Mies vaikuttaa upealta kumppanilta ja rakastuneelta mutta minä epäröin heittäytyä koska pelkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole tunteneet kovinkaan kauaa mutta olemme viettäneet aikaa siihen suhteutettuna paljonkin vaikka asumme eri paikkakunnalla.

Hotelleissa ympäri Suomea, molempien kotona ja yritetty nähdä viikottain vaikka molemmilla työpaikka ja olemme normaalisti satojen kilometrien päästä toisistamme.

....

Mies kertoo rakastavansa minua usein, on hellä sekä huomioonottava arjen pienissä asioissa myös

Missä arjen pienissä asioissa, jos olette eläneet tähän asti vain etäsuhdetta? Ei siinä aidosta arjesta ole vielä hajuakaan.

Toisaalta, mitä sitten. Luulen että tuo kaikki on sinulla vain jotain uutuudenpelkoa, ja koska ette pääse sitä arkea jakamaan, eli et pääse varsinaisesti humpsahtamaan siihen yhdessä olon autuuteen (?) niin kestää kauemmin saada karistettua nuo pelotkin pois. Kuten sanoit, olet valmis elämään yksinkin ja jos tuo ei kestäisi, niin jatkat sitä itsenäistä elämääsi, siinä mielessä sinulla ei tarvitse varmaan olla mitään pelättävääkään.

Luulen että pohdiskelet tätä asiaa nyt vain liikaa. Go with the flow ja unohda analysointi. Onnea suhteeseen!

Olemme olleet tosiaan tiiviisti yhdessä. Aina nähneet kun mahdollista ja jopa ottaneet töistä vapaata enemmänkin. Mies huomioi paljon jotta voisin hyvin ja ottaa huomioon toiveeni. Tiedä arjesta mutta jo pelkkä oleminen toisen seurassa on luontevaa sekä helppoa ja se tunne tuntuu vain vahvistuvan.

Kaikki on tapahtunut vain tosi nopeasti. Ehkä nämä ovat jopa normaaleja tuntemuksia?

Olen tottunut elämään yksin ja käsittelemään haasteeni Itsekseni, se piirre on kohdallani jopa ylikorostunut. Elämässäni on ollut viime aikoina paljon unelmia joita oli tarkoitus toteuttaa itsekseni kunnes tämä ihminen vain yhtenä iltana tuli elämääni ja sen jälkeen olen vain yrittänyt hiljalleen sopeutua ajatukseen, että jaan arkeni kohta toisen kanssa. Ehkä muutan hänen luokseen, tosin työn puolesta suhteet ovat todella hyvällä mallilla nykyisellä paikkakunnalla. Toisaalta pääsen myös aina takaisin.

En halua jättää katsomattakaan, niin hyvältä tuntuu useimmiten vaikka ne pelotkin ovat hyvin voimakkaita välillä. Tästä aion vielä miehen kanssakin puhua.

Ehkä minua loppuen lopuksi harmittaisi enemmän myöhemmin jos en olisi edes yrittänyt sillä olen kuitenkin rakastunut.

Ap

Liikaa maalailua ihan kaikissa viesteissäai. Ja asiaa lähes nolla. Eli olet muuttamassa mutta pelottaa. Tässä kaikki sanomasi.

Miten muotoilisit tämän lauseen paremmin: tosin työn puolesta suhteet ovat todella hyvällä mallilla nykyisellä paikkakunnalla?????

Vierailija kirjoitti:

Muutama kuukausi on tosi lyhyt aika. Voittehan muuttaa yhteen, vaikka vuokralle, näin alkuun. Arki näyttää parkaiten toisen luonteen. Ja varsinkin kun kohtaatte jonkin asian mistä olette eri mieltä,huomaatte,sovitteko toisillenne.

Ei todellakaan kannata irtisanoutua työstään ja luopua elämästään muutaman kuukauden tapailun jälkeen.

Olet ihastunut, et rakastunut. Kukaan ei rakastu muutamassa kuukaudessa, himoa, ihastusta ja seksuaalista halua voi olla, mutta ei rakkautta. Jos ette ole yhtään arkea eläneet ja nähneet toisenne vain tehdyissä puitteissa niin te elätte pelkkää kulissia, että oikeastaan edes mitään suhdetta.

