Kaveruuden katkaiseminen
Miten kaveruus katkaistaan? Onko reilumpaa kertoa, että tää oli tässä vai lopettaa vaan viesteihin vastaaminen? Vai mitä pitäisi tehdä?
Haluaisin eroon yhdestä kaverista. Meidän kaveruus ei ole ollut vuosiin mitenkään aktiivista. Hän ottaa ehkä 1-2 kertaa vuodessa yhteyttä ja pyytää, että nähtäisiin ja sitten hänestä riippuen nähdään tai ei. Ensin hän ehdottaa tapaamista tiettynä ajankohtana ja sitten hän vielä vekslaa sitä vähintään viikon.
Hän lähetti mulle kesäkuussa viestin, jossa ilmoitti, että menee viikon päästä naimisiin ja että häät juhlitaan lähisuvun kesken, kavereita ei kutsuta. Sittemmin mulle on selvinnyt, että hän valehteli. Häihin oli kutsuttu kavereita ja polttaritkin oli heidän kanssa vietetty. En ymmärrä, miksi hän valehteli? Saahan hän häihinsä kutsua kenet haluaa.
Yleensä hän ottaa yhteyttä muhun silloin, kun tarvitsee multa jotakin apua. Viimeisimpänä hän haluaisi vaihtaa alaa ja alkaa opiskelemaan samaa alaa kuin minä ja kyseli neuvoja samaan kouluuun hakeutumisesta. Silloin, kun alkoi seurustelemaan nykyisen miehensä kanssa hän totesi, että pitää pitää kavereihin yhteyttä mahdollisen tulevan eron varalta. En haluaisi olla enää hänen varakaverinsa, mutta miten pääsen hänestä eroon? Kilttinä ihmisenä autan aina pyydettäessä ja menen tapaamisiin.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin lopettaa kaveruuden ja ihmissuhteen, en ottaisi asiaa esille mitenkään vaan antaisin suhteen vaan hiipua. Saattaisin ehkä johonkin viesiin silloin tällöin vastata (jos niitä tulisi) mutta en sopisi enää tapaamisia.
Jos haluaisin antaa ihmissuhteelle vielä mahdollisuuden, puhuisin suoraan. Sen jälkeen tulisi toiselle antaa vielä mahdollisuus korjata käytöstään.
Jos haluat päästä hänestä eroon, ei ole mielestäi mitään tarvetta "loppupuheenvuorolle". Luultavasti tulet siinä pahoittamaan mielesi, koska yleensä ihmiset reagoivat niihin hyökkäävästi. Miksi enää kuluttaisit voimiasi konfliktiin, kun et halua "kaveruutta" pelastaa? Tyypin käytös on osoittanut, että et todellakaan ole hänelle mitään velkaa.
Kaveruus oli aikoinaan ystävyyttä eli suhteen hiipuminen on jo kestänyt vuosia. Enempää en jaksa antaa hiipua. En myöskään jaksa olla käytettävissä hänen tarpeidensa mukaisesti. Mitään konfliktiakaan en jaksa eli ehkä vaan jätän hänen tulevat yhteydenotot huomiotta (toki haluaisin, että niitä ei enää tulisi). Haluaisin jättää tämän ihmissuhteen historiaan.
