Vierailija

Jos nainen haluaa lasten kasvettuakin tiettyyn ikään jäädä kotiin, eikä mennä töihin, jos ja kun puoliso hoitaa sen kodin ulkopuolisen töissä käymisen tienaten yhteisen elannon, niin miksi sitä naisen kodin hyväksi työskentelyään melkoisen monet ihmiset paheksuvat?
Tiedän monia naisia, joilla on ammattitutkinto tai montakin koulutustutkintoa hommattuna, ja he ovat olleet töissä ennen lasten tekoa ja senkin jälkeen, mutta kuten kaikki tiedetään, kuinka huono työllisyystilanne on maassamme alakohtaisesti ja paikkakuntakohtaisestikin, niin miksi sitten naista, joka haluaa olla kotona, eikä mennä töihin paheksutaan; ja etenkin kun perhe ei saa mitään sosiaalisia tukia esim. asuntotukea tai toimeentulotukea vaan aviomies maksaa omista tienesteistään koko perheen elämiskustannukset.

Sivut

Kommentit (443)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Suomalaiset nyt yleisestikin paheksuvat kaikkia sellaisia päätöksiä ja ratkaisuja, jotka poikkeavat heidän omistaan. Oli kyse sitten äänestyskäyttäytymisestä, uranvalinnasta tai vaikka kännykkämerkistä.

Vierailija

Miten selitätte, että kotirouva-uran tehneet ovat kansantaloudellinen tappio?  Ovathan kotirouvat synnyttäneet ja kasvattaneet tulevia veronmaksajia eli lapsiaan,  jotka tulevaisuudessaan ovat sitten puikoissa pyyhkimässä näitten lapsettomien uraputki-ihmistenkin peppuja vanhusten hoivakodeissa.

Vierailija

En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.

Vierailija

Minua paheksuvat eniten muut lapsia hankkineet naiset, jotka ovat menneet heti töihin. Heillä on suorastaan aggressiivinen tyyli, jolla erittävät saada mut uskomaan, että heidän tapansa on kaikille paras ja minun on pahaksi kaikille naisille. Olen korkeakoulutettu ja feministi ja ehtinyt jo tehdä työtä niin, että tiedän, minkä valinnan teen. Ja se on täysin oma valintani. En ole miehestä yhtään riippuvainen ja elätän itseni kokonaan, ansaitsen kotoa käsinkin yhtä paljon kuin mies työssäkäyden. Jotenkin kotiäitiyteni tuntuu olevan hirveä punainen vaate noille naisille. Luulin tasa-arvon olevan sitä, että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus päättää elämästään itse, eikä ole pakko toimia tietyllä lailla sukupuolen perusteella. Noi kiihkoilijat haluavat kuitenkin määrätä, mitä minä teen.

Vierailija

Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.


Mitä...? Eli tasa-arvo on sitä että SINÄ päätät mitä naiset saavat tai heidän tulee elämällään tehdä? Jos minä haluan olla kotona niin minusta EI OLE mihinkään muuhun? Mitä ihmettä sinä selität??

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.

Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minua paheksuvat eniten muut lapsia hankkineet naiset, jotka ovat menneet heti töihin. Heillä on suorastaan aggressiivinen tyyli, jolla erittävät saada mut uskomaan, että heidän tapansa on kaikille paras ja minun on pahaksi kaikille naisille. Olen korkeakoulutettu ja feministi ja ehtinyt jo tehdä työtä niin, että tiedän, minkä valinnan teen. Ja se on täysin oma valintani. En ole miehestä yhtään riippuvainen ja elätän itseni kokonaan, ansaitsen kotoa käsinkin yhtä paljon kuin mies työssäkäyden. Jotenkin kotiäitiyteni tuntuu olevan hirveä punainen vaate noille naisille. Luulin tasa-arvon olevan sitä, että jokaisella on oikeus ja mahdollisuus päättää elämästään itse, eikä ole pakko toimia tietyllä lailla sukupuolen perusteella. Noi kiihkoilijat haluavat kuitenkin määrätä, mitä minä teen.

Maanviljelijät tekevät töitä kotoa käsin, samoin kirjailijat jne. KOtirouva tarkoittaa jotain muuta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä erityisesti paheksu, kunhan tähän lystiin ei käytetä pennin pyörylää valtion kassasta.

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen. Tulee siis sellainen olo että ne vanhan ajan feministit, joista osa menetti jopa henkensä saadakseen naiset tasaveroisiksi työelämään, kääntyvät haudassaan kun osa naisista alentaa itsensä kodinkoneiksi.

Lisäksi lapsi ei hyödy kotona olevasta äidistä enää taaperoiän jälkeen. Päiväkoti sosiaalisine suhteineen on parempi vaihtoehto.

Mutta kukin elää tyylillään, ei vaikuta minun elämääni.


Mitä...? Eli tasa-arvo on sitä että SINÄ päätät mitä naiset saavat tai heidän tulee elämällään tehdä? Jos minä haluan olla kotona niin minusta EI OLE mihinkään muuhun? Mitä ihmettä sinä selität??

Mistä sait päähäsi että minä päätän miten muiden tulee elää? :D Sanoinhan, että kukin tyylillään ja ei häiritse minua. Ihmetyttää vain, jos sekään on oikea sana.

/9

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun kotiherruus on yhtä validi vaihtoehto kuin kotirouvuus niin OK. Perinteinen kotirouva ei kuulosta akateemisesta uranaisesta kovinkaan hienolta vaihtoehdolta, siitä on tasa-arvo kaukana.

Mitenniin? Jos se on perheen yhteinen valinta niin miksei se olisi tasa-arvoista?

Yhteiskunnan tasolla se ei ole tasa-arvoista jos toinen sukupuoli jää huomattavastu useammin kotiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on surjäseudulla työttömyyskorvauksella kotirouvana, se on lusmuilua.

Se on työtön, ei kotirouva.

Kuuleppas, kerroppas yksikin kotiäiti, jolla on liuta lapsia ollut kasvatettavana kotonaan, miten hän voi olla mukamas työtön ja maata kotonaan sohvalla, kuten tyhjäpäiset ikisinkut kuvittelevat, kun itse eivät ole ikinä joutuneet lapsistaan huolta pitämään muuta kuin omasta egostaan, jos nyt ovat kyenneet edes siihenkään????

Sitä paitsi tällä hetkellä Suomessakin työttömistä on suurin osa sinkkuja,  lapsettomia nuoria ja iäkkäämpiäkin työikäisiä, jotka eivät ole ikinä olleet edes työelämässä, jos lienevät minkäänlaista ammattiakaan hankkineet itselleen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat