Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvolan "herännyt huoli"
18.08.2019 |
Mikä on absurdein tilanne jolloin neuvolassa on herännyt perheestänne huoli ja se on kirjoitettu kantaan? Tai tehty peräti lasu?
Itse järkytyin, kun luin kantaa: meillä mies sairastui äkillisesti pari vuotta sitten ja kuoleman uhka leijui yllä useamman kuukauden. Siihen aikaan nuorin lapsemme oli vauva ja kävin hänen kanssaan neuvolassa pian miehen sairaalaan joutumisen jälkeen. Tietenkin th:n kyseisessä kuulumisia kerroin asiasta kyyneleet valuen. Th oli niin myötämielistä, maireaa ja ehdotti, että hänpä varaa lääkärille jutteluajan, kun on niin kiva ihminen. Tyhmä ja sinisilmäinen kun olin, niin menin. Kävin siellä pari kertaa ja kyseli kuulumisia. Tilanne tasaantui eikä enää tavattu.
Jälkikäteen luin kannasta: "Keskivartalo-obeesi 30-vuotias kolmen lapsen äiti tulee vastaanotolle.." jne. Kuvaili vuorovaikutusta vauvaan jne. Tajusin, että arvioivat lasun tarvetta! Herranjumala jos olisin sen vielä joutunut kestämään, voimat meni täysin siihen muutenkin, että lapsilla jatkui mahdollisimman kiva arki ja jaksoin tukea miestäni. Mitään muuta apua, esim. kodinhoitajaa emme saaneet. Ja joo, kyllä vatsa roikkui kolmannen lapsen syntymän jälkeen.
Vahingosta viisastuneena suosittelen AINA menemään hymyssä suin neuvolaan, terveydenhoitajalle jne. Vaarallinen systeemi.
Kommentit (788)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te siellä lasuinenne. Tuollaiseen Suomeen ei kohta kukaan halua jäädä asumaan tai jos, ei ainakaan tehdä lapsia. Lasuja siellä, lasuja täällä. Ihan järkkyä. Ei ihme, ettei oikeasti apua tarvitsevat sitä saa.
T. ulkosuomalainenKyllä oikeasti apua tarvitsevat sitä saa. Tuntuu vain että ei haluta apua ottaa vastaan.
Ei todellakaan saa! Vaikka pyytää ja anoo!
Ikävää että sinulla on semmoisia kokemuksia, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö muut saisi.
Kuka saa?
Typerä kysymys. Vastaan ennemmin niin että en tiedä perhettä joka ei olisi saanut.
Tää ketjua on 37 sivua pitkä ja kertoo ihmisistä, jotka ei ole saaneet. Sinullekin ehkä on epäselvää mikä on apua ja mikä ”apua”. Kannattais nyt lukea nämä puheenvuorot. Nämä on arvokkaita.
Uskon nyt kuitenkin ennemmin sitä mitä näen kun sitä mitä luen :)
Olet kyllä naiivi. Sun otanta: Ritva, Pirjo ja Erja. Ja kaikki asuu samassa kunnassa joka on yksi harvoja missä kotiapua saa. Tän voi sit kattaa koskemaan koko Suomea!
Eläköön reliabiliteetti ja validiteetti ja tutkimusotanta!Tämä palstahan käsittääkin koko suomen :D
Kyllä käsittää. Toisin kuin ne sun kolme tuttuasi jotka on saaneet ”apua”.
Kylläpäs sulle on nyt kova paikka minun eriävä mielipiteeni ja kokemukseni. Jos olen kaikilta kuullut asioiden menevän hyvin ja saaneen apua niin miksi rupeaisin ajattelemaan asiaa negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te siellä lasuinenne. Tuollaiseen Suomeen ei kohta kukaan halua jäädä asumaan tai jos, ei ainakaan tehdä lapsia. Lasuja siellä, lasuja täällä. Ihan järkkyä. Ei ihme, ettei oikeasti apua tarvitsevat sitä saa.
T. ulkosuomalainenKyllä oikeasti apua tarvitsevat sitä saa. Tuntuu vain että ei haluta apua ottaa vastaan.
Ei todellakaan saa! Vaikka pyytää ja anoo!
Ikävää että sinulla on semmoisia kokemuksia, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö muut saisi.
Kuka saa?
