Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kaveruuden katkaiseminen
17.08.2019 |
Miten kaveruus katkaistaan? Onko reilumpaa kertoa, että tää oli tässä vai lopettaa vaan viesteihin vastaaminen? Vai mitä pitäisi tehdä?
Haluaisin eroon yhdestä kaverista. Meidän kaveruus ei ole ollut vuosiin mitenkään aktiivista. Hän ottaa ehkä 1-2 kertaa vuodessa yhteyttä ja pyytää, että nähtäisiin ja sitten hänestä riippuen nähdään tai ei. Ensin hän ehdottaa tapaamista tiettynä ajankohtana ja sitten hän vielä vekslaa sitä vähintään viikon.
Hän lähetti mulle kesäkuussa viestin, jossa ilmoitti, että menee viikon päästä naimisiin ja että häät juhlitaan lähisuvun kesken, kavereita ei kutsuta. Sittemmin mulle on selvinnyt, että hän valehteli. Häihin oli kutsuttu kavereita ja polttaritkin oli heidän kanssa vietetty. En ymmärrä, miksi hän valehteli? Saahan hän häihinsä kutsua kenet haluaa.
Yleensä hän ottaa yhteyttä muhun silloin, kun tarvitsee multa jotakin apua. Viimeisimpänä hän haluaisi vaihtaa alaa ja alkaa opiskelemaan samaa alaa kuin minä ja kyseli neuvoja samaan kouluuun hakeutumisesta. Silloin, kun alkoi seurustelemaan nykyisen miehensä kanssa hän totesi, että pitää pitää kavereihin yhteyttä mahdollisen tulevan eron varalta. En haluaisi olla enää hänen varakaverinsa, mutta miten pääsen hänestä eroon? Kilttinä ihmisenä autan aina pyydettäessä ja menen tapaamisiin.
Kommentit (94)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Ehkei se ollut edes vale. Sinä olet si mielttä sielälä oli takin kavereita. Hän on sitä mieltä, e ne sun”kavereina ” pitämät ihmiset oli jotain muuta, esim perheystäviä tai jonkun tietyn pariskunnan yhteisen harrasteen väkeä tms. Sinä vaan totesit, että sun kannalta ne oli kavereita siinä kuin sinäkin - samalla kun paljastat, että et oikeastaan ole kovin hyvä kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Siksihän se kaverisi todennäköisesti valehteli, että arveli sinun loukkaantuvan, kun et saanut kutsua. Loukkaannuit silti. Voithan sinä laittaa hänelle viestin, että tuo on loukkaavaa, kun toinen valehtelee, ettei ole kutsunut kavereita häihinsä ja onkin kutsunut. Silloin hän pääsee perustelemaan, miksi koki tarpeelliseksi valehdella. Luultavasti syy on se, ettei halunnut loukata.
Loukkaannuin valehtelemisesta. Rehellisyys olisi ollut kaverillekin helpompaan, nyt valheen muistaminen ja sen kanssa kiemurtelu rasittaa häntä itseään.
ap
En ole tuo aiempi kommentoija, mut tuli vaan mieleen... Jos se sun kaveri ei uskaltanu jättää kertomatta, että menee naimisiin, mutta ei myöskään halunnu kutsua häihin. Siks se varmaan keksi valheen, että vain suku on kutsuttu. Jos se ajatteli, että vedät herneet nenään, jos ei kerrota ja vedät herneet sittenkin nenään, jos kerrotaan, muttei kutsuta ja muut kaverit kutsutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Ehkei se ollut edes vale. Sinä olet si mielttä sielälä oli takin kavereita. Hän on sitä mieltä, e ne sun”kavereina ” pitämät ihmiset oli jotain muuta, esim perheystäviä tai jonkun tietyn pariskunnan yhteisen harrasteen väkeä tms. Sinä vaan totesit, että sun kannalta ne oli kavereita siinä kuin sinäkin - samalla kun paljastat, että et oikeastaan ole kovin hyvä kaveri.
