Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko joskus, että 50+ vuotiaana on jo aika lailla kaiken nähnyt ja kokenut; voisi vain nukkua pois?
14.08.2019 |
Ei tässä ole paljon muuta kuin töissä käymistä ja lomia. Vaikka kaikenlaista omaisuutta ja rahaa on niin ei huvita ainakaan matkustaa, lapsetkin ennen pitkää häipyy kotoa ja mitään ihmeellisiä harrastuksia ei ole eikä niin kiinnostakaan. Yksi sairauskin alkaa hiljalleen rajoittaa elämästä nauttimista.
Tuntuu, että oma osa tällä vuosisadalla on suoritettu. Seuraavat 10 - 30 vuotta tuskin tuo mitään dramaattista parannusta. Kommentteja?
Kommentit (67)
Olisiko aika pohtia elämän tarkoitusta ja etsiä sitä vaikka taiteen avulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojaa, täytän 50 kolmen kk:n kuluttua- tuskinpa silloinkaan alkaa tuntua siltä :D
Minusta on ihanaa nähdä, kun lapset aikuistuvat ja löytävät kiinnostavia opiskelupaikkoja ja työpaikkoja. Ensimmäinen lapsenlapsikin on juuri syntynyt ja mummina pääsen katselemaan hänen elämäänsä läheltä.
Miehen kanssa menee hyvin (edelleenkin, vaikka ollaan oltu naimisissa jo kohta 27 vuotta), meillä on yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita.
Elämässä on vielä vaikka mitä kiinnostavaa. Tosin olen terve ja toimintakykyinen, joten en koe itselläni olevan juurikaan rajoitteita nauttia elämästä. Työelämässä minulla on parhaillaan uusia haasteita, jotka vat kiinnostavia ja voin kehittää omaa työtäni. Kaikki on siis hyvin. Ajattelen, että 80-vuotiaan äitini ja 101-vuotiaan isoäitini elämää seurattuani minulla on mahdollisuus elää vielä vaikka toinenkin mokoma, en siis ole aikeissa heittää pyyhettä kehään vielä!
No ei tunnu😂
Vastahan tässä odotellaan että oma elämä alkaa kun kuopuskin lähtee kotoa! Toki on eletty täysillä 24/7 tähänkin saakka mutta nyt voidaan toteuttaa vain meidän kahden haaveita
n59v
Tuntuu. Tosin mitään hyvää en ole nähnyt, koko elämä yhtä paskaa vain. Eikä odotettavissa ole parempaa, ei rahaa parantaa elinoloja ja täysin yksin. Ei jaksa.
Suvussani on kyllä luovutettu aikaisemminkin, miksen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset ne jaksaa vuodesta toiseen innostua samoista asioista. Toiset taas kyllästyy helpommin. Kyllähän se niin on, että kun ikä alkaa lähestyä viittäkymppiä, kaikki on nähty eikä mikään enää ainakaan paremmalta tunnu kuin nuorempana.
Samaa olen miettinyt, että ympäristön kannalta olisi parasta poistua kuvioista kun lapsetkin jo pärjäävät omillaan ja oma elämä on lähinnä ajantappamista eri muodoissaan.
Oli jo nuorena paljon vaikeutta ymmärtää oma oikeutuksensa olemassaololle. Nyt käy suuria myllerryksiä elämässä itselläni, niin tuntuu suorastaan toivottomalta. Otan raskaammin isot käänteet.
Näihin tosiasioihin nähden sitä virtaskaa ja elämänhalua on kuitenkin löytynyt paljonkin, toivon sen palaavaan. Nyt on ollut kuolemanhalua enemmänkin.
N seuraavaksi 60 täyttävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan tunnu. Ikää 58 v.
Vielä on osa maailmaa näkemättä, mutta korjaan sitä asiaa koko ajan. Olen aloittanut uusia harrastuksia. Vasta rakennutimme uuden talon. Jne jne.
Olen 61. Aikalailla on tullut nähtyä mutta ei tässä vielä jouda kuolemaan. Nyt on oikeastaan aika hyvät fiilikset. Minä tosin olen terve ja toivottavasti jatkossakin. Nykyään kaikenikäiset voi tehdä mitä haluavat, ei tarvitse istua kiikkutuolissa huivi päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-vuotta on vielä tietyllä tavalla "nuori tai keski-ikäinen". Mikään ei ole ohi, elämä on parhaassa vauhdissa.
Tuon ikäisiä miehiä valitaan toimitusjohtajiksi suuriin kansainvälisiin firmoihin. Naisjohtajat parhaimmillaan, kun lastenhoitojutut eivät enää rajoita työelämää.
Tuossa iässä voi nauttia kaikesta siitä, mitä varten on tehnyt töitä ja ponnistellut ja kasvattatunut lapsensa aikuisikään.
50-vuotias saattaa tuntua nuoremmille kauhean vanhalta iältä, riippuen siitä, kuinka valistuneita nuoret ovat, ja miten he tuntevat eri-ikäisiä ihmisiä.
