Suostuin siihen että meillä kävisi perhetyöntekijä ja nyt tämä on yhtä hel""iä. Tästä piti olla apua, saan vain lisästressiä !
Ensinnäkin se että päivällisen pitäisi olla klo 16 ja kaikkien istuttava yhtä aikaa pöytään, kauhea motkotus kun mies on töissä ja 12 v kavereillaan että kyllä kaikkien nyt pitäisi ISTUA TÄSSÄ KESKUSTELEMASSA PÄIVÄN TAPAHTUMISTA. Ja meille on ollut ihan toimiva systeemi se että syö, kun ehtii.
Tämä nainen myös tahtoisi värikoodata kirjahyllymme ja on ihan pakkomielteinen siitä että edes kerran viikossa leivon jotain. Se ei kuulemma riitä, että pari kertaa kuussa tekaisen pannarin tai sämpylöitä.
Tämä ihminen on käynyt meillä nyt kolmen viikon ajan ma , ti ja to klo 12-17 "auttamassa" arjessa. Joo itse suostuin tähän mutta ihan tätä en odottanut! Pelkään että kohta kilahdan ja sitten on lastensuojelu kimpussa.
Minulla on siis masennus ja 2 kolmesta lapsesta erityislapsia, siksi perhetyö.
Kommentit (795)
No ensinnäkin sanon, että tilanteen täytyy olla melkoisen vakava ja vaativa jos perhetyötä on kolme kertaa viikossa viisi tuntia. Yleensä perheelle pystytään tarjoamaan joitain tunteja viikossa, harvemmin edes viittä.
Ja sitten sanon myös sen, että perhetyöntekijöitä on monenlaisia. Niitä joita kiinnostaa oikeasti perheen hyvinvointi ja niitä jotka haluavat painaa kaikki samaan muottiin. Ja sitten on vielä niitä asiakkaita, jotka haluavat käsittää kaiken väärin. Aloituksen perusteella vaikea sanoa mistä on oikeasti kyse. Juttele sen työntekijän kanssa ja ota tarvittaessa yhteys esimieheen. Perhetyötä ei ole pakko ottaa vastaan joten voit siitä myös kieltäytyä.
Tällaisissa tilanteissa kotiavun tarkoitus on yleensä saada järjestys ja selkeys palautettua arkeen. Alkuoletus on siis se että se järjestys ja rutiinit puuttuvat ainakin jossain määrin. Tästä lähtökohdasta siis lähdetään.
On toki mahdolista että näissä nyt arkeen tuoduissa rutiineissa mennään jollain tavalla harhaan eivätkä ne sovi juuri teidän perheeseenne. Mutta molemminpuolista kommunikaatiota helpottaa jos molemmat osapuolet hahmottavat sen mikä on tavoite ja millä keinoilla niihin päästään. Tämä on nyt jäänyt varmaan puhumatta auki ja siksi olette nyt vähän vastakkain näissä asioissa.
Ehkä olisi hyvä pitää keskustelu siitä, mitkä asiat he näkevät arjessanne ongelmina ja miksi juuri tarjotut keinot olisivat niihin se paras ratkaisu vai voisiko löytää joitain uusia keinoja.
Muusta en tiedä, mutta ei meilläkään kyllä leivota kerran viikossa. OMG ei edes kerran kuukaudessa, huiii.. minusta leipominen ei ole mukavaa kivaa pikku puuhastelua, todellakaan. Pyh!
Meillä kävi myös tyttäreni synnyttyä ja vaikka tuosta on jo 12 vuotta muistan yhä miten outoa se ns apu oli ! Kävin paljon kirppiksillä ja akka seurasi perästä ja koetti kyseenalaistaa KAIKEN ostamani tyyliin eihän tämä ole edes kaunis ja mitä sinä tuolla muka teet. Kun keitin itselleni kahvia joi vain vettä ja huokaili. Kun tapasin nykyisen mieheni oli kovin huolissaan että harrastammeko seksiä vauvan ollessa asunnossa. Varsinainen vitsi saa tana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi se perhetyöntekijä teille alunperinkään on tullut?