Huh huh. En tiedä miksi edes yritän selventää tätä sinulle. Kaveri lähetti minulle viestin, jossa ilmoitti avioituvansa viikon kuluttua ja kutsuneensä häihinsä ainoastaan lähisukua. Myöhemmin sain tietää, että vieraina oli todellisuudessa ollut myös kavereita (vanhoja koulukavereita jne.) Kaveri siis aivan selkeästi valehteli. Enkä odottanut häneltä mitään selittelyjä siitä keitä hän kutsuu häihinsä, mutta hän koki tarpeelliseksi selitellä, miksi ei kutsunut minua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
En ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen?
ap
Siten että minä käyttäydyn joskus yhtä hölmösti kuin tuo vanha kaverisi. Haluaisin kovasti pitää yhteyttä myös niihin vanhoihin kavereihin, joihin välit ovat päässeet jäähtymään. Nämä ihmiset ovat usein melko introvertteja, eivät välttämättä kovin aktiivisia sosiaalisesti. Itse taas olen melkoinen toimittaja ja ystävyyssuhteita on jonkin verran kertynyt. Sitten kuitenkin tulee eteen elämän realiteetteja. Ei ehdikään tavata. Tai kuten omissa häissäni kävi: budjettiin mahtui juhlat 60 hengelle. Pelkäsin kovasti, että ihmiset loukkaantuvat, jos ei heitä kutsuta. Mieheni sanoi, että tehdään tasajako: kutsutaan molempien lähisuku ja molemmat kutsuvat 10 ystävää. Niin tehtiin. Minun yksi vanhimmista lapsuudenystävistäni jäi ilman kutsua ja loukkaantui, vaikka ei oltu nähty pariin vuoteen. Hän oli kuullut häistä äidiltäni. Voi olla, että hänen kokemukseensa vaikuttaa se, ettei hänellä ole juurikaan ystäviä.
Sun kaltaisista ihmisistä tulee melko lailla pinnallinen kuva. Ystävä-sanan väärinkäyttö aiheuttaa sen. Ei ihmisellä voi olla yli 10 ystävää, ne on kavereita. Ystävyssuhde on sen verran läheinen, ettei kukaan kykenen rakentamaan saati ylläpitämään niitä noin montaa. Kavereita sulla on paljon, mutta onko yhtään ystävää?
ap
Toki on, pidän ystävinäni noin 8 henkilöä. Läheisiä ovat kaikki heistä ja aivan ihania ihmisiä. Lisäksi on kolme vanhaa lapsuudenystävää, yksi serkku (joka on myös naapurini ja pidän häntäkin ystävänäni). Tuttavia on kymmenittäin. Vanhasta työpaikastani on kaksi tyyppiä, joiden kanssa tavataan harva se viikko, käydään jumpassa yhdessä ja parannetaan maailmaa. Ihmisellä voi olla ystäviä eri elämänpiireistä, eikä kaikkia tarvitse laittaa mihinkään kategoriaan. Miksi sinua ärsyttää se, jos muilla on paljon ystäviä tai kavereita?
Ei mua ärsytä se, että ihmisillä on paljon kavereita. Mua ärsyttää se, että ihmiset käyttävät ystävää kaverin synonyymina kuten sinäkin teet. :)
ap
Juu, meillä ihmisillä on eri määrä ystäviä ja kavereita. Sinulla todennäköisimmin hyvin pieni määrä molempia. Mutta joka tapauksessa tsemppiä sinulle. Luulen, ettet kuitenkaan hyväksy muiden esittämiä toimintamalleja tuohon tilanteeseesi, jossa haluat kaverista eroon. Sinun täytyy varmastikin tehdä vain kuten itse parhaaksi näet. Sitten sinulla on yksi kaveri vähemmän siedettävänä ja tilaa ottaa avosylin vastaan uusia ystäviä, kavereita ja tuttavia ja hyväksyä heidän erilaisuutensa itseesi verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Ehkei se ollut edes vale. Sinä olet si mielttä sielälä oli takin kavereita. Hän on sitä mieltä, e ne sun”kavereina ” pitämät ihmiset oli jotain muuta, esim perheystäviä tai jonkun tietyn pariskunnan yhteisen harrasteen väkeä tms. Sinä vaan totesit, että sun kannalta ne oli kavereita siinä kuin sinäkin - samalla kun paljastat, että et oikeastaan ole kovin hyvä kaveri.