Typerä kysymys. Vastaan ennemmin niin että en tiedä perhettä joka ei olisi saanut.
Tää ketjua on 37 sivua pitkä ja kertoo ihmisistä, jotka ei ole saaneet. Sinullekin ehkä on epäselvää mikä on apua ja mikä ”apua”. Kannattais nyt lukea nämä puheenvuorot. Nämä on arvokkaita.
Uskon nyt kuitenkin ennemmin sitä mitä näen kun sitä mitä luen :)
Olet kyllä naiivi. Sun otanta: Ritva, Pirjo ja Erja. Ja kaikki asuu samassa kunnassa joka on yksi harvoja missä kotiapua saa. Tän voi sit kattaa koskemaan koko Suomea!
Eläköön reliabiliteetti ja validiteetti ja tutkimusotanta!Tämä palstahan käsittääkin koko suomen :D
Kyllä käsittää. Toisin kuin ne sun kolme tuttuasi jotka on saaneet ”apua”.
Kylläpäs sulle on nyt kova paikka minun eriävä mielipiteeni ja kokemukseni. Jos olen kaikilta kuullut asioiden menevän hyvin ja saaneen apua niin miksi rupeaisin ajattelemaan asiaa negatiivisesti.
Sinullahan se ottaa koville myöntää todellisuus, joka on enemmän kuin ne kaikki jotka edessäpäin kiittelee sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te siellä lasuinenne. Tuollaiseen Suomeen ei kohta kukaan halua jäädä asumaan tai jos, ei ainakaan tehdä lapsia. Lasuja siellä, lasuja täällä. Ihan järkkyä. Ei ihme, ettei oikeasti apua tarvitsevat sitä saa.
T. ulkosuomalainenKyllä oikeasti apua tarvitsevat sitä saa. Tuntuu vain että ei haluta apua ottaa vastaan.
Ei todellakaan saa! Vaikka pyytää ja anoo!
Ikävää että sinulla on semmoisia kokemuksia, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö muut saisi.
Kuka saa?
Typerä kysymys. Vastaan ennemmin niin että en tiedä perhettä joka ei olisi saanut.
Tää ketjua on 37 sivua pitkä ja kertoo ihmisistä, jotka ei ole saaneet. Sinullekin ehkä on epäselvää mikä on apua ja mikä ”apua”. Kannattais nyt lukea nämä puheenvuorot. Nämä on arvokkaita.
Uskon nyt kuitenkin ennemmin sitä mitä näen kun sitä mitä luen :)
Olet kyllä naiivi. Sun otanta: Ritva, Pirjo ja Erja. Ja kaikki asuu samassa kunnassa joka on yksi harvoja missä kotiapua saa. Tän voi sit kattaa koskemaan koko Suomea!
Eläköön reliabiliteetti ja validiteetti ja tutkimusotanta!Tämä palstahan käsittääkin koko suomen :D
Kyllä käsittää. Toisin kuin ne sun kolme tuttuasi jotka on saaneet ”apua”.
Kylläpäs sulle on nyt kova paikka minun eriävä mielipiteeni ja kokemukseni. Jos olen kaikilta kuullut asioiden menevän hyvin ja saaneen apua niin miksi rupeaisin ajattelemaan asiaa negatiivisesti.
Sinullahan se ottaa koville myöntää todellisuus, joka on enemmän kuin ne kaikki jotka edessäpäin kiittelee sinua.
Sovitaan näin jos se sun päiväsi pelastaa :)
Vierailija kirjoitti:
Täällä av: lla hengaa vissiin kaikki nuo lasun kanssa tekemisissä olleet. Sen verran puolustuskannalla täällä ollaan. Lasten parasta ei miettiä vaan sitä omaa parasta ja omaa mainetta.
Niin niin, ilmeisesti on helpompaa ajatella, että kaikissa niissä on vikaa, jotka eivät ole sosiaalityöstä tai neuvolasta saaneet kaipaamaansa apua, tai joita on rasitettu tarpeettomilla kyttäystoimilla. Muuten joutuisi ehkä miettimään, onko järjestelmässä todella paikoin vakavia puutteita ja voisiko mielivaltainen viranomainen pahimmassa tapauksessa sattua myös omalle kohdalle. Itse en ole ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä, mutta tiedän monta ihan tavallista perhettä, jotka eivät ole sieltä apua saaneet vaan pelkkää huolta, stressiä ja väärinymmärrystä. Sen sijaan en tunne ketään, jotka olisivat saaneet kaipaamaansa tukea. En silti voi yleistää, ettei apua joillain paikkakunnilla voisi hyvinkin saada, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö systeemissä toisaalla ole pahasti vikaa.
