Puolison ystävä puuttuu suhteeseemme
Puolisoni hyvä ystävä on nyt useamman kerran puuttunut suhteeseemme, jos minulla ja kumppanillani on ollut riitoja tai erimielisyyksiä. Tilanne ärsyttää minua suunnattomasti, sillä ystävän sinänsä varmasti hyvää tarkoittavat neuvot eivät todellakaan ole tarpeen tai auta riitojen selvittelyssä. Hänellä on taipumus tehdä täysin metsään meneviä ja yli vedettyjä tulkintoja tilanteista. Tyyliin vetää lapsuuden traumat ja hylätyksi tulemisen pelot esille, kun kyse on jostain paljon arkisemmasta ja käytännönläheisemmästä asiasta, kuten puolisoni ja minun kommunikaatiokatkoksen aiheuttamasta väärinkäsityksestä. Lisäksi hän aina puolustaa puolisoni näkökulmaa, eikä todellakaan ymmärrä tai halua ymmärtää omaani, joten rakentavuus tai puolueettomuus on näistä tilanteista kaukana. Olen myös ilmaissut ystävälle ainakin epäsuorasti, etten pidä tavasta, jolla hän sekaantuu asioihimme.
Minusta on täysin hyväksyttävää ja luonnollista, että puolisoni kertoo ystävälleen suhteemme vähemmän ruusuisistakin puolista, mutten voi ymmärtää, ettei hän käsitä, että me olemme aikuisia ihmisiä, jotka osaamme ja myös haluamme selvittää välimme keskenämme. Miten saisin hänet ymmärtämään, että meidän välisemme asiat ovat meidän välillämme selvitettäviä, eikä hänen apuaan kaivata? Koko ihminen ärsyttää minua hetkittäin niin paljon, että se vaikeuttaa jo tilanteita, joissa olemme kaikki yhdessä. Tekisi mieli sanoa, että pitäisin hänestä paljon enemmän, jos hän yrittäisi paljon vähemmän antaa itsestään fiksun ja välittävän kuvan.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Puolisolta nyt turpa tukkoon. Aivan naurettavaa lörpötellä pariskunnan asioita pitkin kyliä.
Ei minusta se ole ongelma, että mieheni kertoo asioitamme hyvälle ystävälleen, täytyyhän hänenkin saada joskus puida niitä jonkun muunkin kanssa kuin minun ja se on mielestäni vain hyvä asia. Ongelma on siinä, että en halua tämän ystävän ryhtyvän neuvomaan minua. Mieheni ei myöskään taatusti ole pyytänyt häntä neuvomaan, vaan kyseessä on ystävälle tyypillinen tapa. Hän on mielestäni aika naiivi ja varmasti tarkoittaa hyvää, mutta ei vain kertakaikkiaan mielestäni ymmärrä ihmissuhteista kovin paljoa. Siksi hänen neuvonsakin aiheuttavat minussa yleensä lähinnä ärtymystä tai huvittuneisuutta.
En ymmärrä, miksei hän voi jutella asiasta mieheni kanssa ja koittaa löytää ratkaisuja sitä kautta, vaan miksi hän kokee velvollisuudekseen "pitää mieheni puolia" minua vastaan tms. Positiivista toki on, ettei ystävä ole sellainen tomppeli, joka vain tulkitsisi kaikki ongelmatilanteet "akkojen kotkotuksiksi" tms. ja kehottaisi vain unohtamaan. Silti jatkuva auttaminen pyytämättä käy hermojen päälle.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisolta nyt turpa tukkoon. Aivan naurettavaa lörpötellä pariskunnan asioita pitkin kyliä.
Ei minusta se ole ongelma, että mieheni kertoo asioitamme hyvälle ystävälleen, täytyyhän hänenkin saada joskus puida niitä jonkun muunkin kanssa kuin minun ja se on mielestäni vain hyvä asia. Ongelma on siinä, että en halua tämän ystävän ryhtyvän neuvomaan minua. Mieheni ei myöskään taatusti ole pyytänyt häntä neuvomaan, vaan kyseessä on ystävälle tyypillinen tapa. Hän on mielestäni aika naiivi ja varmasti tarkoittaa hyvää, mutta ei vain kertakaikkiaan mielestäni ymmärrä ihmissuhteista kovin paljoa. Siksi hänen neuvonsakin aiheuttavat minussa yleensä lähinnä ärtymystä tai huvittuneisuutta.