Jos mies haluaa sinut hän muutta luoksesi. Lopettakaa naiset se miesten perässä juokseminen. Se on säälittävää. Teette puolituntemattoman ihmisen eteen asioita joita ette suostu tekemään edes puolisonne eteen vuosien suhteen aikana. Tämä on täysin järjetöntä. Jos avioliitossa olevalle naiselle mies sanoisi että jätä työpaikkasi niin kuinka moni suostuisi, mutta kun ehdotuksen tekee ihastuskiiman aikaan uppo outo viikonloppututtavuus niin tottakai naiset juoksee riemuissaan sössimään koko elämänsä ja heittämään kaiken tyhjän päälle samaan aikaan kun mies pitää sijaintinsa, uransa, ystävänsä, kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut, et rakastunut. Kukaan ei rakastu muutamassa kuukaudessa, himoa, ihastusta ja seksuaalista halua voi olla, mutta ei rakkautta. Jos ette ole yhtään arkea eläneet ja nähneet toisenne vain tehdyissä puitteissa niin te elätte pelkkää kulissia, että oikeastaan edes mitään suhdetta.

Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa syvästi. Totta kai ap voi olla rakastunut. Rakastaminen vaatii varmaan jo pidempää ja syvempää tuntemistakin, että tietää kuinka toinen reagoi elämän aallokoissa, kuinka kohtelee heikompiaan, kuinka tukee, kuinka kohtaa vaikeudet jne.

Voi olla, että kaikki menee hyvin ja elätte yhdessä onnellisina elämänne loppuun asti.

Minun kyyninen mieleni kolmen suin päin minuun aikoinaan hullaantuneen, vanhemman, eronneen miehen perusteella on se, että jos vauhti tuntuu sinusta liian kovalta, hidasta, hyvä ihminen. Miehellä on takanaan avioero, hänellä on lapsia ja teillä on ikäeroa - arvelen, että mies on sinua vanhempi, ja jos katsot ikäeron mainittavan arvoiseksi asiaksi, ikäeroa on paljon. Sinä olet se, joka joutuisi jättämään työpaikkansa, ja sinä olet se, joka jättää myös kotinsa ja muuttaa satojen kilometrien päähän. Sinä olet se, joka pelaa isommilla asioilla, ja aivosi tietävät tämän, koska tuovat epävarmuutta ja pelkoja uniisikin.

Te olette kaksi juuri tavannutta, toisiinsa hullaantunutta ihmistä, jotka puhuvat toiveistaan - jotka tietenkin ovat samansuuntaisia - tuntematta toisiaan oikeastaan ollenkaan. Vietätte kuherruskuukautta eli pidätte keskenänne lemmenlomia, joilla näytätte toisillenne parhaat puolenne.

"--olemme molemmat aika spontaaneja."

Älkää olko. Tai sinä, jolla tuossa on ehdottomasti enemmän aivan konkreettistakin menetettävää, pidä järki mukana äläkä hätiköi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut, et rakastunut. Kukaan ei rakastu muutamassa kuukaudessa, himoa, ihastusta ja seksuaalista halua voi olla, mutta ei rakkautta. Jos ette ole yhtään arkea eläneet ja nähneet toisenne vain tehdyissä puitteissa niin te elätte pelkkää kulissia, että oikeastaan edes mitään suhdetta.

Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa syvästi. Totta kai ap voi olla rakastunut. Rakastaminen vaatii varmaan jo pidempää ja syvempää tuntemistakin, että tietää kuinka toinen reagoi elämän aallokoissa, kuinka kohtelee heikompiaan, kuinka tukee, kuinka kohtaa vaikeudet jne.

Ei voi olla, on perus biologiaa että ihminen ei rakastu muutamassa kuukaudessa. Se että joku luulee rakastuneensa tai olleensa joskus rakastunut lähinnä kertoo siitä, että ihmiset ei ymmärrä eroa rakastumisella, rakastamisella tai ihastumisella. Ihminen rakastaa vasta kun se tunnistaa kaikki toisen virheet, näkee tämän realistisessa valossa ja silti tuntee tarvetta priorisoida toinen elämässään. Rakkaus ei myöskään koskaan lopu, kun kerran rakastaa niin rakastaa aina. Tämä on vain fakta, vaikka kivalta ei tuntuisikaan. Meillä ei ole rakkauden loppumispäivää ihmisille joita rakastamme, mutta kaikille muille meillä on. Tämä ap:n juttu on arkirealismista irrallaan olevaa haihattelua, kuhertelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut, et rakastunut. Kukaan ei rakastu muutamassa kuukaudessa, himoa, ihastusta ja seksuaalista halua voi olla, mutta ei rakkautta. Jos ette ole yhtään arkea eläneet ja nähneet toisenne vain tehdyissä puitteissa niin te elätte pelkkää kulissia, että oikeastaan edes mitään suhdetta.

Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa syvästi. Totta kai ap voi olla rakastunut. Rakastaminen vaatii varmaan jo pidempää ja syvempää tuntemistakin, että tietää kuinka toinen reagoi elämän aallokoissa, kuinka kohtelee heikompiaan, kuinka tukee, kuinka kohtaa vaikeudet jne.

Ei voi olla, on perus biologiaa että ihminen ei rakastu muutamassa kuukaudessa. Se että joku luulee rakastuneensa tai olleensa joskus rakastunut lähinnä kertoo siitä, että ihmiset ei ymmärrä eroa rakastumisella, rakastamisella tai ihastumisella. Ihminen rakastaa vasta kun se tunnistaa kaikki toisen virheet, näkee tämän realistisessa valossa ja silti tuntee tarvetta priorisoida toinen elämässään.

Näinhän tuossa sanottiinkin, "Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa syvästi. Rakastaminen vaatii varmaan jo pidempää ja syvempää tuntemistakin, että tietää kuinka toinen reagoi elämän aallokoissa, kuinka kohtelee heikompiaan, kuinka tukee, kuinka kohtaa vaikeudet jne."

Rakkaus ei myöskään koskaan lopu, kun kerran rakastaa niin rakastaa aina. Tämä on vain fakta, vaikka kivalta ei tuntuisikaan.

Ooh, laitatko suoran linkin tutkimukseen, jossa tämä on todettu viralliseksi faktaksi? :D Ettei nyt kyseessä olisi kuitenkin vain vahva mielipide... 

Älä hyvä ihminen vielä pariin vuoteen edes mieti muuttamista! Ette tunne vielä lainkaan toisianne ja suhteessanne on menossa "honeymoon"-vaihe. Tapailkaa, nauttikaa toisistanne, tutustukaa rauhassa.

Ihmiset eroaa, vaikka kuinka tuntisivat toisensa vuosikausia ennen yhteen muuttamista ja avioitumista. Meidän tuttavapiiristä on erottu paljon, mutta ei todellakaan mitkään pikarakastujat vaan pitkään ennen liittoa seurustelleet. Minusta on aika hakuammuntaa koko pariutuminen, ihan yhtä hyvin voi onnistua lyhyemmälläkin seurustelulla. Parisuhde edellyttää aina tiettyä heittäytymistä. Kuitenkin vuosien varrella ihmiset muuttuvat, mitään takeita ei ole koskaan. Uskalla heittäytyä vähän enemmän ap, ei elämässä voi ennustaa kaikkea tai oikeastaan paljon mitään....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut, et rakastunut. Kukaan ei rakastu muutamassa kuukaudessa, himoa, ihastusta ja seksuaalista halua voi olla, mutta ei rakkautta. Jos ette ole yhtään arkea eläneet ja nähneet toisenne vain tehdyissä puitteissa niin te elätte pelkkää kulissia, että oikeastaan edes mitään suhdetta.

Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa syvästi. Totta kai ap voi olla rakastunut. Rakastaminen vaatii varmaan jo pidempää ja syvempää tuntemistakin, että tietää kuinka toinen reagoi elämän aallokoissa, kuinka kohtelee heikompiaan, kuinka tukee, kuinka kohtaa vaikeudet jne.

Ei voi olla, on perus biologiaa että ihminen ei rakastu muutamassa kuukaudessa. Se että joku luulee rakastuneensa tai olleensa joskus rakastunut lähinnä kertoo siitä, että ihmiset ei ymmärrä eroa rakastumisella, rakastamisella tai ihastumisella. Ihminen rakastaa vasta kun se tunnistaa kaikki toisen virheet, näkee tämän realistisessa valossa ja silti tuntee tarvetta priorisoida toinen elämässään. Rakkaus ei myöskään koskaan lopu, kun kerran rakastaa niin rakastaa aina. Tämä on vain fakta, vaikka kivalta ei tuntuisikaan. Meillä ei ole rakkauden loppumispäivää ihmisille joita rakastamme, mutta kaikille muille meillä on. Tämä ap:n juttu on arkirealismista irrallaan olevaa haihattelua, kuhertelua.

