Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla isä..
15.08.2019 |
Oon 19v ja saatiin muijan kans vauva 1 ja puol viikkoo sit. Oon nukkunu huonosti ja ollu koko ajan ahdistunut ja töissäkin menee päin p:tä. Tätä kai tää arki sitten on. Onneksi porukat on molemmilta tarjoutunu jeesii mutta silti tämä on kyllä aika syvältä, tuntuu että en osaa olla isä.
Tekis vaan mieli pakata reppu ja häipyä jonnekki.. Mitenhän tästä oikeen selviää, voitteko kertoa jotai neuvoja. Kiitti
Kommentit (167)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvata pallit. Kun olet kerran ilman kumia pannu, niin nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja kantaa vastuuta.
Ei mulla muuta.
N49 v.
pakko se on jaksaa. vai meinasitko lähteä hakemaan sitä legendaarista tupakka-askia huoltsikalta, ja antaa lapselleni isättömän elämän? miehisty v*t*n h*ntt* ja kasvata lapsestasi aikuinen ja sitten häivy.
Tuo on herkkää aikaa.
Esikoisensa saaneet vanhemmat käyvät siinä läpi monenlaisia tunteita.
Ajan kanssa helpottaa, piankin.
Pian olette niin kiintyneitä kääröön, ettette malta olla hänestä hetkeäkään erossa.
Pian vauvan hoito ja käsittely luonnistuu kuin vettä vaan.
Etkö voi jäädä isyyslomalle?
Neuvolaan voi aina soittaa, vaikka huomenna, ja kysyä mieltä askarruttavia juttuja tai purkaa oloaan.
Onnea <3
Et sitten yhtään miettinyt seurauksia, kun panit vauvan alulle ? Tyhmistä päistä saa kärsiä koko ruumis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan taatusti kasvatat pentu lapses etkä rupea jälkeenpäin imemään peukaloa
Uskomatonta
Vierailija kirjoitti:
Et sitten yhtään miettinyt seurauksia, kun panit vauvan alulle ? Tyhmistä päistä saa kärsiä koko ruumis.
Panetuksen voima on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..
En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..
Ap
1 ja puol viikkoa sitten?? Mikä aika tuo nyt on tehdä yhtään mitään päätelmiä isyydestä?
Vain teini voi ajatella noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vaiheessa kiintymyssuhteen muodostaminen vauvaan on se mihin kannattaa keskittyä. Sitten hoitaminen helpottuu merkittävästi.
Lapsesta on valtavasti vaivaa, mutta kun hän on rakas, niin siitä vaivasta tulee ilo, joka saa aikaan pientä onnen kutkutusta vatsanpohjassa aina kun häntä hoitaa. Kiintymyssuhde ottaa aikansa, itselläni on mennyt muutama kuukausi että vauvasta tulee oikein tuttu ja rakas, suhde syntyy sen aluksi vaivalloisen hoivan kautta.
Nyt on sinun tehtäväsi miettiä että jaksatko siirtää omat tarpeesi syrjään ja keskittyä tulemaan isäksi. Palkintona voi olla koko iän kestävä upea suhde omaan lapseen.
Itsse lapseni jättäneenä voin sanoa että se on sen arvoista jos oikeasti tuntuu että pääkoppa ei enää kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itse asiassa kasvattanutkin sun ikäisen tytön, ja jos olisi yhtä selkärangaton, saisi ympäri korvia, enkä lakkaisi ikinä häpeämästä vätyksen kasvattamista. Tätä se sitten on kuin toisilta ei odoteta tai vaadita mitään. Pökitään vain menemään.
Ja näin saadaan maailmaan taas yksi lapsi jonka isäsuhde tulee olemaan päin persettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä suhtautuminen kyl ihmisillä. Kateutta ilmas ku ette ite voi saada skidejä? Niinkö? Se selittäis ton aggressiivisen ja päällekäyvän asenteen..
En oo sanonu että en halunnu lasta, tää on vaan ollu perseestä, ette varmaa ite oo koskas ollu tässä tilanteessa nii helppo huudella..
Ap
Kuule, eiköhän suurimmalla osalla tähän ketjuun vastanneista ole lapsi tai lapsia. Ja äideillä se univaje on yleensä vielä suurempi kuin isillä.
Olin itse sun ikäinen kun tulin isäksi. Olihan se aika järkytys kun vauvalla oli golikki itki koko ajan 3kuukautta.Siitä se pikkuhiljaa elämä sitten tasoittui.Mutta 4vuotta meni ennenkuin suunniteltiin seuraavaa vauvaa kun opeteltiin vanhemmiksi tulemista. Kas kummaa heittäjän tuli sit viellä 5..Nyt olen 58v. En päivääkään kadu että oon saanut olla isä 6lapselleni ja nyt 4lasten lasta. Ryhdistäydy nuorimies ja ota itseä niskasta kii. Älä luovuta...
No itse oon ollu 6 viikkoo samassa tilanteessa. Meillä ei oo itketty öisin eikä kyllä päivisinkään. Ja jos itkut alkaa niin se joka käy töissä nukkuu toisessa huoneessa että saa nukuttua, jotta jaksaa käydä töissä. Äipälle sitten aikaa viikonloppuisin jos tarve vaatii.
Ei oo mitään järkeä valvottaa molempia öisin, sillä silloin tulee kyllä varmasti ongelmia.
Se on poju niin, että kun ilman kumia panee, on mahdollista päätyä isäksi. Vaihtoehtoja on kaksi. Joko olet mies tai sitten munaton kloppi ja lähdet tosiaan litomaan.
Ei 19v. ole isä. Lapsi adoptioon.
Noin nuorille syntynyt ei ole geneettisesti tai kognitiivisesti ihminen. Senkun lähdet vetämään.
No mitä jos sanoisit muijalle että hankkii lapselle jonkun sijaisisän, ja kun se on OK, niin lähdet omille teille. Ei kai tuota nyt muutoinkaan voi järkevästi hoitaa. Väärinhän tämä on mutta sinun pitää kuunnella itseäsi.