Neuvolan "herännyt huoli"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Kysehän oli siitä että se tarhan työntekijä loukkaantuu jos ei heti välittömästi ja oitis pääse sössöttämään vanhemmalle.

Ei siitä että lapsi jäisi huomiotta. Ja kyllä meillä ainakin lapset tietää, että töissä me päivisin käydään.

Erikoista, että pidät lapsen hoitopäivän kuulumisia "sössöttämisenä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Kysehän oli siitä että se tarhan työntekijä loukkaantuu jos ei heti välittömästi ja oitis pääse sössöttämään vanhemmalle.

Ei siitä että lapsi jäisi huomiotta. Ja kyllä meillä ainakin lapset tietää, että töissä me päivisin käydään.

Erikoista, että pidät lapsen hoitopäivän kuulumisia "sössöttämisenä".

Mun lapset meni päiväkotiin 6- ja 4-vuotiaina. Ei he tarvitse ketään välikättä kertoakseen mitä kuuluu.

Ja tuon täällä sössöttävän ihmisen henki varmaan haisee, kun häntä kaikki välttelee.

Näyttää, että jollain perhetyöntekijällä on hirveästi ylimääräistä aikaa työpäivien aikana tämän ketjun perusteella. On täällä jankkaamassa päivät pitkät. Älä kysy mistä tiedän...

Minusta neuvolan täti teki lasun kun kerroin, että viikonloppuna join pullon hyvää olutta. Ja ennen kuin lastensuojelusta käytiin kylässä hän katsoi huolestuneena, että nyt on sellainen aika, ettei kannattaisi yhtään ottaa😶🤣.

No lasusta kävi 2 asiallista näistä, jotka kirjaimellisesti kenkiä pois ottaessaan sanoivat, että tämä nyt on tällainen rutiinikäynti, että pakko käydä kun joku on huolestunut. Käynnin aikana ihan oma-aloitteisesti sanoivat, että heillehän ei kuulu juoko joku alkoholia silloin tällöin vai ei, kunhan lapsi on hyvässä huollossa.

Mukavia ihmisiä, mutta itselle kyllä heräsi oikeesti kova huoli tästä nuoresta neuvolattaresta. Hän on selvästi tynnyrissä kasvanut ja häntä pelottaa normaali elämä. Vaihdoin neuvolaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta neuvolan täti teki lasun kun kerroin, että viikonloppuna join pullon hyvää olutta. Ja ennen kuin lastensuojelusta käytiin kylässä hän katsoi huolestuneena, että nyt on sellainen aika, ettei kannattaisi yhtään ottaa😶🤣.

No lasusta kävi 2 asiallista näistä, jotka kirjaimellisesti kenkiä pois ottaessaan sanoivat, että tämä nyt on tällainen rutiinikäynti, että pakko käydä kun joku on huolestunut. Käynnin aikana ihan oma-aloitteisesti sanoivat, että heillehän ei kuulu juoko joku alkoholia silloin tällöin vai ei, kunhan lapsi on hyvässä huollossa.

Mukavia ihmisiä, mutta itselle kyllä heräsi oikeesti kova huoli tästä nuoresta neuvolattaresta. Hän on selvästi tynnyrissä kasvanut ja häntä pelottaa normaali elämä. Vaihdoin neuvolaa.

Siis mikään pakkohan ei lastensuojelun ole tulla kotikäynnille sillä perusteella, että äiti on ottanut oluen. Kunhan pitävät tätilöiset (vai -loiset?) itsensä työllistettynä.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää, että jollain perhetyöntekijällä on hirveästi ylimääräistä aikaa työpäivien aikana tämän ketjun perusteella. On täällä jankkaamassa päivät pitkät. Älä kysy mistä tiedän...

Se perhetyöntekijä on varmaan se joka ketjussa HUOLESTUU sanavalinnoista. Sanavalinnoista huolestuminen on sekopäisintä mitä tiedän, sillä silloin huolestuja poimii yhden sanan jonkun väsyneen äidin tekstistä, ja liittä siihen kaikki OMAT ennakkoasenteet ja uskomukset, ja sitten huolestui. Eli oikeasti se huoli on huolestujan itsensä oma käsite ja luulo, mahdollisesti väärä sellainen. Ei puhettakaan että viitsisi vaikk tarkistaa mitä se äiti on tarkoittanut, tai että ottaisi huomioon että kaikki ei osaa kommunikoida aina täsmällisen tarkasti.

Jos lasuja tehdään niin jukoliste pitäis pysyä FAKTOISSA JA TODISTEISSA eikä sossun oman pään sisällä olevissa luuloissa ja uskomuksissa.

Välillä en pysty uskomaan että sossut on yliopiston käyneitä. Arkiajattelua, yleistämistä, omia uskomuksia, hysteriaa... eikö tieteellinen yliopistokoulutus opettanut mitään? Tai sitten tosiaan suurin osa on epäpäteviä ja jotain sosionomiopiskelijoita ekalta vuosikurssilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Kuten jo totesin, yleensä puhunkin autossa, Mutta valitettavasti on sellainen asia kuin päiväkodin sulkemisaika, joka rajoittaa. Aika veemäinen tilanne seurata kesken puhelun, kun sossu käy hakemassa lapsen päiväkodista.  Lakiasioita tekevänä olen hyvin tietoinen "asiakassalaisuuksista", ja pyrinkin välttelemään puhumista julkisesti, minkä takia puhelimessa puhuminen hakuaikaan onkin todellakin poikkeus. Onneksi osaan työni sen verran hyvin, että pystyn puhuessani arvioimaan, mitä voin sanoa ja asioista voi puhua myös puhumatta nimillä. Lisäksi nämä puhelut käydään muulla kielellä kuin suomeksi, mikä vaikeuttaa jo huomattavasti puhelun seuraamista, puhumattakaan niiden sisällöstä ja terminologiasta. 

Ja kuten itse totesit, ainakin toistaiseksi kyltit ovat vain suositus jopa Suomessa. 

Jos joskus saan lapsia, aion käyttää yksityisen neuvolan palveluita. Kaupungin neuvolaan en jalallani astu, todella huonoa palvelua ja pelkkää kyttäystä niistä näyttää saavan. Ihan sairasta touhua nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tarina että isovanhempi vei lapsen neuvolaan korvasäryn vuoksi ei ole uskottava. Neuvolan täti ei määrää antibiootteja eikä ota vastaan korvasärkyisiä lapsia muutenkaan. 

Neuvolassa työskentelee myös lääkäri.

Neuvolalääkärillä ei käydä lapsen sairastuessa. Eikä neuvolan lääkäriä ole tapana kutsua neuvolan tädiksi. Ettei nyt taas olisi jotain jäänyt kertomatta.

Kyllä esim meillä käydään. Hän on lastenlääkäri, eikä meidän ns oma lääkäri halua hoitaa lapsia. Ainoa kerta itse asiassa kun meidän lapsi on terkkariss lääkärillä käynyt olikin juuri se neuvolan lääkäri ja syynä korvatulehdus.

Mikähän neuvola tämä on?

Ison helsinkiläisen terveyskeskuksen neuvola. Enää sitä ei edes ole kun se yhdistettiin muihin ja on vielä isompi.

Eli viet lapsen terveyskeskukseen.

Kaikki neuvolat toimi täällä terveyskeskuksissa. Sitten siellä teeveyskeskuksissa oli eri toiminnot. Eli ei, en edelleenkään vienyt lasta ”terveyskeskuslääkärille” enkä vie, kun hän esim käy hammaslääkärillä terveyskeskuksen tiloissa.

Ne neuvolan lääkärit on terveyskeskuslääkäreitä.

Niin se vaan menee. Sairaat hoituu terveyskeskuksessa. Niitä lääkäriaikoja voi saada kun neuvolatyöstä on vapaata. Neuvolan tehtävä ei ole hoitaa sairaita. Riippumatta siitä, että sama lääkäri kyseessä.

Hän oli vain ja ainoastaan neuvolalääkäri, lasten lääkäri. Hän ei ollut terveyskeskuslääkäri. Kai minä sen tiedän kun paitsi että lapseni kävi siellä, se lääkäri asuu samassa korttelissa kuin minä ja näen hänet koiralenkillä melkein joka aamu ja ilta. Jessus.

Et sinä tiedä. Sinä kuvittelet näin.

Meillä neuvolalääkärit on terveyskeskuslääkäreitä. Neuvola ei hoida sairaita lapsia. Tämä on ihan lakiin kirjattu asia.

Kyllä minä tiedän. Sinä et tiedä. Emme käsittääkseni myöskään asu samalla alueella. Sinulla tuskin on niitä lapsiakaan.

Minä tiedän mitä laki tästä asiasta sanoo. Se on täysin yksiselitteistä. Neuvola ei hoida sairaita lapsia. Ei missään Suomessa toimita toisin.

Tämähän ei poista sitä asiaa, että se sama lääkäri voi terveyskeskuslääkärinä näitä sairaota hoitaa.

