" miten huono ja mahdoton tuo uusi opetussuunnitelma on vaikka sitä ei ole käytönnössä sovellettu täysimääräisesti kuin muutamissa kouluissa ihan hetken ajan.
Suurin osa lapsista saa vielä hyvin perinteistä opetusta 95% ajasta muutamia projektiviikkoja lukuunottamatta.
Kovin vähän sinun suomalaisista kouluista tiedät. Oikeasti jo pitkän aikaa on ollut 'itseohjautuvaa oppimista' kun on sattunut laiska tai epäpätevä opettaja. 'Projektiviikkoja' on ollut pahimmassa tapauksessa koko lukuvuoden, ja oppimistulokset sen mukaisia.
Luin juuri jutun kehutusta Ulvilan Vanhakylän koulun mallista. Siellä ei integroida kaikkia samaan luokkaan, vaan on erikseen 'timanttiluokka'. Se antaa mahdollisuuden myös hyvien oppilaitten erityisopetukseen.
Tiedän varsin paljon suomalaisesta koulusta kun kaksi omaa lasta on sen juuri käynyt läpi ja noin 10 tuttua ja sukulaista on opettajia.
Ja tuo mainitsemasi laiskojen opettajien ongelma ei liity uuteen opetussuunnitelmaan mitenkään vaan huono opettaja on huono opettaja minä aikana tahansa.
Opettaja laittaa jonkun projektin alulle kehottamalla lapsia miettimään yhdessä aihealuetta ja mitä se heissä herättää, mitä he haluaisivat tehdä ja miten se tehtäisiin. (!) Oppilaat istuvat, löhöilevät ryhmissä, lattialla, sohvalla. Opettaja menee opehuoneeseen pitkäksi aikaa, palaa sitten kahvikupin kanssa tähän ajatushautomoon, jonka on vallannut toki jo villi meno ja kaaos. Ope on tyytyväinen, että tunnelma on energinen. Selvästihän täällä tapahtuu! Itse projekti ei etene, ei pääse edes alkuun. Samaan tyyliin jatketaan tulevilla tunneilla. Matematiikassa pitäisi opettaa asiat selkeästi ja laskea niitä laskuja, että ne opittaisiin. No, ope luonnehtii uuden asian nopsaa taululla ja taas ryhmässä ihmetellään yhdessä. Syntyy melua. Tarkistuskirja on auki open pöydällä ihan auliisti sitä varten, että siitä voi käydä itseohjautuen tarkistamassa laskunsa. Itseohjautuen miettiä, mikä meni väärin, saada oivallus ja palata takaisin säkkituolille laskemaan lisää. Todellisuudessa laskujen laskemista ei tapahdu, vaan vastaukset kopsataan kirjasta suoraan. Kenelle tämä tuli yllätyksenä? Ope palaa kolmannelta kahvimukiltaan ja iloitsee hyvästä pöhinästä luokassa. Karu todellisuus vain on, että kukaan ei saa tarvitsemaansa opetusta, mitään ei vaadita, ns. esitelmät (tai mikä niiden nykykielinen nimi onkaan) tehdään wikipediasta tai romaanin takakannesta suoraan ilman, että ope edes tajuaa. Ollaan ja kellutaan, projektit jäävät kesken ja ilmaan, kukaan ei kehity ja perustaidot on todella vähissä. Onko tämä lasten syy? Ei ole. Heidät on laitettu tähän ja he kärsivät melusta, rauhattomuudesta. Jos joku olisikin kiinnostunut oppimaan, ei hänelle siihen oikein suoda edes mahdollisuutta. Vaan onhan uusi ja uljas OPS, jota ylistetään ja juhlapuheissa opettaja kehuu, kuinka koulussamme on edistyksellistä tämä kaikki. Näin tämä menee, enkä usko, että koulumme on ainut. Onnittelut niille, jotka ovat onnistuneet kaivamaan uudesta opsista sen tarkoitetun timantin. Se on nimittäin syvällä.
Jotenkin hankala uskoa että tuolla tavalla uutta OPSia hyödyntävät opettajat olisivat olleet jotenkin kauhean hyviä opettajia vanhan OPSin aikana.
Kyllä aina on ollut niin että opettaja ote luokasta ja oma tehokas tapa toteuttaa asioita on ollut se ratkaiseva, ei se minkä OPSin mukaan on milloinkin menty.