Huh huh. En tiedä miksi edes yritän selventää tätä sinulle. Kaveri lähetti minulle viestin, jossa ilmoitti avioituvansa viikon kuluttua ja kutsuneensä häihinsä ainoastaan lähisukua. Myöhemmin sain tietää, että vieraina oli todellisuudessa ollut myös kavereita (vanhoja koulukavereita jne.) Kaveri siis aivan selkeästi valehteli. Enkä odottanut häneltä mitään selittelyjä siitä keitä hän kutsuu häihinsä, mutta hän koki tarpeelliseksi selitellä, miksi ei kutsunut minua.
ap
Ja juuri näin hän toimi, ettet sinä vetäisi herneitä nenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Siksihän se kaverisi todennäköisesti valehteli, että arveli sinun loukkaantuvan, kun et saanut kutsua. Loukkaannuit silti. Voithan sinä laittaa hänelle viestin, että tuo on loukkaavaa, kun toinen valehtelee, ettei ole kutsunut kavereita häihinsä ja onkin kutsunut. Silloin hän pääsee perustelemaan, miksi koki tarpeelliseksi valehdella. Luultavasti syy on se, ettei halunnut loukata.
Loukkaannuin valehtelemisesta. Rehellisyys olisi ollut kaverillekin helpompaan, nyt valheen muistaminen ja sen kanssa kiemurtelu rasittaa häntä itseään.
ap
En ole tuo aiempi kommentoija, mut tuli vaan mieleen... Jos se sun kaveri ei uskaltanu jättää kertomatta, että menee naimisiin, mutta ei myöskään halunnu kutsua häihin. Siks se varmaan keksi valheen, että vain suku on kutsuttu. Jos se ajatteli, että vedät herneet nenään, jos ei kerrota ja vedät herneet sittenkin nenään, jos kerrotaan, muttei kutsuta ja muut kaverit kutsutaan.
Mä olen niitä henkilöitä, joka ei raportoi elämänsä käänteitä ihmisille (tai somessa). Kerro kuulumiset jos joku kysyy tai kun tavataan ja niitä kysytään. Mä viimeisenä vetäisin herneet nenään siitä, että joku ei raportoisi mulle avioitumistaan. Kuulen kyllä siitä, kun tavataan tai vaihdetaan muuten kuulumisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
En ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen?
ap
Siten että minä käyttäydyn joskus yhtä hölmösti kuin tuo vanha kaverisi. Haluaisin kovasti pitää yhteyttä myös niihin vanhoihin kavereihin, joihin välit ovat päässeet jäähtymään. Nämä ihmiset ovat usein melko introvertteja, eivät välttämättä kovin aktiivisia sosiaalisesti. Itse taas olen melkoinen toimittaja ja ystävyyssuhteita on jonkin verran kertynyt. Sitten kuitenkin tulee eteen elämän realiteetteja. Ei ehdikään tavata. Tai kuten omissa häissäni kävi: budjettiin mahtui juhlat 60 hengelle. Pelkäsin kovasti, että ihmiset loukkaantuvat, jos ei heitä kutsuta. Mieheni sanoi, että tehdään tasajako: kutsutaan molempien lähisuku ja molemmat kutsuvat 10 ystävää. Niin tehtiin. Minun yksi vanhimmista lapsuudenystävistäni jäi ilman kutsua ja loukkaantui, vaikka ei oltu nähty pariin vuoteen. Hän oli kuullut häistä äidiltäni. Voi olla, että hänen kokemukseensa vaikuttaa se, ettei hänellä ole juurikaan ystäviä.