Joissain sotepiireissä ON NEUVOLALÄÄKÄREITÄ jotka ovat ERI ASIA kuin terveyskeskuslääkäri. Mistäkö tiedän tämän? Olen palvelujohtajana sote-piirissä. Meidän sotepiiri on tehnyt paljon uudistuksia mitkä poikkeaa normaalikäytännöistä.

Neuvola ei houda sairastapauksia.

Olet väärässä. Kyllä hoitaa jos ne löytyvät neuvolassa. Akuuttivastaanotto se ei ole, mutta tasan tarkkaan neuvolalääkäri tutkii ja antaa lääkereseptin jos lapsi on sairas.

Nyt on jo häiriintynyttä menoa ja suuret luulot itsestäsi kun luulet tietäväsi paremmin.

T. Sote-johtaja

Jos lääkärissä käydään kipeiden korvien takia, kyse ei ole neuvolakäynnistä vaikka olisi sama lääkäri kuin neuvolassa. Aivan sama vaikka neuvola ja terveyskeskus toimisi samoissa tiloissa. Miten tän voi rautalangasta vääntää?

Oltiin neuvolassa tarkastuksessa. Sanoin, että lapsen korvasta valuu jotain mömmöä, mutta lapsi on hyväntuulinen, syö ja nukkuu hyvin. Neuvolantäti lähetti viereiseen huoneeseen sen lääkärin tarkastettavaksi, joka vastaanotti siinä lapsia neuvolan määräaikaistarkastuksiin. Saatiin antibioottia, tärykalvo oli ilmeisesti itsestään puhjennut, jolloin kipua ei ollut kun märkä valui pois. Sinnikäs vänkääjä tuo edellinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Sinä olet nähnyt yhden lapun jossain ja sen pohjalta vetelet johtopäätöksiä, solvaat, vittuileet, möhkäät ja kohkaat. Ääliö!

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään vielä tuota luuloa että kyllä ksikki saavat apua jotka tarvitsevat! Sehän ei ole ollenkaan totta, mutta erittäin iso osa porukkaa luulee niin, varsinkin vanhempi sakki esim meidän äitien omat vanhemmat.

Silloin kun olin lapsi niin oikeasti oll kodinhoitajasysteemi. Meille tuli kotiin esim kodinhoitaja ennen synnytystä (synnytyksen ajaksi), sit synnytyksen jälkeen parilsi viikoksi, silloin jos äiti oli sairas, ja jos vanhemmilla oli joku työmatka.

En tiedä tarkkan mitkä oli tuolloin kriteerit mutta ainakin näytti siltä että helposti sai apua. Saatto olla toki jotain sosiaalista arvointia mulana, en muista tarkkaan.

Nyt kun asun satojen kilsojen päässä lapsuudenkotikaupungista tukiverkottomana, (ja mun vanhemmat on aika huonot isovanhemmat, ei halua nähdä lapsenlapsia eikö varsinkaan auta koskaan) niin äiti aina selittää puhelimessa että mikäs tässä ongelma on, soitat vaan kodinhoitajan kotiin. Tän sano esim kun mulla murtui ranne ja oli kipsi 5 vkoa enkä saanut kantaa/nostaa vauvaa. En saanut kotiapua tuolloin vaikka anoin.

Äitini mielestä (siis luulo) on se että joka asiasta kun vähän vinkaisee niin saa heti kodinhoitajan tuosta vaan kotiin. Että mitä ihmeen apua ne lapsiperheet mula tarvii kun on kodinhoitajat ja kaikki.

Niin... oli sillon in 70-80 luvuilla ehkä edellisen kerran...

Yksi sosiaalipuolen johtotehtävissä ollut sanoi, että siihenhän ne lapsiperheiden kotiavut loppuivat kun tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus ja se vei resurssit. Vähän on koitettu saada takaisin, mutta nykyään kun kyttäysmentaliteetti on noussut niin korkeaksi niin taitaa siinäkin olla nykyään huomattava osa kyttäystä.

Jos minulle tulee täärkeä puhelu päiväkodin pihassa, se tulee joko koululaiseltani tai työpaikalta television lähetyskeskuksesta. En ala seistä jäätymässä pihassa vaan vastaan kyllä ihan siinä mennessäni. Ei siihen kukaan kuole, jos näin satunnaisesti käy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Kuten jo totesin, yleensä puhunkin autossa, Mutta valitettavasti on sellainen asia kuin päiväkodin sulkemisaika, joka rajoittaa. Aika veemäinen tilanne seurata kesken puhelun, kun sossu käy hakemassa lapsen päiväkodista.  Lakiasioita tekevänä olen hyvin tietoinen "asiakassalaisuuksista", ja pyrinkin välttelemään puhumista julkisesti, minkä takia puhelimessa puhuminen hakuaikaan onkin todellakin poikkeus. Onneksi osaan työni sen verran hyvin, että pystyn puhuessani arvioimaan, mitä voin sanoa ja asioista voi puhua myös puhumatta nimillä. Lisäksi nämä puhelut käydään muulla kielellä kuin suomeksi, mikä vaikeuttaa jo huomattavasti puhelun seuraamista, puhumattakaan niiden sisällöstä ja terminologiasta. 

