Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentaa tavata ystäviä, kun kaikilla muilla on kivat perheet ja menee hyvin
12.08.2019 |
Kaikilla ystävilläni ja siskollani (ainoa lähisukulaiseni) on kivat perheet ja he tekevät paljon kivoja asioita perheenä. Heillä kaikilla on puoliso ja lapsi tai lapsia ja viettävät paljon sellaista tavallista kivaa aikaa koko perheen voimin eli käyvät vaikka kävelyllä tai mökillä tai syömässä jne. Kotona laittavat kaikki yhdessä ruokaa tai vaikka pelaavat yhdessä jotain lautapelejä. Ihan tavallista, mutta kivaa ja yhdessä. Aina kun tutustun uusiin ihmisiin, esim. nyt täällä uudessa asuinpaikassamme uusiin naapureihin, niin kaikilla näilläkin on kokonaiset perheet, aina ainakin yksi kiva ja läheinen isovanhempi ja tekevät usein kaikkea kivaa perheenä.
Meillä taas on yksi lapsi ja minulla on mies, jota ei kiinnosta tehdä yhdessä perheenä mitään. Ei edes ruoanlaittoa (hän häiriintyy lapsen auttamisesta koska se hidastaa joten haluaa tehdä ruoan yksin). Ei edes halua käydä esim. iltakävelyllä kaikki me koko perhe yhdessä. Halusi useinkin ennen lasta pariskuntana, mutta nyt kun olemme perhe (lapsi on 2-vuotias) niin ei enää halua. Meillä on ainoastaan yksi isovanhempi elossa, anoppini, joka ei pidä minusta ja ei siksi juurikaan halua meitä tavata (tai tapaa poikaansa ilman minua ja lastamme). Teen siis kaiken yksin lapsen kanssa ja olen koko ajan yksin lapsen kanssa (mies haluaa viettää kanssani aikaa kaksin kun lapsi nukkuu tai sitten olla kaksin lapsen kanssa, mutta ei koskaan mitään koko perhe).
Minua masentaa todella paljon nähdä vierestä kun muiden elämässä on kivoja asioita. Se jotenkin korostaa sitä mitä minulla ei ole mutta haluaisin olla. Tulen koko ajan surulliseksi kun näen että ystävät lähtee vaikka koko perhe kauppaan. Tai kuulen ystävältä, että eilen he koko perhe tekivät ruokaa yhdessä. Tai että kävivät isovanhempien kanssa äitienpäivälounaalla tms. Olen alkanut vältellä ihmisiä koska kaikilla muilla on tavallista ja kivaa ja tuntuu että itse en millään saa sitä. Olen kyllä onnellinen heidän puolesta mutta heidän kiva elämä saa minut masentumaan.
Mistä voisin löytää itselleni ystäviä, joilla olisi enemmän samanlainen elämäntilanne kuin minulla? Tosiaan kaikki uudet naapurit on aina "iloisia pikkuperheitä" ja samaten täällä meillä perhekerhossa käy vain näitä äitejä, joilla on osallistuva mies paljon perheen jutuissa mukana.
Ja ymmärtääkö kukaan että tällaisesta voi masentua? Vai olenko ihan "hullu" kun masennun tästä?
Kommentit (26)
Jos miehesi ei halua tehdä perheensä kanssa yhdessä asioita ja itse haluaisit näin tapahtuvan, onko ratkaisu tosiaan se, että suljet tuttavapiiristäsi pois ne, joilla on jotain, mitä sinulla ei? Kannattaisiko ennemminkin miettiä, miten sinun elämää voisi muuttaa.
Oletko puhunut miehen kanssa tästä? Näytä vaikka tämä kirjoitus. Miksi hän ei halua puuhastella perheen kanssa?
