Kysy jotain oppimisvaikeuksiin erikoistuneelta psykologilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten erotat harjoituksen puutteesta johtuvat lukemisen ongelmat aivoperäisistä?

Opetan yläkoulussa ja jatkuvasti minulle tulee oppilaita (lähinnä poikia), jotka eivät ole koko alakoulun aikana tehneet itse oppimisen eteen juuri mitään. He ovat pärjäilleet tunnilla kuuntelemalla. Heidän sanavarastonsa on usein pieni ja lukutaito heikko. Yläkoulussa alkaa sitten takkuaminen ja oireilu, kun entisellä systeemillä ei enää pärjää. Oppilas ei yläkoulun aikanakaan tee mitään (ei tuntitehtäviä eikä kotitehtäviä) ja heille tekaistaan viimeisessä hädässä psykologin testit ja hoiksit.

Joskus open silmiin näyttää että psykologit näkevät aivoperäisiä oppimisen ongelmia myös näillä nuorilla, jotka ovat vaan hengailleet koko elämänsä. Open silmissä heillä olisi potentiaalia vaikka mihin!

Tämä on vähän sellainen oliko ensin muna vai kana -dilemma. Opitut taidot, näistä ehkä selkeimpänä lukutaito, jota käytetään päivästä toiseen satoja kertoja, muokkaavat aivoja. Paljon käytetyt yhteydet vahvistuvat ja nopeutuvat, ja harjoituksen myötä tulee paremmaksi lukijaksi. Jos harjoitusta ei saa, yhteydet jäävät heikoiksi, ja lukeminen takkuaa vanhempanakin. Siinä vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa ihan aivoissa ei ole tapahtunut muutoksia, joita ikätasolla pitäisi olla, ja ongelma tavallaan on myös aivoissa. Jos harjoitusta olisi saanut, niin aivojen yhteydetkin olisivat ehkä muodostuneet eri tavalla. Aikamoista jossittelua siis :)

Itse lähtisin liikkelle lukihäiriön taustekijöistä (työmuisti, nopea sarjallinen nimeäminen, äänteiden prosessointi). Jos nämä ovat jokseenkin kunnossa, mutta lukeminen takkuaa, on kyse ehkä ihan normaalien aivojen harjoituksen puutteesta. Jos taas taustataidoissa on jo häikkää, on mahdollisesti kyse synnynnäisestä ongelmasta. Ihan ongelmatonta tämäkään ei ole, koska runsas lukeminen kyllä parantaa myös noita taustatekijöitä.

Toisaalta voidaan miettiä myös sitä, miksi lapsi tai nuori ei ole harjoitusta saanut. Onko lukeminen vastenmielistä, koska se on hankalaa? Lapsi yleensä tekee mielellään asioita, joissa on hyvä, ja ei kovin mielellään niitä, joissa ei ole. Taitavat lukijat lukevat helposti kymmenkertaisesti heikkoihin lukijoihin verrattuna, jolloin he saavat myös hirvittävästi enemmän harjoitusta ja tasoerot sen kun kasvavat. 

Erityisesti pojilla voi kyllä olla kyse siitäkin, että ei vain malta olla paikoillaan ja lukea. Poikien kohdalla vanhempien pitääkin usein olla aktiivisemmin ehdottamassa yhteisiä lukuhetkiä ja tukemassa lukemista. Se olisi tärkeää, koska monessa tutkimuksessa pojan hyvä lukutaito poistaa täysin sen, että pojat pärjäävät koulussa tyttöjä huonommin.

Eli kysymykseesi: Aina ei ole mahdollista sanoa, olisiko nuoren tilanne toinen, jos hän olisi panostanut enemmän aiempina vuosina. Psykologina otetaan kuitenkin kantaa nykyhetkeen. Taidon taso on tämä, eikä oikeastaan ole väliä sillä, mistä se johtuu. Nuori ei hetkessä saa kiinni viiden vuoden puuttuvaa harjoitusta, jolloin hänen koulunkäyntinsä pitää perustua siihen taidontasoon, joka hänellä nyt on.

Ap

Kiitos tästä. Sanotko nuorelle itselleen, jos arvelet ongelmien johtuvan lähinnä harjoituksen puutteesta? Opelle tilanne näyttäytyy usein niin, että testien jälkeen nuori luettelee, mitä hänen ei ainakaan tarvitse tehdä (kun se on hankalaa). Eli nuori arvelee pääsevänsä vielä helpommalla, entisen olemattoman panostuksen sijaan. Tämä johtaa mielestäni väistämättä syrjäytymiseen, koska meillä ei enää ole hoiksattuja työpaikkoja. Ennen näitä suojatyöpaikkoja oli mm. kunnissa ja maataloudessa, mutta nykyään ne ovat täysin kadonneet.

Painotan kyllä aina harjoittelun tärkeyttä, koska lukutaito kehittyy nimenomaan lukemalla. Yritän keksiä jotain nuorta kiinnostavaa lukemista. Ei tarvitse lukea Dostojevskia, ihan se futisfoorumin keskustelun seuraaminenkin harjoittaa, kunhan vain lukee, lukee ja lukee. Pyrin myös siihen, että tutkimuspalautteessa olisi läsnä myös opettaja, jolloin kaikki saisivat samat tiedot suoraan minulta, eikä välikäsien kautta.