Sun kaltaisista ihmisistä tulee melko lailla pinnallinen kuva. Ystävä-sanan väärinkäyttö aiheuttaa sen. Ei ihmisellä voi olla yli 10 ystävää, ne on kavereita. Ystävyssuhde on sen verran läheinen, ettei kukaan kykenen rakentamaan saati ylläpitämään niitä noin montaa. Kavereita sulla on paljon, mutta onko yhtään ystävää?
ap
Toki on, pidän ystävinäni noin 8 henkilöä. Läheisiä ovat kaikki heistä ja aivan ihania ihmisiä. Lisäksi on kolme vanhaa lapsuudenystävää, yksi serkku (joka on myös naapurini ja pidän häntäkin ystävänäni). Tuttavia on kymmenittäin. Vanhasta työpaikastani on kaksi tyyppiä, joiden kanssa tavataan harva se viikko, käydään jumpassa yhdessä ja parannetaan maailmaa. Ihmisellä voi olla ystäviä eri elämänpiireistä, eikä kaikkia tarvitse laittaa mihinkään kategoriaan. Miksi sinua ärsyttää se, jos muilla on paljon ystäviä tai kavereita?
Ei mua ärsytä se, että ihmisillä on paljon kavereita. Mua ärsyttää se, että ihmiset käyttävät ystävää kaverin synonyymina kuten sinäkin teet. :)
ap
Juu, meillä ihmisillä on eri määrä ystäviä ja kavereita. Sinulla todennäköisimmin hyvin pieni määrä molempia. Mutta joka tapauksessa tsemppiä sinulle. Luulen, ettet kuitenkaan hyväksy muiden esittämiä toimintamalleja tuohon tilanteeseesi, jossa haluat kaverista eroon. Sinun täytyy varmastikin tehdä vain kuten itse parhaaksi näet. Sitten sinulla on yksi kaveri vähemmän siedettävänä ja tilaa ottaa avosylin vastaan uusia ystäviä, kavereita ja tuttavia ja hyväksyä heidän erilaisuutensa itseesi verrattuna.
Voi sinua. Ystävä on henkilö, jolle voit soittaa keskellä yötä kun sinulla on hätä. Kaveri on henkilö, jonka kanssa käydään kahvilla ja jumpassa, mutta joka kaikkoaa heti kun tulee vastoinkäymisiä. Siinä on ystävän ja kaverin ero. Joko ymmärrät sanojen merkityseron?
Ilkeän ja hyökkäävän kommenttisi perusteella minun on vaikea pitää sinua kaverimateriaalina saati ystävämateriaalina. Peräänkuulutat erilaisuuden hyväksymistä, mutta itse haluat ilkeillä tuntemattomalle netissä ja vetää hänestä hämmentäviä johtopäätöksiä.
ap
Voit ihan rauhassa ghostata tuon tuttusi,et ole hänelle mitään velkaa. Tuskin hän asiasta suuremmin järkyttyy,koska jos olisit hänelle todella tärkeä,hän pitäisi useammin yhteyttä ja olisi kiinnostunut myös sinun elämästäsi.
Itse olen jo pidempään viilentänyt välejä erääseen ihmiseen, joka tuottaa ympärilleen vain pahaa oloa. Loppujen lopuksi olen jättänyt vastaamatta, kun hienovaraisempi taktiikka ei ole tehonnut. En usko että hän on tilanteesta murtunut,ehkä vähän hämillään lähinnä siksi, että luulee omaa osaansa muiden elämässä tärkeämmäksi kuin se onkaan. Minä voin paljon paremmin ilman hänen mollaamistaan,vaikka hän varmasti luulee päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Ehkei se ollut edes vale. Sinä olet si mielttä sielälä oli takin kavereita. Hän on sitä mieltä, e ne sun”kavereina ” pitämät ihmiset oli jotain muuta, esim perheystäviä tai jonkun tietyn pariskunnan yhteisen harrasteen väkeä tms. Sinä vaan totesit, että sun kannalta ne oli kavereita siinä kuin sinäkin - samalla kun paljastat, että et oikeastaan ole kovin hyvä kaveri.
Juuri näin voi olla.