Joo, kysyin jo aiemmin että mitä ehdotatte RATKAISUKSI ONGELMAAN? Täällä naiset hyökkii toisten sanavalintojen kimppuun ja syyttelee uraäitiä työpuheluista, mutta voisiko joku nyt olla ratkaisukeskeinen ja tehdä parannusehdotuksia??
Jos tulee hyviä niin tehdään kansalaisaddressi, alote, vai mikä sen nimoäi nyt olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä av: lla hengaa vissiin kaikki nuo lasun kanssa tekemisissä olleet. Sen verran puolustuskannalla täällä ollaan. Lasten parasta ei miettiä vaan sitä omaa parasta ja omaa mainetta.
Suomessa tehdään vuodessa 150 000 lastensuojeluilmoitusta eli homma on karannut sellaiseksi, ettei kohta taida olla yhtään vanhempaa, jonka lapsesta ei sellaista olisi tehty.😂
Katso totuutta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori tämän kirjoittajalle mutta tässä on kaikki merkit. Todella kurja lapsuus, jopa vaaralliset vanhemmat ja vieläpä molempien puolelta välit poikki. Mitä tämän tasoinen kaltoinkohtelu lapsena tuottaa, narsistisia ihmisiä. Tämän pariskunnan lapsista on herännyt huoli, samalla kun vanhemman teksti vilisee ensiluokkaista vanhempaa ja loistavaa lastenkasvatusta. Sori, mutta millä eväillä. Ja hankalaksi tilanteen tekee aivan varmasti myös se, että ette oikeasti tajua kun teille yritetään selittää mikä on vikana.
Olen hyvä, lempeä ja rakastava äiti, vaikka oma lapsuuteni oli todella kurja. Jouduimme jossain audit testissä seurantaan TUKIVERKKOJEN PUUTTEEN TAKIA. Olemme hoitaneet aina lapsenme itse ja ensiluokkaisen hyvin, mutta meillä ei kummatkaan isovanhemmat oeö elämässämme mukana mitenkään. Omien vanhempien kohdalla tämä on turvallisuusasia (ovat oikeasti vaarallisia) ja appiksilla syynä heidän oman elämänsä ongelmat. Pärjäämme hyvin, molemmilla hyvät työt, hyvätuloisia.
Tämä on niin totta! Lempeä äiti, anna mun kaikki kestää. Kuulostat kaikelta muulta kuin lempeältä. Sinun persoonassasi on luultavasti häiriöitä, jotka estävät sinua näkemästä itsesi sellaisena kuin oikeasti olet.
Älä jaksa, teit samoja kohkaamisprovoja eilen monta, ja usea vastasi jo sulle että olet hemmetin typerä ja lopeta jo. Montako päivää jaksat keksiä itse omasta päästäsi tapahtumia ja keksittyjä tilanteita? Oot häiriintynyt. Ota lääkkeet. Kukaan ei jaksa montaa päivää samaa provoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kysyin jo aiemmin että mitä ehdotatte RATKAISUKSI ONGELMAAN? Täällä naiset hyökkii toisten sanavalintojen kimppuun ja syyttelee uraäitiä työpuheluista, mutta voisiko joku nyt olla ratkaisukeskeinen ja tehdä parannusehdotuksia??
Jos tulee hyviä niin tehdään kansalaisaddressi, alote, vai mikä sen nimoäi nyt olikaan.
Lukutaito? Ketkä naiset? Yksi kirjoittaja ja hänenkään sukupuoltaan ei kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä av: lla hengaa vissiin kaikki nuo lasun kanssa tekemisissä olleet. Sen verran puolustuskannalla täällä ollaan. Lasten parasta ei miettiä vaan sitä omaa parasta ja omaa mainetta.
Suomessa tehdään vuodessa 150 000 lastensuojeluilmoitusta eli homma on karannut sellaiseksi, ettei kohta taida olla yhtään vanhempaa, jonka lapsesta ei sellaista olisi tehty.😂
Paljonko suomessa on lapsiperheitä? Joku 300 000? Eli joka toisesta on herännyt HUOLI.