Sehän käy avauksesta ilmi!
Aloittaja, suosittelen, että otat yhteyttä nyt siihen perhetyön esimieheen, ja kysyt häneltä, mikä perhetyön tavoite sinun perheesi kohdalla on. Kun hän on sen kertonut, kerro se, mitä perhetyöntekijä kotonasi tekee, miltä se sinusta tuntuu, ja mitä sinä itse toivoisit perhetyöntekijän tekevän ja miksi. Kannattaa miettiä nämä asiat valmiiksi ennen puhelua.
Kyllä lähtökohtaisesti pitäisi mennä niin, että asiakas itse määrittelee oman tarpeensa ja mihin tarvitsee apua. Eikä niin, että joku muualla kertoo, että nyt sun tarvii leipoa ja järjestellä kirjat värijärjestykseen. Ap ei ole pyytänyt apua tuollaiseen. Toisaalta tietääkö ap itsekään, mitä hän kokee haluavansa tästä perhetyöntekijästä. Ja onhan se niinkin, että kemiat ei aina kohtaa ihmisillä, vaikka haluaisikin.
En nyt ole ihan varma, miksi kommentoit mun viestiini tuollaista, mutta annoin tuon neuvon aloittajalle siksi, että kysymällä esimieheltä hän saa tietää, mitä siellä perhetyössä ajatellaan sen perhetyön olevan, ja kun työntekijä kertoo ensin, on aloittajan sitten helpompi kertoa, mitä se nyt tällä hetkellä käytännössä on ja mitä hän itse kokee tarvitsevansa.
Ja kyllä mun käsittääkseni perhetyössä määritellään tavoitteet perhetyölle, mutta ne voivat olla siis ihan käytännönläheisiäkin.
No juuri siksi kirjoitin, kun nää olis pitäny käydä jo ennenkuin perhetyöntekijä meni perheeseen. Ainakin noin sen pitää mennä, kun asiat hoidetaan ammattimaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mustaa valkoiselle vain, eli pyydä ihmistä kirjoittamaan paperille ylös kaikki ajatukset, mitä hänellä on esimerkiksi tuosta värikoodauksesta ja leipomisesta perusteluineen. Pyydät sen kaikella ystävällisyydellä hymyillen niin, että oikein innostuu kirjoittamaan kaiken ja sanot, että voisit siitä aina sitten vilkaista asiat kun hän ei ole paikalla. Kun listaus on valmis, niin käytte sen yhdessä läpi.
Tämän jälkeen viet paperin työntekijän pomolle ja kysyt miksi?? Että ovatko kaikki oikeasti tarpeen. Mietit siihen myös oman perheenne oikean avuntarpeen, esim. siivouksessa auttaminen, lasten auttaminen, kodin hengettärenä oleminen (eli vaikka sitten lasten kanssa leipominen, ulkoilu jne.) ja muuta tällaista. Sanot, että olosi ei ole muuta kuin hankaloitunut ja lapsillakin on nyt tullut oireita tämän ihmisen pakkomielteisten ajatusten myötä, eli sekö on tarkoitus?
Eihän perhetyöntekijät siivouksessa auta tai muussakaan!!
Ap asut varmaan pohjanmaalla? Mulla oli siellä erittäin huono kokemus aikanaan.
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?
Ai ap:n pitäs leipoa. Ja kokata. Ja mieheltä ei vaadita samaa. Onko hullumpaa kuultu!
Se on just tuota, joku istuu sohvalla arvostelemassa teidän perheen tapoja, tekemättä mitään konkreettista.
Vierailija kirjoitti:
Ap asut varmaan pohjanmaalla? Mulla oli siellä erittäin huono kokemus aikanaan.
Nimenomaan. Etelä-Pohjanmaalla ainakin perhetyöntekijät niiiin turhia.