Ja kuten itse totesit, ainakin toistaiseksi kyltit ovat vain suositus jopa Suomessa. 

Ymmärrän, että noin on tehtävä jos päiväkoti on menossa kiinni. Mutta jos usein toistuisi, niin ottaisin jo töissäkin puheeksi sitä, että työpuhelut olisi hyvä saada edes jokseenkin rajattua työaikaan.

Jos ei onnistu ja työpuhelut usein iskisivät lapsenhakutilanteeseen, niin miettisin olisiko parempi jos puoliso ottaisi enemmän hakuvastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Kuten jo totesin, yleensä puhunkin autossa, Mutta valitettavasti on sellainen asia kuin päiväkodin sulkemisaika, joka rajoittaa. Aika veemäinen tilanne seurata kesken puhelun, kun sossu käy hakemassa lapsen päiväkodista.  Lakiasioita tekevänä olen hyvin tietoinen "asiakassalaisuuksista", ja pyrinkin välttelemään puhumista julkisesti, minkä takia puhelimessa puhuminen hakuaikaan onkin todellakin poikkeus. Onneksi osaan työni sen verran hyvin, että pystyn puhuessani arvioimaan, mitä voin sanoa ja asioista voi puhua myös puhumatta nimillä. Lisäksi nämä puhelut käydään muulla kielellä kuin suomeksi, mikä vaikeuttaa jo huomattavasti puhelun seuraamista, puhumattakaan niiden sisällöstä ja terminologiasta. 

Ja kuten itse totesit, ainakin toistaiseksi kyltit ovat vain suositus jopa Suomessa. 

Ymmärrän, että noin on tehtävä jos päiväkoti on menossa kiinni. Mutta jos usein toistuisi, niin ottaisin jo töissäkin puheeksi sitä, että työpuhelut olisi hyvä saada edes jokseenkin rajattua työaikaan.

Jos ei onnistu ja työpuhelut usein iskisivät lapsenhakutilanteeseen, niin miettisin olisiko parempi jos puoliso ottaisi enemmän hakuvastuuta.

Sulle on nyt jo sivutolkulla selitetty, että joskus noin käy.

Mutta ei, sinä paasaat, paasaat, paasaat ja paasaat!

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Kuten jo totesin, yleensä puhunkin autossa, Mutta valitettavasti on sellainen asia kuin päiväkodin sulkemisaika, joka rajoittaa. Aika veemäinen tilanne seurata kesken puhelun, kun sossu käy hakemassa lapsen päiväkodista.  Lakiasioita tekevänä olen hyvin tietoinen "asiakassalaisuuksista", ja pyrinkin välttelemään puhumista julkisesti, minkä takia puhelimessa puhuminen hakuaikaan onkin todellakin poikkeus. Onneksi osaan työni sen verran hyvin, että pystyn puhuessani arvioimaan, mitä voin sanoa ja asioista voi puhua myös puhumatta nimillä. Lisäksi nämä puhelut käydään muulla kielellä kuin suomeksi, mikä vaikeuttaa jo huomattavasti puhelun seuraamista, puhumattakaan niiden sisällöstä ja terminologiasta. 

Ja kuten itse totesit, ainakin toistaiseksi kyltit ovat vain suositus jopa Suomessa. 

Mutta jos usein toistuisi, niin ottaisin jo töissäkin puheeksi sitä, että työpuhelut olisi hyvä saada edes jokseenkin rajattua työaikaan.

Oikeasti nauroin ääneen. Kerrotko vielä tarkemmin, mitä tarkalleen ottaen otan puheeksi töissä, kenen kanssa, mitä tämä X voi tehdä, kieltää 100 miljoonan euron projektin asiakasta ottamasta yhteyttä klo 16 jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Kuten jo totesin, yleensä puhunkin autossa, Mutta valitettavasti on sellainen asia kuin päiväkodin sulkemisaika, joka rajoittaa. Aika veemäinen tilanne seurata kesken puhelun, kun sossu käy hakemassa lapsen päiväkodista.  Lakiasioita tekevänä olen hyvin tietoinen "asiakassalaisuuksista", ja pyrinkin välttelemään puhumista julkisesti, minkä takia puhelimessa puhuminen hakuaikaan onkin todellakin poikkeus. Onneksi osaan työni sen verran hyvin, että pystyn puhuessani arvioimaan, mitä voin sanoa ja asioista voi puhua myös puhumatta nimillä. Lisäksi nämä puhelut käydään muulla kielellä kuin suomeksi, mikä vaikeuttaa jo huomattavasti puhelun seuraamista, puhumattakaan niiden sisällöstä ja terminologiasta. 