Milloin keksitään lasun sijaan ai-su eli aikuistensuojelun huoli-ilmoitus? Tässä ketjussa on todella monta kirjoittajaa josta se pitäisi tehdä heti ja kiireellisenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä av: lla hengaa vissiin kaikki nuo lasun kanssa tekemisissä olleet. Sen verran puolustuskannalla täällä ollaan. Lasten parasta ei miettiä vaan sitä omaa parasta ja omaa mainetta.
Suomessa tehdään vuodessa 150 000 lastensuojeluilmoitusta eli homma on karannut sellaiseksi, ettei kohta taida olla yhtään vanhempaa, jonka lapsesta ei sellaista olisi tehty.😂
Paljonko suomessa on lapsiperheitä? Joku 300 000? Eli joka toisesta on herännyt HUOLI.
Milloin keksitään lasun sijaan ai-su eli aikuistensuojelun huoli-ilmoitus? Tässä ketjussa on todella monta kirjoittajaa josta se pitäisi tehdä heti ja kiireellisenä...
Joka toisesta herää tänä vuonna huoli. Pitkässä juoksussa koko lailla sitten kaikista.
Jäin miettimään vielä tuota luuloa että kyllä ksikki saavat apua jotka tarvitsevat! Sehän ei ole ollenkaan totta, mutta erittäin iso osa porukkaa luulee niin, varsinkin vanhempi sakki esim meidän äitien omat vanhemmat.
Silloin kun olin lapsi niin oikeasti oll kodinhoitajasysteemi. Meille tuli kotiin esim kodinhoitaja ennen synnytystä (synnytyksen ajaksi), sit synnytyksen jälkeen parilsi viikoksi, silloin jos äiti oli sairas, ja jos vanhemmilla oli joku työmatka.
En tiedä tarkkan mitkä oli tuolloin kriteerit mutta ainakin näytti siltä että helposti sai apua. Saatto olla toki jotain sosiaalista arvointia mulana, en muista tarkkaan.
Nyt kun asun satojen kilsojen päässä lapsuudenkotikaupungista tukiverkottomana, (ja mun vanhemmat on aika huonot isovanhemmat, ei halua nähdä lapsenlapsia eikö varsinkaan auta koskaan) niin äiti aina selittää puhelimessa että mikäs tässä ongelma on, soitat vaan kodinhoitajan kotiin. Tän sano esim kun mulla murtui ranne ja oli kipsi 5 vkoa enkä saanut kantaa/nostaa vauvaa. En saanut kotiapua tuolloin vaikka anoin.
Äitini mielestä (siis luulo) on se että joka asiasta kun vähän vinkaisee niin saa heti kodinhoitajan tuosta vaan kotiin. Että mitä ihmeen apua ne lapsiperheet mula tarvii kun on kodinhoitajat ja kaikki.
Niin... oli sillon in 70-80 luvuilla ehkä edellisen kerran...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.
Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.
Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.
jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.
Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".
Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?
Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.
Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.
Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.
Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.
Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.
Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?
Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.
Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.
Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.
Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.
Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.
Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.
Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.
Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.
Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.
Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.
Malttamisestahan se onkin kiinni, ettei lopeta asiakkaan kanssa puhelua, jonka sisällöstä voi seurata oikeasti kymmenien miljoonien eurojen vastuuta. Katos kun kaikki eivät käytä puhelinta töissä facebookin selailuun, jonka voi lopettaa milloin vain. Toisekseen, lapseni kiinnostaa kyllä minua, mutta maailma ei pyöri hänen ympärillään, joten voi tulla tilanteita, etten lopeta omaa tekemistäni heti seinään seurauksista huolimatta kunhan vaan saan kuunnella tarhantädin tarinan päivän kulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä av: lla hengaa vissiin kaikki nuo lasun kanssa tekemisissä olleet. Sen verran puolustuskannalla täällä ollaan. Lasten parasta ei miettiä vaan sitä omaa parasta ja omaa mainetta.
Suomessa tehdään vuodessa 150 000 lastensuojeluilmoitusta eli homma on karannut sellaiseksi, ettei kohta taida olla yhtään vanhempaa, jonka lapsesta ei sellaista olisi tehty.😂
Paljonko suomessa on lapsiperheitä? Joku 300 000? Eli joka toisesta on herännyt HUOLI.
