Lue keskustelun säännöt.
Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
15.08.2019 |
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Minunkin mieheni ajaa rekkaa työkseen ja minulle tarjottiin apua kodin- ja lapsen hoitoon, kun valitin olevani väsynyt raskauden vuoksi. Onneksi en ottanut apua vastaan. Minulla on paniikkihäiriö-ja masennus taustaa, josta neuvolassa tiedetään ja se alkaisi varmasti näkymään muistiinpanoissa kotikäynnin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä kuullostaa oudolta. Itse asutaan Espoossa ja ollaan saatu kaksi jaksoa perhetyön kautta apua. Kun lapsemme oli vauva perhetyöntekijä kävi meillä hoitamassa häntä, jotta sain nukkua, siivota tai laittaa ruokaa. Lapsella oli allergioita ja nukkui siksi huonosti öisin. Ihan neuvolan lähetteellä hänet saimme. Huippu tyyppi oli ja tärkeä apu jaksamiseen. Toisen kerran perhetyöntekijä kävi viime talvena, kun oli väsynyt silloinkin. Sain arkeen hengähdyshetkiä, kun hän hoito poikaamme. Ainakin Espoossa homma toimii ja apua saa ennaltaehkäisevästi.
Kiva, että teillä toimi, mutta ei kannata yleistää koko Espooseen.
T. toinen espoolainen, jolla on huonommat kokemukset.
Siis meillä on ylikuormitettu ja vähän masentunut äiti. Mitä apua hän saa? Joku sosionomi amk tulee persiilleen teille ja keitättää itselleen kahvit, pelaa vähän pelejä ja laittaa kirjahyllyn värikoodein kuntoon. Huhu, ja miksi tässä maassa ei lisäännytä. Juuri tämän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis meillä on ylikuormitettu ja vähän masentunut äiti. Mitä apua hän saa? Joku sosionomi amk tulee persiilleen teille ja keitättää itselleen kahvit, pelaa vähän pelejä ja laittaa kirjahyllyn värikoodein kuntoon. Huhu, ja miksi tässä maassa ei lisäännytä. Juuri tämän vuoksi.
Ei se laita ees niitä kirjoja vaan laitattaa
Kokemusta kirjoitti:
Jetsulleen näin. Me saatiin kotiapua vastasyntyneen kanssa oman vaikean raskauden jälkeen, kun mies ei pystynyt pitämään ollenkaan isyyslomaa syntymän jälkeen, ja olin fyysisesti niin huonossa kunnossa raskauden jäljiltä, että jaksoin juuri ja juuri kävellä asunnon päästä päähän. Neuvolasta ohjattiin kotiavun piiriin, ja käytännössä se tarkoitti sitä, että ihana vanhempi rouva tuli meille vauvan ensimmäiset kuukaudet 2-3krt viikossa 2-3 tuntia kerralla AUTTAMAAN.
Pääasiassa piti huolta vauvasta sen aikaa jotta sain tehtyä kotitöitä tai pääsin esim käymään ruokakaupassa pikaisesti, tai useimmiten nukuin hetken alakerrassa, kun tämä enkeli oli yläkerrassa vauvan kanssa. Palvelu oli maksullinen, ja todellakaan ei millään tavalla puututtu perheen tapoihin tai elämään, vaan puhtaasti oltiin avuksi. Pesi myös pyykkiä ja viikkasi sitä kaappiin, tyhjenteli tiskikonetta jne peruskotitöitä. Oli niin ihana ihminen ja teki työtään sydämellä, että molemmat tirautettiin itkut, kun 3kk jakso päättyi. Ja ei mitään tekemistä lastensuojelun asiakkuuden kanssa, sellaista meillä ei ole, ja palvelun ajankohdan/määrän sai päättää itse, lopettaa olisi saanut milloin vaan.
Luulen että tämä kaupungin kotipalvelutyöntekijä pelasti mun vauvavuoden- olisin varmaan uupunut vuoden mittaan, jos en olisi alkuun saanut kerätä edes vähän voimia takaisin raskauden jäljiltä.
Niin, koska teillä oli KOTIAPUA.
Se on eri asia kuin PERHETYÖ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni lapsuudessa perhetyöntekijät kävivät yh-äitiä ja lapsia viikoittain tapaamassa. Siinä aina muutama tunti kerrallaan istuttiin vaan alas juttelemaan anopin mukaan turhanpäiväisiä eikä apua käynneistä ollut vaan lisästressiä
Tuo ei ole perhetyötä vaan kotiapua. Perhetyöntekijä ei auta arjessa konkreettisesti. Perhetyöntekijän apu on keskustelua ja ohjaamista. Nuo kotiapulaiset ei yleensä ole kovin koulutettuja ja se näkyy sitten tuollaisena ymmärtämättömänä käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kutsuivat perhetyöntekijöitä
" kimbletädeiksi" ( pelasivat kimbleä kahvittelun lomassa, lasten kanssa) mies kutsui " jehovantodistajiksi( kulkevat aina pareittain) minä kutsun " turhakkeiksi"
Hyvin oivallettu teiltä kaikilta👍😀
Täällä käy selvästi ilmi se, että perhetyöntekijöistä kaikki on vain vanhempien syytä. Ja että karaisu ja kyykyttäminen ratkaisee kaiken.
