Neuvolan "herännyt huoli"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Malttamisestahan se onkin kiinni, ettei lopeta asiakkaan kanssa puhelua, jonka sisällöstä voi seurata oikeasti kymmenien miljoonien eurojen vastuuta. Katos kun kaikki eivät käytä puhelinta töissä facebookin selailuun, jonka voi lopettaa milloin vain. Toisekseen, lapseni kiinnostaa kyllä minua, mutta maailma ei pyöri hänen ympärillään, joten voi tulla tilanteita, etten lopeta omaa tekemistäni heti seinään seurauksista huolimatta kunhan vaan saan kuunnella tarhantädin tarinan päivän kulusta.

Useimmat av mammat on kaupan kassoja tai lähäreitä. Eivät he ymmärrä mitä on olla töissä kansainvälisessä pörssifirmassa ja mitä aikaerot aiheuttaa. Mulla on alaisia esim australiassa ja usassa, ja siksipä josku palaveri alkaa kuudelta aamulla ja joskus kuudelta illalla...

Saati että ymmärretään mitä esim teknologiafirmassa tarkoittaa 20milj euron laitetoimituskauppa, mikä pitääxsaada clousattua tiettynä päivänä x tiettyyn kellonaikaan y. Siinä jää tarhasta haku toiseksi.

"siinä jää tarhasta haku toiseksi".

Jep jep.

Ymmärtääkö kukaan nyt sitä juurisyyanalyysia, että jos sitä apua OLISI saatavilla helposti ja matalalla kynnyksellä niin silloin niitä huostaanottoja/sijoituksie EI TULISI?

Yhden sijoituksen hinnalla antaa varmaan kaksi vuotta kotiapua tauotta. Kumpan knnattaa panostaa? Niin, avn mielestä huostaanottoon tietenkin koska mitä sitä sitten tekisi jos ei voisi askarrella naapurista lasuja.

Ulkosuomalaiset, eikö tää näytä aivan sekopäiseltä teidän silmissä? Täällä on jo niin totuttu tähän hulluuteen ettei osata kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Malttamisestahan se onkin kiinni, ettei lopeta asiakkaan kanssa puhelua, jonka sisällöstä voi seurata oikeasti kymmenien miljoonien eurojen vastuuta. Katos kun kaikki eivät käytä puhelinta töissä facebookin selailuun, jonka voi lopettaa milloin vain. Toisekseen, lapseni kiinnostaa kyllä minua, mutta maailma ei pyöri hänen ympärillään, joten voi tulla tilanteita, etten lopeta omaa tekemistäni heti seinään seurauksista huolimatta kunhan vaan saan kuunnella tarhantädin tarinan päivän kulusta.

Useimmat av mammat on kaupan kassoja tai lähäreitä. Eivät he ymmärrä mitä on olla töissä kansainvälisessä pörssifirmassa ja mitä aikaerot aiheuttaa. Mulla on alaisia esim australiassa ja usassa, ja siksipä josku palaveri alkaa kuudelta aamulla ja joskus kuudelta illalla...

Saati että ymmärretään mitä esim teknologiafirmassa tarkoittaa 20milj euron laitetoimituskauppa, mikä pitääxsaada clousattua tiettynä päivänä x tiettyyn kellonaikaan y. Siinä jää tarhasta haku toiseksi.

"siinä jää tarhasta haku toiseksi".

Jep jep.

Kyllä, todellakin jää tarhasta haku toiseksi sinä päivänä. Kun sössit tuollaisen kaupan niin tehdas lomautetaan puoleksi vuodeksi ja sata ihmistä irtisanotaan. Tätä ei kaupan kassa tai lähäri ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Av-mamma on aina pätevämpi kuin pörssifirman lakiasiainjohtaja. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Malttamisestahan se onkin kiinni, ettei lopeta asiakkaan kanssa puhelua, jonka sisällöstä voi seurata oikeasti kymmenien miljoonien eurojen vastuuta. Katos kun kaikki eivät käytä puhelinta töissä facebookin selailuun, jonka voi lopettaa milloin vain. Toisekseen, lapseni kiinnostaa kyllä minua, mutta maailma ei pyöri hänen ympärillään, joten voi tulla tilanteita, etten lopeta omaa tekemistäni heti seinään seurauksista huolimatta kunhan vaan saan kuunnella tarhantädin tarinan päivän kulusta.

Miten Facebookin selailu työaikana liittyy siihen, että sinun täytyy hoitaa vapaa-ajallasi työasioita?

Lisäksi jos nyt aivan pakko olisi hoitaa työasia, niin hoitaisin sen joko ennen hakemista, tai vasta hakemisen jälkeen.

