Neuvolan "herännyt huoli"

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa alkaa miettii et haluaako sitä kohta lapsia tämmöseen tehdäkään jos joku hullu viranomainen osuu kohdalle ja lapset lähtee

Olin juuri tulossa sanomaan samaa, menee viimeisetkin rippeet omien lapsien haluamisesta jos todellisuus on tätä.

Suomalainen sossu-kauhutarina. Äiti kyynelehtii neuvolassa. Terveydenhoitaja suhtautuu myötämielisesti ja varaa ajan lääkärille. Lääkäri tarkistaa onko äidin ja vauvan vuorovaikutus kunnossa. Toteaa että on. Ei jatkotoimenpiteitä. Tarinan opetus, älä koskaan näytä sossulle tunteitasi. Lastesi kidnappaus voi olla suunnitteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa miten näissä mennään aina tapauksen mukaan laidasta laitaan. Jos jostain perheestä "huolestutaan" turhaan niin siitä loukkaannutaan verisesti. Sitten kun jossain perheessä tapahtuu jotain kamalaa, hurskastellaan sillä miten olisi pitänyt puuttua joa heti kun jotain merkkejä oli olemassa.

Uskokaa jo, molemmat eivät ole mahdollisia samaan aikaan. Joko huolestumme joskus myös turhaan tai sitten osa pahoistakin tapauksista jää huomaamatta.

Luin tutkimuksen, että Helsingin lastensuijelulta jää nimenomaan pahoja tapauksia huomaamatta, mm. väkivaltaa, koska jos ratkaisu osoittautuu virheelliseksi, yksittäinen sosiaalityöntekijä on vastuussa. Sitävastoin keskittyvät helppoihin tapauksiin liikaakin. En ihmettelisi, jos koko maassa on sama ilmiö.

Tätä ei kauheasti edistä se täällä vallalla oleva asenne jossa jokainen negatiivinen havainto neuvolasta tai sosiaalityöltä koetaan heti kauheaksi vainoksi ja suureksi virheeksi. Juuri sen takia toiminta muuttuu ylivarovaiseksi kun vanhemmatkin suohtautuvat aina lähtökohtaisesti vihamielisesti kaikkeen puuttumiseen ja jopa pieneen "huoleen".

No pitäiskö sitä sitten vaan kehittää omaa ammattitaitoaan, kommunikoida asiakkaiden ja muiden kanssa selkeästi ja ryhdistäytyä? Ottaa lusikka kauniiseen käteen. Sen sijaan että sinkoillaan hysteerisenä sinne tänne ja haaskataan verovaroja.

Niin, on tietysti kaikkein todennäköisin vaihtoehto että hormonien kourissa oleva väsynyt äiti toimii aina rauhallisesti, objektiivisesti ja rationaalisesti, koulutettu sosiaalityön ammattilainen taas impulsiivisesti ja tunneperäisesti 

Vierailija kirjoitti:

Jos miehen sairastuminen vie äidiltä voimat, niin tietysti neuvolan tarvitsee arvioida tarvitsetteko ulkopuolista apua lastenhoitoon.

Miksi sitä neuvolan pitäisi arvioida? Perhehän sen itse tietää, tarvitseeko apua. Perusongelma tässä kyttäyssysteemissä on, että ei luoteta ihmisten omiin arvioihin. Silloin kun haluaa ja pyytää apua, sitä on usein hemmetin vaikea saada. Vähintäänkin siinä kestää, koska jonkun oikeassa virassa olevan pitää tutustua tilanteeseen ja arvioida, onko apua tarpeen ja lähettää sinne, mistä ehkä saa apua, ja siellä sitten taas jonkun pitää arvioida, tarvitaanko ja mitä tarvitaan jne. Sen sijaan, että kuunneltaisiin sitä perhettä, joka kertoo, mitä apua tarvitsee. Kun tuota joskus mietin niin systeemihän on ihan sekopäinen. Joku täysin tuntematon ihminen vartissa tai puolessa tunnissa muka paremmin tietäisi, mitä tarvitaan, kuin minä itse! Siinä tulee tietenkin täysin päättömiä arvioita ja niin sitten tyrkytetään lastensuojelun ja huostaanoton uhalla perheille tarpeettomia tai peräti haitallisia palveluita ja jätetään antamatta tarpeellisia. Usein tietenkään ei anneta yhtään mitään palveluksi laskettavaa, kunhan vaan kuormitetaan perheitä sen arvioinnin nimissä esim. juoksuttamalla sinne tänne. Ketään ei kiinnosta, jos perheellä onkin talous tiukalla muutenkin ja joutuu ottamaan palkattomia vapaita yms.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen sossu-kauhutarina. Äiti kyynelehtii neuvolassa. Terveydenhoitaja suhtautuu myötämielisesti ja varaa ajan lääkärille. Lääkäri tarkistaa onko äidin ja vauvan vuorovaikutus kunnossa. Toteaa että on. Ei jatkotoimenpiteitä. Tarinan opetus, älä koskaan näytä sossulle tunteitasi. Lastesi kidnappaus voi olla suunnitteilla.