ap
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Älä ylireagoi. Tuo on täysin normaalia, ettei aikataulut satu aina yksiin. Tapaatte kun molemmille sopii. Joskus niitä aikoja joutuu siirtämään, tai ainakin mä joudun siirtämään, koska teen kolmivuorotyötä sairaalassa. Joskus ei vaan saa yövuorojen jälkeen nukuttuu tai sit joutuu jäämään ylitöihin. Sit joudun siirtämään tapaamista. Mulla voi myös muuttua työvuorot. Jos oon sopinu, että tavataan 22.8. klo 14, työvuoroon voi tulla kuitenkin muutos pari päivää aiemmin. Joku työkaveri vaikka tarvii vaihdon tärkeen menon takia, niin kyllä mä vaihdan. Mä joustan myös itse sen mukaan, mikä on kavereiden tilanne. Ymmärrän hyvin, jos suunnitelmat muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
Vierailija kirjoitti:
Älä ylireagoi. Tuo on täysin normaalia, ettei aikataulut satu aina yksiin. Tapaatte kun molemmille sopii. Joskus niitä aikoja joutuu siirtämään, tai ainakin mä joudun siirtämään, koska teen kolmivuorotyötä sairaalassa. Joskus ei vaan saa yövuorojen jälkeen nukuttuu tai sit joutuu jäämään ylitöihin. Sit joudun siirtämään tapaamista. Mulla voi myös muuttua työvuorot. Jos oon sopinu, että tavataan 22.8. klo 14, työvuoroon voi tulla kuitenkin muutos pari päivää aiemmin. Joku työkaveri vaikka tarvii vaihdon tärkeen menon takia, niin kyllä mä vaihdan. Mä joustan myös itse sen mukaan, mikä on kavereiden tilanne. Ymmärrän hyvin, jos suunnitelmat muuttuu.
Ei ole kyse tällaisista tilanteista. Kaveri kysyy että sopiiko sulle nähdä vaikka 25.8. klo 16. Ja kun vastaan, että sopii, niin hänen täytyy vielä arpoa sitä ehdottamaansa tapaamista monta päivää ja varmistaa sopiiko hänelle sittenkään, että voidaan "lukita" tapaaminen. Voisiko sen varmistelun hoitaa ennen ehdottamista? Ymmärrän kyllä jos jostain syystä täytyy perua/siirtää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
En ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Siksihän se kaverisi todennäköisesti valehteli, että arveli sinun loukkaantuvan, kun et saanut kutsua. Loukkaannuit silti. Voithan sinä laittaa hänelle viestin, että tuo on loukkaavaa, kun toinen valehtelee, ettei ole kutsunut kavereita häihinsä ja onkin kutsunut. Silloin hän pääsee perustelemaan, miksi koki tarpeelliseksi valehdella. Luultavasti syy on se, ettei halunnut loukata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ylireagoi. Tuo on täysin normaalia, ettei aikataulut satu aina yksiin. Tapaatte kun molemmille sopii. Joskus niitä aikoja joutuu siirtämään, tai ainakin mä joudun siirtämään, koska teen kolmivuorotyötä sairaalassa. Joskus ei vaan saa yövuorojen jälkeen nukuttuu tai sit joutuu jäämään ylitöihin. Sit joudun siirtämään tapaamista. Mulla voi myös muuttua työvuorot. Jos oon sopinu, että tavataan 22.8. klo 14, työvuoroon voi tulla kuitenkin muutos pari päivää aiemmin. Joku työkaveri vaikka tarvii vaihdon tärkeen menon takia, niin kyllä mä vaihdan. Mä joustan myös itse sen mukaan, mikä on kavereiden tilanne. Ymmärrän hyvin, jos suunnitelmat muuttuu.
Ei ole kyse tällaisista tilanteista. Kaveri kysyy että sopiiko sulle nähdä vaikka 25.8. klo 16. Ja kun vastaan, että sopii, niin hänen täytyy vielä arpoa sitä ehdottamaansa tapaamista monta päivää ja varmistaa sopiiko hänelle sittenkään, että voidaan "lukita" tapaaminen. Voisiko sen varmistelun hoitaa ennen ehdottamista? Ymmärrän kyllä jos jostain syystä täytyy perua/siirtää.