Mutta siitä voi tulla myös pysyvää rakkautta, ei ole mitään indikaatiota, miksei voisi. 

Ap, minä ymmärrän sinua kyllä. Jotenkin välillä pelottaa ja pistän liinat kiinni. Mahdollisesti menetin hyvän suhteen, koska olin niin hulluna ihastuksesta ja rakastumisesta, etten kuullut enää järkeni ääntä enkä uskaltanut liikkua mihinkään suuntaan. 

Sitten sattumalta löytyi suhde sellaisissa olosuhteissa, että tutustuminen tapahtui pakosti etänä ja vauhti oli hidasta ja myös siksikin, että emme etsineet suhdetta toisistamme. Se on ollut ainoa kerta, kun ei ole pelottanut ja on menty omaan tahtiini mukavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut, et rakastunut. Kukaan ei rakastu muutamassa kuukaudessa, himoa, ihastusta ja seksuaalista halua voi olla, mutta ei rakkautta. Jos ette ole yhtään arkea eläneet ja nähneet toisenne vain tehdyissä puitteissa niin te elätte pelkkää kulissia, että oikeastaan edes mitään suhdetta.

Olla rakastunut on eri asia kuin rakastaa syvästi. Totta kai ap voi olla rakastunut. Rakastaminen vaatii varmaan jo pidempää ja syvempää tuntemistakin, että tietää kuinka toinen reagoi elämän aallokoissa, kuinka kohtelee heikompiaan, kuinka tukee, kuinka kohtaa vaikeudet jne.

Ei voi olla, on perus biologiaa että ihminen ei rakastu muutamassa kuukaudessa. Se että joku luulee rakastuneensa tai olleensa joskus rakastunut lähinnä kertoo siitä, että ihmiset ei ymmärrä eroa rakastumisella, rakastamisella tai ihastumisella. Ihminen rakastaa vasta kun se tunnistaa kaikki toisen virheet, näkee tämän realistisessa valossa ja silti tuntee tarvetta priorisoida toinen elämässään. Rakkaus ei myöskään koskaan lopu, kun kerran rakastaa niin rakastaa aina. Tämä on vain fakta, vaikka kivalta ei tuntuisikaan. Meillä ei ole rakkauden loppumispäivää ihmisille joita rakastamme, mutta kaikille muille meillä on. Tämä ap:n juttu on arkirealismista irrallaan olevaa haihattelua, kuhertelua.

Mutta siitä voi tulla myös pysyvää rakkautta, ei ole mitään indikaatiota, miksei voisi. 

Ap, minä ymmärrän sinua kyllä. Jotenkin välillä pelottaa ja pistän liinat kiinni. Mahdollisesti menetin hyvän suhteen, koska olin niin hulluna ihastuksesta ja rakastumisesta, etten kuullut enää järkeni ääntä enkä uskaltanut liikkua mihinkään suuntaan. 

Sitten sattumalta löytyi suhde sellaisissa olosuhteissa, että tutustuminen tapahtui pakosti etänä ja vauhti oli hidasta ja myös siksikin, että emme etsineet suhdetta toisistamme. Se on ollut ainoa kerta, kun ei ole pelottanut ja on menty omaan tahtiini mukavasti. 

Tässä ehkä sotketaan nyt sanoja. Rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen. Jälkimmäinen varsinkin on laaja ja monitulkintainen termi, jonka alle mahtuu kaikenlaista epäromanttisiakin merkityksiä, kuten vanhemman ja lapsen välinen rakkaus tai yleinen lähimmäisenrakkaus. Myös ystävyys voi olla niin väkevää, että sitä voi kutsua rakastamiseksi, ilman mitään romanttisia tai seksuaalisia vivahteita.

Nimenomaan romanttiseen (tyypillisesti parisuhde-)tunneskaalaan keskityttäessä se menee jokseenkin näin: ihastuminen -> rakastuminen -> rakkaus.

Ihastuminen on ensimmäinen kiinnostuminen toisesta. Se voi olla monen vahvuista ja yksipuolistakin. Siinä toinen alkaa viehättää ja vetää puoleensa, toisesta luodaan ihanne, yleensä jonkinlainen oma mielikuva liki täydellisestä ihmisestä. 'ihastuminen tapahtuu enemmän oman pään sisällä ja perustuu mielikuviin, oman mielikuvituksen luomaan tarinaan toisesta ihmisestä (kumppanina). Ihastua voi moniin ja usein, yhtä aikaakin. 