Mikä liitossanne toimii? Miksi haluat elää hänen kanssaan vaikka olet aika onneton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä tuollaisesta masentumista. Olen itse sinkku ja ympärilläni on paljon noita onnellisia idyllisiä lapsiperheitä. En minä niiden elämää mieti, enkä usko että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Niillä varmasti on elämässään paljon sellaisia iloja, joita tällaisen vanhanpiian elämässä ei ole, mutta myös stressejä ja murheita ja rajoituksia jotka minulta puuttuvat. Keskityn omaan elämiseeni mieluummin kuin vertailemaan sitä millainen se on muihin nähden. Vertaileminen on masentumisen juuri.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei halua tehdä perheensä kanssa yhdessä asioita ja itse haluaisit näin tapahtuvan, onko ratkaisu tosiaan se, että suljet tuttavapiiristäsi pois ne, joilla on jotain, mitä sinulla ei? Kannattaisiko ennemminkin miettiä, miten sinun elämää voisi muuttaa.
Oletko puhunut miehen kanssa tästä? Näytä vaikka tämä kirjoitus. Miksi hän ei halua puuhastella perheen kanssa?
Mikä liitossanne toimii? Miksi haluat elää hänen kanssaan vaikka olet aika onneton?
En sulje muita tarkoituksella vaan huomasin, että olen jotenkin tiedostamattani alkanut välttelemään heitä, koska heidän perhe-elämä jotenkin hieroo suolaa haavoihin vaikka he eivät tietenkään sitä tarkoita tehdä.
Olen puhunut miehen kanssa vaikka kuinka monta kertaa. Hän ei vain halua. Ei osaa (tai suostu) selittää miksi. Usein pyydän häntä tekemään yhdessä jotain mutta hän ei lähde mukaan vaikka kuinka pyydän. En osaa muuttaa tilannettani muulla tavalla kuin yrittämällä puhua miehen kanssa, mutta ei se ole auttanut. Ja perheterapiaakin ehdotin, mutta mies ei suostu sellaiseen. Liitossa toimii kuitenkin moni asia ja mies siis viettää kanssani aikaa kahden ja myös lapsen kanssa kahden, vaan koko perheenä ei halua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä tuollaisesta masentumista. Olen itse sinkku ja ympärilläni on paljon noita onnellisia idyllisiä lapsiperheitä. En minä niiden elämää mieti, enkä usko että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Niillä varmasti on elämässään paljon sellaisia iloja, joita tällaisen vanhanpiian elämässä ei ole, mutta myös stressejä ja murheita ja rajoituksia jotka minulta puuttuvat. Keskityn omaan elämiseeni mieluummin kuin vertailemaan sitä millainen se on muihin nähden. Vertaileminen on masentumisen juuri.
Ei minua ennen lapsen saamista asia häirinnytkään eikä masentanutkaan. Silloin en edes miettinyt koko aihetta vaan ajattelin juuri noin kuin sinä. Ja tietenkin tiedän että muillakin on välillä rankkaa ja välillä ongelmia. Ennen omaa masentavaa tilannetta viihdyin hyvin muiden perheidyllisten kanssa ihan vaikka olinkin lapseton sinkku joka itse halusi perheen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajista.
En näköjään tiedä missä on yksinhuoltajia kun kaikki uudet ihmiset joihin tutustun on näitä perheidyllisiä. Varmaan sattumaa tai jotain. Ap
Mitä tarkoittaa, että mies voi viettää aikaa lapsen kanssa mutta ei perheenä? Siis hänelle on ok lähteä vaikkapa pulkkamäkeen lapsen kanssa, mutta se ei ole ok, että sinäkin lähdet mukaan...???! Tai sun kanssa voi lähteä ravintolaan, mutta ikinä ei voi ottaa lasta mukaan...??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä , miksi pitäisi perheenä käydä kaupassa ja mitä kivaa siinä olisi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei halua tehdä perheensä kanssa yhdessä asioita ja itse haluaisit näin tapahtuvan, onko ratkaisu tosiaan se, että suljet tuttavapiiristäsi pois ne, joilla on jotain, mitä sinulla ei? Kannattaisiko ennemminkin miettiä, miten sinun elämää voisi muuttaa.