Kauhutarina ammattitaidottomuudesta:

suhtaudu asiakkaaseen kuin rikolliseen, älä vahingossakaan kohtaa, älä paljasta aikeitasi, kähmi, lusmuile, junaile selän takana, juoruilem tee mahdollisimman negatiiviset merkinnät, älä vain läpikäy mitään asiakkaan kanssa, anna tämän löytää kaikki yksin netistä. Näin maksimoit asiakkaan hädän, ahdistuksen, nöyryytyksen ja varmistat, ettei tämä enää ikinä luota kehenkään.

Me olemme ihan oma-aloitteisesti kertoneet että emme juo maitoa tai syö puuroa. Meidän terkka on suhtautunut asiaan todella asiallisesti, ei ole tullut mitään muuta kuin hyväksyntää. Myös päätökseemme jättää pois/lykätä rokotteita, suhtauduttiin neutraalisti. Lääkäri jutteli aiheesta kanssamme ja totesi lopuksi että olemme selvästi tehneet meille oikean päätöksen ja perehtyneet asiaan hyvin.

Kamalaa nyt tajuta että jossain toisessa neuvolassa asiat voisivat olla toisin.

.

Meillä on aina kaikki LOISTAVASTI, jos th tai joku vastaava kysyy.

EI KIITOS enää koskaan perheturhatyöntekijöille meille kahvittelemaan ja lautapelejä pelaamaan.

Niin turhaa.

Kaiken huippu tämä idea että lastensuojelun toimenpiteet pitäisi jättää se varaan mitä asiakas itse kokee tarvitsevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa miten näissä mennään aina tapauksen mukaan laidasta laitaan. Jos jostain perheestä "huolestutaan" turhaan niin siitä loukkaannutaan verisesti. Sitten kun jossain perheessä tapahtuu jotain kamalaa, hurskastellaan sillä miten olisi pitänyt puuttua joa heti kun jotain merkkejä oli olemassa.

Uskokaa jo, molemmat eivät ole mahdollisia samaan aikaan. Joko huolestumme joskus myös turhaan tai sitten osa pahoistakin tapauksista jää huomaamatta.

Luin tutkimuksen, että Helsingin lastensuijelulta jää nimenomaan pahoja tapauksia huomaamatta, mm. väkivaltaa, koska jos ratkaisu osoittautuu virheelliseksi, yksittäinen sosiaalityöntekijä on vastuussa. Sitävastoin keskittyvät helppoihin tapauksiin liikaakin. En ihmettelisi, jos koko maassa on sama ilmiö.

Tätä ei kauheasti edistä se täällä vallalla oleva asenne jossa jokainen negatiivinen havainto neuvolasta tai sosiaalityöltä koetaan heti kauheaksi vainoksi ja suureksi virheeksi. Juuri sen takia toiminta muuttuu ylivarovaiseksi kun vanhemmatkin suohtautuvat aina lähtökohtaisesti vihamielisesti kaikkeen puuttumiseen ja jopa pieneen "huoleen".

No pitäiskö sitä sitten vaan kehittää omaa ammattitaitoaan, kommunikoida asiakkaiden ja muiden kanssa selkeästi ja ryhdistäytyä? Ottaa lusikka kauniiseen käteen. Sen sijaan että sinkoillaan hysteerisenä sinne tänne ja haaskataan verovaroja.

