Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
Eihän nyt juuri kukaan syö päivällistä klo 16. Sinne 17-18 aikaan se menee väkisinkin, että ehditään töistä kotiin.
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Sehän käy avauksesta ilmi!
Aloittaja, suosittelen, että otat yhteyttä nyt siihen perhetyön esimieheen, ja kysyt häneltä, mikä perhetyön tavoite sinun perheesi kohdalla on. Kun hän on sen kertonut, kerro se, mitä perhetyöntekijä kotonasi tekee, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä sinä itse toivoisit perhetyöntekijän tekevän ja miksi. Kannattaa miettiä nämä asiat valmiiksi ennen puhelua.
Mustaa valkoiselle vain, eli pyydä ihmistä kirjoittamaan paperille ylös kaikki ajatukset, mitä hänellä on esimerkiksi tuosta värikoodauksesta ja leipomisesta perusteluineen. Pyydät sen kaikella ystävällisyydellä hymyillen niin, että oikein innostuu kirjoittamaan kaiken ja sanot, että voisit siitä aina sitten vilkaista asiat kun hän ei ole paikalla. Kun listaus on valmis, niin käytte sen yhdessä läpi.
Tämän jälkeen viet paperin työntekijän pomolle ja kysyt miksi?? Että ovatko kaikki oikeasti tarpeen. Mietit siihen myös oman perheenne oikean avuntarpeen, esim. siivouksessa auttaminen, lasten auttaminen, kodin hengettärenä oleminen (eli vaikka sitten lasten kanssa leipominen, ulkoilu jne.) ja muuta tällaista. Sanot, että olosi ei ole muuta kuin hankaloitunut ja lapsillakin on nyt tullut oireita tämän ihmisen pakkomielteisten ajatusten myötä, eli sekö on tarkoitus?
No tuohon päivällisaikaan ainakin voit iskeä nyrkkiä pöytään, miehen on noudatettava työaikojaan ja päivällinen voidaan sovittaa niihin. Yhdessä syöminen ja rutiinit ovat kyllä hyväksi, mutta sillä ei ole minkäänlaista merkitystä, onko se päivällinen 16.00 vai 17.15, kunhan se sopii teidän perheen rytmiin.
Leipominen on kyllä kivaa, sitähän voisi tehdä lasten kanssakin.
Teidän kirjahylly on teidän - mä saisin kilarit myös värikoodaamisesta. Voisiko sitä kirjahyllyä järjestää muuten yhdessä? Mä ainakin haluan pitää tiettyjen aiheiden tietokirjat yhdessä, kaunokirjallisuuden omilla hyllyillään ja lasten kirjat omillaan. Jos miettisit teille toimivan järjestyksen, pyyhkisitte kirjoista pölyt ja järjestäisitte ne fiksusti? Värikoodaus on kirjojen kanssa kyllä idioottimaisin idea ikinä, jos niitä kirjoja oikeasti luetaan. Olikos se villatakin ohje punaisessa vai sinisessä kirjassa? Minkä värisissä kansissa olikaan Seitsemän veljestä? Raamattu ja Agatha Christien dekkarit on mustia molemmat, vierekkäin vaan!
Ompa erikoista :/
Meillä on täysin normaalia, että päivällinen syödään n. klo 18. Joskus jopa käy niin, että syödään vasta klo 20 ja se on koko perheen iltapalahetki samalla. Jokainen perhe on erilainen eikä voi olla mitään tiettyä sääntöä, moneltako kaikkien pitäisi tulla pöytään syömään. Sitäpaitsi, eihän hän itsekään ole perheensä kanssa klo 16 syömässä, koska on töissä ;) Aivan!
Taitaa olla turhan virka-intoinen tapaus joka keskittyy nyt ihan vääriin asioihin..
Mitä miehesi tekee kun olet ilmeisesti paljon yksin lasten kanssa? Ja saako udella mistä syystä lapsenne ovat erityislapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Sehän käy avauksesta ilmi!
Aloittaja, suosittelen, että otat yhteyttä nyt siihen perhetyön esimieheen, ja kysyt häneltä, mikä perhetyön tavoite sinun perheesi kohdalla on. Kun hän on sen kertonut, kerro se, mitä perhetyöntekijä kotonasi tekee, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä sinä itse toivoisit perhetyöntekijän tekevän ja miksi. Kannattaa miettiä nämä asiat valmiiksi ennen puhelua.
