Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko joskus, että 50+ vuotiaana on jo aika lailla kaiken nähnyt ja kokenut; voisi vain nukkua pois?
14.08.2019 |
Ei tässä ole paljon muuta kuin töissä käymistä ja lomia. Vaikka kaikenlaista omaisuutta ja rahaa on niin ei huvita ainakaan matkustaa, lapsetkin ennen pitkää häipyy kotoa ja mitään ihmeellisiä harrastuksia ei ole eikä niin kiinnostakaan. Yksi sairauskin alkaa hiljalleen rajoittaa elämästä nauttimista.
Tuntuu, että oma osa tällä vuosisadalla on suoritettu. Seuraavat 10 - 30 vuotta tuskin tuo mitään dramaattista parannusta. Kommentteja?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vähän säälittää keski-ikäiset, jotka hehkuttaa jotain matkailua ja asuntojen laittoa mielekkäänä elämänsisältönä. Miten monella mantereella pitää ihmisen käydä, että tajuaa 'elämyksensä' onttouden?
Täytyy varmaan vielä käydä Etelä-Mantereen-risteilyllä, että löydän joogan ja meditaation. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tunnu! Päinvastoin odotan aikaa, jolloin lapset on pois nurkista ja on enemmän aikaa itselle. Nyt nuoret aikuistuvat lapset asuvat vielä kaikki kotona. Töissä nautin siitä, että olen työpaikan vanhimpia, nuorten kanssa on kiva tehdä töitä, eikä oma ikä paina vielä liikaa. Olen N53.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on todennäköisesti deprisiosta kärsivä, työmarkkinoiden ja kaiken muun sosiaalisen elämän ulkopuolella oleva, katkera ja elämään pettyynyt ihminen.
No, en tiedä olenko. Puoliso ja lapsia on, osaan työni hyvin ja ansaitsen n. 2x enemmän kuin keskivertosuomalainen. Ystävien kanssakin viihdyn silloin tällöin
En vaan keksi mikä enää varsinaisesti elämässä kiinnostaa. Voisihan sitä olla jouten ja katsella ikkunasta ulos ja ihmetellä maailman menoa jos taloudellisesti olisi mahdollista... ehkä muutaman vuoden onnistuisi.
Niin, kiinnostuksen puute vähän kaikkeen; tätä se on....
Vierailija kirjoitti:
Eläke häämöttää kirjoitti:
Ei todellakaan tunnu. Elämystenkeräilyn vauhti vain kiihtyy, kun taloudelliset mahdollisuudet paranevat vuodesta toiseen. Eikä terveyskään rajoita elämää.
Mitä elämyksiä et ole vielä 50-vuotiaaksi mennessä ehtinyt saada?
Monta paikkaa on vielä näkemättä. Lisäksi pidän pienistä elämyksistä. En ole koskan kokeillut vesiskootteria, riippuliitoa tai vaikka kuumailmapalloa. Avomeripurhehdus kiinnostaa sisävesien jälkeen ja laulutunnille ajattelin mennä.
Olen vasta vanhempana eli n.50- vuotiaana pystynyt nauttimaan elämästä. Lapsuus, nuoruus ja suurin osa aikuisuudesta on ollut minulla hyvin rankkaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on todennäköisesti deprisiosta kärsivä, työmarkkinoiden ja kaiken muun sosiaalisen elämän ulkopuolella oleva, katkera ja elämään pettyynyt ihminen.
No, en tiedä olenko. Puoliso ja lapsia on, osaan työni hyvin ja ansaitsen n. 2x enemmän kuin keskivertosuomalainen. Ystävien kanssakin viihdyn silloin tällöin
En vaan keksi mikä enää varsinaisesti elämässä kiinnostaa. Voisihan sitä olla jouten ja katsella ikkunasta ulos ja ihmetellä maailman menoa jos taloudellisesti olisi mahdollista... ehkä muutaman vuoden onnistuisi.
Niin, kiinnostuksen puute vähän kaikkeen; tätä se on....
Masennus, mielikuvituksettomuus tai unelmien puute tekee elämästä tylsän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on todennäköisesti deprisiosta kärsivä, työmarkkinoiden ja kaiken muun sosiaalisen elämän ulkopuolella oleva, katkera ja elämään pettyynyt ihminen.
No, en tiedä olenko. Puoliso ja lapsia on, osaan työni hyvin ja ansaitsen n. 2x enemmän kuin keskivertosuomalainen. Ystävien kanssakin viihdyn silloin tällöin
En vaan keksi mikä enää varsinaisesti elämässä kiinnostaa. Voisihan sitä olla jouten ja katsella ikkunasta ulos ja ihmetellä maailman menoa jos taloudellisesti olisi mahdollista... ehkä muutaman vuoden onnistuisi.