Minusta olisi myöskin parempi puhua asiat selviksi tai vaan keksiä jokin tekosyykin miksei pidä enää yhteyttä. Itsellä se tilanne, että eräs "vanha kaveri", jota en ole nähnyt pitkään aikaan lähettää joskus viestejä joihin vastaan, mutta ei sitten jatka enää keskustelua sen jälkeen. Sitten mietin aina miksi hän ei nyt enää vastaa, että kirjoitinko jotenkin ikävästi yms, mutta en keksi mitään syytä. Kerrankin kysyin häneltä, että pahoittiko hän jostakin jutusta mielensä niin sanoi, ettei vaan keksinyt mitään kirjoitettavaa. Minusta tämäkin ikävää, koska hän itse otti yhteyttä, eikä voinut edes parilla sanalla "kuitata" viestini. Hänkin on sellainen, että joskus kävin häntä tapaamassa, mutta ikinä ei tullut minua katsomaan. Sitten se myöskin on ikävää, kun saa todellakin miettiä mitä hänelle kirjoittaa, kun jos esim sortuu vähänkin valittamaan jostain tai mainitsee jonkun jutun olevan vähän huonosti niin hän vetää heti päätelmiä siitä, että olenko esim masentunut, vaikka itse on valituksen mestari. Senkin vuoksi vastaan hänelle aina niin hyvin kuin voin ja kaunistelen asioitani, ettei taas tulisi väärää kuvaa minusta, vaikka välillä minulla on muutenkin vaikeaa ( työttömyys, rahattomuus yms) ja senkin vuoksi en voi tehdä arjestani mitään juhlaa ja valehdella viesteissäni kuitenkaan, mutta totuutta monesti kaunistelen.
Näiden syiden vuoksi en oikeastaan enää halua edes tavata häntä, kun olisi noloa paljastaa elämäni hänelle, kun itse valittaa omastaan niin paljon, vaikka minusta syytä ei oikeastaan ole. En koe, että pystyisin näyttämään hänelle totuuden. Toisaalta ihmettelen joskus kuinka paljon hän on muuttunut, kun hänelläkin oli aika vaikeaa välillä ja nyt tavallaan on unohtanut sen elämän ja elää "erilailla". En todellakaan halua antaa huonoa kuvaa itsestäni kuitenkaan, mutta en enää luota häneen niin ettei puhuisi muille minkälaista elämäni on. Nytkin lähetti keväällä viestiä ja yritin siihen taas ihan tavallisesti, mutta muuten valittamatta ja tilannetta jopa kaunistellen kirjoittaa sekä kiitin viestistä, mutta ei vastannut mitään. Tämä minulle ikävää, kun olisi kiva tietää olenko taas kirjoittanut jotain väärin. Ja en sis tarkoita, että elämäni olisi mitään kauheaa vaan ihan tavallista tosin juuri työttömyys esim sellainen asia, mitä en hänelle viitsi paljon mainostaa ja en siis valita viesteissäni mitään hänelle. En sitten ole varmastikaan enää niin kiinnostava ihminen ja kerro sellaisia kiinnostavia asioita, mutta sitten ei tarvisi kirjoittaa lainkaan jos ei kiinnosta. Sori tämä valitus nyt tässä ja oikeastaan olen pahoillani, kun olimme aika samanlaisia ja jotenkin aina uskoi, että tulemme toimeen. Hänelle tosin seuraa nyt niin paljon muista joten ei ihme, että ei aika riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap paljon kavereita? Tarkoitan että oletko sosiaalisesti aktiivinen henkilö?
En ymmärrä, miten tämä liittyy aiheeseen?
ap
Siten että minä käyttäydyn joskus yhtä hölmösti kuin tuo vanha kaverisi. Haluaisin kovasti pitää yhteyttä myös niihin vanhoihin kavereihin, joihin välit ovat päässeet jäähtymään. Nämä ihmiset ovat usein melko introvertteja, eivät välttämättä kovin aktiivisia sosiaalisesti. Itse taas olen melkoinen toimittaja ja ystävyyssuhteita on jonkin verran kertynyt. Sitten kuitenkin tulee eteen elämän realiteetteja. Ei ehdikään tavata. Tai kuten omissa häissäni kävi: budjettiin mahtui juhlat 60 hengelle. Pelkäsin kovasti, että ihmiset loukkaantuvat, jos ei heitä kutsuta. Mieheni sanoi, että tehdään tasajako: kutsutaan molempien lähisuku ja molemmat kutsuvat 10 ystävää. Niin tehtiin. Minun yksi vanhimmista lapsuudenystävistäni jäi ilman kutsua ja loukkaantui, vaikka ei oltu nähty pariin vuoteen. Hän oli kuullut häistä äidiltäni. Voi olla, että hänen kokemukseensa vaikuttaa se, ettei hänellä ole juurikaan ystäviä.