Tässä tämä heikko käsityskyky taas näkyy, ihanko totta kuvittelet, että meillä kaikilla voi tippua hanskat kädestä kun "työaika" loppuu. Minulle maksetaan x % kuussa kiinteää ylityötä tein niitä tai en. Ja kun pitää tehdä, niin silloin niitä tehdään vaikka vapaa-ajalla. Ja edelleen, jos se asiakas soittaa sinulle jostain tärkeästä asiasta, ei sen hoitamista lykätä kuin aivan pakottavista syistä ja kertomus normaalisti sujuneesta päivästä ei ole tarpeeksi hyvä syy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

On havaittu lastensuojelun palveluiden trve perheessä. Vanhempi laittaa omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle, ja priorisoi väärin laittamalla työasiat lapsen edelle. Vanhempi ei näe lapsensa tarpeita, eikä vastaa lapsen emotionaalisiin tarpeisiin mm. tilanteissa, joissa noutaa lapsen päiväkodista.

Joku sossu voikin jatkaa arviointia ja analyysia? Itse en vielä puhu tarpeeksi sujuvaa sossua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

On havaittu lastensuojelun palveluiden trve perheessä. Vanhempi laittaa omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle, ja priorisoi väärin laittamalla työasiat lapsen edelle. Vanhempi ei näe lapsensa tarpeita, eikä vastaa lapsen emotionaalisiin tarpeisiin mm. tilanteissa, joissa noutaa lapsen päiväkodista.

Joku sossu voikin jatkaa arviointia ja analyysia? Itse en vielä puhu tarpeeksi sujuvaa sossua.

Kyllä nyt on herännyt HUOLI. Tuo hyvin koulutettu, älykäs, vastuuntuntoinen ja hyvätuloinen äiti on nyt vaarallisinta mahdollista äitityyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa oli vaarassa? Oma jaksamisesi? Itsetuntosi?

Jaksamiseni oli kovilla muutenkin. Ajatus siitä, että meidän sohvalle olisi tulleet tädit vahtimaan perheen menoa ja lelujen keräilyä, olisi voinut tuossa kohtaa olla liikaa jopa minulle, vaikka hammasta purren olen selvinnyt tiukoistakin paikoista. Olen myös työpaikkani "valttikortti" ja hoidan hastavimmat tilanteet. Meillä on kolme äärimmäisen ihanaa lasta, tuli olo, että he olisivat sopineet tädin mukaan kivasti esim. kiintiösijoituksiin.

Kummia ajatuksia lastensuojelusta!

Ihmiset olettavat, kun eivät tiedä.

Jos sinulla olisi tietoa lastensuojelusta, ymmärtäsit, että juuri sen ilmoituksen ja kotikäynnin kauhta olisitte voineet saada sitä kotiapua.

Ihmiset kuvittelevat, että lastensuojeluilmoitus on sama asia kuin huostaanotto. Että ammattilaiset oikein etsimällä etsivät viattomia uhreja, joista SALAA kirjoittaa ilmoitus, jotta lapset vietäisiin pois.

Oikeasti laki velvoittaa ammattilaisen tekemään ilmoituksen, kun huoli lapsen tilanteesta herää. Ja se huoli voi olla vaikka vanhemman vakava sairaus. Lastensuojeluilmoituksia ei todellakaan tehdä siksi, että vanhempien virheet saataisiin luetteloitua ja arkistoitua. Se tehdään siksi, että voitaisiin selvittää, millaista apua voitaisiin mahdollisesti tarjota. Koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

On havaittu lastensuojelun palveluiden trve perheessä. Vanhempi laittaa omat tarpeensa lapsen tarpeiden edelle, ja priorisoi väärin laittamalla työasiat lapsen edelle. Vanhempi ei näe lapsensa tarpeita, eikä vastaa lapsen emotionaalisiin tarpeisiin mm. tilanteissa, joissa noutaa lapsen päiväkodista.

Joku sossu voikin jatkaa arviointia ja analyysia? Itse en vielä puhu tarpeeksi sujuvaa sossua.

Jos äiti puhuu työpuhelunsa loppuun ja se tarhan työntekijä joutuu odottamaan kaksi minuuttia niin eihän siinä lapsen tarpeista ole kyse ollenkaan, vaan tarhan työntekijän tarpeesta nokkimajärjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa oli vaarassa? Oma jaksamisesi? Itsetuntosi?