Milloin keksitään lasun sijaan ai-su eli aikuistensuojelun huoli-ilmoitus? Tässä ketjussa on todella monta kirjoittajaa josta se pitäisi tehdä heti ja kiireellisenä...
Jossain av:n ketjussa (olisko ollut tämä sama vai se perhetyöstä kertova) joku uhkaili ihan tosissaan toista postaajaa, että "selvittää ip:n ja tekee ilmoituksen mielenterveystoimistoon" tästä. :,D Ja kun joku vastasi, ettei tämmöistä Suomessa edes voi tehdä, väitti vielä että kyllä vaan voi... Jäi mieleen kun mietin, että tässä kulminoituu aika surkuhupaisasti tämä nykyinen kyttäyskulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.
Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.
Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.
jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.
Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".
Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?
Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.
Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.
Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.
Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.
Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.
Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?
Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.
Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.
Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.
Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.
Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.
Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.
Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.
Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.
Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.
Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.
Minkä ihmeen parin minuutin?
Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.
Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.
Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.
Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.
Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.
Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.
Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.
Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.
Mikä pontti?
Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!
Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.
Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.
Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.
Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.
"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".
Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.
Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään vielä tuota luuloa että kyllä ksikki saavat apua jotka tarvitsevat! Sehän ei ole ollenkaan totta, mutta erittäin iso osa porukkaa luulee niin, varsinkin vanhempi sakki esim meidän äitien omat vanhemmat.
Silloin kun olin lapsi niin oikeasti oll kodinhoitajasysteemi. Meille tuli kotiin esim kodinhoitaja ennen synnytystä (synnytyksen ajaksi), sit synnytyksen jälkeen parilsi viikoksi, silloin jos äiti oli sairas, ja jos vanhemmilla oli joku työmatka.
En tiedä tarkkan mitkä oli tuolloin kriteerit mutta ainakin näytti siltä että helposti sai apua. Saatto olla toki jotain sosiaalista arvointia mulana, en muista tarkkaan.Nyt kun asun satojen kilsojen päässä lapsuudenkotikaupungista tukiverkottomana, (ja mun vanhemmat on aika huonot isovanhemmat, ei halua nähdä lapsenlapsia eikö varsinkaan auta koskaan) niin äiti aina selittää puhelimessa että mikäs tässä ongelma on, soitat vaan kodinhoitajan kotiin. Tän sano esim kun mulla murtui ranne ja oli kipsi 5 vkoa enkä saanut kantaa/nostaa vauvaa. En saanut kotiapua tuolloin vaikka anoin.
Äitini mielestä (siis luulo) on se että joka asiasta kun vähän vinkaisee niin saa heti kodinhoitajan tuosta vaan kotiin. Että mitä ihmeen apua ne lapsiperheet mula tarvii kun on kodinhoitajat ja kaikki.Niin... oli sillon in 70-80 luvuilla ehkä edellisen kerran...
Minun äiti sai aikoinaan kodinhoitajan useaksi viikoksi. Kerran suonikohjujen ja kerran sappikivien takia. Ja me lapset oltiin kaikki jo koululaisia, isä teki kotitoimistossa töitä.
Siksipä minunkin äitini aina kehottelee, että ”mikset pyydä kodinhoitajaa avuksi” kun todellinen tilanne on se, ettei me saatu sellaista edes silloin kun olin onnettomuudessa, sain murtuman selkääni, kaksi alle kouluikäistä ja mies matkatöissä.
Ja ei, äitini ei auttanut. Sen sijaan sain mm listan siitä, mitkä mausteet on vanhenemassa ja että lakanoita ei ole mankeloitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.
Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.
Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.
jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.
Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".
Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?
Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.
Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.
Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.
Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.
Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.
Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?
Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.
Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.
Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.
Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.
Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.
Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.
Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.
Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.
Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.
Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.
Minkä ihmeen parin minuutin?
Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.
Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.
Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.
Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.
Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.
Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.
Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.
Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.
Mikä pontti?
Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!
Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.
Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.
Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.
Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.
"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".
Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.
Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.
Niinhän se olisi jos okkein näitä tilanteita päässään kehitteleitselisi ja mielikuvitus laukkaelisi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä av: lla hengaa vissiin kaikki nuo lasun kanssa tekemisissä olleet. Sen verran puolustuskannalla täällä ollaan. Lasten parasta ei miettiä vaan sitä omaa parasta ja omaa mainetta.