Niin, on tietysti kaikkein todennäköisin vaihtoehto että hormonien kourissa oleva väsynyt äiti toimii aina rauhallisesti, objektiivisesti ja rationaalisesti, koulutettu sosiaalityön ammattilainen taas impulsiivisesti ja tunneperäisesti 

Ei ne rankat tapaukset ole vaatineet minkäänlaista asiointia väsyneiden tavallisten äitien kanssa, jos se noin vaikeaa on.

Eerikan tapauksessa koko lapsen ympäristö huusi apua ja silti sossu ei auttanut. Kyllä se moka siinä oli ihan siinä sossun törkeässä ammattitaidottomuudessa, ei yhdessäkään äidissä, paitsi tietty siinä Eerikan murhaajaisän sosiaalijohtaja-äidissä.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken huippu tämä idea että lastensuojelun toimenpiteet pitäisi jättää se varaan mitä asiakas itse kokee tarvitsevansa.

Juu, kyllä se niin on, että kirjahyllyn värikoodaaminen, se on poikaa. ”Kyllä me tiedetään parhaiten että siinä se ratkaisu on”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen sossu-kauhutarina. Äiti kyynelehtii neuvolassa. Terveydenhoitaja suhtautuu myötämielisesti ja varaa ajan lääkärille. Lääkäri tarkistaa onko äidin ja vauvan vuorovaikutus kunnossa. Toteaa että on. Ei jatkotoimenpiteitä. Tarinan opetus, älä koskaan näytä sossulle tunteitasi. Lastesi kidnappaus voi olla suunnitteilla.

Kauhutarina ammattitaidottomuudesta:

suhtaudu asiakkaaseen kuin rikolliseen, älä vahingossakaan kohtaa, älä paljasta aikeitasi, kähmi, lusmuile, junaile selän takana, juoruilem tee mahdollisimman negatiiviset merkinnät, älä vain läpikäy mitään asiakkaan kanssa, anna tämän löytää kaikki yksin netistä. Näin maksimoit asiakkaan hädän, ahdistuksen, nöyryytyksen ja varmistat, ettei tämä enää ikinä luota kehenkään.

Kun äiti itkee neuvolassa ja terveydenhoitaja tekee työtään ja varmistaa että äiti saa apua, ja äiti tähän itse suostuu, niin miten tämä sun mielestä pitää tapahtua että kelpaa? Ap kertoi että terveydenhoitaja oli kovin ystävällinen, mikä luonnollisesti tulkitaan niin että hän on kieroileva ja lasten huostaanottoa suunnitteleva hirviö. Jos asiakkaan tulkintamallit maailmasta ovat tällaisia, eli ap näki tämänkin tapauksen josta ei seurannut sossun kanssa yhtään mahdollisena yrityksenä kaapata lapset sijoitukseen ilman syytä, niin on siinä totisesti kieli keskellä sumplimista kun yritetään saada äiti ylipäänsä hakeutumaan MAHDOLLISESTI tarvitsemansa avun piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa alkaa miettii et haluaako sitä kohta lapsia tämmöseen tehdäkään jos joku hullu viranomainen osuu kohdalle ja lapset lähtee

Olin juuri tulossa sanomaan samaa, menee viimeisetkin rippeet omien lapsien haluamisesta jos todellisuus on tätä.

No ei ole kyllä tällaista tullut vastaan missään, vaikka itse olen vähän turhankin puhelias ja avaudun varmaan liikaakin neuvolassa käydessä.

Vaan koskaan ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa olisi mitään lastensuojelun "uhkaa", tai että vanhemmuuden kykyjäni epäiltäisiin.

Eikä ole tullut myöskään lapsia saaneilla tuttavillani ja ystävillänikään.

Sen takia vaikea uskoa näitä juttuja tosiksi, tai että niistä ei jätettäisi jotain kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen sossu-kauhutarina. Äiti kyynelehtii neuvolassa. Terveydenhoitaja suhtautuu myötämielisesti ja varaa ajan lääkärille. Lääkäri tarkistaa onko äidin ja vauvan vuorovaikutus kunnossa. Toteaa että on. Ei jatkotoimenpiteitä. Tarinan opetus, älä koskaan näytä sossulle tunteitasi. Lastesi kidnappaus voi olla suunnitteilla.