Jaksamiseni oli kovilla muutenkin. Ajatus siitä, että meidän sohvalle olisi tulleet tädit vahtimaan perheen menoa ja lelujen keräilyä, olisi voinut tuossa kohtaa olla liikaa jopa minulle, vaikka hammasta purren olen selvinnyt tiukoistakin paikoista. Olen myös työpaikkani "valttikortti" ja hoidan hastavimmat tilanteet. Meillä on kolme äärimmäisen ihanaa lasta, tuli olo, että he olisivat sopineet tädin mukaan kivasti esim. kiintiösijoituksiin.

Kummia ajatuksia lastensuojelusta!

Ihmiset olettavat, kun eivät tiedä.

Jos sinulla olisi tietoa lastensuojelusta, ymmärtäsit, että juuri sen ilmoituksen ja kotikäynnin kauhta olisitte voineet saada sitä kotiapua.

Ihmiset kuvittelevat, että lastensuojeluilmoitus on sama asia kuin huostaanotto. Että ammattilaiset oikein etsimällä etsivät viattomia uhreja, joista SALAA kirjoittaa ilmoitus, jotta lapset vietäisiin pois.

Oikeasti laki velvoittaa ammattilaisen tekemään ilmoituksen, kun huoli lapsen tilanteesta herää. Ja se huoli voi olla vaikka vanhemman vakava sairaus. Lastensuojeluilmoituksia ei todellakaan tehdä siksi, että vanhempien virheet saataisiin luetteloitua ja arkistoitua. Se tehdään siksi, että voitaisiin selvittää, millaista apua voitaisiin mahdollisesti tarjota. Koko perheelle.

Kuulostaa oikein idylliseltä. Miksi tätä ei sitten kerrota perheille näin? Miksi tehdään selän takana arviointia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa oli vaarassa? Oma jaksamisesi? Itsetuntosi?

Jaksamiseni oli kovilla muutenkin. Ajatus siitä, että meidän sohvalle olisi tulleet tädit vahtimaan perheen menoa ja lelujen keräilyä, olisi voinut tuossa kohtaa olla liikaa jopa minulle, vaikka hammasta purren olen selvinnyt tiukoistakin paikoista. Olen myös työpaikkani "valttikortti" ja hoidan hastavimmat tilanteet. Meillä on kolme äärimmäisen ihanaa lasta, tuli olo, että he olisivat sopineet tädin mukaan kivasti esim. kiintiösijoituksiin.

Kummia ajatuksia lastensuojelusta!

Ihmiset olettavat, kun eivät tiedä.

Jos sinulla olisi tietoa lastensuojelusta, ymmärtäsit, että juuri sen ilmoituksen ja kotikäynnin kauhta olisitte voineet saada sitä kotiapua.

Ihmiset kuvittelevat, että lastensuojeluilmoitus on sama asia kuin huostaanotto. Että ammattilaiset oikein etsimällä etsivät viattomia uhreja, joista SALAA kirjoittaa ilmoitus, jotta lapset vietäisiin pois.

Oikeasti laki velvoittaa ammattilaisen tekemään ilmoituksen, kun huoli lapsen tilanteesta herää. Ja se huoli voi olla vaikka vanhemman vakava sairaus. Lastensuojeluilmoituksia ei todellakaan tehdä siksi, että vanhempien virheet saataisiin luetteloitua ja arkistoitua. Se tehdään siksi, että voitaisiin selvittää, millaista apua voitaisiin mahdollisesti tarjota. Koko perheelle.

Voi hyvä luoja kun sieltä lastensuojelusta ei saa kotiapua vaan perhetyötä! Ja kukaan ei halua sinne kotiinsa ketään lastensuojelun ihmisiä!

Ja se avun tarpeen laatuhan selviää kun kysyy siltä joka sitä haluaa.

Voiko joku lähettää tämän ketjun valtiovarainministeriöön? Itse en voi tulostaa, kun työpaikan tulostussysteemi rikki. :( 

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku lähettää tämän ketjun valtiovarainministeriöön? Itse en voi tulostaa, kun työpaikan tulostussysteemi rikki. :( 

Kohta varmaan uutisena lehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tuossa oli vaarassa? Oma jaksamisesi? Itsetuntosi?

Jaksamiseni oli kovilla muutenkin. Ajatus siitä, että meidän sohvalle olisi tulleet tädit vahtimaan perheen menoa ja lelujen keräilyä, olisi voinut tuossa kohtaa olla liikaa jopa minulle, vaikka hammasta purren olen selvinnyt tiukoistakin paikoista. Olen myös työpaikkani "valttikortti" ja hoidan hastavimmat tilanteet. Meillä on kolme äärimmäisen ihanaa lasta, tuli olo, että he olisivat sopineet tädin mukaan kivasti esim. kiintiösijoituksiin.