Häistä tuli itsellä mieleen, että meitä ei kutsuttu lähisukulaisen häihin, vaikka olemme monesti olleet siellä monissa juhlissa ja kutsuneet heitä omiin juhliimme. Eivät edes kertoneet, että menevät naimisiin. Muuta syytä en keksi kuin sen, että muutimme kauemmas ja emme ole niin tiiviisti pitäneet yhteyttä. En voi sanoa etten olisi vähän loukkaantunut tästä, kun suku muutenkin pieni ja sitten paljastuu kuinka ovat kuitenkin kutsuneet monia sukulaisia, jotka asuvat vielä kauempana ja pitäneet isot juhlat. Ovat vielä lähes samanikäisiä kuin minä ( olemme nuoria) ja monissa juhlissa ollaan oltu molemmin puolin. Ajattelin aina, että varmasti kutsuvat häihin ja tavallaan odotin kutsua. Ei tämä ole maailmanloppu ja en koskaan ole edes kysynyt heiltä totuuttu, mutta tuli vähän kurja olo, kun esitteli puolisonsa sitten muissa merkeissä, kun tavattiin ja monet muut tiesivät jo kenestä kyse.
Itsekään en välitä, vaikka toisella on paljon ystäviä, mutta itse kun olen aika yksinäinen ihminen niin se toisen käytös satuttaa varmaan enemmän ja ei ole sitä muuta ystävää sitten välttämättä johon ottaisi yhteyttä. Joku jolla enemmän kavereita voi saada jonkun toisen esim seuraksi johonkin juttuun, mutta itse jos on sen yhden varassa ja hän peruu niin ikävä tilanne. En silti ole sellainen, joka ottaa jatkuvasti yhteyttä tai on rasite muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Ehkei se ollut edes vale. Sinä olet si mielttä sielälä oli takin kavereita. Hän on sitä mieltä, e ne sun”kavereina ” pitämät ihmiset oli jotain muuta, esim perheystäviä tai jonkun tietyn pariskunnan yhteisen harrasteen väkeä tms. Sinä vaan totesit, että sun kannalta ne oli kavereita siinä kuin sinäkin - samalla kun paljastat, että et oikeastaan ole kovin hyvä kaveri.
Huh huh. En tiedä miksi edes yritän selventää tätä sinulle. Kaveri lähetti minulle viestin, jossa ilmoitti avioituvansa viikon kuluttua ja kutsuneensä häihinsä ainoastaan lähisukua. Myöhemmin sain tietää, että vieraina oli todellisuudessa ollut myös kavereita (vanhoja koulukavereita jne.) Kaveri siis aivan selkeästi valehteli. Enkä odottanut häneltä mitään selittelyjä siitä keitä hän kutsuu häihinsä, mutta hän koki tarpeelliseksi selitellä, miksi ei kutsunut minua.
ap
Ja juuri näin hän toimi, ettet sinä vetäisi herneitä nenään.
Miten muuten itse kokisit, jos luulisit jonkun ihmisen olevan hyvä ystäväsi, mutta sitten hän käyttäytyisi sinua kohtaan kuten ap:n ystävä teki?