Kauhutarina ammattitaidottomuudesta:

suhtaudu asiakkaaseen kuin rikolliseen, älä vahingossakaan kohtaa, älä paljasta aikeitasi, kähmi, lusmuile, junaile selän takana, juoruilem tee mahdollisimman negatiiviset merkinnät, älä vain läpikäy mitään asiakkaan kanssa, anna tämän löytää kaikki yksin netistä. Näin maksimoit asiakkaan hädän, ahdistuksen, nöyryytyksen ja varmistat, ettei tämä enää ikinä luota kehenkään.

Kun äiti itkee neuvolassa ja terveydenhoitaja tekee työtään ja varmistaa että äiti saa apua, ja äiti tähän itse suostuu, niin miten tämä sun mielestä pitää tapahtua että kelpaa? Ap kertoi että terveydenhoitaja oli kovin ystävällinen, mikä luonnollisesti tulkitaan niin että hän on kieroileva ja lasten huostaanottoa suunnitteleva hirviö. Jos asiakkaan tulkintamallit maailmasta ovat tällaisia, eli ap näki tämänkin tapauksen josta ei seurannut sossun kanssa yhtään mahdollisena yrityksenä kaapata lapset sijoitukseen ilman syytä, niin on siinä totisesti kieli keskellä sumplimista kun yritetään saada äiti ylipäänsä hakeutumaan MAHDOLLISESTI tarvitsemansa avun piiriin.

Ei terveydenhoitaja tehnyt työtään. Hän ei lainkaan kohdannut asiakasta, millään tasolla. Eikä auttanut.

Hänhän nimenomaan itse käyttäytyi kuin yön pimeydessä hiipivä lapsen kaappaaja, selän takana juonien ja juoruillen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen sossu-kauhutarina. Äiti kyynelehtii neuvolassa. Terveydenhoitaja suhtautuu myötämielisesti ja varaa ajan lääkärille. Lääkäri tarkistaa onko äidin ja vauvan vuorovaikutus kunnossa. Toteaa että on. Ei jatkotoimenpiteitä. Tarinan opetus, älä koskaan näytä sossulle tunteitasi. Lastesi kidnappaus voi olla suunnitteilla.

Kauhutarina ammattitaidottomuudesta:

suhtaudu asiakkaaseen kuin rikolliseen, älä vahingossakaan kohtaa, älä paljasta aikeitasi, kähmi, lusmuile, junaile selän takana, juoruilem tee mahdollisimman negatiiviset merkinnät, älä vain läpikäy mitään asiakkaan kanssa, anna tämän löytää kaikki yksin netistä. Näin maksimoit asiakkaan hädän, ahdistuksen, nöyryytyksen ja varmistat, ettei tämä enää ikinä luota kehenkään.

Kun äiti itkee neuvolassa ja terveydenhoitaja tekee työtään ja varmistaa että äiti saa apua, ja äiti tähän itse suostuu, niin miten tämä sun mielestä pitää tapahtua että kelpaa? Ap kertoi että terveydenhoitaja oli kovin ystävällinen, mikä luonnollisesti tulkitaan niin että hän on kieroileva ja lasten huostaanottoa suunnitteleva hirviö. Jos asiakkaan tulkintamallit maailmasta ovat tällaisia, eli ap näki tämänkin tapauksen josta ei seurannut sossun kanssa yhtään mahdollisena yrityksenä kaapata lapset sijoitukseen ilman syytä, niin on siinä totisesti kieli keskellä sumplimista kun yritetään saada äiti ylipäänsä hakeutumaan MAHDOLLISESTI tarvitsemansa avun piiriin.

Ei terveydenhoitaja tehnyt työtään. Hän ei lainkaan kohdannut asiakasta, millään tasolla. Eikä auttanut.

Hänhän nimenomaan itse käyttäytyi kuin yön pimeydessä hiipivä lapsen kaappaaja, selän takana juonien ja juoruillen.

Tässä nyt lähinnä annat mallia siitä miten hankala on paranoidiaan taipuvaisten sairaudentunnottomien ihmisten kanssa toimia. Että ihan yön pimeydessä hiipivä lapsen kaappaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa miten näissä mennään aina tapauksen mukaan laidasta laitaan. Jos jostain perheestä "huolestutaan" turhaan niin siitä loukkaannutaan verisesti. Sitten kun jossain perheessä tapahtuu jotain kamalaa, hurskastellaan sillä miten olisi pitänyt puuttua joa heti kun jotain merkkejä oli olemassa.