Kun todellisuudessa lapsen käytökseenkin vaikuttaa miljoona muutakin juttua kuin lautapeli tai yhteisruokailu.
Ja vanhempienkin jaksaminen voi olla kiinni ihan jostain muusta kuin viitsimättömyydestä.
Jos oikeasti haluttaisiin tukea, eikä ”tukea”, toimittaisiin aivan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuohon päivällisaikaan ainakin voit iskeä nyrkkiä pöytään, miehen on noudatettava työaikojaan ja päivällinen voidaan sovittaa niihin. Yhdessä syöminen ja rutiinit ovat kyllä hyväksi, mutta sillä ei ole minkäänlaista merkitystä, onko se päivällinen 16.00 vai 17.15, kunhan se sopii teidän perheen rytmiin.
Leipominen on kyllä kivaa, sitähän voisi tehdä lasten kanssakin.
Teidän kirjahylly on teidän - mä saisin kilarit myös värikoodaamisesta. Voisiko sitä kirjahyllyä järjestää muuten yhdessä? Mä ainakin haluan pitää tiettyjen aiheiden tietokirjat yhdessä, kaunokirjallisuuden omilla hyllyillään ja lasten kirjat omillaan. Jos miettisit teille toimivan järjestyksen, pyyhkisitte kirjoista pölyt ja järjestäisitte ne fiksusti? Värikoodaus on kirjojen kanssa kyllä idioottimaisin idea ikinä, jos niitä kirjoja oikeasti luetaan. Olikos se villatakin ohje punaisessa vai sinisessä kirjassa? Minkä värisissä kansissa olikaan Seitsemän veljestä? Raamattu ja Agatha Christien dekkarit on mustia molemmat, vierekkäin vaan!
Mitä jos ei syö mitään "leipomisia", ei pullaa, ei kakkua, ei leipää, vaan perheessä syödään terveellisesti?
Ja joku kirjahyllyn järjestäminen vertautuu suoraan siihen että järjestellään sukkia värien mukaan, vaikka sukkien omistajalla on eri näkemys siitä tarvitseeko hänen omien sukkiensa olla värikoodattu ja pystyviikattu.
Selkeästi ap:lla ei ole mitään oikeaa hätää, vaikka masentaisikin, kun tällaisiin pitää puuttua, joten suosittelen lopettamaan perhetyön. Sehän EI ole pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille. Meille oikeastaan annettiin vaihtoehdoksi suostua tähän tai sitten tulee lasu...
Mies ajaa rekkaa, lapset ovat iältään 12 v 8 v ja 4 v. Keskimmäisellä paha adhd ja kehitysviivästymä, pienimmällä downin syndrooma ns "yllätysdown". Minulla diagnosoitu vaikea masennus.
Ap
Sä tarvitset kodinhoitajaa ja lastenhoitajaa, et pystyviikkausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuohon päivällisaikaan ainakin voit iskeä nyrkkiä pöytään, miehen on noudatettava työaikojaan ja päivällinen voidaan sovittaa niihin. Yhdessä syöminen ja rutiinit ovat kyllä hyväksi, mutta sillä ei ole minkäänlaista merkitystä, onko se päivällinen 16.00 vai 17.15, kunhan se sopii teidän perheen rytmiin.
Leipominen on kyllä kivaa, sitähän voisi tehdä lasten kanssakin.
Teidän kirjahylly on teidän - mä saisin kilarit myös värikoodaamisesta. Voisiko sitä kirjahyllyä järjestää muuten yhdessä? Mä ainakin haluan pitää tiettyjen aiheiden tietokirjat yhdessä, kaunokirjallisuuden omilla hyllyillään ja lasten kirjat omillaan. Jos miettisit teille toimivan järjestyksen, pyyhkisitte kirjoista pölyt ja järjestäisitte ne fiksusti? Värikoodaus on kirjojen kanssa kyllä idioottimaisin idea ikinä, jos niitä kirjoja oikeasti luetaan. Olikos se villatakin ohje punaisessa vai sinisessä kirjassa? Minkä värisissä kansissa olikaan Seitsemän veljestä? Raamattu ja Agatha Christien dekkarit on mustia molemmat, vierekkäin vaan!
Mitä jos ei syö mitään "leipomisia", ei pullaa, ei kakkua, ei leipää, vaan perheessä syödään terveellisesti?
Ja joku kirjahyllyn järjestäminen vertautuu suoraan siihen että järjestellään sukkia värien mukaan, vaikka sukkien omistajalla on eri näkemys siitä tarvitseeko hänen omien sukkiensa olla värikoodattu ja pystyviikattu.
Selkeästi ap:lla ei ole mitään oikeaa hätää, vaikka masentaisikin, kun tällaisiin pitää puuttua, joten suosittelen lopettamaan perhetyön. Sehän EI ole pakollinen.