Rakastuminen seuraa ihastumista ja silloin yleensä on kyseessä jo aitoon vuorovaikutuksene ja toisen tuntemiseen perustuva tila, jossa aivokemia ja hormonit muuttuvat tyystin. Siinä tilassa ihminen alkaa sitoutua toiseen ja muut unohtuvat. Tullaan hulluksi, heittäydytään, ollaan valmiit "mihin tahansa" toisen saadakseen. Yleensä rakastuminen edellyttää oikeaa vuorovaikutusta ja intiimiä kontaktia, tai jos siitä pidättäydytään, niin vahvaa seksuaalista virettä ja läsnäoloa. Silloin pelataan silmiin tuijottelulla, feromoneilla, seksin tuottamilla mielihyvähormoneilla jne. 

Rakastaminen on taas laaja joukko sekä tunteita että rationaalisempia ajatuksia, valintoja, päätöksiä sitoutumisesta toiseen, välittämisestä, tottumisesta, yhteisyydestä jne. Se rakentuu ajan kanssa ja saa alkunsa rakastumisen tuottamissa hormonipöllyissä, jotka hälvenevät vuodessa-kahdessa normaalisti.

Rakastuminen on kuin liimauspuristin joka pitää ihmisiä yhdessä niin kauan, että rakkauden liima ehtii levittyä ja kovettua pysyväksi siteeksi. 

Rakastua voi hyvinkin nopeasti. Ei se vaadi kuin sopivat ihmiset, suotuisat olosuhteet ja suopean tilanteen. Kaksi yhteensopivaa ihmistä, joilla lähtee hormonit hyrräämään, viettäen aikaa yhdessä, niin täysin validi ja mitattava rakastuminen voi seurata. Rakastumisen huuma menee aina aikanaan ohi, ja jos sen puitteissa ei synny pitävää parisuhdetta oikeine rakkauksineen, niin sitten puuha vain loppuu. Varmaan tämän vuoksi joku ajattelee että rakastuminen vaatii vuosia. Ei vaadi, se on se ojhimenevä alkuhuuma, mutta pysyvä rakkaus vaatii niitä vuosia. Eikä välttämättä edes rakastumista. Sopu- ja järkiliitoissa syntyy rakkaus yhtä laila (yhteensopivien ihmisten kesken) vaikka ei perustuisikaan huumaavaan rakastumiseen alussa, vaan esimerkiksi sukujen välisiin sopimuksiin ja sitä kautta yhteisen elämän aloittamiseen. 

"Heittäytyä", "tahtoisin" 😬

Vaikka tämä nyt tuntuu tympeältä neuvolta, niin jos jatkat tuossa suhteessa, vuosien päästä ymmärrät: Lähde ja etsi joku omanikäisesi lapseton mies.

Up

Millainen ihminen itse olet? Olen lähellä eläkeikää ja olen aikojen saatossa pannut merkille että useimmiten ne joita petetään ovat todella kiltteja, pidettyjä ja mukavia ihmisiä. Oletko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen itse olet? Olen lähellä eläkeikää ja olen aikojen saatossa pannut merkille että useimmiten ne joita petetään ovat todella kiltteja, pidettyjä ja mukavia ihmisiä. Oletko sinä?

Olen kyllä, tulen ihmisten kanssa toimeen ja huomioin muita. Kuitenkin ikää lisää tullessa olen myöskin jollain tavalla kylmempi sekä kyynisempi. En enää viitsisi mitään pelleilyä katsella ja muutenkin laitan itseni nykyään ensimmäiselle sijalle. Osaan olla hankalakin jos alkaa jokin vaikuttamaan oudolta. Ei ole enää ponnistus vain lähteä kävelemään jos jokin alkaa riittämään.

Olen pitkään tullut toimeen omillani mutta olen avoin suhteille vaikkakin aika pidättyväinen normaalisti. Tämän suhteen tahdon katsoa ja jos jotain tulee niin enköhän revi itseni melko nopeasti tilanteesta irti.

Ap

Käykää keskustelu siitä, mitä kumpikin (etenkin lies) toivoo suhteelta ja sitten peilaat omia odotuksiasi siihen. Haluaako hän naisen (kuka tahansa sopiva käy), tapailukumppanin, sielunkumppanin (vain sinä käyt ja olet hänen paras ystävänsä) tms.