Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentaa tavata ystäviä, kun kaikilla muilla on kivat perheet ja menee hyvin
12.08.2019 |
Kaikilla ystävilläni ja siskollani (ainoa lähisukulaiseni) on kivat perheet ja he tekevät paljon kivoja asioita perheenä. Heillä kaikilla on puoliso ja lapsi tai lapsia ja viettävät paljon sellaista tavallista kivaa aikaa koko perheen voimin eli käyvät vaikka kävelyllä tai mökillä tai syömässä jne. Kotona laittavat kaikki yhdessä ruokaa tai vaikka pelaavat yhdessä jotain lautapelejä. Ihan tavallista, mutta kivaa ja yhdessä. Aina kun tutustun uusiin ihmisiin, esim. nyt täällä uudessa asuinpaikassamme uusiin naapureihin, niin kaikilla näilläkin on kokonaiset perheet, aina ainakin yksi kiva ja läheinen isovanhempi ja tekevät usein kaikkea kivaa perheenä.
Meillä taas on yksi lapsi ja minulla on mies, jota ei kiinnosta tehdä yhdessä perheenä mitään. Ei edes ruoanlaittoa (hän häiriintyy lapsen auttamisesta koska se hidastaa joten haluaa tehdä ruoan yksin). Ei edes halua käydä esim. iltakävelyllä kaikki me koko perhe yhdessä. Halusi useinkin ennen lasta pariskuntana, mutta nyt kun olemme perhe (lapsi on 2-vuotias) niin ei enää halua. Meillä on ainoastaan yksi isovanhempi elossa, anoppini, joka ei pidä minusta ja ei siksi juurikaan halua meitä tavata (tai tapaa poikaansa ilman minua ja lastamme). Teen siis kaiken yksin lapsen kanssa ja olen koko ajan yksin lapsen kanssa (mies haluaa viettää kanssani aikaa kaksin kun lapsi nukkuu tai sitten olla kaksin lapsen kanssa, mutta ei koskaan mitään koko perhe).
Minua masentaa todella paljon nähdä vierestä kun muiden elämässä on kivoja asioita. Se jotenkin korostaa sitä mitä minulla ei ole mutta haluaisin olla. Tulen koko ajan surulliseksi kun näen että ystävät lähtee vaikka koko perhe kauppaan. Tai kuulen ystävältä, että eilen he koko perhe tekivät ruokaa yhdessä. Tai että kävivät isovanhempien kanssa äitienpäivälounaalla tms. Olen alkanut vältellä ihmisiä koska kaikilla muilla on tavallista ja kivaa ja tuntuu että itse en millään saa sitä. Olen kyllä onnellinen heidän puolesta mutta heidän kiva elämä saa minut masentumaan.
Mistä voisin löytää itselleni ystäviä, joilla olisi enemmän samanlainen elämäntilanne kuin minulla? Tosiaan kaikki uudet naapurit on aina "iloisia pikkuperheitä" ja samaten täällä meillä perhekerhossa käy vain näitä äitejä, joilla on osallistuva mies paljon perheen jutuissa mukana.
Ja ymmärtääkö kukaan että tällaisesta voi masentua? Vai olenko ihan "hullu" kun masennun tästä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajista.
En näköjään tiedä missä on yksinhuoltajia kun kaikki uudet ihmiset joihin tutustun on näitä perheidyllisiä. Varmaan sattumaa tai jotain. Ap
Sattumaa pitkälti. On selvää, että missään perhekerhoissa ei heitä kovin helposti tapaa, koska niissä käy pääasiassa pienten lasten äidit (ei ole ehditty erota vielä). Työpaikoilla, harrastuksissa, opiskelemassa... niissä käyvät myös yksinhuoltajat.
Olen miesvaltaisella alalla, töissä on melkein pelkkiä miehiä. Osa eronneita toki mutta en sellaista nyt etsi itselle ystäväksi. Opiskeluni olen jo suorittanut, no harrastukset on pyöräily ja salilla käynti mutta ei siellä salilla nyt tutustu keneenkään, ainakaan minä, ne naamatkin tuntuu vaihtuvan aika tiuhaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajista.
En näköjään tiedä missä on yksinhuoltajia kun kaikki uudet ihmiset joihin tutustun on näitä perheidyllisiä. Varmaan sattumaa tai jotain. Ap
Sattumaa pitkälti. On selvää, että missään perhekerhoissa ei heitä kovin helposti tapaa, koska niissä käy pääasiassa pienten lasten äidit (ei ole ehditty erota vielä). Työpaikoilla, harrastuksissa, opiskelemassa... niissä käyvät myös yksinhuoltajat.