Uskokaa jo, molemmat eivät ole mahdollisia samaan aikaan. Joko huolestumme joskus myös turhaan tai sitten osa pahoistakin tapauksista jää huomaamatta.

Luin tutkimuksen, että Helsingin lastensuijelulta jää nimenomaan pahoja tapauksia huomaamatta, mm. väkivaltaa, koska jos ratkaisu osoittautuu virheelliseksi, yksittäinen sosiaalityöntekijä on vastuussa. Sitävastoin keskittyvät helppoihin tapauksiin liikaakin. En ihmettelisi, jos koko maassa on sama ilmiö.

Tätä ei kauheasti edistä se täällä vallalla oleva asenne jossa jokainen negatiivinen havainto neuvolasta tai sosiaalityöltä koetaan heti kauheaksi vainoksi ja suureksi virheeksi. Juuri sen takia toiminta muuttuu ylivarovaiseksi kun vanhemmatkin suohtautuvat aina lähtökohtaisesti vihamielisesti kaikkeen puuttumiseen ja jopa pieneen "huoleen".

No pitäiskö sitä sitten vaan kehittää omaa ammattitaitoaan, kommunikoida asiakkaiden ja muiden kanssa selkeästi ja ryhdistäytyä? Ottaa lusikka kauniiseen käteen. Sen sijaan että sinkoillaan hysteerisenä sinne tänne ja haaskataan verovaroja.

Niin, on tietysti kaikkein todennäköisin vaihtoehto että hormonien kourissa oleva väsynyt äiti toimii aina rauhallisesti, objektiivisesti ja rationaalisesti, koulutettu sosiaalityön ammattilainen taas impulsiivisesti ja tunneperäisesti 

Aika kamalaa (suorastaan _huolestuttavaa_), jos suhtautuminen äiteihin on jo lähtökohtaisesti tällainen. Etenkin pikkulasten äidit nähdään siis jo lähtökohtaisesti rationaaliseen toimintaan kykenemättöminä olentoina, jotka eivät pysty edes hahmottamaan omaa tai lastensa mahdollista avuntarvetta? Toivon todella, että näin ajatteleva henkilö ei ole ammatissaan tekemisissä pienten lasten vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen sossu-kauhutarina. Äiti kyynelehtii neuvolassa. Terveydenhoitaja suhtautuu myötämielisesti ja varaa ajan lääkärille. Lääkäri tarkistaa onko äidin ja vauvan vuorovaikutus kunnossa. Toteaa että on. Ei jatkotoimenpiteitä. Tarinan opetus, älä koskaan näytä sossulle tunteitasi. Lastesi kidnappaus voi olla suunnitteilla.

Kauhutarina ammattitaidottomuudesta:

suhtaudu asiakkaaseen kuin rikolliseen, älä vahingossakaan kohtaa, älä paljasta aikeitasi, kähmi, lusmuile, junaile selän takana, juoruilem tee mahdollisimman negatiiviset merkinnät, älä vain läpikäy mitään asiakkaan kanssa, anna tämän löytää kaikki yksin netistä. Näin maksimoit asiakkaan hädän, ahdistuksen, nöyryytyksen ja varmistat, ettei tämä enää ikinä luota kehenkään.

Kun äiti itkee neuvolassa ja terveydenhoitaja tekee työtään ja varmistaa että äiti saa apua, ja äiti tähän itse suostuu, niin miten tämä sun mielestä pitää tapahtua että kelpaa? Ap kertoi että terveydenhoitaja oli kovin ystävällinen, mikä luonnollisesti tulkitaan niin että hän on kieroileva ja lasten huostaanottoa suunnitteleva hirviö. Jos asiakkaan tulkintamallit maailmasta ovat tällaisia, eli ap näki tämänkin tapauksen josta ei seurannut sossun kanssa yhtään mahdollisena yrityksenä kaapata lapset sijoitukseen ilman syytä, niin on siinä totisesti kieli keskellä sumplimista kun yritetään saada äiti ylipäänsä hakeutumaan MAHDOLLISESTI tarvitsemansa avun piiriin.