Ja kuten itse totesit, ainakin toistaiseksi kyltit ovat vain suositus jopa Suomessa. 

Ymmärrän, että noin on tehtävä jos päiväkoti on menossa kiinni. Mutta jos usein toistuisi, niin ottaisin jo töissäkin puheeksi sitä, että työpuhelut olisi hyvä saada edes jokseenkin rajattua työaikaan.

Jos ei onnistu ja työpuhelut usein iskisivät lapsenhakutilanteeseen, niin miettisin olisiko parempi jos puoliso ottaisi enemmän hakuvastuuta.

Sulle on nyt jo sivutolkulla selitetty, että joskus noin käy.

Mutta ei, sinä paasaat, paasaat, paasaat ja paasaat!

Ohis

Niin, ja olen ehdottanut asioita, joilla asiaa voi tehdä toisin. Keskustelu valitettavasti rönsyillyt mm. sanavalintoihin tarttumisen yms. takia, jonka takia punaista lankaa on välillä todella vaikea napata kiinni.

Ja alunperinhän kommenttini koski sitä, kun oletettiin aitojen lasuvanhempien olevan jotain narkkeja rikollisjengiläisiä. Vaan kun tuollainen on jo todella ääripäähän menemistä, kun jo jatkuva puhelimeen syventyminen on lapsen kaltoinkohtelua.

Tämähän otettiin todella raivolla vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Kuten jo totesin, yleensä puhunkin autossa, Mutta valitettavasti on sellainen asia kuin päiväkodin sulkemisaika, joka rajoittaa. Aika veemäinen tilanne seurata kesken puhelun, kun sossu käy hakemassa lapsen päiväkodista.  Lakiasioita tekevänä olen hyvin tietoinen "asiakassalaisuuksista", ja pyrinkin välttelemään puhumista julkisesti, minkä takia puhelimessa puhuminen hakuaikaan onkin todellakin poikkeus. Onneksi osaan työni sen verran hyvin, että pystyn puhuessani arvioimaan, mitä voin sanoa ja asioista voi puhua myös puhumatta nimillä. Lisäksi nämä puhelut käydään muulla kielellä kuin suomeksi, mikä vaikeuttaa jo huomattavasti puhelun seuraamista, puhumattakaan niiden sisällöstä ja terminologiasta. 

Ja kuten itse totesit, ainakin toistaiseksi kyltit ovat vain suositus jopa Suomessa. 

Mutta jos usein toistuisi, niin ottaisin jo töissäkin puheeksi sitä, että työpuhelut olisi hyvä saada edes jokseenkin rajattua työaikaan.

Oikeasti nauroin ääneen. Kerrotko vielä tarkemmin, mitä tarkalleen ottaen otan puheeksi töissä, kenen kanssa, mitä tämä X voi tehdä, kieltää 100 miljoonan euron projektin asiakasta ottamasta yhteyttä klo 16 jälkeen?

Minä en sinun työpaikastasi tiedä. Monella työpaikalla noin yleisesti asioita voi ottaa puheeksi.

Ja kuten sanottu, jos usein täytyy hoitaa työpuheluita lasta hakiessa, niin itse sopisin puolison ottavan vetovastuun hakemisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistan aiemman teesini. Sossu takertuu tällaisiin mukaviin pieniin lasu-ilmoituksiin ja työllistää itsensä ”kalenterit täyteen” tällaisilla, jotta niihin oikeasti pahoihin ja vaarallisiin juttuihin ei tarvitse tarttua.

Niissä kun saa osakseen huutoa ja raivoa, uhkailua ja käsiksikäymisen uhkaa ja joutuu todistelemaan oikeudessa ja olemaan muutenkin epämukavassa , ehkä jopa pelottavassa tilanteessa.

Erittäin yleinen ja inhimillinen toimintatapa monissa töissä.

