Kysy jotain oppimisvaikeuksiin erikoistuneelta psykologilta

Onko kehityksenviivästymä sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet?

Jos on äo 97, miten pärjää tulevissa opinnoissa?

Hän on nyt lukiossa. Kituuttaa siellä jotenkin.

Onko mittaus 14- ja 9- vuotiaina lopullinen. Vai voiko se ola aikuisuudessa parempi?

Pientä keskitrymisongelmaa (ei levottomuutta) ja lukihäiriötä todettu.

Pystyyko esim lukemaan yliopistossa tutkinnon?

Vierailija kirjoitti:

Onko kehityksenviivästymä sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet?

Kehityksen viivästyminen on diagnoosi, joka annetaan lapselle, jota epäillään kehitysvammaiseksi. Yleensä diagnoosi tarkentuu lieväksi kehitysvammaisuudeksi. Ennen sitä ryhmää, jolla oli alhainen älykkyys, mutta joka ei täyttänyt kehitysvammaisuuden kriteerejä, kutsuttiin heikkolahjaisiksi. Nykyään tämän "leimaavan" termin on korvannut laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka suomeksi tarkoittavat alhaista älykkyyttä.

Ei ap

Miksi erikoistuit tuollaiseen "pinnalliseen" juttuun missä autat onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä jotka pärjäisivät ilman apuakin? Koska kyllä oppimattakin voi elää ja olla onnellinen. Eli miksi et erikoistunut aivan täysin toivottomien ihmisten auttamiseen joiden koko henki riippuu hyvästä ammattiavusta, eli esim kidutuksen uhrien auttamiseen? Tai vaikkapa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen tai muutoin vakavasti kaltoinkohdeltujen lasten auttamiseen?

Kysyn siksi että itse en ymmärrä miksi yksikään ihminen tekee koskaan mitään "pinnallista", olen aivan järkyttävä tosikko, en koskaan pidä hauskaa, en koskaan viihdy, koska minua vakavasti kaltoinkohdeltiin pikkulapsena. En ymmärrä miksi psykologit ym päättävät auttaa joitain muita kuin niitä jotka apua eniten tarvitsevat. Taksikuski ei oikein voi valita mitä työtä tekee tai minkälaisia asiakkaita palvelee. Psykologi voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi erikoistuit tuollaiseen "pinnalliseen" juttuun missä autat onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä jotka pärjäisivät ilman apuakin? Koska kyllä oppimattakin voi elää ja olla onnellinen. Eli miksi et erikoistunut aivan täysin toivottomien ihmisten auttamiseen joiden koko henki riippuu hyvästä ammattiavusta, eli esim kidutuksen uhrien auttamiseen? Tai vaikkapa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen tai muutoin vakavasti kaltoinkohdeltujen lasten auttamiseen?

Kysyn siksi että itse en ymmärrä miksi yksikään ihminen tekee koskaan mitään "pinnallista", olen aivan järkyttävä tosikko, en koskaan pidä hauskaa, en koskaan viihdy, koska minua vakavasti kaltoinkohdeltiin pikkulapsena. En ymmärrä miksi psykologit ym päättävät auttaa joitain muita kuin niitä jotka apua eniten tarvitsevat. Taksikuski ei oikein voi valita mitä työtä tekee tai minkälaisia asiakkaita palvelee. Psykologi voi valita.

Kuvailemasi ihmiset tarvitsevat psykiatreja ja terapeutteja. Psykologin koulutus ei tee ihmisestä kumpaakaan. Tuo on sama kuin kysyä sairaanhoitajalta, miksei hän ole kirurgi, koska se on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Jos on äo 97, miten pärjää tulevissa opinnoissa?

Hän on nyt lukiossa. Kituuttaa siellä jotenkin.

Onko mittaus 14- ja 9- vuotiaina lopullinen. Vai voiko se ola aikuisuudessa parempi?

Pientä keskitrymisongelmaa (ei levottomuutta) ja lukihäiriötä todettu.

Pystyyko esim lukemaan yliopistossa tutkinnon?

Olisiko tähän mahdollista saada vastaus myös?