Ei terveydenhoitaja tehnyt työtään. Hän ei lainkaan kohdannut asiakasta, millään tasolla. Eikä auttanut.

Hänhän nimenomaan itse käyttäytyi kuin yön pimeydessä hiipivä lapsen kaappaaja, selän takana juonien ja juoruillen.

Tässä nyt lähinnä annat mallia siitä miten hankala on paranoidiaan taipuvaisten sairaudentunnottomien ihmisten kanssa toimia. Että ihan yön pimeydessä hiipivä lapsen kaappaaja.

Niin hän käyttäytyi. Salaillen, salamyhkäisesti, juonitellen ja juoruillen. Aggressiivisesti. Miksei voinut olla avoin, rehellinen ja normaali? Miksi näihin ns tukitoimiin aina liittyy tämä tällainen kähmintä ja salailu?

Jos sossu haluaisi että ihmiset luottaisivat siihen, ensiaskel on rakentaa se luottamus. Näin se ei synny.

No miten tuota kriisiä monikaan yksin jaksaa jos perheessä syöpä joka on kuitenkin vakava asia? Miten se vaikuttaa sinuun tai lapsiin? Mitä väliä jos niin vakava asia, lapsesi voisivat päästä vaikka terapiaan. Entä jos syöpä on äidillä, eikä silloinkaan lasi tule kyseeseen jos vaikkapalapsilla on asiasta paniikki. Tosin pitäisi saada apuja kuten terapiaa ilman sossujakin. Ehkäpä apuja kannattaa itse kysellä niin lasuja ei tule.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko tässä jotain muuttunut viimeisen sanotaan nyt 5 vuoden aikana. Kun luen vanhemman lapseni merkintöjä, hän on siis 5v, vauva-ajalta löytyy kuvausta "lämpimästä vuorovaikutuksesta äidin kanssa" ja "hyvä asenne imetykseen" ja kaikenlaista muutakin positiivista. Nyt taas vauvan kanssa siellä on löytynyt mm "äidin jaksaminen huolettaa", "äiti ei suostu antamaan lisämaitoa" ja yleensä kovin negatiivinen perusvire, ongelmia oikein hakemalla haetaan. Ja siis ei, en ole edes valittanut väsymystä, vaikka tottakai vauvan kanssa aina jossain määrin sitä on ja koska vauva kasvaa tasaisesti ja mukavasti ihan samalla tavalla kuin isosiskonsa, en tosiaan aio imetystä sotkea lisämaidolla, vaikka paino onkin alakäyrillä.

Terkka on välissä vaihtunut, mutta olen siis muiltakin kuullut, että ihan tässä muutamien viime vuosien aikoina neuvolassa on selkeästi menty tarkkailevampaan suuntaan, vaikka sama terkkari kyseessä. Ja vanhemman omaan osaamiseen ei luoteta. Onkohan tosiaan ohjeistukseen tullut terkkareille enemmän vastuuta perheiden tarkkailuun vai missä mennään?

Et anna lisämaitoa vaikka ei tule tarpeeksi maitoa ja lapsi alipainoinen? Anteeksi mitä? Onko sinun oma itse tärkeämpi kuin lapsi? Syystä on tehty merkinnät jos et anna lisämaitoa jos ei sulta maitoa tule tarpeeksi, yleensä sitä tulee paljon kun alkaa tulla. Jos ei tule hyväksy asia ja anna lisämaitoa!!!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole mitään huolia kai, mutta huvittaa kyllä terkkari muuten. Hän on oikein aurinkoinen ja ihana ja lässynlää, mutta samalla sen kaiken tekopirteyden takana selkeästi kyselee samoja asioita uudestaan ja uudestaan vähän eri muodossa. Ihan perheoloista yleisesti siis. Vähän tulee sellainen olo, että on ohjeistettu kaivelemaan kysymyksillä, josko jostain valheesta tms narahtaisikin. Ymmärrän toki, että se on yhdenlaista ennaltaehkäisyä, mutta jotenkin se on vain niin läpinäkyvää tämän kanssa.

Ihan sama meidän terkkarilla. Mukaviattomaan rupatteluun verhotaan jäätävä utelu, jossa samat asiat toistuvat. Todella häiritsevää.