Niin, kiinnostuksen puute vähän kaikkeen; tätä se on....
Masennus, mielikuvituksettomuus tai unelmien puute tekee elämästä tylsän.
Voi olla. Niin ja aikaisemmmin olen matkustanut työhommissa melko paljon; ainakin parissakymmenessä maassa on tullut vietettyä väh. 1 kuukausi työuran aikana.
Olet oikeassa ehkä, jokin noista kolmesta se voi olla. Ja mielestäni olen jo kokenut kaiken tarpeellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tunnen itseni ihan tarpeettomaksi. Kuitenkin kai onnekseni sydän taitaa tehdä lopun melko piankin. Ei syöpää uudelleen, jos saa pyytää! Olen aina sanonut, etten ikinä pitkästy, mutta kyllä tämä eläkkeellä olo köyhänä ja sairaana on todella tylsää. Olen siis 60+. Matkustelisin kyllä, jos voisin. Taloudelliset seikat ja tietyt liikkumisvaikeudet ovat esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ne jaksaa vuodesta toiseen innostua samoista asioista. Toiset taas kyllästyy helpommin. Kyllähän se niin on, että kun ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä, kaikki on nähty eikä mikään enää ainakaan paremmalta tunnu kuin nuorempana.
Samaa olen miettinyt, että ympäristön kannalta olisi parasta poistua kuvioista kun lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja oma elämä on lähinnä ajantappamista eri muodoissaan.
Oletko vaeltanut Alpeilla? Ollut mukana lapsenlapsesi synnytyksessä? Tehnyt ihanaa ruokaa oman pihan vihanneksista? Nautiskellut Istanbulin hamamissa? Syönyt loistavan lounaan Espanjan ja Ranskan rajavuoristossa? Ajellut segwaylla Köpiksessä? Asunut Ravellin kotitalossa? Purjehtinut katamaraanilla Kroatiassa? Ollut moottoripyörän kyydissä syksyisillä pikkuteillä? Rakentanut talon?
Mä olen tehnyt nuo kaikki jopa kymmeniä kertoja ja toivottavasti satoja uusia kokemuksia vielä edessä. Listaa tekemättömistä asioista voisi jatkaa loputtomiin!
Mitään ei ole vielä nähty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se täysillä eläminen oikein tarkoittaa? Miten elät, kun elät "täysillä"?
Olen 47, ja kieltämättä tuntuu, ettei tässä enää mitään uutta tule vastaan. Tosin, en olisi halunnut edes syntyä. Äitini oli juuri täyttänyt 17 kun synnyin. Todella harmi, ettei tehnyt aborttia. En saa mielihyvää enää mistään tässä maailmassa. Esikoinen on asunut omillaan jo 3 vuotta ja nuorempi täyttää kohta 18. Eipä hekään minua enää tarvitse niinkuin tarvitsisivat, jos olisivat nuorempia. Kavereita ei ole. Loppuelämä on vaan työtä, välillä lomaa, työtä... Turhaa.
Ei tunnu. Minulla on mies, lapsenlapsia, harrastuksia, matkustellaan ympäriinsä. Patikoidaan ja urheillaan. Mies aikoo ostaa veneen kun silläkin on vapaa-aikaa ylimääräistä.
Kilpailen kouluratsastusta puska-tasolla ja siinäkin tavoitteena nousta ylöspäin ja laittaa oma hyvä kouluhevonen.
Aloittaja kuullostaa masentuneena. Tsemppiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen olo oli 25v valmistuneena, koettu kaikenlaista, olin masentunut ja yksinäinen eikä haaveita. Se meni ajan kanssa ohi
Joo, kyllä välillä tuntuu tuolta, varsinkin kun on tällaiset ilmat, vaikuttaa tosi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on todennäköisesti deprisiosta kärsivä, työmarkkinoiden ja kaiken muun sosiaalisen elämän ulkopuolella oleva, katkera ja elämään pettyynyt ihminen.
Maailma voisi olla parempi, ettei niin tapahdu. Kuten toki tapahtuu...
Voisi olla paljon parempi.
R- N KMT kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on todennäköisesti deprisiosta kärsivä, työmarkkinoiden ja kaiken muun sosiaalisen elämän ulkopuolella oleva, katkera ja elämään pettyynyt ihminen.
Maailma voisi olla parempi, ettei niin tapahdu. Kuten toki tapahtuu...
Voisi olla paljon parempi.
Kiinnostaisiko sellainen maailma?
Ainuttakaan ??? ?