Oletko puhunut miehen kanssa tästä? Näytä vaikka tämä kirjoitus. Miksi hän ei halua puuhastella perheen kanssa?
Mikä liitossanne toimii? Miksi haluat elää hänen kanssaan vaikka olet aika onneton?
En sulje muita tarkoituksella vaan huomasin, että olen jotenkin tiedostamattani alkanut välttelemään heitä, koska heidän perhe-elämä jotenkin hieroo suolaa haavoihin vaikka he eivät tietenkään sitä tarkoita tehdä.
Olen puhunut miehen kanssa vaikka kuinka monta kertaa. Hän ei vain halua. Ei osaa (tai suostu) selittää miksi. Usein pyydän häntä tekemään yhdessä jotain mutta hän ei lähde mukaan vaikka kuinka pyydän. En osaa muuttaa tilannettani muulla tavalla kuin yrittämällä puhua miehen kanssa, mutta ei se ole auttanut. Ja perheterapiaakin ehdotin, mutta mies ei suostu sellaiseen. Liitossa toimii kuitenkin moni asia ja mies siis viettää kanssani aikaa kahden ja myös lapsen kanssa kahden, vaan koko perheenä ei halua.
Ap
Toista ihmistä et voi muuttaa, mutta voit muuttaa omaa toimintaasi ja voit muuttaa omaa suhtautumista vallitsevaan tilanteeseen. Keskusteluapua voi hakea yksinkin. Päätä nauttia omasta ajasta kun mies on lapsen kanssa tai päätä että et halua jatkaa tällaista perhe-elämää. Älä odota toisen muuttavan sinun elämääsi, sinun pitää tehdä se itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa, että mies voi viettää aikaa lapsen kanssa mutta ei perheenä? Siis hänelle on ok lähteä vaikkapa pulkkamäkeen lapsen kanssa, mutta se ei ole ok, että sinäkin lähdet mukaan...???! Tai sun kanssa voi lähteä ravintolaan, mutta ikinä ei voi ottaa lasta mukaan...??
Joo. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei halua tehdä perheensä kanssa yhdessä asioita ja itse haluaisit näin tapahtuvan, onko ratkaisu tosiaan se, että suljet tuttavapiiristäsi pois ne, joilla on jotain, mitä sinulla ei? Kannattaisiko ennemminkin miettiä, miten sinun elämää voisi muuttaa.
Oletko puhunut miehen kanssa tästä? Näytä vaikka tämä kirjoitus. Miksi hän ei halua puuhastella perheen kanssa?
Mikä liitossanne toimii? Miksi haluat elää hänen kanssaan vaikka olet aika onneton?
En sulje muita tarkoituksella vaan huomasin, että olen jotenkin tiedostamattani alkanut välttelemään heitä, koska heidän perhe-elämä jotenkin hieroo suolaa haavoihin vaikka he eivät tietenkään sitä tarkoita tehdä.
Olen puhunut miehen kanssa vaikka kuinka monta kertaa. Hän ei vain halua. Ei osaa (tai suostu) selittää miksi. Usein pyydän häntä tekemään yhdessä jotain mutta hän ei lähde mukaan vaikka kuinka pyydän. En osaa muuttaa tilannettani muulla tavalla kuin yrittämällä puhua miehen kanssa, mutta ei se ole auttanut. Ja perheterapiaakin ehdotin, mutta mies ei suostu sellaiseen. Liitossa toimii kuitenkin moni asia ja mies siis viettää kanssani aikaa kahden ja myös lapsen kanssa kahden, vaan koko perheenä ei halua.
Ap
Toista ihmistä et voi muuttaa, mutta voit muuttaa omaa toimintaasi ja voit muuttaa omaa suhtautumista vallitsevaan tilanteeseen. Keskusteluapua voi hakea yksinkin. Päätä nauttia omasta ajasta kun mies on lapsen kanssa tai päätä että et halua jatkaa tällaista perhe-elämää. Älä odota toisen muuttavan sinun elämääsi, sinun pitää tehdä se itse.