Olen miesvaltaisella alalla, töissä on melkein pelkkiä miehiä. Osa eronneita toki mutta en sellaista nyt etsi itselle ystäväksi. Opiskeluni olen jo suorittanut, no harrastukset on pyöräily ja salilla käynti mutta ei siellä salilla nyt tutustu keneenkään, ainakaan minä, ne naamatkin tuntuu vaihtuvan aika tiuhaan. Ap
Kuten sanoin, sattumaa pitkälti. Yksinhuoltajat tekevät samoja asioita ja käyvät samoissa paikoissa kuin parisuhteissa elävätkin eli ei ole olemassa mitään varsinaista paikkaa, jossa voisi tavata juuri yksinhuoltajia.
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheenä tekemiset on mielestäni kaikkein ärsyttävintä pakkopullaa, mutta teen välillä kun eukko tykkää.
Ite ottaisin mielummin kaljan ja menisin autotalliin jälleenlataan haulikonpanoksia, pilkkoon puita tai korjaan vaikka autoa.
Meillä kaikilla on vähän omat juttumme.
Minkä ihmeen takia sinä ja muut kaltaiseksi sitten perustaa sen perheen jos sen kanssa ei viihdy eikä halua olla? Ihan vapaasti voi olla sinkku ja vaikka asua autotallissa.
Jos perustaa perheen yhteisestä päätöksestä, niin on aivan perusteellista ja ymmärrettävää odottaa, että sitten tehdään yhdessä perheenä asioita.
Kateus on normaali ja ymmärrettävä tunne, sitä on meillä kaikilla. Sen sijaan että yrität muuttaa ympäristöäsi, niin yritä muuttaa elämääsi. Muuten voit katkeroitua. Aina tulee ihmisiä, joilla on jotain mitä sinulla ei ole.
Sinun ehkä kannattaa miettiä, kuinka suuri hyvinvointiisi vaikuttava asia tuo yhdessä tekeminen on ja sitten asettaa miehelle ehdot sen mukaan. Et ole ollenkaan kohtuuton, jos vaadit yhdessäoloon ehdoksi jonkinlaista kompromissia. Esim. kerran viikossa koko perheen yhteinen juttu, esim. hoplop, retki metsään, uimaan.
Kuinka rasittava 2-vuotiaanne muuten on? Koska tuon ikäiset ovat juurikin sitä, rasittavia. Ehkä miehesi vain haluaa kaiken mahdollisen oman ajan kahmaista itselleen, ja kuvittelee että jos sinä lähdet mukaan jonnekin lapsen ja miehen kanssa, niin hän ei sitten voi ottaa vuorostaan omaa aikaa? Tee varalta selväksi miehelle, että tämä yhteinen hetki ei ole hänen omasta ajasta pois. Sen jälkeen voitte molemmat vaikka ottaa tunnin omaa aikaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä perheenä tekemiset on mielestäni kaikkein ärsyttävintä pakkopullaa, mutta teen välillä kun eukko tykkää.
Ite ottaisin mielummin kaljan ja menisin autotalliin jälleenlataan haulikonpanoksia, pilkkoon puita tai korjaan vaikka autoa.
Meillä kaikilla on vähän omat juttumme.Minkä ihmeen takia sinä ja muut kaltaiseksi sitten perustaa sen perheen jos sen kanssa ei viihdy eikä halua olla? Ihan vapaasti voi olla sinkku ja vaikka asua autotallissa.
Minulle perhe tarkoittaa ihan eri asiaa kuin 24/7 keskenämme olemista. Tarkoitti jo lapsuudenperheessäni kuten nykyisessänikin. Nytkö en saisi perustaa perhettä ollenkaan, koska vietän perhe-elämäni erilailla kuin sinä?
Olen vain erilainen, en sen huonompi kuin sinäkään.
Alue: Aihe vapaa
Sattumaa pitkälti. On selvää, että missään perhekerhoissa ei heitä kovin helposti tapaa, koska niissä käy pääasiassa pienten lasten äidit (ei ole ehditty erota vielä). Työpaikoilla, harrastuksissa, opiskelemassa... niissä käyvät myös yksinhuoltajat.