En ymmärrä, miksei hän voi jutella asiasta mieheni kanssa ja koittaa löytää ratkaisuja sitä kautta, vaan miksi hän kokee velvollisuudekseen "pitää mieheni puolia" minua vastaan tms. Positiivista toki on, ettei ystävä ole sellainen tomppeli, joka vain tulkitsisi kaikki ongelmatilanteet "akkojen kotkotuksiksi" tms. ja kehottaisi vain unohtamaan. Silti jatkuva auttaminen pyytämättä käy hermojen päälle.
t. ap
Lapsellista käytöstä puida kaikki mahdollinen kaverin kanssa. Todella lapsellista.
Varsinkin kun näkee mihin se johtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisolta nyt turpa tukkoon. Aivan naurettavaa lörpötellä pariskunnan asioita pitkin kyliä.
Ei minusta se ole ongelma, että mieheni kertoo asioitamme hyvälle ystävälleen, täytyyhän hänenkin saada joskus puida niitä jonkun muunkin kanssa kuin minun ja se on mielestäni vain hyvä asia. Ongelma on siinä, että en halua tämän ystävän ryhtyvän neuvomaan minua. Mieheni ei myöskään taatusti ole pyytänyt häntä neuvomaan, vaan kyseessä on ystävälle tyypillinen tapa. Hän on mielestäni aika naiivi ja varmasti tarkoittaa hyvää, mutta ei vain kertakaikkiaan mielestäni ymmärrä ihmissuhteista kovin paljoa. Siksi hänen neuvonsakin aiheuttavat minussa yleensä lähinnä ärtymystä tai huvittuneisuutta.
En ymmärrä, miksei hän voi jutella asiasta mieheni kanssa ja koittaa löytää ratkaisuja sitä kautta, vaan miksi hän kokee velvollisuudekseen "pitää mieheni puolia" minua vastaan tms. Positiivista toki on, ettei ystävä ole sellainen tomppeli, joka vain tulkitsisi kaikki ongelmatilanteet "akkojen kotkotuksiksi" tms. ja kehottaisi vain unohtamaan. Silti jatkuva auttaminen pyytämättä käy hermojen päälle.
t. ap
Ap jatkaa vielä: lisäksi minulle ei tulisi mieleenkään neuvoa vastaavasti mieheni ystäviä heidän parisuhteissaan, jos heidän puolisonsa avautuisivat sen ongelmista, vaan keskustelisin sen suhteen osapuolen kanssa, joka minulle on itse asiasta alkanut keskustelemaan. (Ellei kyse olisi esim. vakavasta perheväkivallasta, alkoholiongelmasta, mielenterveyden häiriöstä tms.)
"jatkuva auttaminen pyytämättä " . Siis millainen suhde teillä on jos siinä jatkuvasti riidellään, ei voi kuin ihmetellä.
Sano sille puolisolle että soittaa palvelevaan puhelimeen tai diakonille ja lopettaa tuollaisen juoruilemisen. Eikä aikuistuminenkaan olisi pahitteeksi.
Kyllä teidän suhteessanne on oikeasti paljon parannettavaa. Hyvässä parisuhteessa ei riidellä. Mitä jos oppisitte olemaan riitelemättä, niin ei puolisosikaan tarvitsisi tilittää tuntojaan kaverilleen ja näin tämäkin ongelma poistuisi.
Mitä puolisosi on sanonut, kun kerrot hänen ystävänsä pahoittavan sinun mielesi?
Onko se asioihinne puuttuva miehen ystävä nainen?
Pistät sen ystävän hiljaiseksi. Sanot sille ihan suoraan, että jos hänellä ei ole sinulle mitään hyvää sanottavaa, niin ei tarvitse sanoa mitään. Tai että osaat kyllä puhua miehesi kanssa, ette tarvitse mitään viestinviejää välillenne.
Tietenkin kaveri alkaa inttämään vastaan, mutta siihen sitten hymyillen vastataan, että vierailuaika on ohi, kiitos vaan. Jatketaan seuraavalla kerralla muiden asioiden parissa.