Vaihda numero ja tiedot salaiseksi, estä somessa ja älä viesti. Et ole hänelle kovin tärkeä käytöksen perusteella ja hän määrää tapaamiset, hänellä tuntuu olevan jo usea muu ympärillään. Jos jätät somen avoimeksi viestimiseen, sieltä tulee aina uusi viesti että mikset ole hänen kavereissaan, vähän kuin kuvagalleriassa varakaverina. Usein näihin ihmisiin ei saa muuten mitään järkevää kontaktia
En tajua teitä, jotka annatte kavereiden tuolla tavalla kerta toisensa jälkeen pompotella teitä. Jos nyt kyse on jostain vanhasta tuttavuudesta tai muinaisesta ystävästä johon yhteys tosiaan vain kerran kaksi vuodessa, mulle riittäis pari kummallista källiä, minkä jälkeen vetäisin johtopäätökseni ja jättäisin vaan jatkossa vastaamatta. Ei mitään erillistä draamailua ja välien katkomista, se nyt olisi itsellekin niin paljon kuormittavampaa. Maailmassa on niin paljon kivoja ihmisiä ettei aikaa ja energiaa kannata tuhlata niihin jotka ei sua arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Ehkei se ollut edes vale. Sinä olet si mielttä sielälä oli takin kavereita. Hän on sitä mieltä, e ne sun”kavereina ” pitämät ihmiset oli jotain muuta, esim perheystäviä tai jonkun tietyn pariskunnan yhteisen harrasteen väkeä tms. Sinä vaan totesit, että sun kannalta ne oli kavereita siinä kuin sinäkin - samalla kun paljastat, että et oikeastaan ole kovin hyvä kaveri.
Huh huh. En tiedä miksi edes yritän selventää tätä sinulle. Kaveri lähetti minulle viestin, jossa ilmoitti avioituvansa viikon kuluttua ja kutsuneensä häihinsä ainoastaan lähisukua. Myöhemmin sain tietää, että vieraina oli todellisuudessa ollut myös kavereita (vanhoja koulukavereita jne.) Kaveri siis aivan selkeästi valehteli. Enkä odottanut häneltä mitään selittelyjä siitä keitä hän kutsuu häihinsä, mutta hän koki tarpeelliseksi selitellä, miksi ei kutsunut minua.
ap
Ja juuri näin hän toimi, ettet sinä vetäisi herneitä nenään.
Miten muuten itse kokisit, jos luulisit jonkun ihmisen olevan hyvä ystäväsi, mutta sitten hän käyttäytyisi sinua kohtaan kuten ap:n ystävä teki?
Luin tuolta aiempaa keskustelua. Ap:n mukaan kyse ei ole hyvästä ystävästä vaan pelkästä kaverista! Hän teki jollekin tyypille aika selväksi tässä ketjussa sivu tai pari sitten, ettei ihmisellä voi olla monta ystävää ja että ihmiset käyttävät ystävä-sanaa synonyyminä kaverille, mikä v*tutti ketjun alullepanijaa. Onhan tuo totta, että hyvä ystävä ei jätä kutsumatta häihinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä on aina mukana se vaikeasti hyväksyttävä tosiasia, että todennäköisesti sillä toisella osapuolella on ihan erilainen näkemys asioista. Sinä koet, että hän on soittanut sulle aina kun haluaa apua ja valehdellut häistään, hän kokee, että on ollut valmiina auttamaan sinua aina, mutta sinä et päästä niin lähelle, että voisi sitä tehdä. Todennäköisesti olet myös tehnyt yhtä ja toista, jonka hän kokee loukkaavaksi, mutta et itse omasta näkökulmastasi katsoessasi ole edes huomannut.
Ne suuret loppudraamat on tuomittuja epäonnistumaan juuri siksi, että molemmat teistä katsoo asiaa omalta kulmaltaan, eikä ne loppupuheenvuorot juuri koskaan saa kumpaakaan näkemään asiaa toisen kannalta - vielä vähemmän molempia, mikä kumminkin olisi se ainoa, mistä mitään hyötyä olisi.
Kaikkiin asioihin on niin monta näkökulmaa kuin on asioihin liittyviä ihmisiäkin. Kaverini tietysti katsoo tilannetta omasta näkökulmastaan ja varmasti toimintani on joskus ärsyttänyt häntä. Sinä et tunne kaveriani, minä tunnen. Olen tuntenut 17 vuotta. Lopetin hänelle soittelun siinä vaiheessa, kun hän ei koskaan enää soittanut mulle ja minun soittamien puheluiden aikana hän puhui 90 % ajasta omista asioistaan. Edes mun kuulumiset eivät häntä kiinnostaneet. Hän ei käytännössä ole vuosiin tiennyt juuri mitään kuuluumisiani, koska ne eivät häntä ole kiinnostaneet. Hänen yhteydenottonsa tulee kirjoitettuina viesteinä.
