Tuntuuko joskus, että 50+ vuotiaana on jo aika lailla kaiken nähnyt ja kokenut; voisi vain nukkua pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole innostaneet matkailu, sisustaminen, omaisuus eikä miehet n. 35 ikävuoden jälkeen, ja siitä alkaa olla pitkä aika. Monenlaista on tullut kokeiltua ja sellainen tunne on, että ymmärrän elämää ja itseäni oikein hyvin. Olen kunnianhimoton, elämyshakuinen ihminen, jolle ei kovin hyvin sovi velvollisuudentunteen voimalla eläminen. Ihan helkkarin tylsää on ollut jo vuosia, vaikka elämäni on ollut pitkälti juuri sellaista kuin olen itse halunnut. Olen tehnyt kaiken mitä olen halunnut enkä vaan enää oikein halua mitään. Oma isomummoni odotti kuolemaa ainakin 70-vuotiaasta lähtien, ja sai odottaa 26 vuotta. Toivottavasti itselle tulee noutaja aiemmin.

t. N46

Kun on jo nuorena saanut kaiken haluamansa, keski-ikä ei vaan tarjoa mitään uutta tai parempaa. Romantiikka ja seksi oli nuorena kiihottavampaa, rahan törsääminen ylellisyyteen ja hyviinkin kohteisiin tuntui vielä luksukselta, oli kiva suunnitella ja rakentaa unelmien koti, elää perhe-elämää ja nauttia sen antamasta tyydytyksestä. Töissäkin oppi vielä uutta ja pystyi joskus yllättämään itsensä.

Jossain kohtaa ihmiseltä vaan loppuu haluaminen ja kun sen sisäistää, tajuaa myös elämän merkityksettömyyden. Tänään täällä, huomenna poissa. Ja hyvä niin. On lapsellista haalia vaan lisää ja lisää merkityksetöntä mammonaa ja elämyksiä, vaikkei niistä enää saa mitään kicksejä.

Kuin omista ajatuksistani.

Sillä tavalla komppaan ap:ta näin 59-vuotiaana, että tuntuu, että moni asia nähty ja koettu. Joulut ja muut juhlapyhät nykyisin pakkopullaa. Matkustamisessakaan ei ole enää samaa hohtoa kuin ennen. Ainakaan suurkaupunkien tungos ei enää kiinnosta. Iloa ja uusia kokemuksia löytyy luonnosta. Kielten opiskelu, lukeminen ja ystävien tapaaminen virkistää.

Seksi on parempaa kuin koskaan. T. 51 v

Päinvastoin! Isoin lapsi jo lähteny ja "pienempi" ihan kohta, parin vuoden sisään kuitenkin. Löysin uuden miehen (samankaltainen tilanne) jonka kanssa jaetaan viikko/viikko systeemin tuomaa arkea, sekä matkustellaan sen minkä kerkiämme. Kierrellään festareita, käydään lenkllä, sienessä, kaupungilla syömässä, kokkaillaan yhdessä ja ihan vaan ollaan, ja mikä parasta....se upea seksi :) Elän elämäni parasta aikaa! N51v.

ps. molemmilla on siis omat kodit, mutta yhteinen haaveissa kun sopiva aika koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän säälittää keski-ikäiset, jotka hehkuttaa jotain matkailua ja asuntojen laittoa mielekkäänä elämänsisältönä. Miten monella mantereella pitää ihmisen käydä, että tajuaa 'elämyksensä' onttouden?

Täytyy varmaan vielä käydä Etelä-Mantereen-risteilyllä, että löydän joogan ja meditaation. 😂

Älä suotta avaa sisintäsi riivaajille - sillä sitä tuo jooga ja itämainen mietiskelyoppi (mindfullness) nimenomaan on.

Tästä on niin paljon esimerkkejä elävässä elämässä.

Nyt vain vuotan kuolemaa.

N53

Vierailija kirjoitti:

Eläke häämöttää kirjoitti:

Ei todellakaan tunnu. Elämystenkeräilyn vauhti vain kiihtyy, kun taloudelliset mahdollisuudet paranevat vuodesta toiseen. Eikä terveyskään rajoita elämää.

Mitä elämyksiä et ole vielä 50-vuotiaaksi mennessä ehtinyt saada?

En ole edellinen mutta tässä muutama:

- tulin mummoksi ensikerran 54v:nä. Ihan uusi ihana juttu minulle!

- ensi syksynä menen työskentelemään viinitilalle

- kunhan kuopus muuttaa kotoa ajattelimme lähteä pidemmäksi aikaa pois Suomesta. Emme ole miehen kanssa koskaan olleet ulkomailla kuukautta pidempään.

- olen matkustanut yli 40 maassa mutta vasta 2v sitten menetin Kanarianeitsyyteni. Ei ihan huono paikka talvella

- olen vaihtanut työpaikkaa 52v, 54v ja 59v aina parempaan - kaikki uusia aloja ja kokemuksia

- rakensimme 3. talomme ja teen ihan erilaisen puutarhan kuin entisissä

Ja paljon muutakin!!

Elämä on juuri niin antoisaa kuin miksi sen itse tekee!