Vanhemmat käyttävät kovasti vaivaa keksiäkseen vauvoille toiset nimet, vaikka toisia nimiä ei käytetä mihinkään
On hienoa ristiäisissä sanoa, että meillä on nyt "Jessica Tiara Eleonoora", mutta käytännössä ne toiset nimet unohtuvat heti ristiäisten jälkeen eikä niitä huomaa muusta kuin henkilöllisyystodistuksesta ym. virallisista papereista.
En ymmärrä mitä järkeä on antaa lapsille toisia nimiä.
Kommentit (66)
Kaksi nimeä on vielä ihan normaalia monessakin maassa. Kuten joku jo sanoikin niin joissain sitä toista ei varsinaisesti anneta vaan se tulee vanhmpien mukaan (Matti Kallenpoika Virtanen tmv). Minä taas ihmettelen niitä, jotka antavat enemmänkin nimiä kuin vain ne kaksi. Ne muut etunimet on pääosin hyödyttömiä, joten miksi niitä pitää antaa useampia?
Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat ottaneet toisen etunimensä käyttöön, koska eivät ole pitäneet ensimmäisestä nimestään. Eräs otti toisen nimensä kutsumanimekseen, koska koki kokonimikaimoja olevan liikaa.
Eli kyllä niillä toisilla nimillä käyttöä on.
Minulle on tärkeää, että lapsen nimi sointuu, vaikka sitä ei käytetäkään joka päivä kokonaisuudessaan. Kaikilla neljällä lapsellamme on kolmen nimen rimpsu, joista on sanottu mm.että ovat kuin pieniä runoja. Lukuunottamatta yhtä venäläistä perintönimeä ovat ihan tavallisia suomalaisia nimiä vielä eikä mitään ihmeväännöksiä. Ketjussa onkin jo nostettu esiin tilanteita joissa toisilla nimillä voi olla käyttöä muutenkin kuin kotona, mutta itse puhuttelen toisinaan lapsia ihan koko nimillään myös arjen askareissa. Kukin tavallaan, tärkeintä varmaan että vanhemmat antavat lapselleen omasta mielestään parhaan mahdollisen nimen ja jos lapsi myöhemmin keksii itse itselleen paremman niin vaihtakoon.
Rupesin miettimään, että milloin olen edes maininnut toisen nimeni viimeksi tai kuullut jonkun mainitsevan sen. Taitaa olla ainakin 4-5 vuotta aikaa edellisestä kerrasta.
Niinhän se on. Kerran ihan piti miettiä mikä se toinen nimeni olikaan kun kysysyttiin.
Subutai, siinä on suomalaiselle hyvä nimi joka haluaa kunnioittaa mongoolijuuriaan.
Mun lapsen luokilla on ollut samannimisiä ja heidät on eroteltu ottamalla toiset nimet käyttöön: Anna-Maria ja Anna- Juulia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuuskysymys. Kun on Matti Virtanen ja Matti Virtanen, voi paremmin varmistaa kumpi on kyseessä, jos toinen on Matti Eemeli Virtanen ja toinen Matti Arhippa Virtanen.
Tuon eron näkee mm. syntymäajasta ja henkilötunnuksesta jos on tarpeen.
Käytännön elämässä toisia nimiä ei käytetä erottamaan kahta samannimistä. Esimerkiksi jos koululuokassa on kaksi Jannicaa niin sitten laitetaan siihen etunimen perään sukunimen ensimmäinen kirjain eikä suinkaan mitään toista nimeä.
Ainakin mun lapsen luokalla on Essi Helena ja Essi Maria.
Meidän suvussa on aina vietetty nimenomaan toisen nimen synttäreitä. Omani on naistenviikolla ja niin on tyttärienkin. Meillä on isot juhlat silloin.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä :)
Rakkaalla lapsella on monta nimeä <3
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat ottaneet toisen etunimensä käyttöön, koska eivät ole pitäneet ensimmäisestä nimestään. Eräs otti toisen nimensä kutsumanimekseen, koska koki kokonimikaimoja olevan liikaa.
Eli kyllä niillä toisilla nimillä käyttöä on.
Nimen vaihtaminen on helppoa ja halpaa, ja valinnanvaraa nimissä on melkein rajattomasti. Siihen verrattuna se Arhipan lisääminen nimen perään on aika turhaa.
Mulle kävi niin että yliopiston tentissä oli täyskaima. Ovelta siis huudettiin nimi kerrallaan tenttikuorta hakemaan. En kyllä olisi tykännyt että syntymäaikaa olisi siinä kuulutettu, onneksi oli ne toiset nimet.
"m. korhonen"
Kyseessä on tunne- eikä järkiasia. Useinhan toiset ja kolmannet etunimet ovat vaikkapa isovanhempien tai muiden tärkeiden henkilöiden nimiä. Kun useammista etunimistä ei ole haittaakaan, niin miksi sellaisia ei lapselle annettaisi jos siltä tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hirveän kauaa, kun suomalaisilla oli yleensä vain yksi etunimi. Ruotsissa tuli muotiin toisenkin nimen antaminen yläluokan ja kuninkaallisten tyyliin, ja hitaasti se siirtyi Suomeenkin. Ei sillä sen kummempaa tarkoitusta tai merkitystä ole ollut.
Ennen oli myös pienet ympyrät eikä esim. 1000 lapsen jättikouluja, joihin voi hyvinkin sattua täyskaimoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi niin että yliopiston tentissä oli täyskaima. Ovelta siis huudettiin nimi kerrallaan tenttikuorta hakemaan. En kyllä olisi tykännyt että syntymäaikaa olisi siinä kuulutettu, onneksi oli ne toiset nimet.
"m. korhonen"
Ihan hyvin olisi voinut sanoa "etupulpetin Korhonen", kuten tuolla joku perusteli toisen nimen turhuutta.
Lienee useampi etunimi turva sen pienen ihmisen.
Eikö jossain uskonlahkossa ole tuo tapa että annetaan vain yksi nimi. Ortodoksit?
Ei ole hirveän kauaa, kun suomalaisilla oli yleensä vain yksi etunimi. Ruotsissa tuli muotiin toisenkin nimen antaminen yläluokan ja kuninkaallisten tyyliin, ja hitaasti se siirtyi Suomeenkin. Ei sillä sen kummempaa tarkoitusta tai merkitystä ole ollut.