Mitä olet mieltä uudesta opetussuunnitelmasta alakouluikäisillä lapsilla?

Miten tukea yläkoulusta lukivaikeuspaperin mukaansa saanutta teiniä juuri alkaneissa lukio-opinnoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi erikoistuit tuollaiseen "pinnalliseen" juttuun missä autat onnellisia ja hyvinvoivia ihmisiä jotka pärjäisivät ilman apuakin? Koska kyllä oppimattakin voi elää ja olla onnellinen. Eli miksi et erikoistunut aivan täysin toivottomien ihmisten auttamiseen joiden koko henki riippuu hyvästä ammattiavusta, eli esim kidutuksen uhrien auttamiseen? Tai vaikkapa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen tai muutoin vakavasti kaltoinkohdeltujen lasten auttamiseen?

Kysyn siksi että itse en ymmärrä miksi yksikään ihminen tekee koskaan mitään "pinnallista", olen aivan järkyttävä tosikko, en koskaan pidä hauskaa, en koskaan viihdy, koska minua vakavasti kaltoinkohdeltiin pikkulapsena. En ymmärrä miksi psykologit ym päättävät auttaa joitain muita kuin niitä jotka apua eniten tarvitsevat. Taksikuski ei oikein voi valita mitä työtä tekee tai minkälaisia asiakkaita palvelee. Psykologi voi valita.

Kuvailemasi ihmiset tarvitsevat psykiatreja ja terapeutteja. Psykologin koulutus ei tee ihmisestä kumpaakaan. Tuo on sama kuin kysyä sairaanhoitajalta, miksei hän ole kirurgi, koska se on tärkeämpää.

Kiitos vastauksesta. Mutta eikös psykologin ole kuitenkin miljoona kertaa helpompi jatkaa terapeutiksi kuin taksikuskin?

Vierailija kirjoitti:

Onko integraatio mielestäsi hyvä juttu?

No niin, jatketaanpa sitten.

Integraatio on hyvä, jos siihen on riittävät resurssit. Vielä ei ole tullut vastaan koulua, jossa asia toimisi muutoin kuin kauniiden puheiden tasolla. Erityistä tukea kaipaava lapsi hyötyy kyllä siitä, että saa katsoa muilta esimerkkiä ja kuuluu sosiaalisissa ympyröissä isompaan luokkaan - aikuiselämä kun kuitenkin pyöritään siellä muiden seassa, eikä vain samankaltaisten aikuisten pienryhmässä. MUTTA sekä se integroitu että muut kärsivät, jos yhden opettajan huomio ja aika pitää nyt jakaa sekä yhden tai muutaman oppilaan erityiseen huomioimiseen että muun luokan opettamiseen. Luokkaan tarvittaisiin ihan ehdottomasti kouluavustaja, joka huolehtisi siitä, että kaikki pysyvät kärryillä ja avustaisi tarvittaessa. Jos opettaja joutuu toimimaan myös avustajana, on se poissa muilta lapsilta. Ja myös siltä integroidulta, eihän hänelle vain voida isossa luokassa antaa yhtä paljoa huomiota kuin pienryhmässä. Helposti tästä seuraa käytösongelmia myös niillä lapsilla, joilla ei niitä alkujaan ole. Jokainen voi itse miettiä millaista olisi istua puolet päivästä työpaikalla, jossa kaikki muut osaavat ja tuntee itsensä tyhmäksi ja huonoksi ja pelkää sen paljastuvan. Aika nopeasti aikuisellekin tulisi sellainen "no tämä onkin ihan tyhmä työ, ei kiinnostaisikaan, pitäkää tunkkinne" -asenne.

Eli kannattaisin integraatiota, jos siihen olisi aidosti mahdollisuudet. Juuri nyt se ei palvele oikein ketään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voiko selviytyä lukiosta, jos yläasteella on opiskellut mukautetun englannin ja saanut tukiopetusta matematiikassa?