En keksi esimerkiksi mitään näkökulmaa joka tekisi valehtelemisen tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Täysin tarpeetonta ja loukkaavaa.
ap
Ehkei se ollut edes vale. Sinä olet si mielttä sielälä oli takin kavereita. Hän on sitä mieltä, e ne sun”kavereina ” pitämät ihmiset oli jotain muuta, esim perheystäviä tai jonkun tietyn pariskunnan yhteisen harrasteen väkeä tms. Sinä vaan totesit, että sun kannalta ne oli kavereita siinä kuin sinäkin - samalla kun paljastat, että et oikeastaan ole kovin hyvä kaveri.
Huh huh. En tiedä miksi edes yritän selventää tätä sinulle. Kaveri lähetti minulle viestin, jossa ilmoitti avioituvansa viikon kuluttua ja kutsuneensä häihinsä ainoastaan lähisukua. Myöhemmin sain tietää, että vieraina oli todellisuudessa ollut myös kavereita (vanhoja koulukavereita jne.) Kaveri siis aivan selkeästi valehteli. Enkä odottanut häneltä mitään selittelyjä siitä keitä hän kutsuu häihinsä, mutta hän koki tarpeelliseksi selitellä, miksi ei kutsunut minua.
ap
Ja juuri näin hän toimi, ettet sinä vetäisi herneitä nenään.
Miten muuten itse kokisit, jos luulisit jonkun ihmisen olevan hyvä ystäväsi, mutta sitten hän käyttäytyisi sinua kohtaan kuten ap:n ystävä teki?
Luin tuolta aiempaa keskustelua. Ap:n mukaan kyse ei ole hyvästä ystävästä vaan pelkästä kaverista! Hän teki jollekin tyypille aika selväksi tässä ketjussa sivu tai pari sitten, ettei ihmisellä voi olla monta ystävää ja että ihmiset käyttävät ystävä-sanaa synonyyminä kaverille, mikä v*tutti ketjun alullepanijaa. Onhan tuo totta, että hyvä ystävä ei jätä kutsumatta häihinsä.
Kyllä ystävänkin voi jättää mielestäni kutsumatta häihinsä, jos on vaikka päättänyt juhlia vain pienessä piirissä (esim. vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, kummit.).
Kaverillani tässä ehkä on käsitys että ollaan tärkeämpiä toisillemme kuin ollaankaan, koska koki tarpeelliseksi valehdella. Todellisuudessahan ollaan tuttavia niin kuin jotkut on jo tässä ketjussa todennutkin. Ystäviä oltiin joskus, sitten kavereita, sitten tuttavia ja nyt ei mitään. Valitsin siis ghostaamisen.
Selventääkseni asiaa vielä kerran: häihin liittyen minua loukkasi valehtelu. Ei se, että en tullut kutsutuksi häihin.
ap
Vierailija kirjoitti:
En tajua teitä, jotka annatte kavereiden tuolla tavalla kerta toisensa jälkeen pompotella teitä. Jos nyt kyse on jostain vanhasta tuttavuudesta tai muinaisesta ystävästä johon yhteys tosiaan vain kerran kaksi vuodessa, mulle riittäis pari kummallista källiä, minkä jälkeen vetäisin johtopäätökseni ja jättäisin vaan jatkossa vastaamatta. Ei mitään erillistä draamailua ja välien katkomista, se nyt olisi itsellekin niin paljon kuormittavampaa. Maailmassa on niin paljon kivoja ihmisiä ettei aikaa ja energiaa kannata tuhlata niihin jotka ei sua arvosta.
Mä ainakin olen vähän sellainen luonne, että annan aika monta uutta mahdollisuutta, mutta kun tulee mitta täyteen, niin sitten se tulee ja se on siinä. Tätä olen nyt vuoden pohtinut ja annoin vielä yhden mahdollisuuden. Jotenkin toi mun opiskeluiden "kahdehtiminen" oli se viimeinen niitti vaikka tässä ketjussa ollaankin keskitytty häistä valehtelemiseen.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ei mua ärsytä se, että ihmisillä on paljon kavereita. Mua ärsyttää se, että ihmiset käyttävät ystävää kaverin synonyymina kuten sinäkin teet. :)
ap