Kyllä lähtökohtaisesti pitäisi mennä niin, että asiakas itse määrittelee oman tarpeensa ja mihin tarvitsee apua. Eikä niin, että joku muualla kertoo, että nyt sun tarvii leipoa ja järjestellä kirjat värijärjestykseen. Ap ei ole pyytänyt apua tuollaiseen. Toisaalta tietääkö ap itsekään, mitä hän kokee haluavansa tästä perhetyöntekijästä. Ja onhan se niinkin, että kemiat ei aina kohtaa ihmisillä, vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Sehän käy avauksesta ilmi!
Aloittaja, suosittelen, että otat yhteyttä nyt siihen perhetyön esimieheen, ja kysyt häneltä, mikä perhetyön tavoite sinun perheesi kohdalla on. Kun hän on sen kertonut, kerro se, mitä perhetyöntekijä kotonasi tekee, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä sinä itse toivoisit perhetyöntekijän tekevän ja miksi. Kannattaa miettiä nämä asiat valmiiksi ennen puhelua.
Kyllä lähtökohtaisesti pitäisi mennä niin, että asiakas itse määrittelee oman tarpeensa ja mihin tarvitsee apua. Eikä niin, että joku muualla kertoo, että nyt sun tarvii leipoa ja järjestellä kirjat värijärjestykseen. Ap ei ole pyytänyt apua tuollaiseen. Toisaalta tietääkö ap itsekään, mitä hän kokee haluavansa tästä perhetyöntekijästä. Ja onhan se niinkin, että kemiat ei aina kohtaa ihmisillä, vaikka haluaisikin.
Lastensuojelu ei toimi noin. Se tarkkailee ja määrää. Ja sitten vanhempi ”on yhteistyöhaluinen” ja tottelee.
Ikinä ei kannata siksi ottaa sitä perhetyöntekijää kotiinsa.
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
Vierailija kirjoitti:
Joo ton takia en ottanut meuvolan kotiapua vastaan vaikka tarjottiin (olen loppuvaiheessa raskaana ja komplikaatioiden takia en esim pysty nostamaan taaperoa tai tekemään juuri mitään kotitöitä).
Otin yksityisen kotiapufirman 43e/h. Stressitöntä.
Muistithan kysyä saako siitä kotitalousvähennyksen!
Kiitos kaikille. Meille oikeastaan annettiin vaihtoehdoksi suostua tähän tai sitten tulee lasu...
Mies ajaa rekkaa, lapset ovat iältään 12 v 8 v ja 4 v. Keskimmäisellä paha adhd ja kehitysviivästymä, pienimmällä downin syndrooma ns "yllätysdown". Minulla diagnosoitu vaikea masennus.
Ap
Seuraavan kerran kun tulee ovesta sisään, avaat keskustelun ”kiva kun tulit! Tänään tarvitsen apua [syötä tähän: vessan siivouksen, lasten kylvetyksen, kokkauksen, lasten ulkoilun] kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Sehän käy avauksesta ilmi!
Aloittaja, suosittelen, että otat yhteyttä nyt siihen perhetyön esimieheen, ja kysyt häneltä, mikä perhetyön tavoite sinun perheesi kohdalla on. Kun hän on sen kertonut, kerro se, mitä perhetyöntekijä kotonasi tekee, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä sinä itse toivoisit perhetyöntekijän tekevän ja miksi. Kannattaa miettiä nämä asiat valmiiksi ennen puhelua.
Kyllä lähtökohtaisesti pitäisi mennä niin, että asiakas itse määrittelee oman tarpeensa ja mihin tarvitsee apua. Eikä niin, että joku muualla kertoo, että nyt sun tarvii leipoa ja järjestellä kirjat värijärjestykseen. Ap ei ole pyytänyt apua tuollaiseen. Toisaalta tietääkö ap itsekään, mitä hän kokee haluavansa tästä perhetyöntekijästä. Ja onhan se niinkin, että kemiat ei aina kohtaa ihmisillä, vaikka haluaisikin.
En nyt ole ihan varma, miksi kommentoit mun viestiini tuollaista, mutta annoin tuon neuvon aloittajalle siksi, että kysymällä esimieheltä hän saa tietää, mitä siellä perhetyössä ajatellaan sen perhetyön olevan, ja kun työntekijä kertoo ensin, on aloittajan sitten helpompi kertoa, mitä se nyt tällä hetkellä käytännössä on ja mitä hän itse kokee tarvitsevansa.