Juuri näin. Voi vähän kuumottaa mennä hakemaan lapsia huostaan vanhemmilta, jotka ovat jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv. Helpompi mennä russuttamaan huolestansa jonkun äidin sanavalinnoista, uupumuksesta tai yleisestä olemuksesta, sotkuisesta kodista tai epäsopivasta aamupalasta.

jep. Sinänsä hyvin inhimillinen tapa toimia, mutta ei siinä systeemin idea toteudu. Niistä oikeasti karseista lasu-keisseistä ei kukaan oikein haluaisi ottaa vastuuta, pallotellaan ympäriinsä vuosikaudet. Niissä kun voi oikeasti saada uhkauksia, joutua pyytämään poliisilta virka-apua, joutua hakemaan lapsia huumekämpistä, joutua oikeuteen todistajaksi jne ikävää.

Menee kyllä defenssien puolelle ajattelu, että aidoissa lasutapauksissa vanhemmat olisivat "jonkun rikollisliigan jäseniä, aineissa tmv".

Silloin puhutaan jo äärimmäisistä tapauksista, mutta lapsen kaltoinkohtelua on kyllä moni muukin asia.

Monikos on nähnyt päiväkodin portissa/etuovella puhelimen kieltokuvan, jossa lukee "Valmistaudu päiväsi tärkeimpään tapaamiseen"?

Kun joillekin tosiaan se puhelin ja some menee aina lapsen edelle. Pahimmillaan olen nähnyt kuinka pieni lapsi juoksee paikallisjunassa ympäriinsä, liikkuvassa junassa roikkuu vauvanvaunupaikan tangoissa jne. Ja äitinsä on syventynyt puhelimeensa, eikä tunnu näkevän tai kuulevan yhtään mitään.

Eli käytännössä lapsi on jätetty yksin.

Samoin tilastojen mukaan edelleen osa ihmisistä näkee hyvänä kasvatuskeinona luunapit, tukistukset jne, vaikka lapsen fyysinen kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984 ja Internet pullollaan tietoa siitä, miten vahingollisesti fyysinen kuritus lapsen kehitykseen vaikuttaa.

Ja ennenhän äidit oli lapsilleen läsnä 24/7? Not.

Sinne päiväkotiin saatetaan ryysiä mahdollisimman nopeasti ja se puhelu/viesti on työasia.

Ja siellä paikallisjunassa se äiti saattaa varata lääkäriaikaa tai viestitellä isomman lapsen, esim ekaluokkalaisen kanssa.

Sinusta lääkäriajan varailu on fine syy jättää lapsi valvomatta niin, että lapsi olisi periaatteessa voinut kirmata asemalle pysähtyneestä junasta asemalle, eikä äiti olisi huomannut?

Samoin se työasia voinee kenellä tahansa odottaa sen pari minuuttia, että kuuntelet miten lapsellasi on päivä mennyt. Jos edes se ei onnistu, niin mahdetaanko lapseen kiinnittää juuri mitään muutakaan huomiota.

Ennen vanhaan se lapsi matkusti siellä yksin. Ja kyllä, lääkäriaika on tärkeä.

Ja työasioiden tärkeys on työnantajan määrättävissä, ei sinun. Eikä se lapsi siellä pöiväkodin portilla ole, missä sinä näemmä kyyläät.

Ja tutkimusten mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa enemmän kuin yksikään vanhempisukupolvi ennen heitä.

Moni asia, joka oli ennen vanhaan ok, ei enää nykyään ole. Lapsien tapaturmakuolemat ovat vähentyneet juurikin siksi, että heitä valvotaan.

Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä + moikkaan lastasi. Olen itsekin tehnyt vaativaa työtä, vaan työluuri pysyi pois kun hain lapsen päiväkodista.

Itse jopa maallikkona huolestuisin noista sinun vastauksista.

Jos hoitajan asia kestää pari minuuttia ja sisältää tiedon siitä miten lapsen päivä on mennyt (vakavista asioistahan olisi pitänyt jo ilmoittaa niiden sattuessa), se voi kyllä odottaa pari minuuttia, jos käy niin huono tuuri, että joudun neuvomaan projektia lakiasiassa, minkä arvo on kymmeniä miljoonia euroja. Toki yritän hoitaa työajat työaikana, mutta aikaeroille ei mahda mitään, ja joku voi joskus soittaa kun olen matkalla päiväkotiin. Toki yleensä jään sitten parkikselle autoon hoitamaan puhelun loppuun tms. Tästäkin tulee varmaan paha mieli, kun lapsesta ei päässytkään heti eroon.

Siis hetkinen. Kysehän ei ole siitä, että hoitajalle tulisi paha mieli.

Vaan siitä, että kiinnostaako sinua oman lapsesi asian sen verran, että hoidosta hakiessa maltat sen parin minuutin ajaksi jättää puhelimen pois.