ap
Ymmärrän aloittajaa todella hyvin. Tässä muutama ei joko ymmärrä tilannetta tai pyrkii sotkemaan puurot ja vellit sekaisin. Mutta siis asiaasi: voit aivan hyvin ghostata kaverin tai sitten sanoa suoraan. Olen tehnyt molempia. Kummastakin jää joksikin aikaa paskamainen olo, mutta se menee ohi ja sen jälkeen on olo kevyempi. Rajojen asettamisessa tietyille ihmisille voi tulla tilanne, jossa joutuu irtisanomaan ystävyyden. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
En ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen?
ap
Siten että minä käyttäydyn joskus yhtä hölmösti kuin tuo vanha kaverisi. Haluaisin kovasti pitää yhteyttä myös niihin vanhoihin kavereihin, joihin välit ovat päässeet jäähtymään. Nämä ihmiset ovat usein melko introvertteja, eivät välttämättä kovin aktiivisia sosiaalisesti. Itse taas olen melkoinen toimittaja ja ystävyyssuhteita on jonkin verran kertynyt. Sitten kuitenkin tulee eteen elämän realiteetteja. Ei ehdikään tavata. Tai kuten omissa häissäni kävi: budjettiin mahtui juhlat 60 hengelle. Pelkäsin kovasti, että ihmiset loukkaantuvat, jos ei heitä kutsuta. Mieheni sanoi, että tehdään tasajako: kutsutaan molempien lähisuku ja molemmat kutsuvat 10 ystävää. Niin tehtiin. Minun yksi vanhimmista lapsuudenystävistäni jäi ilman kutsua ja loukkaantui, vaikka ei oltu nähty pariin vuoteen. Hän oli kuullut häistä äidiltäni. Voi olla, että hänen kokemukseensa vaikuttaa se, ettei hänellä ole juurikaan ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ylireagoi. Tuo on täysin normaalia, ettei aikataulut satu aina yksiin. Tapaatte kun molemmille sopii. Joskus niitä aikoja joutuu siirtämään, tai ainakin mä joudun siirtämään, koska teen kolmivuorotyötä sairaalassa. Joskus ei vaan saa yövuorojen jälkeen nukuttuu tai sit joutuu jäämään ylitöihin. Sit joudun siirtämään tapaamista. Mulla voi myös muuttua työvuorot. Jos oon sopinu, että tavataan 22.8. klo 14, työvuoroon voi tulla kuitenkin muutos pari päivää aiemmin. Joku työkaveri vaikka tarvii vaihdon tärkeen menon takia, niin kyllä mä vaihdan. Mä joustan myös itse sen mukaan, mikä on kavereiden tilanne. Ymmärrän hyvin, jos suunnitelmat muuttuu.
Ei ole kyse tällaisista tilanteista. Kaveri kysyy että sopiiko sulle nähdä vaikka 25.8. klo 16. Ja kun vastaan, että sopii, niin hänen täytyy vielä arpoa sitä ehdottamaansa tapaamista monta päivää ja varmistaa sopiiko hänelle sittenkään, että voidaan "lukita" tapaaminen. Voisiko sen varmistelun hoitaa ennen ehdottamista? Ymmärrän kyllä jos jostain syystä täytyy perua/siirtää.
ap
Ymmärrän aloittajaa todella hyvin. Tässä muutama ei joko ymmärrä tilannetta tai pyrkii sotkemaan puurot ja vellit sekaisin. Mutta siis asiaasi: voit aivan hyvin ghostata kaverin tai sitten sanoa suoraan. Olen tehnyt molempia. Kummastakin jää joksikin aikaa paskamainen olo, mutta se menee ohi ja sen jälkeen on olo kevyempi. Rajojen asettamisessa tietyille ihmisille voi tulla tilanne, jossa joutuu irtisanomaan ystävyyden. Tsemppiä!