Ei tunnu. Olen pitkäikäistä sukua (suurin osa elänyt 94-98 -vuotiaiksi), joten en ole pitänyt elämänkokemuksissanikaan mitään kiirettä. Olen siis ihan suosiolla jättänyt myöhemmäksi ne asiat, jotka voi tehdä myöhemminkin. Parikymppisenä kasarilla oli se aika, jolloin oli vietettävä villit yöt tuntemattoman nuoren ja komean kuubalaisen kanssa Miami Beachilla. Ei sellainen enää lähes kuuskymppisenä kiinnosta pätkääkään. Eikä kyllä kiinnostaisi ketään tuntematonta nuorta ja komeaa kuubalaistakaan, korkeintaan jotain mummofriikkiä sarjamurhaajaa :D Sen sijaan Savonlinnan oopperajuhlat olen voinut oikein hyvin jättää vanhuuteen. Kuten monet muutkin asiat, jotka eivät nuorena olleet lainkaan kiinnostavia. En ole koskaan leiponut karjalanpiirakoita, virkannut pitsiä enkä käynyt Lapissa. Kaikelle on aikansa ja mulla on vielä valtava määrä asioita, joita en ole koskaan tehnyt.
Olen nyt 57 v ja nautin elämästäni kuten aina ennenkin. Erilaisista asioista vain kuin aikaisemmin. Yritykseni pyörii hyvin eikä mun tarvitse enää tehdä edes kokopäivätyötä. Lapset aikuisia ja omillaan. Ehkä musta joskus tulee vielä Crazy Cat Lady, mene ja tiedä. Mielenkiinnolla odotan tulevaa.
Hyh täytin juuri 18 ja alkoi ahdistaa tämä ketju. Tuntuu, että nyt elämä vasta alkaa, enkä halua jo 30 vuoden päästä olla kyllästynyt elämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ne jaksaa vuodesta toiseen innostua samoista asioista. Toiset taas kyllästyy helpommin. Kyllähän se niin on, että kun ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä, kaikki on nähty eikä mikään enää ainakaan paremmalta tunnu kuin nuorempana.
Samaa olen miettinyt, että ympäristön kannalta olisi parasta poistua kuvioista kun lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja oma elämä on lähinnä ajantappamista eri muodoissaan.
Oletko vaeltanut Alpeilla? Ollut mukana lapsenlapsesi synnytyksessä? Tehnyt ihanaa ruokaa oman pihan vihanneksista? Nautiskellut Istanbulin hamamissa? Syönyt loistavan lounaan Espanjan ja Ranskan rajavuoristossa? Ajellut segwaylla Köpiksessä? Asunut Ravellin kotitalossa? Purjehtinut katamaraanilla Kroatiassa? Ollut moottoripyörän kyydissä syksyisillä pikkuteillä? Rakentanut talon?
Mä olen tehnyt nuo kaikki jopa kymmeniä kertoja ja toivottavasti satoja uusia kokemuksia vielä edessä. Listaa tekemättömistä asioista voisi jatkaa loputtomiin!
Mitään ei ole vielä nähty!
Älä nyt viitsi. En ole tuo jolle vastasit, mutta omalta kohdaltani kysyn että mitäs muuta minä alle 800 sairaseläkkeellä tekisin kuin "nauttisin oman pihan" voikukista? Ja sekin on jo paljon enemmän kuin monella muulla, se oma piha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset ne jaksaa vuodesta toiseen innostua samoista asioista. Toiset taas kyllästyy helpommin. Kyllähän se niin on, että kun ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä, kaikki on nähty eikä mikään enää ainakaan paremmalta tunnu kuin nuorempana.
Samaa olen miettinyt, että ympäristön kannalta olisi parasta poistua kuvioista kun lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja oma elämä on lähinnä ajantappamista eri muodoissaan.
Oletko vaeltanut Alpeilla? Ollut mukana lapsenlapsesi synnytyksessä? Tehnyt ihanaa ruokaa oman pihan vihanneksista? Nautiskellut Istanbulin hamamissa? Syönyt loistavan lounaan Espanjan ja Ranskan rajavuoristossa? Ajellut segwaylla Köpiksessä? Asunut Ravellin kotitalossa? Purjehtinut katamaraanilla Kroatiassa? Ollut moottoripyörän kyydissä syksyisillä pikkuteillä? Rakentanut talon?
Mä olen tehnyt nuo kaikki jopa kymmeniä kertoja ja toivottavasti satoja uusia kokemuksia vielä edessä. Listaa tekemättömistä asioista voisi jatkaa loputtomiin!
Mitään ei ole vielä nähty!
Hohhoijjaa.
Minusta tuntuu joskus tuolta. Ja olen 17.