Niin. SItähän tämä aloituksenikin on sitä oman elämän muuttamista kun kyselin että mistä löytäisin toisenlaisia ystäviä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mielestäni voisit lapsesi kanssa tehdä kahdestaan kaikkea tuota, mitä juuri kirjoitit. :)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä , miksi pitäisi perheenä käydä kaupassa ja mitä kivaa siinä olisi??
Et sitten ymmärtänyt että se oli vain esimerkki asiasta jota moni tekee yhdessä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mielestäni voisit lapsesi kanssa tehdä kahdestaan kaikkea tuota, mitä juuri kirjoitit. :)
Niin teenkin koko ajan. Mutta minua masentaa se että emme tee sitä koskaan perheenä.
Oliko aloitukseni jotenkin todella epäselvä jos näin moni ymmärsi sen väärin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä tuollaisesta masentumista. Olen itse sinkku ja ympärilläni on paljon noita onnellisia idyllisiä lapsiperheitä. En minä niiden elämää mieti, enkä usko että se on pelkkää ruusuilla tanssimista. Niillä varmasti on elämässään paljon sellaisia iloja, joita tällaisen vanhanpiian elämässä ei ole, mutta myös stressejä ja murheita ja rajoituksia jotka minulta puuttuvat. Keskityn omaan elämiseeni mieluummin kuin vertailemaan sitä millainen se on muihin nähden. Vertaileminen on masentumisen juuri.
Kaikessa on puolensa. Mieti mitä haluat, kaikella on hintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei halua tehdä perheensä kanssa yhdessä asioita ja itse haluaisit näin tapahtuvan, onko ratkaisu tosiaan se, että suljet tuttavapiiristäsi pois ne, joilla on jotain, mitä sinulla ei? Kannattaisiko ennemminkin miettiä, miten sinun elämää voisi muuttaa.
Oletko puhunut miehen kanssa tästä? Näytä vaikka tämä kirjoitus. Miksi hän ei halua puuhastella perheen kanssa?
Mikä liitossanne toimii? Miksi haluat elää hänen kanssaan vaikka olet aika onneton?
En sulje muita tarkoituksella vaan huomasin, että olen jotenkin tiedostamattani alkanut välttelemään heitä, koska heidän perhe-elämä jotenkin hieroo suolaa haavoihin vaikka he eivät tietenkään sitä tarkoita tehdä.
Olen puhunut miehen kanssa vaikka kuinka monta kertaa. Hän ei vain halua. Ei osaa (tai suostu) selittää miksi. Usein pyydän häntä tekemään yhdessä jotain mutta hän ei lähde mukaan vaikka kuinka pyydän. En osaa muuttaa tilannettani muulla tavalla kuin yrittämällä puhua miehen kanssa, mutta ei se ole auttanut. Ja perheterapiaakin ehdotin, mutta mies ei suostu sellaiseen. Liitossa toimii kuitenkin moni asia ja mies siis viettää kanssani aikaa kahden ja myös lapsen kanssa kahden, vaan koko perheenä ei halua.
Ap
Toista ihmistä et voi muuttaa, mutta voit muuttaa omaa toimintaasi ja voit muuttaa omaa suhtautumista vallitsevaan tilanteeseen. Keskusteluapua voi hakea yksinkin. Päätä nauttia omasta ajasta kun mies on lapsen kanssa tai päätä että et halua jatkaa tällaista perhe-elämää. Älä odota toisen muuttavan sinun elämääsi, sinun pitää tehdä se itse.
Niin. SItähän tämä aloituksenikin on sitä oman elämän muuttamista kun kyselin että mistä löytäisin toisenlaisia ystäviä. Ap
Jos olet parisuhteeseesi ja elämääsi tyytymätön, uudet ystävät eivät sitä asiaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei halua tehdä perheensä kanssa yhdessä asioita ja itse haluaisit näin tapahtuvan, onko ratkaisu tosiaan se, että suljet tuttavapiiristäsi pois ne, joilla on jotain, mitä sinulla ei? Kannattaisiko ennemminkin miettiä, miten sinun elämää voisi muuttaa.