Kiitos ymmärtäväisestä vastauksesta! Täytyy harkita vielä ghostaanko vaan suoraan. Helpommalla siinä pääsis, ilman draama. Kurja olo siitä itelle jää joka tapauksessa, mutta lopulta varmaan kyllä on helpompi olla, koska haitallinen ihmissuhde jäisi historiaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ylireagoi. Tuo on täysin normaalia, ettei aikataulut satu aina yksiin. Tapaatte kun molemmille sopii. Joskus niitä aikoja joutuu siirtämään, tai ainakin mä joudun siirtämään, koska teen kolmivuorotyötä sairaalassa. Joskus ei vaan saa yövuorojen jälkeen nukuttuu tai sit joutuu jäämään ylitöihin. Sit joudun siirtämään tapaamista. Mulla voi myös muuttua työvuorot. Jos oon sopinu, että tavataan 22.8. klo 14, työvuoroon voi tulla kuitenkin muutos pari päivää aiemmin. Joku työkaveri vaikka tarvii vaihdon tärkeen menon takia, niin kyllä mä vaihdan. Mä joustan myös itse sen mukaan, mikä on kavereiden tilanne. Ymmärrän hyvin, jos suunnitelmat muuttuu.
Ei ole kyse tällaisista tilanteista. Kaveri kysyy että sopiiko sulle nähdä vaikka 25.8. klo 16. Ja kun vastaan, että sopii, niin hänen täytyy vielä arpoa sitä ehdottamaansa tapaamista monta päivää ja varmistaa sopiiko hänelle sittenkään, että voidaan "lukita" tapaaminen. Voisiko sen varmistelun hoitaa ennen ehdottamista? Ymmärrän kyllä jos jostain syystä täytyy perua/siirtää.
ap
Ymmärrän aloittajaa todella hyvin. Tässä muutama ei joko ymmärrä tilannetta tai pyrkii sotkemaan puurot ja vellit sekaisin. Mutta siis asiaasi: voit aivan hyvin ghostata kaverin tai sitten sanoa suoraan. Olen tehnyt molempia. Kummastakin jää joksikin aikaa paskamainen olo, mutta se menee ohi ja sen jälkeen on olo kevyempi. Rajojen asettamisessa tietyille ihmisille voi tulla tilanne, jossa joutuu irtisanomaan ystävyyden. Tsemppiä!
Kiitos ymmärtäväisestä vastauksesta! Täytyy harkita vielä ghostaanko vaan suoraan. Helpommalla siinä pääsis, ilman draama. Kurja olo siitä itelle jää joka tapauksessa, mutta lopulta varmaan kyllä on helpompi olla, koska haitallinen ihmissuhde jäisi historiaan.
ap
Ihan kuin sinä nyt itse vastaisit itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ylireagoi. Tuo on täysin normaalia, ettei aikataulut satu aina yksiin. Tapaatte kun molemmille sopii. Joskus niitä aikoja joutuu siirtämään, tai ainakin mä joudun siirtämään, koska teen kolmivuorotyötä sairaalassa. Joskus ei vaan saa yövuorojen jälkeen nukuttuu tai sit joutuu jäämään ylitöihin. Sit joudun siirtämään tapaamista. Mulla voi myös muuttua työvuorot. Jos oon sopinu, että tavataan 22.8. klo 14, työvuoroon voi tulla kuitenkin muutos pari päivää aiemmin. Joku työkaveri vaikka tarvii vaihdon tärkeen menon takia, niin kyllä mä vaihdan. Mä joustan myös itse sen mukaan, mikä on kavereiden tilanne. Ymmärrän hyvin, jos suunnitelmat muuttuu.
Ei ole kyse tällaisista tilanteista. Kaveri kysyy että sopiiko sulle nähdä vaikka 25.8. klo 16. Ja kun vastaan, että sopii, niin hänen täytyy vielä arpoa sitä ehdottamaansa tapaamista monta päivää ja varmistaa sopiiko hänelle sittenkään, että voidaan "lukita" tapaaminen. Voisiko sen varmistelun hoitaa ennen ehdottamista? Ymmärrän kyllä jos jostain syystä täytyy perua/siirtää.
ap
Ymmärrän aloittajaa todella hyvin. Tässä muutama ei joko ymmärrä tilannetta tai pyrkii sotkemaan puurot ja vellit sekaisin. Mutta siis asiaasi: voit aivan hyvin ghostata kaverin tai sitten sanoa suoraan. Olen tehnyt molempia. Kummastakin jää joksikin aikaa paskamainen olo, mutta se menee ohi ja sen jälkeen on olo kevyempi. Rajojen asettamisessa tietyille ihmisille voi tulla tilanne, jossa joutuu irtisanomaan ystävyyden. Tsemppiä!