Minkä ihmeen parin minuutin?

Eipä se lapsen hakeminen mitään puolta tuntiakaan kestä.

Eikä paria minuuttia. Itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia, mutta kun oli, hain aina ulkoilusta. Lapsi yleensä näki minut, lopetteli leikkinsä kaverin kanssa ja tuli sitten omaan tahtiinsa luokseni. Ei siinä hosuttu. Eikä hoitaja ikinä sännännyt parissa minuutissa papattamaan vaan kaikki tapahtui rauhassa.

Minkä jälkeen ajelimme kotiin 45 minsaa ja lapset sai rauhassa kertoilla kuulumisiaan eväiden ääressä.

Ikävää että sulla ei lapsillesi ole kuin kaksi minsaa.

Nice try yrittää kääntää asia. Kukaan ei puhunut, että minulla lapselleni aikaa pari minuuttia, vaan että pahimmillaan siitä luurista ei voida irtaantua edes pariksi minuutiksi, jotta malttaa kuunnella miten lapsellaan on päivä mennyt. Ja senpä takia päiväkotien porteilla on näitä ilmoituksia, et puhelin olisi syytä jättää taskuun siksi aikaa kun hakee lastaan.

Sinä pidit sitä paria minuuttia normina, mikä paljastaa sen että itse hosut ja söhellät. Koska kuvittelet että niin voi tehdä.

Eikö sulle ole koskaan odotettu vuoron odottamista? Lapset oppii esimerkistä, eikä ole hyvä, että heidän hoitajansa siellä päikyn pihalla saa raivareita, jos ei heti tässä nyt ja välittömästi ole hänen vuoronsa papattaa.

Ei, vaan pontti edelleen se, että joidenkin mielestä heidän työasiansa tai muut puhelinasiat ovat niin tärkeitä, että näpytellään puhelinta/ollaan luuri korvalla koko hakutilanteen ajan.

Mikä pontti?

Ei hakutilanne kestä kahta minuuttia, höpsö!

Huomaan tässä pienen pientä viitettä siihen, että yritetään häivyttää se asian todellinen sisältö.

Eli se, että puhelin menisi lapsen edelle, eikä siitä luovuta edes hakutilanteessa (jonka vuoksi päiväkotien kyltit), tai niihin syvennytään niin, että lapsen valvominen unohtuu kokonaan.

Lue tämän viestin kaikki lainaukset, siellähän on koko viestivaihto ekaa viestiäni myöten.

Jos sulla lapsen haku on kiireinen ja kestää kaksi minuuttia, et voi tehdä päätelmää, että kaikki muut on yhtä surkeita vanhempia. Lue itse ja mieti, mitä onkaan tullut tehtyä. Unohda jatkossa se kiire ja paneudu lapseesi, jooko.

"Ja ei, en usko että kenenkään työpaikka on siitä kiinni, että sen pari minuuttia kuuntelet kun päiväkodin työntekijä kertoo lapsesi päivästä ja moikkaat lastasi".

Saa ihan mielellään käyttää enemmän aikaa, se on oikein suotavaa.

Vaan kun kyse olisi siitä, ettei malteta luopua siitä luurista EDES pariksi minuutiksi, että kuuntelee miten lapsen päivä on mennyt.

Luopumisesta jankkaava, voisitko ystävällisesti kertoa, miten kertoisit _luurin_ toisessa päässä olevalle ulkomaalaiselle asiakkaalle, että et voi nyt kahden minuutin puuropissakakka-tarinan takia jatkaa puhelua, joka koskee esimerkiksi 100 000 000  euron toimituksen sopimuksessa olevaa kohtaa, josta voi seurata useammalle projektin ja asiakkaan johdossa olevalle henkilölle henkilökohtaisia seuraamuksia muun muassa vankilaan joutumisen muodossa? Asiakas on asiasta huolissaan ja paikallinen viranomaiselle pitäisi antaa tiedot oikeassa muodossa, jotta projektin lupa-asia etenee. Ihanko totta, tässä vaiheessa on kyse vain siitä, ettei "malteta luopua luurista" vai olisiko kuitenkin siitä, että jotkin asiat on nyt vaan hoidettava ja hyvien tapojen mukaan ei ole edes kohteliasta lopettaa puhelua kesken asian. Luuletko puhelun jatkuvan aivan samasta kohtaa joskus seuraavana päivänä? Etenkin jos haastavasta aiheesta on saatu tehtyä jo lähes kompromissi, otatko riskin ettei asiaa saadakkaan sovittua?