Kantavana periaatteena minulla on, että taidon puute ei saa haitata tiedon oppimista. Jos lukeminen ja kirjoittaminen on hankalaa, niin vaikka fysiikassa on oikeus saada äänikirjat ja kirjoittaa tietokoneella. Olisi epäreilua vaatia uuden tiedon omaksumista puutteellisella lukutaidolla - vähän sama kuin "pakkoruotsin" suorittanut aikuinen laitettaisiin opiskelemaan ruotsiksiksi. Periaatteessa ne eväät on, mutta joutuu tekemään ihan järkyttävän paljon enemmän töitä kuin muut. Sen sijaan äidinkielessä (ehkä vieraissa kielissäkin) keskitytään edelleen taidon opetteluun. Siellä luetaan ja kirjoitetaan ja saadaan harjoitusta niin paljon kuin suinkin. Ei siis nosteta käsiä pystyyn ja todeta, että ei jaksa yrittää.

Ap

Kiitos tästä. Valitettavasti näen yleensä vain tuon käsien pystyyn nostamisen. Opettajilla olisi paljon valmiuksia tukemiseen ja jeesaaviin juttuihin, mutta oppimistyötä emme voi tehdä oppilaan puolesta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erikoistuit tuollaiseen "pinnalliseen" juttuun missä autat onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä jotka pärjäisivät ilman apuakin? Koska kyllä oppimattakin voi elää ja olla onnellinen. Eli miksi et erikoistunut aivan täysin toivottomien ihmisten auttamiseen joiden koko henki riippuu hyvästä ammattiavusta, eli esim kidutuksen uhrien auttamiseen? Tai vaikkapa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen tai muutoin vakavasti kaltoinkohdeltujen lasten auttamiseen?

Kysyn siksi että itse en ymmärrä miksi yksikään ihminen tekee koskaan mitään "pinnallista", olen aivan järkyttävä tosikko, en koskaan pidä hauskaa, en koskaan viihdy, koska minua vakavasti kaltoinkohdeltiin pikkulapsena. En ymmärrä miksi psykologit ym päättävät auttaa joitain muita kuin niitä jotka apua eniten tarvitsevat. Taksikuski ei oikein voi valita mitä työtä tekee tai minkälaisia asiakkaita palvelee. Psykologi voi valita.

Kuten joku jo totesikin, ovat mainitsemasi vaikeudet enemmän psykoterapeuttien alaa. Psykoterapeutiksi voi pyrkiä opiskelemaan, jos on jo valmiiksi korkeakoulututkinto ns. ihmisalalta (lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä tai pappi - voi olla että unohdan jonkun). Se on erillinen muutaman vuoden koulutus, ja maksaa 10.000 - 30.000 euroa koulutuksesta riippuen. 

Olen kiinnostunut enemmän kognitiosta kuin emootiosta, eli tietojenkäsittelystä ennemmin kuin tunteiden tasolla olevista ongelmista. En halua tehdä työtä, jossa joutuisin päivästä toiseen kuuntelemaan kovin rajuja ihmiskohtaloita. En kuitenkaan pidä koulumaailmassa työskentelyä missään nimessä pinnallisena vaihtoehtona. Koulu on lapselle puolikas maailma, ja vaikeudet siellä heijastuvat kaikkialle. Lukivaikeus ja adhd ovat hirvittävän yliedustettuja vangeilla, eli pahimmillaan aivojen poikkeavuus syrjäyttää koko yhteiskunnasta, jos lapsi ei saa niihin tukea. Muutenkin itsensä huonoksi tunteminen ja kiusatuksi joutuminen jättävät jälkensä ihan aikuiselämään asti. Koulussa on lasten pakko käydä (kotiopetus on hyvin marginaalista), ja sen vuoksi heillä on oikeus siihen, että koulu vastaa heidän tarpeisiinsa mahdollisimman hyvin, eikä ainakaan nitistä oppimisen halua.

Ap

Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Maassa on noin 400 kotikoululaista. Ei paljon mutta on kuitenkin. Vastoin yleistä luuloa suuri tai suurin osa heistä ei ole kotiopetuksessa uskonnollisten syiden takia (eikä myöskään eristäytynyt kotiinsa).

Monelle lapselle se on parempi vaihtoehto kuin homekoulu, koulukiusaaminen, se, ettei koululla ole resursseja tukea....

Ja nykyaikana työkään ei sido vanhempia yhteen paikkaan joten monet käyvät ”matkakoulua”.

Kotikoulussa on myös lahjakkuuksia ja niitä, joille koulu ei tarjoa mitään haastetta.

Vähän teeman ohi mutta tämän verran kommentoin.

Kiitos ap, erittäin mielenkiintoinen keskustelu! Äärimmäisen selkeitä ja huoliteltuja vastauksiasi on mukavaa lukea. T. Sivustaseuraaja

Nosto