Kiitos ymmärtäväisestä vastauksesta! Täytyy harkita vielä ghostaanko vaan suoraan. Helpommalla siinä pääsis, ilman draama. Kurja olo siitä itelle jää joka tapauksessa, mutta lopulta varmaan kyllä on helpompi olla, koska haitallinen ihmissuhde jäisi historiaan.
ap
Ihan kuin sinä nyt itse vastaisit itsellesi.
Mee oikeesti muualle provoamaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
En ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen?
ap
Siten että minä käyttäydyn joskus yhtä hölmösti kuin tuo vanha kaverisi. Haluaisin kovasti pitää yhteyttä myös niihin vanhoihin kavereihin, joihin välit ovat päässeet jäähtymään. Nämä ihmiset ovat usein melko introvertteja, eivät välttämättä kovin aktiivisia sosiaalisesti. Itse taas olen melkoinen toimittaja ja ystävyyssuhteita on jonkin verran kertynyt. Sitten kuitenkin tulee eteen elämän realiteetteja. Ei ehdikään tavata. Tai kuten omissa häissäni kävi: budjettiin mahtui juhlat 60 hengelle. Pelkäsin kovasti, että ihmiset loukkaantuvat, jos ei heitä kutsuta. Mieheni sanoi, että tehdään tasajako: kutsutaan molempien lähisuku ja molemmat kutsuvat 10 ystävää. Niin tehtiin. Minun yksi vanhimmista lapsuudenystävistäni jäi ilman kutsua ja loukkaantui, vaikka ei oltu nähty pariin vuoteen. Hän oli kuullut häistä äidiltäni. Voi olla, että hänen kokemukseensa vaikuttaa se, ettei hänellä ole juurikaan ystäviä.
Sun kaltaisista ihmisistä tulee melko lailla pinnallinen kuva. Ystävä-sanan väärinkäyttö aiheuttaa sen. Ei ihmisellä voi olla yli 10 ystävää, ne on kavereita. Ystävyssuhde on sen verran läheinen, ettei kukaan kykenen rakentamaan saati ylläpitämään niitä noin montaa. Kavereita sulla on paljon, mutta onko yhtään ystävää?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Siksihän se kaverisi todennäköisesti valehteli, että arveli sinun loukkaantuvan, kun et saanut kutsua. Loukkaannuit silti. Voithan sinä laittaa hänelle viestin, että tuo on loukkaavaa, kun toinen valehtelee, ettei ole kutsunut kavereita häihinsä ja onkin kutsunut. Silloin hän pääsee perustelemaan, miksi koki tarpeelliseksi valehdella. Luultavasti syy on se, ettei halunnut loukata.
Loukkaannuin valehtelemisesta. Rehellisyys olisi ollut kaverillekin helpompaan, nyt valheen muistaminen ja sen kanssa kiemurtelu rasittaa häntä itseään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse tehdä tuosta mitään numeroa, et vaan vastaa viesteihin.
Joskus elämässä voi tulla yllättävä ja äkillinen tarve tälle ystävälle, sille voi olla helpompi soittaa jos ei ole polttant siltoja takanaan ihan perusteellisesti.
Yleensäkin tuo ”välien katkaiseminen” ei ole kovinkaan tarpeellista, ellei haluta aiheuttaa pahaa mieltä jollekulle.