Ja kyllä mun käsittääkseni perhetyössä määritellään tavoitteet perhetyölle, mutta ne voivat olla siis ihan käytännönläheisiäkin.
En usko.
Jos ei ole provo, niin pahoittelut, mutta ei mene jakeluun.
Oletko kertonut rakastavasi leipomista, ja hän ehdotti sinulle sitä mielialaasi kohottamaan? Toivoitko rutiiniksi perhepäivällistä klo. 16, ja tyyppi yrittää auttaa sinua saavuttamaan oman tavoitteesi? Onko työntekijä ymmärtänyt toiveesi ja tarpeesi väärin?
Älkää vaan ikinä erehtykö ottamaan niitä käärmeitä kotiinne, ellei oikeasti ole tarve/selvä apu esim yh:lla pienten kanssa. Minä suostuin aikoinaan kun mulla oli masennus ja alakouluikäinen lapsi ja huoltajuustaistelu tulossa oikeuteen etän kanssa (väkivaltainen, sekä minä että lapsi pelättiin häntä, olin ollut totaali-yh alusta asti). Perhetyöntekijä kävi lähinnä juomassa kahvit ja juttelemassa mukavia, välillä pelattiin lautapeliä kaikki kolme, minä, lapsi ja sossu. Mitään apua siitä ei ollut, lähinnä vaivaa. Kävi alle vuoden, ja myöhemmin pyynnöstäni sain hänen kirjaukset käynneistä, niissä ei ollut mitään negatiivista. Mutta kapppas, hetki myöhemmin oikeudessa eksä vaikutusvaltaisen asianajajansa kanssa kun haki lapsen huoltajuutta, heillä olikin esittää ko naisen "loppulausunto" jossa olikin huoli herännyt siitä ja tästä, täysin keksittyjä asioita jotka ei ollut missään linjassa edes hänen omiin kirjauksiinsa. Pitkän oikeustaistelun jälkeen lapsi jäi lopulta mulle ja sossu sai huomautuksen, mutta jätti kyllä ikuisen epäluottamuksen viranomaisiin.
Noiden kanssa saa olla varuillaan.
Me ollaan päädytty lapsen sairastelun takia ihan outoon tilanteenseen.
Nykylääketiede ei osaa tarjota hoitoa lapsen sairauteen. Vähän voi oireita helpottaa, mutta ei aina sitäkään.
Lapsi on nyt sitten päätynyt psykiatriselle puolelle, sillä jatkuvat kivut aiheuttavat hänellä ahdistusta.
Hyvä tietysti, että edes sillä puolella yritetään tarjota apua kivun kanssa pärjäämiseen.
Käytännössa se ei kuitenkaan toimi.
Tenttaavat lapselta mikä kaikki hänen elämässään on huonosti, ja vaativat miettimään ikäviä asioita. Sitten kertovat miten lapsen tulee muuttua. Lapsi on aina todella ahdistunut niiden keskusteluiden jälkeen.
Ensin lietsovat kurjuutta ja ahdistusta ja sitten kertovat, että lapsi on vääränlainen.
Itse asiassa koko perhe on alkanut ahdistumaan sen psykiatrisen hoidon takia.
Sieltä annetaan ymmärtää että fyysiset oireet pitää saada loppumaan (en tiedä mitä tapahtuu jos eivät lopu) ja nyt sitten koko perhe ahdistuu kun lapsen kipuoireilu nostaa päätään. Tämä johtaa sitten siihen, että lapsi ahdistuu entistä enemmän, mikä pahentaa oireilua >:(
Niille psykkatyypeille ei uskalla edes sanoa mitään, vaan sitä yrittää vaan olla niinkuin ne haluavat ettei siltä suunnalta tulisi enää lisäongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
KUN mies ajaa rekkaa,saattaa olla kello 16 purkamassa lastiaan jossain. Ei ole ihan normi työajat rekkamiehillä!
JA MIKSI pitäisi leipoa joka viikko! Masentunut ei jaksa ajatella leipomista hyvä jos kerran vuodessa! Ei se auta että joku sanoo että leivo! Sanoisi että "huomenna leivotaan yhdessä,minä autan" Saattaisi olla enemmän apua!
Joo ton takia en ottanut meuvolan kotiapua vastaan vaikka tarjottiin (olen loppuvaiheessa raskaana ja komplikaatioiden takia en esim pysty nostamaan taaperoa tai tekemään juuri mitään kotitöitä).
Otin yksityisen kotiapufirman 43e/h. Stressitöntä.