Aivan. Laitoksessahan on lapsen hyvä olla. Se on lapsen paikka. Oletko koskaan miettinyt, että miksi niin paljon esiteini-ikäisiä ja teini-ikäisiä on kadoksissa Suomessa, ja heitä sitten etsitään, ja mediakin levittää heidän kuviansa? Nämä ovat juuri niitä laitosnuoria, jotka usein karkaavat laitoksesta takaisin kotiinsa tai muualle, koska eivät kestä elämää laitoksessa. Eli sellaista "lastensuojelua". Hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.
Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.
Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.
jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.
Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".
Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?
Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.
Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.
Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.
Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.
Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.
Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?
Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.
Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.
Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.
Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.
Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.
Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.
Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.
Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.
Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.
Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.
Malttamisestahan se onkin kiinni, ettei lopeta asiakkaan kanssa puhelua, jonka sisällöstä voi seurata oikeasti kymmenien miljoonien eurojen vastuuta. Katos kun kaikki eivät käytä puhelinta töissä facebookin selailuun, jonka voi lopettaa milloin vain. Toisekseen, lapseni kiinnostaa kyllä minua, mutta maailma ei pyöri hänen ympärillään, joten voi tulla tilanteita, etten lopeta omaa tekemistäni heti seinään seurauksista huolimatta kunhan vaan saan kuunnella tarhantädin tarinan päivän kulusta.
Useimmat av mammat on kaupan kassoja tai lähäreitä. Eivät he ymmärrä mitä on olla töissä kansainvälisessä pörssifirmassa ja mitä aikaerot aiheuttaa. Mulla on alaisia esim australiassa ja usassa, ja siksipä josku palaveri alkaa kuudelta aamulla ja joskus kuudelta illalla...
Saati että ymmärretään mitä esim teknologiafirmassa tarkoittaa 20milj euron laitetoimituskauppa, mikä pitääxsaada clousattua tiettynä päivänä x tiettyyn kellonaikaan y. Siinä jää tarhasta haku toiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.
Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.
Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.
jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.
Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".
Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?
Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.
Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.
Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.
Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.
Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.
Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?
Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.
Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.
Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.
Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.
Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.
Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.
Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.
Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.
Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.
Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.
Malttamisestahan se onkin kiinni, ettei lopeta asiakkaan kanssa puhelua, jonka sisällöstä voi seurata oikeasti kymmenien miljoonien eurojen vastuuta. Katos kun kaikki eivät käytä puhelinta töissä facebookin selailuun, jonka voi lopettaa milloin vain. Toisekseen, lapseni kiinnostaa kyllä minua, mutta maailma ei pyöri hänen ympärillään, joten voi tulla tilanteita, etten lopeta omaa tekemistäni heti seinään seurauksista huolimatta kunhan vaan saan kuunnella tarhantädin tarinan päivän kulusta.
Miten Facebookin selailu työaikana liittyy siihen, että sinun täytyy hoitaa vapaa-ajallasi työasioita?
Lisäksi jos nyt aivan pakko olisi hoitaa työasia, niin hoitaisin sen joko ennen hakemista, tai vasta hakemisen jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Kysehän on siitä miten kukin avun määrittelee.
Yleisin apu on se, että tehdään lasu, ja sitten järjestetään keskusteluita isolla porukalla. Näissä keskusteluissa pohditaan ongelmaa ja sen syytä ja sitä miten sitä on hoidettu. Keskusteluista kirjoitetaan pitkät raportit.
Joskus päätetään tarjota parheelle apua. Se apu on sitä, että joku sosiaali-ihminen tulee juttelemaan ja hänelle pitää tarjota kahvia.
Itse en koe perheeni elämän helpottuvan sillä, että pitää tarjota kahvit sosiaali-ihmiselle. Se ei helpota arkeani millään tavalla eikä se vähennä lapsen sairastelua.
Ei lapsi tervehdys, vaikka minulle kuinka monta kertaa sanottaisiin, että koulussa käyminen on tärkeää (ihan kuin en itse sitä tietäisi ja muutenkin stressaisi lapsen terveysongelmia).
Ainoa, mikä noista auttamisista seuraa, on mahdoton stressi.
Mutta hei, apua on annettu ja olen huono ihminen jos en arvosta saamaani apua ja sitä, että minulle lässytetään itsestäänselvyyksiä kuin jollekin vajaaälyiselle.