Voi selviytyä, mutta varmasti joutuu tekemään enemmän töitä kuin joku, jolla noita haasteita ei ole. Rehellisesti sanottuna en ole ihan täysin perillä nykyisistä ylioppilaskirjoituksista, mutta haasteeksi voi muodostua se, että ainakin ennen piti kirjoittaa yksi aine pitkänä. Käytännössä siis englanti tai matematiikka, jotka olivat tässä ne haastavat. Mutta lukiosta pääsee läpi kyllä, vaikka joissain aineissa olisi vaikeuksia. Pitää vain huolehtia siitä, ettei polta itseään ihan loppuun puurtamalla vaikeiden aineiden parissa. Tarvittaessa vaikka käy neljässä vuodessa sen lukion, ja hyväksyy että jostain kursseista tulee heikompia arvosanoja kuin yläkoulussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten selvitetään onko lapsella ADHD?

Ihan alkuun muistutan, että psykologi ei koskaan tee diagnoosia, Suomessa se on vain ja ainoastaan lääkärin tehtävä. Usein psykologin tutkimukset ovat kuitenkin osana diagnoosin tekemistä, ja lääkärit nojautuvat niihin hyvinkin vahvasti. Sikäli ADHD-diagnostiikka on siis minunkin alaani.

Ensisijaisesti todetaan haastatteluilla. Netistä löytyy adhd:n diagnostiset kriteerit, ja niihin sopivaa käytöstä pitää olla useammassa ympäristössä (esim. kotona ja koulussa, ei VAIN kotona TAI koulussa). Oireilun on pitänyt alkaa ennen kouluikää (nykyään kai hyväksytään myös ennen kymmentä ikävuotta alkanut oireilu) ja toisaalta alle viisivuotiaita ei yleensä diagnosoida. Haastattelussa käytetään usein jotain valmista haastattelurunkoa, joka pisteytään. Tukena voidaan käyttää neuropsykologisia testejä, joilla arvioidaan esimerkiksi toiminnanohjausta ja impulssikontrollia. Ja välillä näkee sitäkin, että yksinkertaisesti kokeillaan, toimiiko adhd-lääkitys. Jos toimii, niin kyseessä oli adhd.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Parasta työssäsi/ikävintä työssäsi?

Parasta oli aiemmassa työssä se, kuinka kuntoutuksessa saatiin oikeasti tuloksia, ja lapsikin huomasi menevänsä eteenpäin. Nyt parasta on se, että syy lapsen vaikeuksiin löytyy, se osataan jatkossa ottaa huomioon ja vanhempien huoliin saadaan ratkaisu. Myös se on aina kiva kuulla, että perheen tunnelma paranee, kun läksyt eivät enää aiheuta huutoa ja itkua puolin ja toisin. Ikävintä on ensinnäkin resurssipula ja pitkät jonot ja tunne siitä, ettei ehdi ihan riittävän hyvin paneutua yhteen lapseen ja perheeseen. Myös joidenkin vanhempien asenne on todella ikävä. Joko pidetään koulunkäyntiä ihan turhana tai sitten vaaditaan lapselta ihan liikoja ja ollaan ilmeisen pettyneitä siitä, kun lapsi pärjääkin vain ihan keskiverrosti. Sitäkin näkee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinusta tuli psykologi?

Päädyin tähän vähän mutkan kautta, opiskelin ensin yliopistossa ihan toista alaa ja aloin lukea psykologiaa sivuaineena. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja ihmisyydestä ja ihmismielestä, mutta vasta sivuaineopintojen myötä päätin osallistua ihan pääsykokeeseen ja vaihtaa alaa psykologiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kotona pitää saada olla maailman ihanin poika tai tyttö, elämä ei saa olla sitä että tehdään kolme tuntia läksyjä itkun kanssa,

Ap

<3

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmiset hyvät luottako mihinkään mitä tämä henkilö sanoo. Oikea psykologi ei kirjoittaisi nimettömänä palstalle, vaan tarjoaisi ihan nimellään apua jos sitä olisi tarjotakseen.