Voin kertoa omalta osaltani, että tekisin mitä vain, etten joutuisi käymään noita keskusteluja eikä todellakaan kyse ole siitä etten "malttaisi luopua luurista". Mutta tämä jankkaaminen kertoo vain siitä, ettei keskiverolla päiväkodin henkilökunnalla ole mitään käsitystä mitä ihmiset tekevät työkseen eikä suhteellisuuden tajua. 

Jos useinkin on tilanne, että työasiat pitää hoitaa lasta hakiessa, ni eiköhän parempi jos toinen vanhempi hoitaa haut.

Lapsella on oikeus kokea olevansa tärkeä, eikä tulevansa tärkeysjärjestyksessä töiden jälkeen.

Ensinnäkin, kukaan ei ole sanonut, että niitä puheluita käydään jatkuvasti, vaan sitten kun tulee se tärkeä puhelu, se valitettavasti täytyy puhua vaikka olisikin juuri hakemassa lasta. Toisekseen, miten ihmeessä ennakoit, että ajaessasi tarhaan asiakas päättää soittaa? Miten siinä vaiheessa delegoit haun toiselle vanhemmalle joka saattaa olla ties missä?

Yksi tarhasta haun aikana pakosta tehty työpuheluhan se määritteleekin tärkeysjärjestyksen ja lapsen kokemuksen. Lapsiko kokee itsensä enemmän tärkeäksi, jos puhelu käydään kotona kuten joku ehdotti, ja lasta kielletään esim. tulemasta työhuoneeseen puhelun aikana?

Ihmettelen kyllä mihin ihmeen töihin palkasta valittava päiväkotien henkilökunta aikoo oikein vaihtaa, kun näinkin yksinkertaiset asiat tuottavat jo vaikeuksia?

Ensinnäkin, en ole päiväkotityöntekijä. Kirjoitin jo muutama sivu taaksepäin siitä, että onko joku huomannut päiväkodin porteilla olevia kylttejä suosituksesta jättää puhelin taskuun kun haet lapsesi.

Toiseksi, onko tosissaan vaikeaa keskustella ilman, että aletaan heittämään sekaan jotain ihmeellisiä solvausyrityksiä? Aikuisten luulisi pystyvän keskustelemaan vaikeammastakin aiheesta nimittelemättä.

Jos on yksittäisen puhelu, niin miksi se täytyy edes puhua päiväkodin pihalla sen sijaan, että puhut loppuun autossa ja vasta lopetettua menee hakemaan lapsen.

Itsellä kun käy mielessä jo asiakassalaisuudet yms, jonka takia itse en kailottaisi työpuheluja milloin missäkin.

Mutta kukin sitten ilmeisesti tyylillään.

Kuten jo totesin, yleensä puhunkin autossa, Mutta valitettavasti on sellainen asia kuin päiväkodin sulkemisaika, joka rajoittaa. Aika veemäinen tilanne seurata kesken puhelun, kun sossu käy hakemassa lapsen päiväkodista.  Lakiasioita tekevänä olen hyvin tietoinen "asiakassalaisuuksista", ja pyrinkin välttelemään puhumista julkisesti, minkä takia puhelimessa puhuminen hakuaikaan onkin todellakin poikkeus. Onneksi osaan työni sen verran hyvin, että pystyn puhuessani arvioimaan, mitä voin sanoa ja asioista voi puhua myös puhumatta nimillä. Lisäksi nämä puhelut käydään muulla kielellä kuin suomeksi, mikä vaikeuttaa jo huomattavasti puhelun seuraamista, puhumattakaan niiden sisällöstä ja terminologiasta. 

Ja kuten itse totesit, ainakin toistaiseksi kyltit ovat vain suositus jopa Suomessa. 

Mutta jos usein toistuisi, niin ottaisin jo töissäkin puheeksi sitä, että työpuhelut olisi hyvä saada edes jokseenkin rajattua työaikaan.

Oikeasti nauroin ääneen. Kerrotko vielä tarkemmin, mitä tarkalleen ottaen otan puheeksi töissä, kenen kanssa, mitä tämä X voi tehdä, kieltää 100 miljoonan euron projektin asiakasta ottamasta yhteyttä klo 16 jälkeen?

Minä en sinun työpaikastasi tiedä. Monella työpaikalla noin yleisesti asioita voi ottaa puheeksi.

Ja kuten sanottu, jos usein täytyy hoitaa työpuheluita lasta hakiessa, niin itse sopisin puolison ottavan vetovastuun hakemisista.

Sinä oot nähnyt lapun. Hyvä on. Me uskotaan. Oot nähnyt lapun ja Nyt oot saanut sen kertoa. Hyvä. Anna olla jo!