Ajan- ja yhteiskunnan varojen suurta tuhlausta.
En ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?
Lasussa pystyvät tarjoamaan laajempaa apua, kuin perhetyössä. Ei lasu ole mikään mörkö.
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?
Voi miten toisaalta lohdullista huomata, että muilla samoja kokemuksia.
Ihan kahvittelua ja lautapelejä myöten😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Lasussa pystyvät tarjoamaan laajempaa apua, kuin perhetyössä. Ei lasu ole mikään mörkö.
Kuten mitä?
Perhetyön päällikkö yritti väkisin tuputtaa minulle perhetyöntekijää kotiin, vaikken halunnut. Syynä tähän oli, että olin yh, eikä lapsen isä käynyt synnärillä tai ollut enää kuvioissa.
Se päällikkönainen kutsui itsensä kotiini ja esimerkiksi valitti siitä, että pidin vauvaa sylissä liikaa. Kuulemma ei tarvitse niin paljon pitää sylissä. Tämä oli ainoa valituksenaihe, minkä hän keksi, muuta ei kai saanut minusta irti.
Lopulta pääsin irti ikeestä kysymällä, mitä se perhetyöapu sitten maksaisi. Ilmeni, että se olikin sikakallista, n tuplasti kalliimpaa kuin jos olisin palkannut yksityisen lastenhoitajan jostain hoivayrityksestä. Maksu määräytyi siis tulojen mukaan ja tuloni olivat suuret, ja kun en ollut minkään sosiaalipalvelun asiakas, se olisi veloitettu minulta.
Näköjään tyyppi ei sitten pystynyt velvoittaa minua maksamaan ja luovutti lopulta.
Jäi todella huono mielikuva tuosta kunnan "palvelusta". Jos pärjää ilman noita viranomaisia, suosittelen pysymään etäällä.
Vierailija kirjoitti:
Perhetyö on siellä koko perhettä varten ja jos on sovittu, että klo.16 keskustellaan asioista niin olisi se suotavaa, että sitten ollaan myös paikalla. Hänen työpäivänsä päättyy klo.17 niin se on sitten vähän myöhäinen aika pitää palaveria. Kyllä hän tuosta teidän asenteesta nyt jo raportoi.
Leipominen nyt on varmaan vain esimerkki, että tekisit _jotain_ konkreettista. Kerran kuussa pannukakku kyllä kuulostaa aika masentuneelta touhulta, kerran viikossa ei pitäisi liikaa rasittaa. Jos se ei onnistu niin onhan siinä aihetta huoleen.
Aihetta huoleen? Eikö pullanpaistoa tärkeämpää ole se, että saa riittävän usein ruokaa pöytään ja hoitaa lapset? Pullaa saa kaupasta, eikä se edes ole tarpeen kenellekään, päin vastoin epäterveellistä.
Minkä älyttömän perustelun keksitkään kirjojen järjestelyyn värin mukaan?
Teidän perhetyöntekijänne elää selvästi vielä agraariyhteiskunnan aikatalujen mukaan. Monessa maalaistalossa syödään päivällinen klo 16, sillä sen jälkeen isäntäväki menee navattatöilleen. Teillä ei kuitenkaan taida olla lehmänknatturoita eikä aamu- ja iltalypsyjä. Asiansa osaava perhetyöntekijä perhtyy aluksi tietenkin autettavan perheen rytmiin ja tapoihin ja tottumuksiin eikä kyselemättä ala vaatia omia tapojaan. Yhteinen ruokailu edes kerran päivässä on ihan hyvä juttu. Kaikki perheenjäsenet tapaavat ja voivat kertoilla asioistaan. Onko se työntekijä kyyläämässä ruokapöydän ääressä, mistä teillä puhutaan? Minä en kyllä sitä sietäisi, vaan muija lentäisi pihalle kuin leppäkeihäs. Perheen sisäiset asiat eivät vain yksinkertaisesti kuulu avustajalle. Ei myöskään teidän kirjahyllyn järjestys. Jos hylly on kovin sotkuinen, niin pölyt voi pyyhkiä ja panna kirjat ojennukseen, mutta ei hänen omaansa vaan teidän. Ja pane si avustaja leipomaan, jos se nyt on niin tärkeää. Sinä voit sen ajan olla lasten kanssa tai lähteä vaikka pienelle lenkille.