Mikään pakko ei ole luottaa, ja internetissä kannattaakin olla varuillaan. Mutta varmaan jokainen pystyy ymmärtämään, että en ala omalla nimellä toimia Suomen suurimmalla keskustelupalstalla kun olen tässä ammatissa. Lisäksi omalla nimelläni teen työtä vain silloin, kun olen valmis kantamaan siitä vastuun. Viime kädessä lausunnoistaan voi päätyä kertomaan oikeusistunnossa. Jokainen ymmärtänee, että en sellaista vastuuta kanna netin kautta tehdyistä kannanotoista, joissa minulla on käytössäni vain lapsen läheiseltä saatu tieto asioiden kulusta, enkä ole itse missään kontaktissa lapseen. Omalla nimelläni teen työtä ammattilaisesti, tätä taas kirjoitan samalla kun syön sipsejä ja pyyhin likaiset sormet housunlahkeeseen :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos valehtelet jo siitä, ettet oikeasti edes ole oppimisvaikeuksiin erikoistunut psykologi, niin saa se ihan miettimään oletko oikeasti edes psykologi, vaan vaikka koulunkäyntiavustaja, joka nyt lukion psykologian tuntien jälkeen kutsuu itseään psykologiksi. Koska jos olet käynyt ihan psykologia koulutuksen, niin sinunhan varsinkin pitäisi tietää, miten tärkeitä nuo psykologien etutittelit on.

Ei ole olemassa sellaista titteliä kuin oppimisvaikeuksiin erikoistunut psykologi, heitin sen ihan päästäni, eikä ollut tarkoitus esittää muuta kuin olen. Erikoispsykologeja kyllä on muutamilla sovellusaloilla, mutta sellaista sovellusalaa kuin "oppimisvaikeudet" ei ole olemassa. Ja toisin kuin lääkärit, psykologeista suuri osa ei erikoistu mihinkään suuntaan, joten tittelit eivät ole meille arkipäivää - tai eivät ainakaan minulle. "Erikoistuminen" oli sanana varmaankin väärä valinta, minkä myönsinkin heti kun joku sen esiin otti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista tukea pitäisi saada tokaluokkalaisen, joka ei osaa lukea? Epäillään lukihäiriötä ja lapsella on erityisen tuen päätös. Kauhistuttaa ajatus, että lapsen pitäisi pärjätä ja osata jo niin paljon, vaikka jo yhden tavun lukeminen tuottaa suuria vaikeuksia. Lapsi jää jälkeen ja kärsii siitä, miten tästä pitäisi edetä?

En ole ap, mutta jos löydät tähän äänteitä harjoittavan tietokonepelin esim. netistä tai kirjastosta niin se auttaa. Meillä oli aikoinaan ekapeli ja nalle puh cd-rom, huippuhyviä, mutta näitä ei taida enää löytyä.

Ekapelin pystyy lataamaan ihan netistä

Vierailija kirjoitti:

Onko kehityksenviivästymä sama asia kuin laaja-alaiset oppimisvaikeudet?

Ei. Kehityksen viivästymä liittyy erityisesti tunne-elämän ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen, kun taas laaja-alaiset oppimisvaikeudet painottavat uusien tietojen ja taitojen oppimista ja hallintaa. Sinällään nämä kyllä ovat mahdollisesti yhteydessä toisiinsa, ja molempiin liittyy se, että ei yllä ikätasonsa mukaisiin odotuksiin. 

Ap

En ole ap, mutta kommentoin integrointia. Meidän koulussa se on hoidettu siten, että pienryhmän oppilaat (erityinen tuki) ovat mukana jonkin tietyn luokan tunneilla 1/3- 2/3 oppitunneista luokasta riippuen. Tällöin tunneilla on mukana molemmat opettajat sekä avustaja. Kaikki opettavat kaikkia.  Yhteisillä tunneilla myös ns. normaalin luokan oppilailla on lupa mennä viereiseen luokkaan tai käytävälle tekemään tehtäviä, jos kaipaa omaa rauhaa. Tämä toimii hyvin. Itse asiassa alakoulun puolella lapset eivät hahmota, kuka on erityisopetuksen oppilas ja kuka ei. Nimilistoja ei jaeta koteihin eikä oppilaille. Lasten on helppo siirtyä pienryhmään, koska eivät täysin joudu eroon entisistä luokkakavereistaan, toisaalta kaveritkin kaipaavat heitä mukaan tunneille.