Samaa mieltä. Ap pärjää ilman tuota huseeraajaakin. Minulta ainakin häviäisi se oma tapa tehdä asioita, jos joku tulisi neuvomaan ja etsimään virheitä. Lapset ei kärsi, jos eivät saa pullaa tai kirjat ovat vähän sekaisin. Tiedän ap:n tunteet, kun meillä kävi myös perhetyöntekijä jonka mielestä piti leipoa vähintään kerran viikossa kuin se olisi joku onnen ehto.
Perhetyöntekijänä voin sanoa, että uskoisin aloituksessa olevan värikynää mukana. Jos ei ole, niin pakko kai vaan myöntää että kaikissa ammattiryhmissä on niitä mätiä omenia tai liian virkaintoisia ”ammattilaisia”.
Joku kysyi mikä on perhetyöntekijän koulutus. Itse olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja psykoterapeutti. Työkavereista löytyy mm. sosionomeja, perheterapeutteja kuin sosiaalityöntekijöitäkin.
Ne jotka ihmettelevät miksi perhetyöntekijät eivät siivoa tai tee kotitöitä: perhetyöntekijän tehtävänä on ohjata perhettä siten että perhe omatoimisesti pärjää lasten kanssa. Pitkällä tähtäimellä se ei hyödytä mitään että joku ulkopuolinen siivoaa kotinne, koska kuinka oppisitte siitä itse missään vaiheessa huolehtimaan? Emme ole kouluttautuneet siivoamaan kenenkään koteja, vaan auttamaan nimenomaan mm. vuorovaikutussuhteen luomisessa, perhedynamiikan toimimisessa ym. Suomessa on todella paljon vanhempia jotka eivät itse kykene pitämään aikatauluista kiinni (=lapset myöhästelee koulusta), eivät herää herätyskelloon, unohtavat ruokkia lapset tai vaihtaa vaipan. Muun muassa tällaisissa asioissa me tuetaan ja yritetään avata vanhempien silmiä jotta he tulevaisuudessa pärjäisivät ilman ammattilaisten apua. Tarkoitus ei siis ole tehdä kenenkään puolesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
No älä nyt siihen klo 16 takerru. Olishan se hyvä joku rytmi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset kutsuivat perhetyöntekijöitä
" kimbletädeiksi" ( pelasivat kimbleä kahvittelun lomassa, lasten kanssa) mies kutsui " jehovantodistajiksi( kulkevat aina pareittain) minä kutsun " turhakkeiksi"Hyvin oivallettu teiltä kaikilta👍😀
Normaaleissa perheissä ei käy perhetyöntekijät. Niissä perheissä käy missä ei osata asioita hoitaa kuten vanhempien kuuluisi. Tässä taas loistava esimerkki: äiti ja isä nimittelevät perhetyöntekijöitä. Mistä luulette että lapsenne tuon käytöksen omaksuvat? Teiltä tietenkin. Ehkä ihan hyvä että teillä käy perhetyöntekijä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin teidän 12v. sitten syö? Jos syödään silloin kun ehtii?
Koulusta tullessaan? Kaverilta tullessaan? Harrastuksesta tullessaan?
Normaalissa koululaisperheessä harvemmin kello 16 koko perhe kokoontuu pöydän ääreen. Ei olisi onnistunut meiltä kuin sillä viikolla kun oltiin kaikki yhtä aikaa oksennustaudissa.
No älä nyt siihen klo 16 takerru. Olishan se hyvä joku rytmi olla.
Koululaisen hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä on että on kavereita. Se että pönötetään reikäreikä-aikataululla kotona ei niinkään.
Ja mistä ihmeestä voit päätellä että jos koululainen ei ole kotona tasan kello 16, että hänellä ei olisi rytmiä?
Kyllä varmasti siitä olisi apua että perhetyöntekijä näyttäisi itse esimerkkiä ja tarttuisi moppiin ja tekisi ruokaa ja liikkuisi lasten kanssa. Esimerkin voima on paljon isompi kuin se että lätisee joutavia 5h sohvalla.
Oma siskoni ja hänen lapsensa ainakin oppivat siivoamaan kanssani yhdessä kun menin aina kylään ja aloin siivota taloa. Talo oli kuin pommin jäljiltä. Pikkuhiljaa siellä alkoi olla siistimpää kun aloin mennä kylään. Kait heitä hävetti kun minun aikani meni aina siivoukseen kun olisin voinut esim. Lasten kanssa pelata tai tehdä jotain kivaa. Mutta lapsetkin oppi ettei Liisa täti suostu leikkimään pölykasojen seassa.
Siis mikä tämä kirjojen värikoodaaminen oikein on? Kirjat laitetaan hyllyyn samanvärisinä. Esim. Ekana punaiset ja sitten siniset? Ja mitä v*ttua tämä homma voisi mitenkään liittyä perheen hyvinvointiin? Huh. Onneksi lapseni on yli 18-v.