:DDD Niin että ap tekisi sitten saman tempun kuin tämä ns. Kaveri. Oletpa kyllä viisas.
Ap noin pitkän tuntemisen jälkeen jos aiot katkoa välit tee se kasvotusten. Ensinnäkin ystävyys perustuu avoimuuteen ja keskinäiseen luottamukseen joten nosta esille aloituksessa kertomasi asiat ettei hänellä mahdollisessa välien katkeamisessa jää tunne että asia täysin puun takaa ja suotta katkeroidu
Vierailija kirjoitti:
Ap noin pitkän tuntemisen jälkeen jos aiot katkoa välit tee se kasvotusten. Ensinnäkin ystävyys perustuu avoimuuteen ja keskinäiseen luottamukseen joten nosta esille aloituksessa kertomasi asiat ettei hänellä mahdollisessa välien katkeamisessa jää tunne että asia täysin puun takaa ja suotta katkeroidu
Mitä juhlallista kasvokkain tapahtuvaa välienkatkaisua tähän tarvitaan? Sovittu ajankohta ei vain sovi.
"Hän ottaa ehkä 1-2 kertaa vuodessa yhteyttä ja pyytää, että nähtäisiin ja sitten hänestä riippuen nähdään tai ei. Ensin hän ehdottaa tapaamista tiettynä ajankohtana ja sitten hän vielä vekslaa sitä vähintään viikon."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
En ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen?
ap
Siten että minä käyttäydyn joskus yhtä hölmösti kuin tuo vanha kaverisi. Haluaisin kovasti pitää yhteyttä myös niihin vanhoihin kavereihin, joihin välit ovat päässeet jäähtymään. Nämä ihmiset ovat usein melko introvertteja, eivät välttämättä kovin aktiivisia sosiaalisesti. Itse taas olen melkoinen toimittaja ja ystävyyssuhteita on jonkin verran kertynyt. Sitten kuitenkin tulee eteen elämän realiteetteja. Ei ehdikään tavata. Tai kuten omissa häissäni kävi: budjettiin mahtui juhlat 60 hengelle. Pelkäsin kovasti, että ihmiset loukkaantuvat, jos ei heitä kutsuta. Mieheni sanoi, että tehdään tasajako: kutsutaan molempien lähisuku ja molemmat kutsuvat 10 ystävää. Niin tehtiin. Minun yksi vanhimmista lapsuudenystävistäni jäi ilman kutsua ja loukkaantui, vaikka ei oltu nähty pariin vuoteen. Hän oli kuullut häistä äidiltäni. Voi olla, että hänen kokemukseensa vaikuttaa se, ettei hänellä ole juurikaan ystäviä.
Sun kaltaisista ihmisistä tulee melko lailla pinnallinen kuva. Ystävä-sanan väärinkäyttö aiheuttaa sen. Ei ihmisellä voi olla yli 10 ystävää, ne on kavereita. Ystävyssuhde on sen verran läheinen, ettei kukaan kykenen rakentamaan saati ylläpitämään niitä noin montaa. Kavereita sulla on paljon, mutta onko yhtään ystävää?
ap
Toki on, pidän ystävinäni noin 8 henkilöä. Läheisiä ovat kaikki heistä ja aivan ihania ihmisiä. Lisäksi on kolme vanhaa lapsuudenystävää, yksi serkku (joka on myös naapurini ja pidän häntäkin ystävänäni). Tuttavia on kymmenittäin. Vanhasta työpaikastani on kaksi tyyppiä, joiden kanssa tavataan harva se viikko, käydään jumpassa yhdessä ja parannetaan maailmaa. Ihmisellä voi olla ystäviä eri elämänpiireistä, eikä kaikkia tarvitse laittaa mihinkään kategoriaan. Miksi sinua ärsyttää se, jos muilla on paljon ystäviä tai kavereita?
Haluatko jonkun mitalin siitä hyvästä, että olet lainannut jollekin telttaasi? :D