Tulevaisuudessa eläkeikä vain nousee, sillä nykyiset ihmiset ovat terveempiä ja pysytyvät ja haluavat olla työelämässä pitempään.
Tulevaisuus on kuitenkin kysymysmerkki, miten työelämä kehittyy ja millaisia ammatteja ja keitä tarvitaan tulevaisuuden työelämässä.
Minua ei ole innostaneet matkailu, sisustaminen, omaisuus eikä miehet n. 35 ikävuoden jälkeen, ja siitä alkaa olla pitkä aika. Monenlaista on tullut kokeiltua ja sellainen tunne on, että ymmärrän elämää ja itseäni oikein hyvin. Olen kunnianhimoton, elämyshakuinen ihminen, jolle ei kovin hyvin sovi velvollisuudentunteen voimalla eläminen. Ihan helkkarin tylsää on ollut jo vuosia, vaikka elämäni on ollut pitkälti juuri sellaista kuin olen itse halunnut. Olen tehnyt kaiken mitä olen halunnut enkä vaan enää oikein halua mitään. Oma isomummoni odotti kuolemaa ainakin 70-vuotiaasta lähtien, ja sai odottaa 26 vuotta. Toivottavasti itselle tulee noutaja aiemmin.
t. N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan tunnu. Elämystenkeräilyn vauhti vain kiihtyy, kun taloudelliset mahdollisuudet paranevat vuodesta toiseen. Eikä terveyskään rajoita elämää.
Aloittaja on todennäköisesti deprisiosta kärsivä, työmarkkinoiden ja kaiken muun sosiaalisen elämän ulkopuolella oleva, katkera ja elämään pettyynyt ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan. Olen 60v. Työelämää vielä ainakin viisi vuotta edessä, mielenkiintoinen ja antoisa työ. Lapset opiskelevat ulkomailla ja heitä pitää auttaa monin tavoin ihan konkreettisestikin ja matkustella ympäri Eurooppaa. Puolisokin on kuvioissa mukana. Kavereita on myös, heitäkin pitää ehtiä tavata. Ja on joku harrastuskin. Kiirettä pitää. Mulle tuli sellainen vaikutelma, että ketjun aloittaja saattaa kärsiä masennuksesta, kun on kaikki käynyt yhdentekeväksi. Ehkä lääkäriin?
Eläke häämöttää kirjoitti:
Ei todellakaan tunnu. Elämystenkeräilyn vauhti vain kiihtyy, kun taloudelliset mahdollisuudet paranevat vuodesta toiseen. Eikä terveyskään rajoita elämää.
Mitä elämyksiä et ole vielä 50-vuotiaaksi mennessä ehtinyt saada?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on todennäköisesti deprisiosta kärsivä, työmarkkinoiden ja kaiken muun sosiaalisen elämän ulkopuolella oleva, katkera ja elämään pettyynyt ihminen.
Eikös se sanonut, että odotettavissa on vain töissä käymistä ja lomia.
Vähän säälittää keski-ikäiset, jotka hehkuttaa jotain matkailua ja asuntojen laittoa mielekkäänä elämänsisältönä. Miten monella mantereella pitää ihmisen käydä, että tajuaa 'elämyksensä' onttouden?
Joo tuntuu joskus, mutta ei aina.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole innostaneet matkailu, sisustaminen, omaisuus eikä miehet n. 35 ikävuoden jälkeen, ja siitä alkaa olla pitkä aika. Monenlaista on tullut kokeiltua ja sellainen tunne on, että ymmärrän elämää ja itseäni oikein hyvin. Olen kunnianhimoton, elämyshakuinen ihminen, jolle ei kovin hyvin sovi velvollisuudentunteen voimalla eläminen. Ihan helkkarin tylsää on ollut jo vuosia, vaikka elämäni on ollut pitkälti juuri sellaista kuin olen itse halunnut. Olen tehnyt kaiken mitä olen halunnut enkä vaan enää oikein halua mitään. Oma isomummoni odotti kuolemaa ainakin 70-vuotiaasta lähtien, ja sai odottaa 26 vuotta. Toivottavasti itselle tulee noutaja aiemmin.
t. N46
Kun on jo nuorena saanut kaiken haluamansa, keski-ikä ei vaan tarjoa mitään uutta tai parempaa. Romantiikka ja seksi oli nuorena kiihottavampaa, rahan törsääminen ylellisyyteen ja hyviinkin kohteisiin tuntui vielä luksukselta, oli kiva suunnitella ja rakentaa unelmien koti, elää perhe-elämää ja nauttia sen antamasta tyydytyksestä. Töissäkin oppi vielä uutta ja pystyi joskus yllättämään itsensä.
Jossain kohtaa ihmiseltä vaan loppuu haluaminen ja kun sen sisäistää, tajuaa myös elämän merkityksettömyyden. Tänään täällä, huomenna poissa. Ja hyvä niin. On lapsellista haalia vaan lisää ja lisää merkityksetöntä mammonaa ja elämyksiä, vaikkei niistä enää saa mitään kicksejä.
Ei tunnu tuollaiselle. Vaikka ikää jo 59.