Oletko puhunut miehen kanssa tästä? Näytä vaikka tämä kirjoitus. Miksi hän ei halua puuhastella perheen kanssa?
Mikä liitossanne toimii? Miksi haluat elää hänen kanssaan vaikka olet aika onneton?
En sulje muita tarkoituksella vaan huomasin, että olen jotenkin tiedostamattani alkanut välttelemään heitä, koska heidän perhe-elämä jotenkin hieroo suolaa haavoihin vaikka he eivät tietenkään sitä tarkoita tehdä.
Olen puhunut miehen kanssa vaikka kuinka monta kertaa. Hän ei vain halua. Ei osaa (tai suostu) selittää miksi. Usein pyydän häntä tekemään yhdessä jotain mutta hän ei lähde mukaan vaikka kuinka pyydän. En osaa muuttaa tilannettani muulla tavalla kuin yrittämällä puhua miehen kanssa, mutta ei se ole auttanut. Ja perheterapiaakin ehdotin, mutta mies ei suostu sellaiseen. Liitossa toimii kuitenkin moni asia ja mies siis viettää kanssani aikaa kahden ja myös lapsen kanssa kahden, vaan koko perheenä ei halua.
Ap
Toista ihmistä et voi muuttaa, mutta voit muuttaa omaa toimintaasi ja voit muuttaa omaa suhtautumista vallitsevaan tilanteeseen. Keskusteluapua voi hakea yksinkin. Päätä nauttia omasta ajasta kun mies on lapsen kanssa tai päätä että et halua jatkaa tällaista perhe-elämää. Älä odota toisen muuttavan sinun elämääsi, sinun pitää tehdä se itse.
Niin. SItähän tämä aloituksenikin on sitä oman elämän muuttamista kun kyselin että mistä löytäisin toisenlaisia ystäviä. Ap
Jos olet parisuhteeseesi ja elämääsi tyytymätön, uudet ystävät eivät sitä asiaa muuta.
Jos ongelmasi olisi vaikkapa työttömyys, niin ongelma ei korjaannu sillä, että lemppaa tuttavapiiristään kaikki työssäkäyvät ja alkaa seurustella ainoastaan työttömien kanssa.
Ap, minä ymmärrän sinua. Seuratessani läheisteni onnea, huomaan tulevani alakuloiseksi, koska minulla ei ole samaa mitä heillä. Ei pitäisi vertailla, mutta on hankalaa olla kiinnittämättä huomiota niihin asioihin mitkä omasta elämästäni puuttuvat, asiat joiden kokisin tekevän minut onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi.
Minullakin oli joskus tuollainen perhe ja parisuhde, jossa tehtiin ja mentiin yhdessä. Koin olevani tasapainossa ja löytäneeni onnen. Kunnes tulin vaihdetuksi toiseen lennosta. Koin valtavan pettymyksen ihmissuhteissa ja menetin luottamuksen ihmissuhteisiin useiksi vuosiksi.. Nykyään herään lähes poikkeuksetta pala kurkussa, kun edessä on taas yksi yksinäinen päivä. Olen yrittänyt deittailla uusia ihmisiä ja löydän iloa elämän pienistä asioista, mutta kun jotain tärkeää puuttuu on vain vaikea kokea olevansa ehjä ja kokonainen..
Nämä perheenä tekemiset on mielestäni kaikkein ärsyttävintä pakkopullaa, mutta teen välillä kun eukko tykkää.
Ite ottaisin mielummin kaljan ja menisin autotalliin jälleenlataan haulikonpanoksia, pilkkoon puita tai korjaan vaikka autoa.
Meillä kaikilla on vähän omat juttumme.
Alue: Aihe vapaa
Nostan jos joku haluaisi kommentoida. Ap