Kaikissa ammateissa on hyviä ja huonoja työntekijöitä.
Pyydä ap työntekijän vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää koskaan suostuko päästämään perhetyöntekijöitä kotiinne.
Vapaus mennyttä. Kyttäävät ja kyyläävät.
Aina pitää etsiä aikaa heidän käynneilleen.
Eli istuvat juomassa kahvia ja pelaamassa lautapelejä. Mitään, mitään apua emme ole saaneet. Kyttäämässä käyvät. Pienintäkään konkreettista apua en ole saanut. Ilmoittivat heti, että eivät ole sitten mutään siivoojia.
Itselläni krooninen selkävamma( leikkausjonossa) ja pojalla adhd.
Kaduin valtavasti kun tuohon suostuin.
Nyt ei heistä pääse eroon. Jos sanon käynnit irti, pelottelevat lasulla. Silti sanovat, että ei ole ilmennyt huolenaiheita.
Miksi siis lasu?Lasussa pystyvät tarjoamaan laajempaa apua, kuin perhetyössä. Ei lasu ole mikään mörkö.
Kuten mitä?
No vaikka esimerkiksi huostaanottoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mustaa valkoiselle vain, eli pyydä ihmistä kirjoittamaan paperille ylös kaikki ajatukset, mitä hänellä on esimerkiksi tuosta värikoodauksesta ja leipomisesta perusteluineen. Pyydät sen kaikella ystävällisyydellä hymyillen niin, että oikein innostuu kirjoittamaan kaiken ja sanot, että voisit siitä aina sitten vilkaista asiat kun hän ei ole paikalla. Kun listaus on valmis, niin käytte sen yhdessä läpi.
Tämän jälkeen viet paperin työntekijän pomolle ja kysyt miksi?? Että ovatko kaikki oikeasti tarpeen. Mietit siihen myös oman perheenne oikean avuntarpeen, esim. siivouksessa auttaminen, lasten auttaminen, kodin hengettärenä oleminen (eli vaikka sitten lasten kanssa leipominen, ulkoilu jne.) ja muuta tällaista. Sanot, että olosi ei ole muuta kuin hankaloitunut ja lapsillakin on nyt tullut oireita tämän ihmisen pakkomielteisten ajatusten myötä, eli sekö on tarkoitus?
Eihän perhetyöntekijät siivouksessa auta tai muussakaan!!
Auttaa kyllä, jos siihen on tarvetta. Kuka sitten auttaisi jos hän ei? Jos tyyppeli hengaa talossa monta tuntia päivässä, niin kyllä siinä pitäisi saada jo jotain konkreettista aikaan, esimerkiksi asioiden järjestelyä niin, että perheellä on parempi olla ja siihen kuuluu siivous aivan varmasti.
Höpö, höpö taas. Tiedän, koska meillä on lastensuojelun asiakkuus. Ei ole kukaan ylhäältä alas käskyttänyt, vaan nimenomaan kysytty meiltä, mitä me tarvitsisimme arjessa. Tarkoitus on nimenomaan auttaa, eikä se auta, että joku muu kertoo mikä auttaa jaksamaan. Toiset toki saattaa tarvita enemmän ohjausta kuin toiset. Toiset taas kaipaa kunnon unet, toiset aikuista keskustelemaan kanssaan, jotkut muutaman tunnin kaksinkeskeistä aikaa kumppaninsa kanssa. Ei se hyödytä, että annetaan kaulin käteen, jos vaikka on valtava määrä univelkaa.