Kummia ajatuksia lastensuojelusta!

Ihmiset olettavat, kun eivät tiedä.

Jos sinulla olisi tietoa lastensuojelusta, ymmärtäsit, että juuri sen ilmoituksen ja kotikäynnin kauhta olisitte voineet saada sitä kotiapua.

Ihmiset kuvittelevat, että lastensuojeluilmoitus on sama asia kuin huostaanotto. Että ammattilaiset oikein etsimällä etsivät viattomia uhreja, joista SALAA kirjoittaa ilmoitus, jotta lapset vietäisiin pois.

Oikeasti laki velvoittaa ammattilaisen tekemään ilmoituksen, kun huoli lapsen tilanteesta herää. Ja se huoli voi olla vaikka vanhemman vakava sairaus. Lastensuojeluilmoituksia ei todellakaan tehdä siksi, että vanhempien virheet saataisiin luetteloitua ja arkistoitua. Se tehdään siksi, että voitaisiin selvittää, millaista apua voitaisiin mahdollisesti tarjota. Koko perheelle.

... ja sen pituinen se! 

Juuri noinhan sen kuuluisi olla, ja luultavasti on aiemmin esim. 90- luvulla ollutkin. Voi olla mahdollista, että jossain päin Suomea joidenkin lastensuojelun työntekijöiden kohdalla edelleenkin asia on juuri noin. Käytäntö on kuitenkin useiten aivan eri. Suurimpana syynä tähän on raha. Kuntien on edullisempaa ottaa lapset huostaan, ja yrtykset nettoavat aivan järjettömiä summia huostaanotoista. Järkyttävintä on se, että lastensuojelussa työskentelevät, työssänsä huostaanottopäätöksiä tekevät voivat vapaasti pyörittää lapsibisnestä sivussa. Eli käytännössä he voivat tehdä huostaanottopäätöksen, ja sijoittaa huostatun lapsen itse pyorittämäänsä laitokeen tienatakseen rahaa. Kätevää heille, mutta aika kyseenalaista, jos mietitään lasten ja perheiden perusihmisoikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ulkosuomalaiset, eikö tää näytä aivan sekopäiseltä teidän silmissä? Täällä on jo niin totuttu tähän hulluuteen ettei osata kyseenalaistaa.

Tuntuu. Sekopäiseltä, ahdistavalta ja herättää surua siitä, millaiseksi kyttäämiseksi elämä on siellä mennyt. Tuhansien järvien ja 150 000 lasun maa.

T. ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli syöpä ja lapsi joutui käymään monta vuotta koulukuraattorilla sen vuoksi. Hän joutui kiusatuksi koulukuraattorilla käymisen vuoksi. En voi syyttää muuta kuin itseäni kun menin kertomaan luokanvalvojalle pitemmästä saikustani syövän vuoksi.

Puhuimme jo heti kotona syövästä ikätason huomioonottaen ja kerroimme, että minä selviän koska Suomessa on suuri selviämisprosentti. Kerroin, että voin olla välillä väsynyt koska syöpä vaatii rankat hoidot juuri siksi, että se saadaan nitistettyä.

Monen vuoden koulukuraattoriasia paljastui vasta kun lapsi päätti peruskoulun. Hän kärsi enemmän vuosien koulukiusaamisesta kuin syövästäni. Onneksi pääsi jatko-opiskelupaikassa mukavampien nuorien pariin, joista hän on saanut hyviä kavereita. Hän sanoo olevansa onnekas kun vanhemmat elävät saman katon alla. Hänen kaveriensa vanhemmista ovat puolet eronneita ja eronuoret ovat kertoneet siitä, kuinka rasittavaa on kulkea kahden kodin väliä ja osalla jopa olla vanhempien riitojen aiheena.

Miten nuo eroperheiden lasten asiat liittyivät kertomukseesi? Eli mielestäsi nämä eroperheiden lasten olisi pitänyt kärsiä koulukuraattorit ja kiusaamiset ennemmin kuin sinun lapsesi? Miksei vaan voi kertoa asiaa ja todeta, että väärin tekivät ilman, että heitetään joku muu susille?

Ei kai kukaan tosissaan väitä, että jos vuosittain tehdään 150 000 lastensuojeluilmoitusta, riittävästi voimavaroja riittää kipeästi apua tarvitseville perheille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Kysehän oli siitä että se tarhan työntekijä loukkaantuu jos ei heti välittömästi ja oitis pääse sössöttämään vanhemmalle.

Ei siitä että lapsi jäisi huomiotta. Ja kyllä meillä ainakin lapset tietää, että töissä me päivisin käydään.