Ala puimaan ystävän käytöstä miehesi kanssa, niin saatte yhteisen vihollisen, jota vastaan liittoutua.
Vierailija kirjoitti:
Onko se asioihinne puuttuva miehen ystävä nainen?
Epöilisin suhdetta tai että nainen on muuten mustasukkainen sinusta.
Mulla miehen suku on päättänyt tehdä myyräntyötä meidän suhdetta vastaan sen minkä osaavat. Tämän vuoksi mies on pitänytkin minut erossa suvustaan ensimmäiset vuodet. Onhan se rasittavaa ja ärsyttävää. Mutta niin se vain menee, että tuo myyräntyö, jolla kuvittelevat erottavansa meidät, on hitsannut meidät vain entistä tiukemmin yhteen.
Kuulostaa kliseiseltä, mutta niin se vain menee.
Vinkiksi siis kaikille tulevaisuuden anopeille, että vaikka miniä tai vävy ärsyttäisi tai vaikuttaisi epäsopivalta lapsellesi, niin ei kannata ryhtyä vastarintaan tai haukkumaan. Sillä ajaa parin vain entistäkin tiukemmin yhteen.
On täällä taas jutut. :'D Mies ei saa puhua suhteestaan ja sen mahdollisista ongelmista ystävälleen, se on lapsellista juoruilua.
Tervetuloa vuoteen 2019, nykyään miehetkin saavat puhua asioistaan eikä heti tarvitse laittaa kuulaa kalloon kun vi.tuttaa.
Olet onnekas, kun sulla on noin tietäväinen ystävä, ja tuskinpa ilman hänen neuvojaan olisitte enää yhdessäkään!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teidän suhteessanne on oikeasti paljon parannettavaa. Hyvässä parisuhteessa ei riidellä. Mitä jos oppisitte olemaan riitelemättä, niin ei puolisosikaan tarvitsisi tilittää tuntojaan kaverilleen ja näin tämäkin ongelma poistuisi.
Hyvässä parisuhteessa on riitoja. Jos ei ole, niin sitten toinen on pomottaja ja toinen alistuja.
Tälle kaverille niistä ei kyllä kannattaisi avautua. Kaverin pitäis olla diplomaattinen ja tyytyä vain kuuntelemaan.
Jos riitoja on kovinkin paljon, sitten pariterapeutille.
Kaverini ystävä ei siis ole nainen vaan mies. Riitelemme ehkä kerran kuussa, suurimman osan aikaa suhteemme on hyvä ja toimiva. Minusta ongelma tuntuu olevan se, että tämä kaveri ei jotenkin hahmota, että emme ole mitään "yhtä suurta perhettä." Lisäksi ärsyttää hänen tyylinsä esittää kuin tietäisi kovastikin, mistä kenkä kulloinkin puristaa, vaikka on kuullut vain yhden osapuolen näkemyksen (ja sekin pitäisi mielestäni ymmärtää sellaiseksi "tunteiden tuulettamiseksi" eikä avunhuudoksi) ja lisäksi hän on luonnollisesti tästä syystä aina mieheni puolella.
Vierailija kirjoitti:
On täällä taas jutut. :'D Mies ei saa puhua suhteestaan ja sen mahdollisista ongelmista ystävälleen, se on lapsellista juoruilua.
Tervetuloa vuoteen 2019, nykyään miehetkin saavat puhua asioistaan eikä heti tarvitse laittaa kuulaa kalloon kun vi.tuttaa.
Ei kannata avautua sukulaiselle tai naapurille tai parhaalle kaverille koska seuraus on sitten just tämä.
Aikuist ihmiset eivät tarvitse ystävää oarisuhdeongemien selättämiseen, vaan sitä omaa puolisoa. Ystävät on tietysti tärkeitä, mutta lojaalius omaa kumppania kohtaan pitää mennä ensimmäiseksi.
Mun äitini teki tuota. Lörpötti ystävälleeen kaikki asiamme. Aivan superrasittavaa!
Puolisolta nyt turpa tukkoon. Aivan naurettavaa lörpötellä pariskunnan asioita pitkin kyliä.